Tuosta yhdestä kaverit ja kyläily ketjusta tuli mieleen että onko oikeasti nykyään lähes kaikissa perheissä

["vieras"]

kouluikäisten kyläilyn suhteen ns. avoimet ovet eli kaverit saavat tulla aina kun haluavat ja vaikka joka päivä?
Olemmeko harvinainen perhe kun meillä halutaan viettää paljon aikaa myös ihan omalla porukalla ja muutenkin kaverien tulo katsotaan tilanteen mukaan eikä läheskään aina sovi?
Milloin nämä avoimien ovien perheet viettävät yhteistä aikaa perheenä ja rauhoittuvat jos aina on kavereita kylässä?

 

[Keittiönoita]

Mulla on jo aikuiset lapset, mutta lasten kavereille mulla on aina ollut nk avoimet ovet. Lasten ollessa ala-asteikäisiä kaverit yleensä lähtivät samoihin aikoihin kun mä tulin töistä kotiin, joten iltaisin ehdittiin olla yhdessä. Yläasteikäiset nyt ei muutenkaan kaipaa mitään jatkuvaa yhdessäoloa vanhempien kanssa vaan ollaan mm yhdessä katsottu leffaa, laitettu ruokaa, syöty yhdessä, käyty kävelyllä koiran kanssa jne.

 

["Juu"]

No meillä perheen yhteinen aika on niin tavallinen ja normaali asia ettei sitä varten tarvitse erikseen kieltää kavereiden kyläilyjä. Ei kaverit koko iltaa meillä notku, jos koulun jälkeen tulevat niin siinähän tulevat, tai viikonloppuisin poikkeamaan.

Enkä muuten koe minkään laatuajan esteeksi sitäkään että joku lasten kavereista on siinä mukana.

 

[isoäiti mölykylästä]

no meillä ei ole avoimia ovia. meille ei tulla joka päivä, eikä myöskään meidän omat lapset mene kavereille joka päivä.

 

[peesi]

[QUOTE="Juu";22024680]No meillä perheen yhteinen aika on niin tavallinen ja normaali asia ettei sitä varten tarvitse erikseen kieltää kavereiden kyläilyjä. Ei kaverit koko iltaa meillä notku, jos koulun jälkeen tulevat niin siinähän tulevat, tai viikonloppuisin poikkeamaan.

Enkä muuten koe minkään laatuajan esteeksi sitäkään että joku lasten kavereista on siinä mukana.[/QUOTE]

Meil myös näin ja minusta on kiva kun lapsilla on omaikäistä seuraa.

 

["vieras"]

Miten kyläilyt hoituivat teidän lapsuudessa? Kyllä mä olisin ollut aika vihainen, jos äiti olisi käännyttänyt kaverin ovelta, koska meillä on perheilta. Itse mä kerroin kavereille, jos on muuta menoa. Eikä niitä kavereita oikeasti joka illalle ollut.

 

[Kaverit ovat tärkeitä]

??? Siis sä kiellät koululaisia olemasta kavereitten kanssa koulun jälkeen. Meilläkin vietetään perheen kesken aikaa, mutta ei sitä varten tarvi kavereita viskata pihalle.

Mitä niin erinomaista te teette perheen kesken ettei "läheskään aina" sovi et lapsi leikkii kavereitten kanssa? Ja kenen päätös se perheilta lopulta on? Viittaan tuohon "meillä halutaan viettää paljon aikaa myös ihan omalla porukalla" jos lapset haluaakin viettää silloin aikaa kavereitten kanssa, sopiiko? Entä jos lapset haluavat viettää aikaa perheen kera mutta olet itse jo ajatellut mennä ystäviesi kanssa, perutko?

 

["vieras"]

kyllä meillä on aikalailla avoimet ovet lasten kavereille =) ja nyt kun aloin miettii niin kyllä täällä joka päivä on lasten kavereita, monesti useempiaki samaan aikaan.. mutta mitäpäs tuosta, ei ole haitaksi tai häiriöksi.. ja tykkään kyllä enemmin näin ku että omani oisivat joka päivä jossain

 

[Micosa]

Ei meille aina tulla kun halutaan. Kun on koulusta tultu, tehdään läksyt ja syödään jotain. Sen jälkeen saapi juosta kavereilleen tai kaverit tulla meille.
Ei meille esim.tule pojan kaverit jos meillä on vieraita.

 

["hohhoijaa"]

??? Siis sä kiellät koululaisia olemasta kavereitten kanssa koulun jälkeen. Meilläkin vietetään perheen kesken aikaa, mutta ei sitä varten tarvi kavereita viskata pihalle.

Mitä niin erinomaista te teette perheen kesken ettei "läheskään aina" sovi et lapsi leikkii kavereitten kanssa? Ja kenen päätös se perheilta lopulta on? Viittaan tuohon "meillä halutaan viettää paljon aikaa myös ihan omalla porukalla" jos lapset haluaakin viettää silloin aikaa kavereitten kanssa, sopiiko? Entä jos lapset haluavat viettää aikaa perheen kera mutta olet itse jo ajatellut mennä ystäviesi kanssa, perutko?

En ole ap. mutta kyllä, kyllä minä kiellän jos meille ei syystä tai toisesta sovi tulla, naurattaa sinua sitten kuinka paljon vaan niin kaltaisiamme perheitä on joissa ei ole avoimet ovet eivätkä kaverit aina saa tulla..

 

[meah]

Täällä lappaa esikoisen koulukavereita silloinkin, kun tyttö itse ei välttämättä ole edes kotona.
Ne tosin useimmiten soittavat mulle ennen tuloaan, joskus vaan kokeilevat onneaan, että olenko kotona.

Mä olen meistä ainoa, joka tällä hetkellä käy kodin ulkopuolella töissä, ja sitäkin vaan muutaman kerran viikossa muutaman tunnin kerrallaan.

Me siis ehditään kyllä viettää sitä "laatuaikaa omalla porukalla" ihan riittävästi.

Ei sillä, että meillä mitenkään eriteltäisiin mitään perheen omaa aikaa. Jos kavereita pyörii nurkissa, niin pyörii. Jos ei, niin ollaan keskenään. En mä osaa edes eritellä, mikä kaikki aika on työntekoa, mikä harrastamista ja mikä sitten sitä jotain "yhteistä laatuaikaa". Saati, että alkaisin kalenteriin merkkaamaan, koska meille voi joku tulla ja koska ei.
Tarkkaan ottaen munkin kaverit vaan ilmaantuvat kuka milloinkin, mitä sitä samaa lapsilta kieltämään.

 

["vieras"]

[QUOTE="hohhoijaa";22024801]En ole ap. mutta kyllä, kyllä minä kiellän jos meille ei syystä tai toisesta sovi tulla, naurattaa sinua sitten kuinka paljon vaan niin kaltaisiamme perheitä on joissa ei ole avoimet ovet eivätkä kaverit aina saa tulla..[/QUOTE]

No syitähän on monia, mutta jos lähes aina käännytetään kaverit ovelta kun on perheilta, niin on sekin vähän outoa...

 

["vieras"]

Entäs jos niin kuin meillä että omat lapset viihtyvät hyvin keskenään ja tykkäävät touhuta rauhassa omia juttujaan ja kaverit siis olisivat tulossa meille paljon useammin kuin lapset heitä kaipaisivat. Pitääkö minun nyt ollakseni reilu äiti ottaa kaverit meille joka kerta kun ovat tulossa vaikka lapset eivät heitä meille haluaisi?
Että näinkin voi olla, itse olen lapsena ollut ihan samanlainen omissa oloissani ja kotona rauhassa viihtyvä ja kyllä, minulla oli kavereita vaikka en koulun ulkopuolella heidän seuraansa niin paljon kaivannutkaan ja tänä päivänä olen ihan normaali aikuinen.

 

["niin"]

??? Siis sä kiellät koululaisia olemasta kavereitten kanssa koulun jälkeen. Meilläkin vietetään perheen kesken aikaa, mutta ei sitä varten tarvi kavereita viskata pihalle.

Mitä niin erinomaista te teette perheen kesken ettei "läheskään aina" sovi et lapsi leikkii kavereitten kanssa? Ja kenen päätös se perheilta lopulta on? Viittaan tuohon "meillä halutaan viettää paljon aikaa myös ihan omalla porukalla" jos lapset haluaakin viettää silloin aikaa kavereitten kanssa, sopiiko? Entä jos lapset haluavat viettää aikaa perheen kera mutta olet itse jo ajatellut mennä ystäviesi kanssa, perutko?

Kaverit ovat tärkeitä, mutta itse en ainakaan töiden jälkeen joka päivä jaksa että täällä on kavereita. Lähes päivittäin on kaveri siihen asti kun tulen töistä ja joskus kerran, pari viikossa sovitaan et voi olla siihen seiskaan. Tai sitten sanon et menkää vaik puistoon leikkimään tai ulos.
Itsekästä tai ei, teen töitä erityslasten kanssa ja päivät on aika meluisia ja hektisiä...en vaan jaksa että kotona jatkuu joka päivä sama meno.
Haluan olla rauhassa ihan omien lasten kanssa välillä...

 

["vieras"]

Avoimet ovet ovat 7 lapsen kavereille. Kyllä yhteistä perheaikaa saa myös järjestettyä joka päivä.

 

["vieras"]

Itse lapsena ollessa olin aika yksinäinen, vuotta vanhempi isoveli oli, mutta olisin kaivannut tyttökavereitakin. Koulussa toki sain kavereiden kanssa olla välitunnit, mutta meille ei saanut tulla. Ja jos joku tulikin, niin äiti näytti hapanta naamaa. Sisälle jos kaveri erehtyi, niin siitä se vasta huuto tuli. Kavereiden luoksekaan en olisi saanut mennä, ehkä kerran pari viikossa. Lähin asui parin kilometrin päässä ja minulla ei ollut kelloa. Yleensä aina olin ollut liian kauan vaikka omasta mielestä melkein heti lähdin kotiin.

Itse olen ollut tosi iloinen, kun lapsilla on ollut kavereita ja vielä samasta pihastakin. Yökylään on lapsia sopinut vaikka asutaan ahtaasti. Jos jostain syystä vierailu ei ole käynyt, niin silloin olen kyllä sanonut.

Lapsilla oli tosi hyvä yhteinen ystävä, aivan ihana lapsi ja parhain kaveri mitä olla saattaa. Hän oli meillä paljon, otettiin reissuillekin mukaan. Arvatkaas mitä äitini tästä tuumi? Kehtasi valittaa, jos lapsi oli meillä, kun he kävivät, että "taasko tuo on teillä, käske se joskus kotiinkin. Kas tässä lapsille jätskituutteja, mutta tuolle ei saa antaa". En totellut

Tuon kaverin olisin mielelläni vaikka adoptoinut, harmi vaan, kun hänellä oli tosi kivat vanhemmat. Sitten yläasteikäisenä lasten reviirit kasvoivat ja harvemmin kaverit enää tulevat. Vieläkin saa kyllä tulla.

 

["vieras"]

Ei ole avoimet ovet aina. Eikä meidän lapset juokse kavereillaan joka päivä.

Ihmettelen perheitä, joissa lapset saa kyläillä, puistoilla ja ulkoilla aina, kun eivät ole läksyjenteossa. Miten ne lapset oppii käyttäytymään ja elämään ihmisiksi? "Ei noita saa kauppaan vaateostoksille, ei noita saa uimaan, ei noita saa syömään tai koti-iltaa viettämään, ne on kavereiden kanssa aina." Ja niin ne on.

Ja mua raivostuttaa aina ne samat penskat (tai niiden vanhemmat), jotka on oven takana jatkuvasti kyselemässä ulos. Ne ei harrasta mitään, eikä perheet tee mitään yhdessä. Ja täytyy vielä sanoa, että lapset on juurikin niitä lähiöpentuja, joiden kans en omien tahtois olevan ollenkaan. Käytöstapoja vailla.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="niin";22024872]Kaverit ovat tärkeitä, mutta itse en ainakaan töiden jälkeen joka päivä jaksa että täällä on kavereita. Lähes päivittäin on kaveri siihen asti kun tulen töistä ja joskus kerran, pari viikossa sovitaan et voi olla siihen seiskaan. Tai sitten sanon et menkää vaik puistoon leikkimään tai ulos.
Itsekästä tai ei, teen töitä erityslasten kanssa ja päivät on aika meluisia ja hektisiä...en vaan jaksa että kotona jatkuu joka päivä sama meno.
Haluan olla rauhassa ihan omien lasten kanssa välillä...[/QUOTE]
Kaksikerroksisen asunnon hyvä puoli on, että saa olla alakerrassa rauhassa sillä aikaa kun lapset kavereineen ovat lastenhuoneissa yläkerrassa

 

["vieras"]

Täällä lappaa esikoisen koulukavereita silloinkin, kun tyttö itse ei välttämättä ole edes kotona.
Ne tosin useimmiten soittavat mulle ennen tuloaan, joskus vaan kokeilevat onneaan, että olenko kotona.

Johtuiskohan siitä että sulla on hevosia siellä

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";22024969]Ei ole avoimet ovet aina. Eikä meidän lapset juokse kavereillaan joka päivä.

Ihmettelen perheitä, joissa lapset saa kyläillä, puistoilla ja ulkoilla aina, kun eivät ole läksyjenteossa. Miten ne lapset oppii käyttäytymään ja elämään ihmisiksi? "Ei noita saa kauppaan vaateostoksille, ei noita saa uimaan, ei noita saa syömään tai koti-iltaa viettämään, ne on kavereiden kanssa aina." Ja niin ne on.
[/QUOTE]
Lapset saa käyttäytymään ja elämään ihmisiksi kasvatuksella. Ei mekään sentään 24/7 olla kotona homehduttu. Ollaan käyty kyläilemässä, järjestetty juhlia, käyty ravintoloissa, kaupoissa jne. Mutta ne käytöstavat on opittu jo ennenkuin lapset ovat menneet kouluun. Ja harrastuksiakin lapsillani on ollut. Ja on edelleen. Silloin, kun ollaan oltu kotona ja ollaan oltu terveinä, niin lasten kaverit ovat olleet tervetulleita meille.

 

["uuniomena"]

Meille saa kavereita tulla aina kun ollaan kotona. Teinejä nuo jo ovat. itse käyvät vähemmän, mutta etenki pojan kavereita voi olla samaan aikaan välillä montaki.
Ei tulis mieleenkään sanoa ettei saa tulla vaikka ei se aian herkkua olekaan kuunnella sitä melskaamista
Ite ku olin lapsi, meille ei oikeestaan ikinä saanu tulla kavereita. aina sai keksii tekosyitä miks ei sovi
Omilleni en tee KOSKAAN niin.

 

["vieras"]

Lapset saa käyttäytymään ja elämään ihmisiksi kasvatuksella. Ei mekään sentään 24/7 olla kotona homehduttu. Ollaan käyty kyläilemässä, järjestetty juhlia, käyty ravintoloissa, kaupoissa jne. Mutta ne käytöstavat on opittu jo ennenkuin lapset ovat menneet kouluun. Ja harrastuksiakin lapsillani on ollut. Ja on edelleen. Silloin, kun ollaan oltu kotona ja ollaan oltu terveinä, niin lasten kaverit ovat olleet tervetulleita meille.

Juu siis käytöstavat tulee kotoa. Aina. Ja kasvatus tulee kotoa. Ja se kasvatus alkaa jo ihan pienenä. Tai ohjaaminen oikeaan. Mutta täälä meillä päin ainakin on perheitä, jotka ei tee mitään yhdessä. Lapset on aina kavereita vailla. Lapset ei osaa käyttäytyä, koska saavat kulkea missä haluavat ilman kontrollia.

En minäkään kontrolloi, kun luottamus pelaa. Näillä perheillä ei pelaa. 6-8 vuotiaat saa maleksi kaupungilla ja kolmasluokkalaisilla on jo erittäin huolestuttavia elkeitä. Poltettiin varasto, poltellaan postilaatikoita, roskiksia, varastetaan karkkia kaupoista, juodaan pulloista pohjat, mistä niitä vain löydetäänkin.

Vanhemmat luottaa, että joku vahtii, koska porukassahan ne on. En päästä enää näitä lapsia meille, koska meiltä hävisi tasaisesti leluja näiden jäljiltä. Kyseessä kolmen eri perheen jälkikasvu. Harmi, että heitä on meidän lasten luokilla...

Vanhemmat ei tunnu tietävän, mitä lapset tekee. Vai onko helpompi, että ei "tiedä"? Ei tarvi puuttua, ei tarvi murehtia ja laatia sääntöjä. Kai ne luottaa, että jossain vaiheessa lapset "kasvaa" ja viisastuu... En tiedä, mutta olen todella hämmästynyt täälä välillä näiden perheiden kanssa.

MITÄÄN keskusteluyhteyttä ei synny, yhteisiä linjoja ei voi vetää. Pojathan on poikia ja reippaat tytöt pärjää aina.

Onneksi on fiksujakin vanhempia.

 

[kyl ei]

Itse en tiedä IRL yhtään perhettä jossa ei oltas tiukkapipoisia noiden kyläilyjen suhteen, siis omani lisäksi. Meillä on aina avoimet ovet. Kummastuttaa kamala vouhkaaminen siitä kuinka eletään lasten ehdoilla ja meitäkin osoitellaan aina kun ei olla mm. matkustelua lopetettu vaan vauvana on jo jokainen lapsemme lentänyt ensimmäisen kerran. Sitten kuitenkin itse rajataan sitä mikä lapselle on tärkeintä. ITselle on todella tärkeää opettaa lapsille, että ystävät on kaikki kaikessa, mitäs muuta tärkeämpää sitä tässä maailmassa on kuin ihmissuhteet, joten meillä on kyllä avoimet ovet. Ilmeisesti se että äiti ja isä saa kattoa rauhassa töllöä?!

 

[meah]

[QUOTE="vieras";22025012]Johtuiskohan siitä että sulla on hevosia siellä [/QUOTE]

Eeehkä

Mutta en mä sitä silti mitenkään erottele mihinkään lokeroon. Mä teen periaatteessa töitä, koska saatan pitää osalle porukasta tuntia.
Toisaalta ne on "kavereita nurkissa pyörimässä", koska osa porukasta yleensä leikkii meidän muksujen kanssa sillä aikaa, kun muut ratsastaa.

Ja niitä saattaa pyöriä pihassa esim. siivoamassa tallia tms. silloinkin, kun me vietetään "laatuaikaa" omien muksujen kanssa sisällä tai takapihalla...

 

[ihme päähänpinttymiä]

Kummallisia lapsia on teidän tuttavilla joilla avoimet ovet.
Meilläkin avoimet ovet, mutta kyllä lapsetkin joskus haluaa olla perheen kesken. Ja meillä on aina yhteinen ruoka klo 17, jolloin kaikki on paikalla. Mitä sitten jos siinä on joku kaverikin joskus, kyllä meillä ruokaa riittää. Mökillekin otetaan usein kaveri tai useampi. Mutta hei, meillä ei olekaan ollut murrosikäistäkään vaikea saada mökille mukaan, kun on oikeasti huomioitu hänenkin mielipiteet ja hänellä aina joskus juorukaveri mukana. Ovat saaneet eppuluokasta asti mennä ja tulla, joten ei ole koskaan tullut sitä vaihetta että pitää olla pelkästään kotoa pois. Tunnetaan kaikki kaverit koska kehtaavat jopa tuoda heitä kotiin.
Enpä itsekään kehtaisi jos olis ihme sääntöjä kun vanhempia niin väsyttää tai kun lastenkasvatus ei onnistu muuten kuin ajamalla kaverit ulos. Tuleepa siinä kavereiden kuultua sitten välillä meidän sääntöjä kun ovat paikalla.