[QUOTE="vieras";22024645]kouluikäisten kyläilyn suhteen ns. avoimet ovet eli kaverit saavat tulla aina kun haluavat ja vaikka joka päivä?
Olemmeko harvinainen perhe kun meillä halutaan viettää paljon aikaa myös ihan omalla porukalla ja muutenkin kaverien tulo katsotaan tilanteen mukaan eikä läheskään aina sovi?
Milloin nämä avoimien ovien perheet viettävät yhteistä aikaa perheenä ja rauhoittuvat jos aina on kavereita kylässä?[/QUOTE]
Olen kaksikymmentä vuotias äiti itse, joten omalla kohdalla nämä asiat eivät ole kovin ajankohtaisiakaan, mutta..
Minun lapsuudessani meillä kotona oli avointen ovien päivä aina kavereille, eikä siinä ollut koskaan mitään ongelmaa. Yhtä paljon jäi aikaa viettää ihan omallakin porukalla, ei ne kaverit kuitenkaan meillä asuneet vaikka kävivätkin ilman mitään tiukkoja rajoja mitä muilla oli. Yleistä oli sellainen muualla, ettei kylään saanut mennä juuri koskaan, uloskin pääsivät vain pariksi tunniksi maksimissaan.
Kyllä koululainen jo haluaa ihan oikeasti muitakin ihmissuhteita kuin kodin, ja se koulu ei riitä ihan niiden ylläpitämiseen kuten nyt kuvittelisi, koulu on koulu. Tai työ on työ, kaverit on tosi tärkeitä nuorille ja vanhoille, ettei niitä tapailuaikoja mun mielestä tulisi rajoittaa ihan minimiin.
Ja ainakin meidän perheessä on aina ollut tiivis suhde vanhempiinkin vaikka nyt kavereita kävikin, kaikki lopulta halusikin tulla meille ja monesti oltiin siinä vanhempien "alueellakin"
ja kaikki tuli tutuiksi ja läheisiksi. Enemmän me vietimme aikaa meillä, kuin kaverit kotonaan. Musta se nyt vaan on parempi niinpäin. Ei niitä lapsia voi kauaa vaatia olemaan vain omalla porukalla ja haluta väkipakolla viettää sitä perheen "laatuaikaa", ennenpitkää ne varmaan rupeaa kapinoimaan, eikä heitä kiinnosta enää tuontaivaallista mokoma pakkopulla mitä siitä tulee.