O
out...
Vieras
olen juuri (n.4kk) sitten eronnut... haluaisin jo aikuisen seuraa ja läheisyyttä..... olen 2 lapsen äiti ja olen 2-kymppinen... ongelmana tässä on ainakin nyt se että en usko että kukaan haluaa mitään, ainakaan vakavaa ja pysyvää naisen kanssa jolla on jo lapsia... tuntuu niin pirun yksinäiseltä... tai siis tuntuu että tulen aina olemaan yksin ja tulen aina eroamaan jos nyt edes suhdetta saisin...
miten kukaan vois, ja miks kenenkään edes tarvis rakastaa mua... ei se oo kenenkään velvollisuus... inhottavaa vaan kun on ite ollu "tarpeeks hyvä" eli luotettava, uskollinen, aina tukena, kunnioittava ym. ja saa täysin päinvastaista takaisin, ja huomaa että siinähän meni suhde ja kaikki ilman että se olis ollu edes oma vika..
miks silti edes olisin ansainnu parempaa... tai siis miks edes oletin et myös mua tarvis kunnioittaa ja että mutte pitää olla uskollinen ja rehellinen.. eihän se ollu mieheltä pois et teki miten teki... onko oikeesti edes oikeutettua "vaatia" keneltäkään mitään??
miten kukaan vois, ja miks kenenkään edes tarvis rakastaa mua... ei se oo kenenkään velvollisuus... inhottavaa vaan kun on ite ollu "tarpeeks hyvä" eli luotettava, uskollinen, aina tukena, kunnioittava ym. ja saa täysin päinvastaista takaisin, ja huomaa että siinähän meni suhde ja kaikki ilman että se olis ollu edes oma vika..
miks silti edes olisin ansainnu parempaa... tai siis miks edes oletin et myös mua tarvis kunnioittaa ja että mutte pitää olla uskollinen ja rehellinen.. eihän se ollu mieheltä pois et teki miten teki... onko oikeesti edes oikeutettua "vaatia" keneltäkään mitään??