N
Naamio
Vieras
Erittäin vakavasti luonnehäiriöinen exäni on ollut hiljaa muutaman kuukauden. En ole ajatellut asiasta sen enempää mitään, koska on aiemminkin toiminut juuri näin. Ensin muutaman viikon/kuukauden piinaa, kiusantekoa, uhkailua jne, sitten taas muutama kk hiljaiseloa ja taas sama rumba alusta.
Yritin tavoittaa häntä lasten asioissa viranomaisten kautta, ja sain tietää että ex on ilmoitettu kadonneeksi jo muutama kk sitten, poliisin mukaan tililtä on säännöllisiä nostoja ja epäillään että on sekaantunut johonkin huumeporukkaan.
Vaikka oon aina tiennyt että se ihminen ei ole ihan "normaali", vaan nimenomaan sosiopaatti jonka mielenkiinto on suuntautunut kaikkeen rikolliseen niin en mä silti mitään tämmöistä osannut ajatella. Sen puheiden mukaan oli töissä ja opiskelemassa ja oli uus perhe ja häät ja vauva ja kaikkea. Ja sitten yhtäkkiä se katoaa. Näemmä vapaaehtoisesti kai sitten.
Ja vaikka mä oon rukoillut kaikki nämä vuodet jotka se on mua ja lapsia pelolla hallinnut, että se ihminen lakkais olemasta tai jotain, niin.. ei tätä voi käsittää. Toisaalta mua pelottaa että nyt kun sillä on lopullisesti karannut mopo käsistä, se tulee joku kerta mun oven taakse ja toteuttaa vihdoinkin miljoonat uhkauksensa meidän tappamisesta. Toisaalta, jos se on tarpeeksi pihalla, se ei varmaan onnistu pääsemään tänne saakka ikinä?
Mä olen jotenkin shokissa tai jotain, en tiedä mitä tästä kaikesta pitäis ajatella. En tiedä pitääkö mun olla helpottunut vai paniikissa? Pitääkö mun oikeasti pelätä vai ei? Onko tää nyt hyvä asia vai ei? Päästäänkö me vihdoin ja viimein lasten kanssa rauhaan siitä ihmisestä, vai onko tää vasta alkua jollekin .. jota en halua edes ajatella.
Ainakin tää on sinetti sille, että mä saan lopultakin yksinhuoltajuuden ja että exältä poistetaan tapaamisoikeus. Vihdoinkin.
Yritin tavoittaa häntä lasten asioissa viranomaisten kautta, ja sain tietää että ex on ilmoitettu kadonneeksi jo muutama kk sitten, poliisin mukaan tililtä on säännöllisiä nostoja ja epäillään että on sekaantunut johonkin huumeporukkaan.
Vaikka oon aina tiennyt että se ihminen ei ole ihan "normaali", vaan nimenomaan sosiopaatti jonka mielenkiinto on suuntautunut kaikkeen rikolliseen niin en mä silti mitään tämmöistä osannut ajatella. Sen puheiden mukaan oli töissä ja opiskelemassa ja oli uus perhe ja häät ja vauva ja kaikkea. Ja sitten yhtäkkiä se katoaa. Näemmä vapaaehtoisesti kai sitten.
Ja vaikka mä oon rukoillut kaikki nämä vuodet jotka se on mua ja lapsia pelolla hallinnut, että se ihminen lakkais olemasta tai jotain, niin.. ei tätä voi käsittää. Toisaalta mua pelottaa että nyt kun sillä on lopullisesti karannut mopo käsistä, se tulee joku kerta mun oven taakse ja toteuttaa vihdoinkin miljoonat uhkauksensa meidän tappamisesta. Toisaalta, jos se on tarpeeksi pihalla, se ei varmaan onnistu pääsemään tänne saakka ikinä?
Mä olen jotenkin shokissa tai jotain, en tiedä mitä tästä kaikesta pitäis ajatella. En tiedä pitääkö mun olla helpottunut vai paniikissa? Pitääkö mun oikeasti pelätä vai ei? Onko tää nyt hyvä asia vai ei? Päästäänkö me vihdoin ja viimein lasten kanssa rauhaan siitä ihmisestä, vai onko tää vasta alkua jollekin .. jota en halua edes ajatella.
Ainakin tää on sinetti sille, että mä saan lopultakin yksinhuoltajuuden ja että exältä poistetaan tapaamisoikeus. Vihdoinkin.
