Voi on tätä asiaa jahkailtu ja mietitty. Syitä on paljon, suurin varmaan se iänikuinen unelma useammasta lapsesta, itse kaipasin aina yhden siskon lisäksi useampaa sisarta, oman siskoni kanssa emme olleet koskaan oikein läheisiä ikäeron ja persoonallisuuserojen vuoksi. Tottakai kaksikin on riittävä, vanhempi lapsista on lievästi kehitysvammainen ja koska isä ei ole kuvioissa ja oma sukuni on pieni olisin halunnut useamman sisaruksen sitten joskus olemaan toistensa tukena (osaan jo odottaa jotain orja-kommentteja tähän). Ylipäänsä lasten kannalta pidän suuremmista perheistä, en puhu itsestäni vaan tapauksista joita olen nähnyt.
En usko että isä-asian selittely tulee koskaan olemaan suuri ongelma, perheitä on monenmuotoisia ja tärkeintä on se miten lasten kysymyksiin ja tarpeisiin vastataan, mielestäni.
Suurella todennäköisyydellä kolmatta lasta ei koskaan tule, kuten ei neljättäkään, mutta toivossa on hyvä elää sen lapamadon kanssa.
