Miehen mielestä en saa puhua omista asioistani kotona (koska se on muka napinaa) tai mies menee takas...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "just"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Siis, mies sanoo että en saa puhua omista murheista ja pahasta olosta. Vaan pitää kuulemma olla hiljaa. Mieltää KAIKEN puhumisen aina riitelyksi ja sanoi että menee takaisin iltavuoroon niin ei tarvitse kuunnella "napinaa" kuin viitenä iltana viikossa...
 
En minäkään jaksaisi jatkuvaa valitusta kuunnella. Viisi iltaa viikossa kitinän kuuntelua olisi jo melkoinen painajainen, itse lähtisin pysyvästi iltavuoroon jos mulla olisi sellainen puoliso. Jos on niin paha olla että pitää joka ilta napista, kannattaisi mennä puhumaan ammattilaiselle.
 
Missä vaiheessa olen sanonut että napisen joka ilta? Ja minun mielestä oman isäni kuolemasta puhuminen, sairaudestani puhuminen ja se, ettei minulla ole ystäviä täällä missä asutaan (asutaan miehen pyynnöstä täällä) ei ole napinaa...
 
Luuleeko mies että hänen pitäisi tehdä asialle jotain? Kurjaahan se on kuunnella jos toinen on tyytymätön. Kyllä asioista pitää silti voida puhua mutta ehkä voisit miettiä että puhut niin ettei toinen syyllisty.
 
[QUOTE="Neith";22168259]oletko miettinyt millä tavalla sä puhut niistä asioista?
siis millasella äänensävyllä, ja millä asenteella...[/QUOTE]

Heh-heh! Jos mies ei kestä sitä, että nainen puhuu ihan mistä haluaa ja haluaa keskustella asioista - ei sellainen "mies" mitään naista ansaitsekaan.
 
[QUOTE="lollo";22169406]Isä kuollut, oot sairas, ei oo ystäviä, mies pakotti jne... valivali. Neuvo: lähde menemään!!![/QUOTE]

Siis isäni on kuollut kyllä, sairauteni ei ole vakava mutta saa hormooni sekaisin ja väsyttää niin maan perkeleesti. Ja kyllä, täällä ei ole ystäviä, ja juurikin siksi, kun asutaan täällä miehen mieliksi. Pieni paikkakunta!
 
[QUOTE="alkup.";22169887]Siis isäni on kuollut kyllä, sairauteni ei ole vakava mutta saa hormooni sekaisin ja väsyttää niin maan perkeleesti. Ja kyllä, täällä ei ole ystäviä, ja juurikin siksi, kun asutaan täällä miehen mieliksi. Pieni paikkakunta![/QUOTE]

no, olet käsittääkseni asian tehnyt selväksi sekä tänne että miehellesi. Vai onko kertaus opintojen äiti? Kyllä se menee napinan puolelle, jos samaa levyä soittaa illasta toiseen.
 
[QUOTE="alkup.";22169953]Mutta vaikka olen tehnyt asian tänne selväksi, niin et tunnu sitä kuitenkaan tajuavan... Eikös?[/QUOTE]

huoh, no itse elät elämääsi, joko hyväksyt nämä asiat ja opettelet elämään niiden kanssa tai sitten vaihdat sitä paikkakuntaa! Suotta elämää pilata jatkuvalla napinalla samasta asiasta!
 
huoh, no itse elät elämääsi, joko hyväksyt nämä asiat ja opettelet elämään niiden kanssa tai sitten vaihdat sitä paikkakuntaa! Suotta elämää pilata jatkuvalla napinalla samasta asiasta!

No mutta, kertaus taitaa sinulle todellakin olla tässä kohtaa tarpeen. Kirjoitin siis ylhäällä, etten todellakaan napise asiasta päivittäin, LÄHESKÄÄN. Minusta se vain menee niin, että parisuhteessa pitää pystyä puhumaan toiselle, asioista kuin asioista. Ja minulle nyt vain sattuu olemaan hankala hyväksyä omaa menneisyyttäni, kuten esim. juurikin isäni kuolemaa. Ja jos haluan silloin tällöin asiasta avautua, mies alkaa uhkailemaan sillä ettei olekaan iltoja kotona. Ei se mielestäni ole napinaa. Valittamista on ennemminkin se, että valittaa jos ei esim. tee kotitöitä, tai avusta lapsen kanssa jne. Ei omista suruista ja huolistaan puhuminen ole valittamista, ainakaan minulle. Kuuntelen mielelläni jos miehellä on huolia. Mutta hän ei tee niin minulle... Miksi pitäisi pitää kaikki suru ja huoli sisällä? Hulluksihan sitä tulee...
 
[QUOTE="alkup.";22170021]No mutta, kertaus taitaa sinulle todellakin olla tässä kohtaa tarpeen. Kirjoitin siis ylhäällä, etten todellakaan napise asiasta päivittäin, LÄHESKÄÄN. Minusta se vain menee niin, että parisuhteessa pitää pystyä puhumaan toiselle, asioista kuin asioista. Ja minulle nyt vain sattuu olemaan hankala hyväksyä omaa menneisyyttäni, kuten esim. juurikin isäni kuolemaa. Ja jos haluan silloin tällöin asiasta avautua, mies alkaa uhkailemaan sillä ettei olekaan iltoja kotona. Ei se mielestäni ole napinaa. Valittamista on ennemminkin se, että valittaa jos ei esim. tee kotitöitä, tai avusta lapsen kanssa jne. Ei omista suruista ja huolistaan puhuminen ole valittamista, ainakaan minulle. Kuuntelen mielelläni jos miehellä on huolia. Mutta hän ei tee niin minulle... Miksi pitäisi pitää kaikki suru ja huoli sisällä? Hulluksihan sitä tulee...[/QUOTE]

niin tai miehesi on kuullut jo nämä asiat, mutta kenties kokee,ettei osaa sinua tässä sen kummemmin auttaa ja "pakenee" asiaa sitten mielummin vaikka siellä töissä olemalla. Onhan noi isoja asioita, ehkä ammattiauttaja ois paikallaan sit.
 
niin tai miehesi on kuullut jo nämä asiat, mutta kenties kokee,ettei osaa sinua tässä sen kummemmin auttaa ja "pakenee" asiaa sitten mielummin vaikka siellä töissä olemalla. Onhan noi isoja asioita, ehkä ammattiauttaja ois paikallaan sit.

Niin. Olen sanonut miehelle, ettei hänen tarvitse asialle tehdä mitään. Ettei hän voi enkä minä itsekään voi. Isäni on kuollut ja sillä selvä. Niin käy kaikkien vanhemmille. Isäni nyt vain sattui kuolemaan kun oli 17 ja kuoli kohtaukseen. Tuli niin puskista. Minulle riittää, että saan tukea mieheltä, siltä ihmiseltä jonka kanssa olen naimisissa ja jonka kanssa elän. Ja jota toiseksi eniten lapsen jälkeen rakastan.
 
[QUOTE="alkup.";22170141]Niin. Olen sanonut miehelle, ettei hänen tarvitse asialle tehdä mitään. Ettei hän voi enkä minä itsekään voi. Isäni on kuollut ja sillä selvä. Niin käy kaikkien vanhemmille. Isäni nyt vain sattui kuolemaan kun oli 17 ja kuoli kohtaukseen. Tuli niin puskista. Minulle riittää, että saan tukea mieheltä, siltä ihmiseltä jonka kanssa olen naimisissa ja jonka kanssa elän. Ja jota toiseksi eniten lapsen jälkeen rakastan.[/QUOTE]

Minkä ikäinen olet? Kauanko olette asuneet siellä pikkupaikkakunnalla? Oletteko ajatelleet muuttoa muualle? Tunteeko miehesi syyllisyyttä siitä että asutte siellä ja sinulla ei ole kavereita?
 

Yhteistyössä