Että mua risoo nämä ammattilaisten kommentit huostaanoton syistä!

[toinen hyvä äiti]

Turha tuosta lienee herneitä nenään vetää, kun kuka tahansa hieman aivotoimintaa omaava tajuaa, että ko. lausuntoja ei ole tarkoitettu siten, että puhuttaisiin esim. jokaisesta masentuneesta. Nuo lauseet kun on voinut toimittajakin poimia kommentoijan pitemmästä kommentista ja näin ollen kokonaisuus ei yhdessä lauseessa ehkä tule ilmi, jos haluaa pilkkua viilata noilla "välttämättä" ja "mahdollisesti" termien puuttumisella.

Lukaisepa ihmeessä myös tuo nimimerkin "jankuti" kommentti.

Ihanaa, että sinulla on taito lukea rivien välistä sellaista, mitä sinne ei ole kirjoitettu. Tieteellinen keskustelu (tai yleensäkään asiapohjainen keskustelu) ei kuitenkaan perustu näihin rivien välistä luettuihin "mutu"-tulkintoihin, vaan nimenomaan siihen, mitä on kirjoitettu.

 

["vieras"]

Lukaisepa ihmeessä myös tuo nimimerkin "jankuti" kommentti.

Ihanaa, että sinulla on taito lukea rivien välistä sellaista, mitä sinne ei ole kirjoitettu. Tieteellinen keskustelu (tai yleensäkään asiapohjainen keskustelu) ei kuitenkaan perustu näihin rivien välistä luettuihin "mutu"-tulkintoihin, vaan nimenomaan siihen, mitä on kirjoitettu.

Tieteellinen keskustelu? Kyseessä on Iltiksen teksti!!!

 

[Emilyn]

Lukaisepa ihmeessä myös tuo nimimerkin "jankuti" kommentti.

Ihanaa, että sinulla on taito lukea rivien välistä sellaista, mitä sinne ei ole kirjoitettu. Tieteellinen keskustelu (tai yleensäkään asiapohjainen keskustelu) ei kuitenkaan perustu näihin rivien välistä luettuihin "mutu"-tulkintoihin, vaan nimenomaan siihen, mitä on kirjoitettu.

Luepa itse ihmeessä koko artikkeli lehdestä kaikkine kommentteineen, ei tarvitse harjoittaa mitään rivien välistä lukemistakaan kun tajuaa, että noilla kommenteilla ei tarkoiteta jokaista ihmistä, olipa yh, masentunut tai lapsiaan eineksillä ruokkiva.

 

[toinen hyvä äiti]

Luepa itse ihmeessä koko artikkeli lehdestä kaikkine kommentteineen, ei tarvitse harjoittaa mitään rivien välistä lukemistakaan kun tajuaa, että noilla kommenteilla ei tarkoiteta jokaista ihmistä, olipa yh, masentunut tai lapsiaan eineksillä ruokkiva.

Luin kyllä koko jutun jo aiemmin tänään.

 

[toinen hyvä äiti]

[QUOTE="vieras";22179351]Tieteellinen keskustelu? Kyseessä on Iltiksen teksti!!![/QUOTE]

Jäikö sulkujen sisältö lukematta?

 

["heh"]

[QUOTE="vieras";22179351]Tieteellinen keskustelu? Kyseessä on Iltiksen teksti!!![/QUOTE]

Iltikseen lainatut Jari Sinkkonen ja Mirjam Kalland ovat molemmat kyllä hyvinkin tieteen saralla ansioituneita ihmisiä. Ja jos heidän sanomisistaan puhutaan, voitaneen jo melkein olla "tieteellisen keskustelun" puolella.

Toki iltis voi siteerata hiukan väärinkin ja tarkoitushakuisesti.

 

[...]

[QUOTE="heh";22179543]Iltikseen lainatut Jari Sinkkonen ja Mirjam Kalland ovat molemmat kyllä hyvinkin tieteen saralla ansioituneita ihmisiä. Ja jos heidän sanomisistaan puhutaan, voitaneen jo melkein olla "tieteellisen keskustelun" puolella.

Toki iltis voi siteerata hiukan väärinkin ja tarkoitushakuisesti. [/QUOTE]

Nimenomaan sitä mä tarkoitin että nyt ei tiedetä puhutaanko näiden ammattilaisten sanomisista, vaan toimittajan kirjoittamasta tekstistä. Iltiksen tason tuntien veikkaisin jälkimmäistä. Kerta toisensa jälkeen en voi käsittää miten ihmisillä ei ole mitään kritiikkiä edes roskalehtien kirjoituksiin!

 

[kokemus]

Ap, hienoa että jaoit kokemusesi tänne. Tuo osoittaa suuren epäkohdan yhteiskunnassamme. Aiemmin luulin, että masennus ja muut mielenterveydenhäiriöt, jotka ovat hyvin yleisiä, alkaisivat olla jo hyväksyttyjä asioita joista voi puhua häpeilemättä ja pelkoa syyllistämisestä. Jostain syystä on alettukin kääntyä toiseen suuntaan. Kun lastensuojelun epäkohdat nousevat enemmän ja enemmän esiin ja sosiaaliviranomaisille on annettu liikaa valtaa, on jouduttu tilanteeseen jossa apua tarvitseva ei pysty enää hakemaan luottamuksellista apua julkiselta puolelta. Huostaanoton uhka leijuu yllä väistämättömästi. Myöskään huonon vanhemmuuden leima ei ole mikään positiivinen kehityssuunta kun samalla puhutaan siitä että apua pitäisi hakea ajoissa.
Asiantuntijat leimaavat heppoisin perustein vanhemman. He perustavat näkemyksensä tutkimuksiin esim. tyyliin "masentunut äiti on suurin riski lapselle". Kun suuntaus on tämä, olemme joutuneet ojasta allikkoon. Mielenterveyspuoli on retuperällä ja kun lastensuojelu huoli-käsitteineen tungettu vahvasti soppaan mukaan, tilanne on mahdoton avuntarvitsijoille.
On vain arpapeliä kuka saa apua, kuka saa näennäisapua ja kuka luokitellaan huonoksi vanhemmaksi.
Mielenterveysongelmista kärsivillä ei ole ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia. Ennakkoluulot ja muka asiantuntijoiden lausunnot jyräävät todellisuuden, jossa ei oikeasti halutakaan nähdä sitä onko vanhempi ongelmisaan huolimatta tarpeeksi hyvä vanhempi vai täysin kyvytön vanhempi.
Asiantuntijat antavat arvioitaan vanhemmasta edes tutustumatta sen paremmin vanhempaan. Riittää että joku on rustannut paperille tietoja, olivat ne sitten oikeita, vääristeltyjä tai tulkinnanvaraisia. Näiden dokumenttien valossa ja tutkimustuloksiin vedoten, asiantuntija voi antaa arvionsa vanhemman kyvykkyydestä toimia lastensa kanssa. Onko tässä jotain vikaa? Minusta on.

 

[toinen hyvä äiti]

Nimenomaan sitä mä tarkoitin että nyt ei tiedetä puhutaanko näiden ammattilaisten sanomisista, vaan toimittajan kirjoittamasta tekstistä. Iltiksen tason tuntien veikkaisin jälkimmäistä. Kerta toisensa jälkeen en voi käsittää miten ihmisillä ei ole mitään kritiikkiä edes roskalehtien kirjoituksiin!

Lähdekritiikki ja siteeraustekniikka ovat eri asioita. Jos lainaus merkitään suoraksi lainaukseksi, ei sitä saisi muokata. Eri asia tietenkin on, viittaako lainaus ko. henkilön sanomaan vai siihen, mitä ko. henkilö artikkelin kirjoittajan mukaan on asiasta sanonut. Olen samaa mieltä siitä, että iltapäivälehdissä esitettyihin asiantuntijakommentteihinkin tulee suhtautua varauksella, vaikka lähde (asiantuntija) sinänsä luotettava onkin.

 

[alkuperäinen kirjoittaja]

Mun täytyy kyllä sanoa, että viranomaisilta en ole kokenut koskaan mitään ennakkoluuloa tai arvostelua! En sosiaalitoimistossa ole asioinut, mutta olen neuvolassa puhunut masennuksesta silloin kun se alkoi, ja olen käynyt mielenterveystoimistossa psykologilla ja psykiatrilla, ja puhunut lääkärillekin. Kertaakaan sieltä suunnalta ei ole annettu ymmärtää, että mun perheeni olisi millään tasolla vaarassa, siis mun voinnin tai menneisyyden vuoksi, tai että olisi mitään syytä edes ajatella huostaanottoa tai muitakaan tukitoimia. Sen sijaan olen aina saanut pelkästään "kehuja" siitä, että olen toiminut toisin ja pärjännyt.

Ne ennakkoluulot tulee muilta, "maallikoilta", tutuilta ja tällaisilta. En tietysti tiedä mitä sosiaalitoimistossa olisi tapahtunut jos siellä olisin asioinut. Mutta ei ainakaan neuvolasta tai mt-toimistosta sinnekään otettu tietääkseni yhteyttä, koko sinä aikana kun olin masentunut tai vieläkään kun käyn edelleen terapiassa. Koska tavoite on kuitenkin se, että mä saan käsiteltyä sen lapsuuden taakan, vaikka se ei vaikuta mun lasten elämään.