On mulla helmi miehenä. Vai mitäpä olette mieltä tästä:

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tällaista meillä tänä iltana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Minttu";22260637]Olisit antanut miehen mennä nukkumaan jos väsynyt oli ja olisit itse ilmeisesti virkeämpänä laittanut ne tosi vähät pyykit kuivumaan.[/QUOTE]

Ja tämänhän pitäisi toimia myös toisinpäi, eikös vain? Jos laskisin kaikki ne kerrat, jolloin olen itse väsyneenä ne pyykit laittanut (ja muitakin hommia tehnyt) kun mies olisi ne voinut laittaa...

No jokatapauksessa mies pyysi aamulla anteeksi kun heitti sen paidan kasvoilleni. Kysyin, että mites se kun paiskoit ovia ja herätit lapsen ja minä olin huono egoistinen äiti kun hänen sitten piti mennä lapsikin laittamaan nukkumaan? Niin ei kuulema tajunnut paiskoneensa ovia. Niin just, varmasti molemmat seinänaapurit heräsivät samalla.
 
miksi kaikki puuttuu tässä vaan pyykinhuoltoon?
munmielestä toi ukko käyttäyty niin törkeesti että sais melkein selkäänsä saada.
aika ala-arvoisesti kohtelee puolisoaan. mä arvostan itteeni ja lapsiani niinpaljon etten anna kohdella huonosti.
keskustelu ehkä tuottaa tulosta?
 
Siis juu, eiväthän nuo pyykit ole se perimmäinen ongelma.
Munkin mielestäni teillä on vakavan keskustelun paikka. Siis puhutte asioista rakentavasti ja syyttelemättä siinä kohtaa, kun mitään riitaa ei ole meneillään. Yksi parisuhteen kulmakivistä on puolison kunnioittaminen ja teillä se näkyy olevan hukassa (puolin ja toisinkin?).
 
[QUOTE="Pyykkäri";22260686]No pitipäs sattua... ei varmaan sillä hetkellä naurata ku sukat on varastettu :) Mut toivottavasti vielä joskus voitte nauraa yhdessä tällekin episodille :)j
Minuu ainakin nauratti, vaikka olikin tavallaan "surullinen juttu".[/QUOTE]

Se onkin meidän onnellisen parisuhteen salaisuus, että mä oon oppinu (ainakin koko ajan yritän oppia) kuittaamaan nuo miehen kiukunpuuskat huumorilla. Yleensä se onnistuu, joskus ei.. ainakaan kun tilanne on päällä. Nyt kun vauva on päikkäreillä ja isommat viety kouluun, mä saan istua tässä koneella kahvikupposen kera kun mies paiskii töitä.

Miehet ja naiset on oikeasti erilaisia, aivan eri planeetalta. Sen kun oppisi sisäistämään, niin maailmassa ois hiukan enemmän onnellisia pariskuntia. :heart:
 
Ja tämänhän pitäisi toimia myös toisinpäi, eikös vain? Jos laskisin kaikki ne kerrat, jolloin olen itse väsyneenä ne pyykit laittanut (ja muitakin hommia tehnyt) kun mies olisi ne voinut laittaa...

No jokatapauksessa mies pyysi aamulla anteeksi kun heitti sen paidan kasvoilleni. Kysyin, että mites se kun paiskoit ovia ja herätit lapsen ja minä olin huono egoistinen äiti kun hänen sitten piti mennä lapsikin laittamaan nukkumaan? Niin ei kuulema tajunnut paiskoneensa ovia. Niin just, varmasti molemmat seinänaapurit heräsivät samalla.

Niinkuin moni muukin vastaaja on kommentoinut, kun lapset (tai teillä taisi olla vaan se yksi) ovat pieniä, vanhemmilla on hermot piukalla ja riitoja syntyy. Meillä auttoi se, että oikeesti havahduttiin siihen tosiasiaan, että lapset ahdistuu siitä, että vanhemmat huutaa. Alettiin tehdä töitä sen eteen, että ei päästettäisi erimielisyyksiä riidaksi asti. Yksi keino oli tämä: sovittiin, että se, joka on vähemmän vihainen riidan alkaessa, yrittää kaikkensa ollakseen tempautumatta mukaan. yksin on vaikea riidellä, joten riita usein kuivuu kasaan.

Toinen sääntö oli, että kun toinen pyytää anteeksi, anteeksi myös annetaan, eikä edelleen jäkätetä, koska siitä puhkeaa usein uusi riita.
 
Mun mielestä tuollaisissa jutuissa on takana aina jotain isompaa, joka hiertää suhdetta. Ei kai kukaan oikeasti yhdestä pyykin ripustamisesta saa tuollaista riitaa aikaiseksi.

Meillä toi olisi mennyt siten, että oltaisiin yhdessä ripustettu ne pyykit.
 
Kummasti sitten riitti molemmilla puhtia tappeluun, mutta ei pyykkien ripustamiseen. Susta sain aika nalkuttavan kuvan ja eipä sen miehenkään käytös kovin aikuismaiselta vaikuta. Meillä minä hoidan useinmiten pyykit, jos niitä on paljon tai kovasti väsyttää tai vituttaa niin kyllä mies auttaa kun pyydän. Jos nakkelette niskojanne jo noin pienen asian takia niin miten ihmeessä pärjäätte jos tulee joku suurempi mutka matkan varrelle. Katsokaa peiliin molemmat, pyytäkää molemmat anteeksi ja opetelkaa hyvät ihmiset tekemään niitä kompromissejakin parisuhteessa..
 
Tommosen käytöksen jälkeen en pesisi enää IKINÄ miehen paskaisia vaatteita. Ihme KUSIPÄÄ!!! Ja takasin olisin läimäissyt niin että tuntuu, ehkä laittanut ulkoruokintaankin vielä. Onneksi omani ei ole tuollainen, joten ei tarvitse noista mitään ikinä toteuttaa.


Alkuperäinen kirjoittaja tällaista meillä tänä iltana;22260351:
Mies oli lähdössä nukkumaan, minä katsoin vielä telkkaria. Sanoin sille, että laitatko nuo pyykit kuivumaan mennessäsi (eikä niitä ollut paljon). Laitan ne aina itse 90 % ajasta kun miestä ei saa niitä ikinä laittamaan. No ei hän jaksa, väsyttää. Kysyin, että väsyttää minuakin monesti, mutta silti ne on laitettava. Siitähän se sota syntyi. Kuulema hän tekee niin paljon muuta, että ei tarvi enää pyykkejä laittaa. Kysyin, että enkö minä sitten tee muuta. Mutta siitä ei ole kysymys. Se nyt vaan ei halua laittaa pyykkejä. Ei sanonut näin, mutta niinhän se on. Minua ottaa aivoon tämä, mutta tavallisesti en sano mitään, teen pyykkihuollon vain itse. Nyt pitkästä aikaa pyysin laittamaan ne pyykit. Niin ei. Monen monta kertaa olen itse kaiken muun päälle väsyneenä laittanut pyykit kuivumaan ja laittanut tietty kuivat paikoilleen.

Lopulta se meni siihen, että mies suuttui, löi vessan oven täysiä kiinni (asutaan rivarissa), otti pyykkikorin ja marssi yläkertaan ja paiskasi makkarin oven kiinni (makkarissa pyykinkuivaustelineet). Lapsihan siitä kovasta äänestä tietysti heräsi. Kävin sanomassa miehelle, että nyt herätit lapsen, mene sitten sen luo. Mies huusi, että en varmasti mene, mene itse. Sanoin, että en mene kun kerta itse herätit tuollaisella paiskomisella. Mies sanoi, että ok, menen lapsen luo, mutta sinä kyllä laitat sitten pyykit. Sanoin, että ei onnistu, saat mennä lapsen luo ja laittaa pyykit. Tulin takaisin alakertaan ja lapsi itki jotain minuutin kunnes mies meni sinne. Tultuaan lasten huoneesta mies tuli alakertaan huutamaan, että "minkälainen äiti sinä oikein olet!? On niin iso ego, ettei voi mennä lapsen luo kun tämä itkee!" Sanoin, että oleppa hiljempaa, jos herätät lapsen taas niin saat mennä sinne uudestaan. Siitä mies suuttui niin, että löi telkkarin kiinni ja veti digiboxin johdon seinästä. Lähdin laittamaan johtoa uudelleen seinään niin mies yritti ottaa digiboxin kokonaan pois paikoiltaan. Työnsin miehen kauemmaksi, jolloin hän läimäisi kädessään olleen lapsen märän paidan naamalleni ja paineli yläkertaan karjuen jotain.

Että tässä ollaan, on tosi voittajaolo. Kivoja uusia puolia löytyy miehestä vuosien jälkeen. Nyt se mököttää tuolla makkarissa ja minä olen lamaantuneena alakerrassa :( Tai tuskin se edes ajattelee tehneensä mitään väärin ja nukkuu onnellisena. Munhan syytä tämä kaikki oli kun pakotin laittamaan ne pyykit kuivumaan ja olen niin paska äiti, etten mene lapsen luo kun hän herää itkemään kun isä paiskoo ovia. Olen kyllä aika lamaantunut.
 
miksi kaikki puuttuu tässä vaan pyykinhuoltoon?
munmielestä toi ukko käyttäyty niin törkeesti että sais melkein selkäänsä saada.
aika ala-arvoisesti kohtelee puolisoaan. mä arvostan itteeni ja lapsiani niinpaljon etten anna kohdella huonosti.
keskustelu ehkä tuottaa tulosta?

Meilläpä on se hyvä puoli että kohdellaan kumpiki välistä toisia "törkeästi"..eipä oo toisella silloin huonoa omaatuntoa sen takia, eikä elämä mee pilalle niitten riitojen takia:D Ymmärrrän sun miestä ihan täysin..saattaisin iteki huutaa jos oon väsyny ja toinen jankuttaa jostain tärkeästäkin asiasta. Tällaset asiat oikeasti kannattais käydä läpi sillon kun ei kumpaakaan väsyty.

Muutenkin en alkais pilkkua viilaan. Jos mies kerta pyysi anteeksi, niin sehän on jo tarpeeks paljon.

Itse olen oppinut kiertämään riitoja kun olen opetellut olemaan ei-niin-tunnontarkka..Mutta jokainen yrittäköön tyylillään.
 
Löikö hän sinua paidalla, vai heittikö sen vaan käsistään ja sattui osumaan sua naamaan? Se on musta tässä melko ratkaisevaa... jos löi, niin silloin en hyväksy alkuunkaan, väkivalta on mun mielestä kerrasta poikki. Jos taas ei, niin pidät paljon melua mun mielestä tyhjästä ja oikein ylläpidät riitaa rakentavan keskustelun sijasta.

Tyhmintä (lähden nyt siitä että ei lyönyt sinua) oli oven paiskominen niin että vauva heräsi. Mutta jos olit pyykit laittanut koneeseen miehelle sanomatta (siis että toivot hänen laittavan ne) ja kun hän on menossa nukkumaan, niin alat sitä toivoa/vaatia -en mäkään olisi tykännyt. Jos on menossa nukkumaan, niin ei siinä vaiheessa ole kiva toiselta vaatia kotitöitä, kyllä se toive pitäisi esittää aiemmin. Ja jos olisin sinä, olisin varmaan mennyt itkevän lapsen luo ihan lapsen tähden.

Koita alkaa käyttää minä-viestintää. Ei siis enää "mikset sä koskaan... " lauseita, vaan käytä muotoa "minusta tuntuu ikävältä... tms. Älä myöskään käytä sanoja koskaan ja ikinä. Kerro miltä sinusta tuntuu, asiallisesti, ja mitä toivoisit. Kysy myös miltä miehestäsi tuntuu, mitä hän toivoo. Laittakaa vaikka yhdessä paperille miten kotityöt nyt jakautuvat ja miten toivoisitte niiden jakautuvan. Ja jos sovitte jotain, niin anna sitten miehesi hoitaa omat vastuunsa itse, silloin kuin hänelle sopii. Ei siis niin että laitat pesukoneen päälle ja ilmoitat että nyt sä laitat ne pyykit.
 
Väsyneenä tulee pikkujutuista isoja riitoja. Onneksi mies sentään tajusi pyytää käytöstään anteeksi. Älkää nyt jääkö märehtimään tätä juttuja, vaan sopikaa kuin aikuiset miten kotitöitä jatkossa jaetaan. Mies varmaan ymmärtää kyllä jos sanoisit hänelle että silloin kun hänellä ei ole iltatöitä, toivoisit hänenkin osallistuvan enemmän.
 
Heh, meillä laittaa nykyään mies useimmiten pyykit, samaten kotona ollessaan ruuat (viisivuorotyö, joten ihan jää kyllä mullekin ruokavuoroja).
Olen jo aikoinani ilmoittanut, että mä en ala nalkuttamaan, joko hoitaa hommansa tai etsii jonkun muun hoitamaan ne, sillä mä en ole hänen äitinsä enkä myöskään palvelijansa. Mun kanssa ei ole pakko olla, vapaa valinta, eikä tuo vielä ole lähtenyt:)

Laiskinkin mies joutuu aivan varmasti itse kokkaamaan, pyykkäämään, ripustamaan etc jos asuu yksikseen, miksei siis parisuhteessa?
 
mies ei halua koskea "pikkupyykkiin", sanot. eli kokee miehisyytensä uhatuksi? riidan aihe ja syy on 2 eri asiaa - aiheet on hölmöjä, syyt hengentärkeitä. molemmat te koette turvattomuutta ja siksi taistelette, kun tämän ymmärrätte ja alatte osoittaa ja avoimesti pyytää myötätuntoa ja reiluutta, niin voitte neuvotella oikeudenmukaisuuskysymyksistä "selvinpäin" eli rauhassa. ei saa suvaita tahallista loukkaamistarkoitusta, mutta tunteet on oikeutettuja vaikkei niiden selitykset olisikaan ("mua ahdistaa ja huolettaa" on ok, muttei "kun sää olet AINA tommonen x, kun et EDES tee y"

sinänsä on musta hyvä näyttää peiliä jos toinen käytöksellään tekee hallaa ja korjatkoon siis vahingon itse oppiakseen, ja olis hyvä puhua läpi semmoinen jos tuntuu että toinen laittaa kaikesta potemaan syyllisyyttä omistaan. jos mies ei halua pyykkiin koskea ylipäätään, niin hoitakoon sitten tiskit ihan yksin, jne. tai pesköön tosiaan omansa. periaatteet selviksi vaan
 
Alkuperäinen kirjoittaja nöjsaqwr;22260482:
Minä pesisin tästä lähtien vain omat ja lapsen pyykit.
Alkaa miestäkin kiinnostaa vaatehuolto kun löytyy vaan ralliraitasia kalsareita.

Pitäkää nössät naiset puolenne! :D

näin mäkin tein. Ja kyllä toimi. Lisäksi lopetin ruuan laiton jossain vaiheessa, kun kokkasin vain miestä varten kun tenavan kans niin harvoin syödään toista lämmintä ateriaa päivän aikana. Kyllä alkoi soppakauhakin pysyä kädessä!
 

Yhteistyössä