Miksi lapset pienellä ikäerolla?

[a.p.]

Yleensä kummastellaan jos lapsilla on iso ikäero, esim. 7-10 vuotta tai enemmän. Mua taas ihmetyttää miten jotkut viittii tehdä lapsia jollakin kahden vuoden ikäerolla. Siinähän jää taapero-raukka ihan jalkoihin eikä saa vanhempien huomiota kun vauva vie kaiken ajan. Ja sitten kun vauva on vuoden ikäinen niin tehdään kolmas. Mitä JÄRKEÄ?

Mun mielestä on fiksua kasvattaa esikoinen ensin vaikka kouluikään ja sitten alkaa miettiä toista. Jää kummallekin lapselle aikaa siltä vanhemmalta. Ei tule niin paljon tappeluita ja traumoja. On ihan järkkyä lukea miten taaperoikäinen pahoinpitelee pikkuvauvaa ja äidillä pitäs olla silmät selässäkin.

Mulla ja pikkuveljellä on ikäeroa melkein 12 vuotta ja se on hyvä. Omilla lapsillani on 8 vuotta ikäeroa. Ihanaa kun on saanut nauttia rauhassa kummankin vauva-ajasta, taaperoajasta ja siitä kun menevät kouluun.

En nyt mitenkään niitä tuomitse jotka lapset tekevät pienellä ikäerolla. Mutta kummastuttaa kun meitä jotka tietoisesti haluamme isomman ikäeron, pidetään kummallisina tai luullaan ettemme saa lapsia tai tai tai..

 

[...]

Yleensä kummastellaan jos lapsilla on iso ikäero, esim. 7-10 vuotta tai enemmän. Mua taas ihmetyttää miten jotkut viittii tehdä lapsia jollakin kahden vuoden ikäerolla. Siinähän jää taapero-raukka ihan jalkoihin eikä saa vanhempien huomiota kun vauva vie kaiken ajan. Ja sitten kun vauva on vuoden ikäinen niin tehdään kolmas. Mitä JÄRKEÄ?

Mun mielestä on fiksua kasvattaa esikoinen ensin vaikka kouluikään ja sitten alkaa miettiä toista. Jää kummallekin lapselle aikaa siltä vanhemmalta. Ei tule niin paljon tappeluita ja traumoja. On ihan järkkyä lukea miten taaperoikäinen pahoinpitelee pikkuvauvaa ja äidillä pitäs olla silmät selässäkin.

Mulla ja pikkuveljellä on ikäeroa melkein 12 vuotta ja se on hyvä. Omilla lapsillani on 8 vuotta ikäeroa. Ihanaa kun on saanut nauttia rauhassa kummankin vauva-ajasta, taaperoajasta ja siitä kun menevät kouluun.

En nyt mitenkään niitä tuomitse jotka lapset tekevät pienellä ikäerolla. Mutta kummastuttaa kun meitä jotka tietoisesti haluamme isomman ikäeron, pidetään kummallisina tai luullaan ettemme saa lapsia tai tai tai..

juu, samaa mieltä! Ja lisäksi, kun sitten valitellaan sitä väsymystä ja ollaan masennuksen partaalla, kun on pienet lapset eikä aika ja voimat tahdo riittää.

 

[hoya bella]

Jaa-a. Vähän turhan kauan menisi jos seuraavan lapsen voisi hankkia kun edellinen olisi kouluikäinen jos haluaa suurperheen. Esikoisen pitäisi syntyä muutaman viikon päästä ja nyt jo suunnittelen toista lasta suht heti perään

 

["Mä"]

taas vähän säälin noita äitejä joilla 2-3 lasta pienellä ikäerolla,ihan poikki ovat raasut.Ennemmin ovat vauvasta pahoillaan,kun ei vauvaan juurikaan ehi keskittyä,kun taaperoiden perässä pitää juosta.

 

["vieras"]

Ihmettelen samaa, meillä lapsi alkoi nukkumaan lähes koko yön vasta 1v8kk ikäisenä.

 

["vieras"]

Musta ainakin on "helpompaa" hoitaa pikkulapsiaika kerta rytinällä alta pois. Saa yöheräilyt samaan putkeen ja vauvatavarat kierrätettyä pienemmälle sisarukselle ja myytyä sitten pois tilaa viemästä. Lisäksi lapsilla on leikkiseuraa toisistaan. Meillä siis 2 lasta, ikäeroa pari vuotta ja lapsiluku täynnä.

 

[meillä]

on pienellä ikäerolla, on ollut helppoa, en ole masentunut enkä väsynyt, vaan tämä on ollut tosi hyvä ratkaisu. Kyllä lapsille jää tarpeeksi aikaa kun järjestää. Lapset ovat jo pieninä hyvin läheisiä toisilleen, heillä on yhteiset leikit ja mielenkiinnon kohteet.

 

[a.p.]

Niin no jos suurperheen haluaa niin asia eri..

Musta kans monet äidit joilla on monta lasta pienillä ikäeroilla, näyttävätkin väsyneiltä ja kurjilta. Ihan kuin lestadiolaisäidit. Siinä kans yks ryhmä jota en tajua alkuunkaan. Tehdä nyt 20 vuoden ajan lapsi joka vuosi, sairasta sanoisinko.

Monethan ajattelevat että lapsista on sitten seuraa toisilleen ja iloa myöhemmin. Monesti se vaan ei mene niin ja sisarukset eivät aikuisina ole mitenkään lämpimissä väleissä.

 

[...]

[QUOTE="vieras";22352842]Musta ainakin on "helpompaa" hoitaa pikkulapsiaika kerta rytinällä alta pois. Saa yöheräilyt samaan putkeen ja vauvatavarat kierrätettyä pienemmälle sisarukselle ja myytyä sitten pois tilaa viemästä. Lisäksi lapsilla on leikkiseuraa toisistaan. Meillä siis 2 lasta, ikäeroa pari vuotta ja lapsiluku täynnä.[/QUOTE]

Tietynluonteisten lasten kanssa ehkä onkin noin, mutta joutuu siinä silti se ensimmäinen lapsi tosi pienenä luovuttamaan vauvan paikkansa pienemmälle, ja äiti keskittyy vauvaan.

 

[v]

Voi asian tietenkin noinkin ajatella, mutta voihan elämältä haluta jossain vaiheessa myös muutakin kuin vain lastenhoitoa. Itselläni ei ollut oma valinta, että tuli pitkät välit, mutta välillä tuntuu että kasvais nuorin pian, jotta sais sitten taas sitä omaa ja parisuhdeaikaa. Meillä kun ei ole mummoja ja muita sukulaisia, jotka hoitas meidän nuorinta vaippaikästä.

 

[Snoopy]

[QUOTE="vieras";22352842]Musta ainakin on "helpompaa" hoitaa pikkulapsiaika kerta rytinällä alta pois. Saa yöheräilyt samaan putkeen ja vauvatavarat kierrätettyä pienemmälle sisarukselle ja myytyä sitten pois tilaa viemästä. Lisäksi lapsilla on leikkiseuraa toisistaan. Meillä siis 2 lasta, ikäeroa pari vuotta ja lapsiluku täynnä.[/QUOTE]

Ihan kuin mun näppikseltäni =)

 

[jaaa]

se on varmaan lapsikohtaista. Mulla oli todella helppo esikoinen, nukkui aina hyvin ja nukkuu edelleen enkä kokenut itseäni väsyneeksi. Toinen tuli perään ja osoittautui yhtä helpoksi ja hyväksi nukkujaksi. Mä en koe, että mun lapset on jääneet mistään paitsi tai että itse olisin ollut väsynyt. Kun saan yöni nukkua niin jaksan mitä vaan. Sisarus on lähes samanikäinen ja kaveri on aina lähellä. Meidän lapset on tässä Mä en taas ymmärrä miten jotkut viittii kasvattaa lapsen pois rinnalta, vaipoista, itse syöväksi ja pukevaksi lapseksi ja sitten aloittavat kaiken alusta, hullua

 

[pienellä välillä]

Omaan sisareen minulla on 8 vuoden välimatka, ja itse koin sen huonoksi. En koskaan leikkinyt siskon kanssa ja olin omassa lapsuudessa hänelle kuin riippa. Itse olisin halunnut olla siskoni kanssa enemmän ja hän ei todellakaan halunnut olla minun kanssa koska olin niin pieni.

Joten omat lapset ovat pienellä välillä. En väitä ensimmäinen ja vielä toinenkin vuosi oli rankka. Oltiin niitä väsyneitä raasuja mieheni kanssa. Mutta nyt kun näen lapseni leikkivän yhdessä ja ovat läheisemmät mitä ikinä olen siskoni kanssa. Tiedän että tämä on omalle perheelle oikea valinta. On totta että esikko ei kokenut koskaan pitkää taaperoa-kautta yksin, hän kokee sen mitä on olla isoveli.

Mutta nyt kun omat lapset ovat pieniä poikia, minä nautin siitä että meille ei tule yhtään vauvakautta, vaan eletään pienten poikien arkea. Joten jos nyt pitäisi alkaa tekemään vasta sitä toista, niin hankkimatta kyllä jäisi.

 

[a.p]

[QUOTE="vieras";22352842]Musta ainakin on "helpompaa" hoitaa pikkulapsiaika kerta rytinällä alta pois. Saa yöheräilyt samaan putkeen ja vauvatavarat kierrätettyä pienemmälle sisarukselle ja myytyä sitten pois tilaa viemästä. Lisäksi lapsilla on leikkiseuraa toisistaan. Meillä siis 2 lasta, ikäeroa pari vuotta ja lapsiluku täynnä.[/QUOTE]

Niin no, kukin tyylillään
Itelleni on ollut se helppoa kun isompi on ollut jo koulussa kun olen alkanut toista odottaa. On saanut nukkua vuosikaudet jo yöt kunnolla ja esikoiselle on jäänyt kunnolla aikaa. ja pysyy hyvin ajan hermolla ja tietää nytkin mikä on "in" vauvamaailmassa xD

leikkikaveria on esikoiselle ollut kun on päivähoidossa ollut ja muutenkin kavereita aina piisannut.

 

["niin"]

Meillä lapsilla ikäeroa 2v3kk, eikä se nyt mun mielestä ole erityisen pieni ikäero. Itse puolestani haluan elää vauva- ja pikkulapsiajan suht putkeen, enkä aloittaa ns.alusta vaikka seitsemän vuoden päästä. Lapset nyt 5v ja 2v8kk ovat kuin paita ja peppu, viihtyvät ja leikkivät paljon yhdessä. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle, kukin tavallaan. Eikä meidän lapsilla kyllä tunnu traumoja olevan ikäeron takia, aikaa ja syliä on molemmille riittänyt ja riittää edelleen.

 

["hoya bella"]

Niin minunkin kaverit sanoivat, ennen kuin vauva syntyi että perään toinen. Mutta kyllä se vauva-aika on aika omanlaista, hattua nostan jos jaksat!

 

[vielä 1-lapsinen]

Meillä on 2,5-vuotias lapsi ja tuttavista kaikki suurin piirtein samaan aikaan lapsen saaneet ovat nyt joko raskaana tai jo uusi vauva maailmassa. Tavallaan ymmärrän senkin, kun lapsia on alettu tekemään kolmekymppisinä että ei siinä ikuisuuksia voi odotella, mutta toisaalta ihmetyttää se että meiltä kysellään harva se päivä että ettekös tekin jo? Me haluaisimme toisen lapsen kyllä, mutta emme vielä. Haluan keskittyä täysillä tähän lapseen enkä väsyttää itseäni uhmaikäisen ja pikkuvauvan kanssa. Haluan myös juuri työelämään päässeenä tehdä sen verran töitä etten tipu ihan tyhjän päälle jos seuraavan kerran äitiyslomalle joskus jään. Mikä kiire siinä toisen lapsen tekemisessä on?

 

["susu"]

harvemmin ap totakin asiaa ihmettelee hanki elämä

 

[...]

Mä en taas ymmärrä miten jotkut viittii kasvattaa lapsen pois rinnalta, vaipoista, itse syöväksi ja pukevaksi lapseksi ja sitten aloittavat kaiken alusta, hullua

no jos ne ajattelee sitä lasta? Haluaa antaa aikansa myös sille ensimmäiselle, kun on vauva.

 

[jaaa]

no jos ne ajattelee sitä lasta? Haluaa antaa aikansa myös sille ensimmäiselle, kun on vauva.

mä en kyllä usko, että se 7-vuotias tartteis mun aikaani yhtään vähemmän, se on vaan erilaista. Mä nimenomaan ajattelin lapsiani, kun sen toisen tein. Itselläni on sisaruksiin pitkät ikäerot ja muistan miten lapsena olin aina yksin ja kadehdin niitä joilla oli se sisarus jonka kanssa leikkiä, pelata ja nahistella.

 

["vieras"]

Meillä 6 lasta, vauvasta 14 ikävuoteen.
Pienin väli 1v 10kk. Minusta tuo pieni ikäero on vaan hyvä. Lapsista on sitten seuraa toisilleen oikeasti, eikä vain jonain lapsenvahti ominaisuudessa.
Ja mitä oon itse jutellut ihmisten kanssa, niin ovat sanoneet, ettei aikuisenakaan ole läheisiä välejä sisaruksiin, jos ikäero 10v luokkaa..
En minäkään odota, että esim. 14v olisi aikuisena niin läheinen tuon kuopuksen kanssa kuin esim. kuopus ja 4v.

 

[...]

[QUOTE="vieras";22352929]Meillä 6 lasta, vauvasta 14 ikävuoteen.
Pienin väli 1v 10kk. Minusta tuo pieni ikäero on vaan hyvä. Lapsista on sitten seuraa toisilleen oikeasti, eikä vain jonain lapsenvahti ominaisuudessa.
Ja mitä oon itse jutellut ihmisten kanssa, niin ovat sanoneet, ettei aikuisenakaan ole läheisiä välejä sisaruksiin, jos ikäero 10v luokkaa..
En minäkään odota, että esim. 14v olisi aikuisena niin läheinen tuon kuopuksen kanssa kuin esim. kuopus ja 4v.[/QUOTE]

Mutta jos puhutaan siitä vanhemman ajasta lapselle?

 

[v]

no jos ne ajattelee sitä lasta? Haluaa antaa aikansa myös sille ensimmäiselle, kun on vauva.

No eihän esim. 1,5-vuotias edes osaa olla mustasukkainen, 3 v. osaa jo. Eli tuonkin puolesta pitäisi olla pieni ikäero, ettei esikoinen kärsi mustasukkaisuudesta.

 

[ghhfds]

no eipä se pitkä ikäerokaan aina etu ole... pienemmällä ikäerolla lapselle voi olla jopa helpompaa sopeutua sisaruksen tuloon, kun ei ole niin tottunut vuosia olemaan se perheen "vauva". voisimpa kertoa iha esimerkin omasta itsestäni kun sain nuoremman sisaruksen vasta 7 vuotiaana niin hänen syntymä oli mulle niin iso pala, että terapiaan piti kiikuttaa sen vuoksi.. Siihen asti kun olin saanut olla se perheen pikkunen niin mustasukkasuus oli ihan omaa luokkaansa. Kieltäydyin esim lähtemästä kouluun, kun niin kovasti halusin olla kotona kun kerran äiti ja vauvakin on..

 

[Anatolia]

Ei mun taapero jäänyt jalkoihin, vaan sai rutkasti huomiota vaikka meillä myös vauva olikin.

Eikä taapero kertaakaan edes yrittänyt lyödä vauvaa. Päinvastoin; rakasti ja hoivasi, huolehti ja suojeli.

Kun lapsilla on suht pieni ikäero, on heidän päivärytminsä ja tarpeensa helppo sovittaa yhteen, ja minun äitinä oli helppo riittää molemmille. Isompi muksu ei nuku enää päiväunia, eikä äitikään näinollen saa päiväuniaan. Taaperoiän ohittanut lapsi tarvitsee kodin ulkopuolista toimintaa, taaperolle riitti vähempi action ja saatiin viettää rauhaisia kotipäiviä jos vauva oli vaikka nukkunut yön huonosti ja äitiä väsytti. Ei ollut harrastuksiin kuskaamista, läksyjen tarkistamista tai oven takana leikkimään pääsyä pyytäviä kavereita, kuten nyt on - ja saa ollakin, kun ei ole pikkuvauvaa enää talossa.

Sitäpaitsi, on ihanaa katsoa miten paljon seuraa sisaruksista on toisilleen. Miten hyvä parivaljakko he ovat, miten hienosti leikit menee yksiin, jne.

Tasan 2 v ikäero on meidän Majakalla ja Perävaunulla. He täyttävät pian 7 v ja 5 v.