Kertokaahan oma näkemyksenne, kumman puolella olette? Mieheni vai minun?

["vieras"]

Kyse lapsen koulukaverista, jonka kanssa meidän lapsemme ei ole ollut nyt hetkeen tekemisissä, koska olen sen kieltänyt. Lapset ovat 9 vuotiaita.

Tämä "kaveri" on MONEN monituista kertaa kiusannut lastani. Haukkuu, alentaa, ilkkuu kun lapseni ei saa pelailla K-18 pelejä, irvailee pyörän väristä, tiukoista kotiintuloajoista yms.
Tällä "kaverilla" ei itsellä ole kotonaan "mitään" sääntöjä. Saa mennä nukkumaan koska tykkää, katsoa netistä ja tvstä mitä tykkää jne.
Lapseni tottakai haluaisi kiusaamisesta huolimatta olla tämän tyypin kaveri, onhan se nyt "cool", kun toisella ei ole mitään sääntöjä ja saa toimia kuinka mielii. Välillä tämä kaksikko tuleekin juttuun ihan O.K, mutta minua karvastelee kun tiedän heidän olevan tekemisissä, koska tunnen tämän "kaverin" niin hyvin ja on vain ajan kysymys, koska taas naljailee lapselleni jostain ja lapseni tulee itku kurkussa kotiin, kun "Teemu" taas sanoi sitä tai teki tätä.

Kului siis pitkä aika ja nyt lapseni kysyi, saako hän mennä Teemulle. Kielsin ja perustelin sillä, että Teemulla ei ole mitään sääntöjä. Lapseni ei opi tältä Teemulta mitään hyvää.
Lapsi kärtti lupaa ja mies antoi. Sanoi, että JOS tulee jotain, sitten puututaan, mutta etukäteen ketään ei saa tuomita ja "syrjiä", kuten mieheni asian ilmaisi. Minusta taas lapseni on kokenut pitkän aikaa helvetillistä syrjintää tämän "Teemun" puolelta.

Tuli sitten kauhea sota, kun lapsi kiukuttelee minulle, kun kiellän kaiken kivan ja olen tyranni ja herraties mitä muuta. Itse vain yritän suojella lasta moiselta tyypiltä. Lapsellani on muitakin kavereita. Haluaisin pitää lapseni ja Teemun välit viileinä ja etäisinä nyt, kun vielä pystyn niihin puuttumaan. Emme voi tehdä enää paljoa jollekin 15-16 vuotiaalle teinille, mutta nyt voisimme halutessamme vaikuttaa kaveripiirin valintaan.

Minua raivostuttaa aivan käsittämättömästi se, ettemme näissä suurissa linjoissa vedä yhtä miehen kanssa. Tottakai lapsi on sen vanhemman puolella, kumpi antaa periksi.

Miten te tämän asian näette?

 

[Noh...]

Minusta sinä olet oikeassa.

 

["vieras"]

No sinä teet asiasta tabun lapselle, odotappa kenen paras kaveri se poika on kun on 14-15v?

 

[vv]

Olen samaa mieltä kuin miehesi. Ketään ei tuomita eikä syrjitä etukäteen. 9- vuotiaille asiat ja kaverit muuttuvat nopeasti joku "kauan sitten", kuten itse ilmaisit, tapahtunut unohtuu. Eikä tuo muutenkaan miltään tavallisesta kiusaava-kiusattu-suhteelta kuulosta, jos molemmat kerran haluavat olla kavereita. Lisäksi sinun aikuisena pitäisi ymmärtää mistä tuo ilkkuminen johtuu, eikä leimata lasta omankin lapsesi silmissä. 15-16- vuotiaana vaikuttaminen on taatusti vaikeampaa, mutta nyt siihen vielä pystyy, myös sen kaverin osalta.

 

["Jenis"]

En kummankaan. Lapsen pitäis saada valita kaverinsa, ja teidän taas vanhempina pitäis valvoa ettei lapsellenne käy huonosti - jos kyseessä ois mun muksu, niin sais leikkiä "Teemun" kanssa, mutta vain meillä valvovan silmän alla.

 

[LoveStreet]

Mun mielestä ei lapseltakaan voi kieltää varsinaisesti kavereita. Miehesi on enemmän oikeassa mutta eiköhän tohon joku keskitie löytyis.

 

[e]

[QUOTE="Jenis";22379526]En kummankaan. Lapsen pitäis saada valita kaverinsa, ja teidän taas vanhempina pitäis valvoa ettei lapsellenne käy huonosti - jos kyseessä ois mun muksu, niin sais leikkiä "Teemun" kanssa, mutta vain meillä valvovan silmän alla.[/QUOTE]

Musta tää oli hyvä vastaus. Kyllä lapsen pitää itse saada valita kaverinsa tai ne joitten kanssa haluaa yrittää kaveerata. Mutta jos haluatte tarkkailla tilannetta, niin sanokaa että saavat leikkiä vain teillä.

 

[Nupsi]

Lapsella on oikeus valita kaverinsa, mutta minusta vanhemman tehtävä on myös ohjata lastaan oikeaan suuntaan. Jos vanhemman oikeuskäsityksen mukaan lapsen kaveri on huonoa seuraa, on vanhemman velvollisuus puuttua asiaan ja rajoittaa yhteydenpitoa. Kavereilla (ympäriöstöllä) on valtavan suuri merkitys lapsen kehitykseen ja asenteisiin.

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Minunkaan mielestä ei kannattaisi kieltää koko kaverisuhdetta.. Tämmöinen jää vain kaivelemaan lapsen mieltä ja voi tuntua hyvin epäreilulta että vanhemmat päättää kenen kaveri saa olla. Toisekseen lapselle tekee hyvää oppia itse miettimään kenen kaveri haluaa olla ja miten niitä kaverisuhteita hoidetaan. Ehkä lapsesi toteaakin vähän myöhemmin itse ettei viihdy tuollaisen kaverin kanssa?

Tuossa voisi kuitenkin sopia, että eivät tapaa esim. siellä kaverin luona jos pelkona on että pelaa siellä niitä K-18 pelejä tms. Tai ainakin lapselle tehdä selväksi että teidän säännöillä mennään, vaikka kaverilla ei niitä sääntöjä olekaan. Ja ehkä lasta voisi muistuttaa siitä että rajat on rakkautta? Että sekään ei välttämättä ole kivaa jos ei ole mitään sääntöjä (vähän kokemusta tästä, lapselle tulee tunne ettei omat vanhemmat välitä yhtään).

Se missä olet kuitenkin oikeassa on tuo epäreiluus siinä että sinä olet aina se tiukkis ja isältä saa periksi mitä vaan. Ei se aina noin voi mennä..

 

["äiti 44v"]

[QUOTE="vieras";22379507]No sinä teet asiasta tabun lapselle, odotappa kenen paras kaveri se poika on kun on 14-15v?[/QUOTE]

Ensisilmäyksellä olen sinun puolellasi mutta minullakin kävi mielessä huoli, että tuleeko tuosta "Teemusta" houkutteleva kielletty kaveri jonka kanssa poikasi sitten on kun tulee vanhemmaksi.

Ehkä yrittäisin puhua "Teemulle" kiusaamisesta niin että poikasikin kuulee ja yrittäisin keskusteluilla vahvistaa poikasi itsetuntoa ja käsitystä niin että hän näkee "Teemun" käytöksen ja kotiolojen aiheuttamat ongelmat. Näin yrittäisin himmentää sitä "Teemun" coolia hohtoa poikasi silmissä. Silti poikasi saisi olla joskus "Teemunkin" kanssa mutta hän toivon mukaan oppisi näkemään "Teemun" ihan tavallisena hieman huonokäytöksisenä poikana josta ei kannata imeä vaikutteita.

En tiedä toimiiko tämä käytännössä mutta hienolta kuullostaa?

Sanomattakin on selvää että sinuna päästäisin pojan "Teemulle" kylään vain päiväsaikaan ja pariksi tunniksi max. Yökylään tai mihinkään reissuun en päästäisi kirveelläkään, heitteillähän nuo lapset olisivat kerta kaverin vanhemmat eivät yhtään valvo.

 

[minnispinnis]

Miehesi puolella.

 

["vieras"]

Lapsella on oikeus valita kaverinsa, mutta minusta vanhemman tehtävä on myös ohjata lastaan oikeaan suuntaan. Jos vanhemman oikeuskäsityksen mukaan lapsen kaveri on huonoa seuraa, on vanhemman velvollisuus puuttua asiaan ja rajoittaa yhteydenpitoa. Kavereilla (ympäriöstöllä) on valtavan suuri merkitys lapsen kehitykseen ja asenteisiin.

Olen siis ap.
Kiitos sinulle "nupsi", että puit sanoiksi sen, mitä en itse oikein osannut. Eli tämä on tismalleen se minun pointtini.
Nyt minä olen lapseni mielestä monsteri, koska lapsi oli paikalla ja kuuli, kun kiistelimme miehen kanssa asiasta...

 

[har mi]

Miehesi toimi siinä mielessä harkitsemattomasti, että asettui kanssasi vastakkaiselle kannalle lapsen kuullen.

Jos joskus sattuu, että uhmaan kohtaloani ja olen vaimon kanssa eri mieltä, keskustelemme asian ensin kahden kesken ja lapsiin päin ollaan sitten samanmieleisiä aiemmin sovitun yhteisen kannan mukaisesti.

 

["vieras"]

olen taas ap...itselleni ei tullut EDES mieleen tuo, että tottakai lapsi väenvängällä haluaa Teemun luo, kun minä sen niin ponnekkaasti kiellän. Kiitos teille, kun avasitte silmiäni!

Puh...nyt olen tehnyt itsestäni täydellisen narrin. Ensin kielsin kokonaan ja nyt lapsi saa kumminkin mennä Teemulle, kun mies antoi luvan...Onko mun auktoriteettini nyt aivan pilalla ja minä jään lapseni silmissä kaikesta päättäväksi hirviöksi, joka on kuulemma niin tiukkis, ettei meille kaveritkaanhalua tulla...

 

[kompromissi]

Mun mielestä paras ratkaisu olisi, että lapsesi saisi leikkiä Teemun kanssa, mutta ei Teemun kotona, vaan teillä.

 

["vieras"]

Miehesi toimi siinä mielessä harkitsemattomasti, että asettui kanssasi vastakkaiselle kannalle lapsen kuullen.

Jos joskus sattuu, että uhmaan kohtaloani ja olen vaimon kanssa eri mieltä, keskustelemme asian ensin kahden kesken ja lapsiin päin ollaan sitten samanmieleisiä aiemmin sovitun yhteisen kannan mukaisesti.

ap vastaa; no näinhän sen pitäisi mennä. meni vain kuppi nurin ja huudettiin lapsen kuullen siitä, miten koen, että minä aina olen se joka kieltää ja asettaa säännöt, mieheltä saa "kaiken" periksi...voitte vain arvata kummalle vanhemmista lapsi aina soittaa kun jotain haluaa...

 

[miipsu]

Jos miehesi tiesi, että olet kyläilyn kieltänyt, hän teki väärin jos antoi luvan. Mielestäni tosiaan tärkeää on se, että olette vanhempina samalla linjalla lapsen näkökulmasta, vaikka ette todellisuudessa ihan olisikaan...

Minä myös en ehkä kieltäisi lasten tapailua, mutta järjestäisin sen omien silmieni alla ja yrittäisin selittää lapselleni miksi näin tehdään.

 

["pikkis"]

jos mä olisin vastaavassa tilanteessa tekisin varmaan niin, että koittaisin viedä lastani niiden muiden lapsien seuraan. en kieltäis tätä teemun seuraa, mut koittaisin vaikuttaa siihen et muiden lasten kanssa on KIVEMPAA. järjestää vaikka uimahallireissuja jonkun toisen lapsen seurassa ja vaikka äitit mukaan niin mennään silleen yhdessä äidit ja pojat.tai koko perheet! ja tosiaan siis viettä itsekkin aikaa/tutustua niiden "kiltimpien" lapsien vanhempiin ja istua iltaa siellä, jolloin lapsetkin leikkis yhdessä siinä samalla, niinkuin vahingossa. koittaa saada lähennettyä välejä muiden kaverereiden kanssa niin että hän ikään kuin omatahtoisesti haluaisi vähentää teemun kanssa leikkimistä. ja tekisin sen varmaan niin etten kertoisi siitä edes miehelleni, vaikka kyllä hän varmaan sen huomaisi, mut ehkä ei nostais meteliä, kun ei suoraan kertois et teen nyt näin.