Hirveä viha!!!!!!!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vihainen :(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen vihaaja;22406669:
että kirjoitat niin viisaita, miten osaatkin??? Minä en osaisi. . . .

Olen ollut aika vihainen, vaikka mun kokemukset ei ole oikeastaan olleet kovin kauheita, jos noihin sun juttuihin vertaa.
 
Oiskohan omasta kokemuksesta?
Et ole asian kanssa yksin! On esim. paljon vertaistukiryhmiä asialle. Tässä yksi lista normaaleista reaktioista epänormaaliin kasvu ympäristöön:
”Pyykkilista” (Aikuisen lapsen 14 ominaispiirrettä) 1. Meistä tuli eristäytyneitä sekä ihmisiä ja auktoriteettihahmoja pelkääviä. 2. Meistä tuli hyväksynnänhakijoita ja kadotimme siinä ohessa identiteettimme. 3. Pelkäämme vihaisia ihmisiä ja kaikkea henkilökohtaista arvostelua. 4. Meistä tulee alkoholisteja ja/tai menemme alkoholistien kanssa naimisiin tai löydämme jonkun muun pakonomaisesti käyttäytyvän persoonallisuuden, kuten työnarkomaanin, täyttääksemme sairaat hylkäystarpeemme. 5. Elämme elämäämme uhrin näkökulmasta, ja tuo heikkous vetää meitä puoleensa rakkaus- ja ystävyyssuhteissamme. 6. Meillä on ylikehittynyt vastuuntunto, ja meidän on helpompi huolehtia muista kuin itsestämme; näin meidän ei tarvitse katsoa liian läheltä omia virheitämme, jne. 7. Saamme syyllisyydentunteita, kun nousemme puolustamaan itseämme sen sijaan, että antaisimme periksi muille. 8. Tulimme riippuvaisiksi kiihtymyksestä. 9. Sekoitamme rakkauden ja säälin, ja meillä on taipumus ”rakastaa” ihmisiä, joita voimme ”sääliä” ja ”pelastaa”. 10. Olemme tukahduttaneet traumaattisen lapsuutemme tunteet ja olemme menettäneet kykymme tuntea tai ilmaista tunteitamme, koska se sattuu niin paljon (kieltäminen). 11. Tuomitsemme itsemme ankarasti, ja meillä on hyvin alhainen omanarvontunne. 12. Olemme riippuvaisia persoonallisuuksia, jotka kammoavat hylkäämistä, ja teemme mitä tahansa jatkaaksemme suhdetta, ettei meidän tarvitsisi kokea tuskallisia hylkäämisen tunteita, joita saimme eläessämme sairaiden ihmisten kanssa, jotka eivät koskaan olleet emotionaalisesti läsnä meitä varten.
Ja tässä toinen:
Pelkäävät haavoittuvuutta ja oman sisimpänsä näkymistä.

Saattavat kärsiä äärimmäisestä ujoudesta, hämmentymisestä ja alamittaisuuden kokemuksista.

Pelkäävät läheisyyttä ja pyrkivät välttämään sitoutumista suhteisiin.

Saattavat näyttää joko suurentelevilta ja itsekeskeisiltä, tai äärimmäisen epäitsekkäiltä.

Kokevat että "Mitä tahansa teenkin, sillä ei ole väliä: olen aina arvoton enkä ansaitse rakkautta".

Asettuvat usein puolustuskannalle saadessaan vähäistäkin kritiikkiä. Saattavat kärsiä suunnattoman nöyryytyksen tunteesta jos heitä pakotetaan katsomaan virheitä tai puutteellisuuksia.

Syyttävät usein muita ennen kuin heitä voidaan syyttää.

Saattavat jatkuvasti pyydellä anteeksi ja ottaa vastuun muiden käyttäytymisestä.

Tuntevat itsensä usein ulkopuolisiksi ja kokevat itsensä pysyvästi yksinäisiksi silloinkin kun heidän ympärillään on ihmisiä jotka rakastavat heitä ja välittävät heistä.

Heijastavat uskomuksiaan itsestään muihin, usein "lukien toisten ajatuksia" ja kokien itsensä muiden tuomitsemaksi.

Ovat usein vihaisia ja tuomitsevia muiden ihmisten niitä luonteenpiirteitä kohtaan joita he häpeävät itsessään.

Tuntevat itsensä usein rumaksi, vialliseksi ja epätäydelliseksi ja saattavat keskittyä suhteettoman paljon meikkeihin tai vaatteisiin piilottaakseen itsessään kokemiaan puutteita.

Tuntevat usein olevansa sekä ulkoisesti että sisäisesti kontrolloituja; normaali spontaani ilmaisu on tukossa.

Kärsivät usein täydellisyyden tavoittelusta, viivyttelemisestä ja masennuksesta.

Valehtelevat usein itselleen ja muille.

Estävät usein häpeän tunteen kokemista pakonomaisella käyttäytymisellä, kuten työnteolla, syömishäiriöillä, ostelemisella, aineiden tai ihmisten väärinkäytöllä, listojen tekemisellä tai pelaamisella.


Ilmiö on laajalti tunnettu ja monet ovat käyneet tien alusta loppuun, aina vapautumiseen asti, yhtä moni toki jäänyt matkalle jumiin.

Voi että, niin täyttä totta! Niin totta jokainen sana!
 
Ja anteeksi vaan, mut must tuntuu aika karseelta, jos tapat ittes mun syntymäpäivänä. Tulisitko sä vaikka meille mieluummin syömään kakkua tai jotain?

Kiitos kutsusta, mutta olen tehnyt jo kaiken valmiiksi. Hankkinut lapsille hoitopaikan, mies on työmatkalla, mulla on tarpeeksi lääkkeitä ja viinaa ja kolme päivää aikaa hävitä täältä pahasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen vihaaja;22406740:
Kiitos kutsusta, mutta olen tehnyt jo kaiken valmiiksi. Hankkinut lapsille hoitopaikan, mies on työmatkalla, mulla on tarpeeksi lääkkeitä ja viinaa ja kolme päivää aikaa hävitä Mutta jos päättäistkin lähteä uuden alun kuniaksi vaikka vertaistukiryhmään? Päättäisit tappaa sen vanhan vihaisen sinän ja aloittaa uuden elämän puhtaalta pöydältä 8vaikka se ei ihan niin vaan käykkään, muutta alkuun tarvitaan pätös).
Pidä vaikka oikein miehesi kanssa hautajaiset sille vanhalle ja huonosti voivalle sinulle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen vihaaja;22406740:
Kiitos kutsusta, mutta olen tehnyt jo kaiken valmiiksi. Hankkinut lapsille hoitopaikan, mies on työmatkalla, mulla on tarpeeksi lääkkeitä ja viinaa ja kolme päivää aikaa hävitä täältä pahasta.

Et viittis. Minkä ikäinen sä oot?
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen vihaaja;22406740:
Kiitos kutsusta, mutta olen tehnyt jo kaiken valmiiksi. Hankkinut lapsille hoitopaikan, mies on työmatkalla, mulla on tarpeeksi lääkkeitä ja viinaa ja kolme päivää aikaa hävitä Mutta jos päättäistkin lähteä uuden alun kuniaksi vaikka vertaistukiryhmään? Päättäisit tappaa sen vanhan vihaisen sinän ja aloittaa uuden elämän puhtaalta pöydältä 8vaikka se ei ihan niin vaan käykkään, muutta alkuun tarvitaan pätös).
Pidä vaikka oikein miehesi kanssa hautajaiset sille vanhalle ja huonosti voivalle sinulle.

Kiitos, hyvä ajatus, mutta viha hallitsee liikaa, en pysty puuttumaan sen tekemisiin.
 
Mulla samaa kuin sulla, siis lapsuudessa. Ja tunnen kanssa vihaa. Tuntuu että kaikki on "väärinpäin".
paha olo jatkuu aina vaan ja vihaan terapeuttianikin, se ärsyttää ja ällöttää ja siitä ei ole mitään hyötyä että siellä käyn..
Tosi raivostuttavaa. Kirjoitit että syöt lääkkeitä, voihan se olla hyväkin mutta musta tuntuu että lääkitys voi korostaa noita tunteita jolloin tulee tuo "jättiviha".
Yritä hoitaa itseäsi eri keinoilla, mua auttaa luonnossa liikkuminen, se rauhoittaa.
Ja jos on sysimetsässä, siellä voi vaikka karjua.
Sun pitäs saada tuo viha purettua. Käyn eräässä paikassa jossa puretaan tunteita, mm. vihaa.
Ja siellä on kaikki tunteet sallittuja ja siellä ääni raikaa. Erilaisilla harjoituksilla edetään.
Siellä voi kohdata sen alkuperäisen tunteen mikä ihmistä rassaa.
Tarvitset muuta apua kuin lääkitys. Ja oon kokeillut lääkettä vähän, se voi just tuoda aggressiota
esiin kauhealla voimalla...sama mun kaverilla-se raivoaa kuin hullu kun syö lääkettä ja on vaarallinen joskus itselleen, mietipäs tätä puolta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen vihaaja;22406807:
Kiitos, hyvä ajatus, mutta viha hallitsee liikaa, en pysty puuttumaan sen tekemisiin.

koska olet pitkään elänyt syyllisyyden kanssa, se vihakin synnyttää sinussa syyllisyyttä. vaatii hiukan opettelua, että oppii hallitsemaan sitä ja paljon opettelua, että oppii hyväksymään sen, että viha on positiivinen tunne, jota tarvitaan persoonan rajojen suojaksi!
Opit kyllä hallitsemaan vihaa, kun ensin uskallat myöntää ihan perinjuurin sen olevan olemassa ja oikeutettua ja luonnollista ja kohtaat sen ilman syyllisyyttä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen vihaaja;22406819:
Olen 40 vuotias. Ensimmäisen kerran harkitsin itsemurhaa kun olin 12, muistan sen aina ja minua syyllistettiin siitä että edes kehtaan ajatella sitä. Nyt kehtaan ja täysillä!!

Okei. Kysyin vaan tehdäkseni laskelmia.

Jos oikein hyvin käy, niin nykyisen terveydenhuollon turvin voisit elää ihan tyydyttävää elämää vielä 50-60 vuottakin. Jos vaan pääsisit vapaaksi.

Eihän sun muiden takia tarvitsekaan elää... Vaan itsesi. Saisit nähdä lastesi ikääntyvän ja heidän lastensa kasvavan. Jos alkuelämä on mennyt huonosti, niin ei sen tarvitse antaa pilata koko loppuelämää.

Miten muuten päädyit juuri tuohon päivään?
 
ihan nyt tänään talsit päivystykseen aj sanot että tarvii saada apua NYT ei ens vuonna.
Koska sun lapsuudessa sattuneet asiast ei oo _SUN_ vikaa, vaan sun vanhempien/muiden aikuisten vikaa. niiden sitä vihaa itseään kohtaan pitäisi tuntea..
 
Kiitos tuhannesti tästä viestiketjusta!! Luen kaikki vielä moneen kertaan!!

3.12 olen yksin koska saan lapset pois jaloista kun mies on työmatkalla. Itken jo nyt että joudun tekemään ratkaisun josta lapseni kärsivät. Itken jo nyt kun en saa nähdä lasteni kasvavan. . . .

Ja olen käynyt Tukinaisessa, pitäisi varmaan mennä sinne uudestaan. Kiitos muistutuksesta!

Nyt lähden psykiatrian poliklinikalle hoitajan tapaamiseen. . . . Vaikka tuskin siitä mitään hyötyä on.

Olette UPEITA IHMISIÄ!!!!! KIITOS!

Luen ketjua uudelleen illalla. . . .
 
Niin ja ennen tuota päättämääsi päivää ehdit ainakin lukea martti paloheimon kirjan Suomalaisen lapsuuden haavat, miten sinua kohdeltiin, josta saat selville, että et ole tunteinesi yksin ja ne ova täysin normaaleja, terveitä tunteita. Olisit sairas, jos et tuntisi vihaa. Se tarkoittaisi, että olet psykopaatti, tunteisiin kykenemätön!
Hoitovaihtoehtoja vertaillessaan paloheimo tulee siihen tulokseen, että terapia voi olla hyväksi, mutta ainoa varmasti toimiva keino ovat vertaistukiryhmät, joten esim. tuo yllä mainittu tukinainen kannattaa tutkia. AAL-ryhmissä käy myös muista toimimattomista perheistä kuin alkoholisti perheistä kotoisin olevia ihmisiä, koska kotivammaisuuden oireet on samat, vaikka aiheuttaja voi vaihdella.
 
Jos sulla kerran on lapsia niin et jumalauta tapa itteäs.
Mulla oli ikää reilu 18 kun mutsi tappoi itsensä, systeri oli 12, ja nyt aletaan molemmat vasta päästä yli asiasta. ja tapahtumasta on 11.5v jo.
joten mietit nyt niitä mukuloitas, ja että miltä niistä tuntuu, koska NE tulee syyttämään itseään pitkään, jotta miks me kiukuteltiin jne.. ei pienet tajua ettei se oo niiden vika, mut näin se vaan menee.
 
Muista että meitä on muitakin...mulla on kamalat muistot ja tuska ja käyn Tukinaisen ryhmässä tänä syksynä ja siellähän myös avoin ryhmä joka toinen keskiviikko.
Ja jos sua kiinnostaa vihan purkaminen ym, kts. kehoterapia.net.

Mulla on kaikki kehossa ja asioiden purkaminen pitäisi ainakin mulla olla siis kehollista.
Mulla helpottaa jos saan tunteita ulos. Etköhän sinäkin?
 
Kun sinua ajatus tuosta päivämäärästä, jolloin meinaat päästä irti, ilmeisesti helpottaa, niin entä jos vaikka siirtäisit päivämäärää puolella vuodella tai vaikka kuukaudellakin eteenpäin? Tottahan se on, että elosi ja ratkaisusi on omissa käsissäsi ja voit varmaan päättää elämäsi myöhemminkin niin halutessasi, mutta jos kuitenkin antaisit itselle aikaa. Tämä maailma on täynnä pimeyttä ja kauheuksia, mutta myös kauneutta joka pitää vain oppia näkemään. Ja ehkä oppimalla näkemään kauneutta vihakin väistyisi? Ja jos elämä jatkaa samaa rataa eikä valoa näy niin olkoot.

Sanoit itkeväsi jo lastesi vuoksi. Mä näen jo pelkästään tuossa paljon positiivisuutta ja äidinrakkautta. Itselläni oli myös vihavaihe, josta pyrin kuitenkin tietoisesti pois. Saatoin ajatella vastaantulevasta ihmisestä että onpa nätit kengät tai kaunis iho jne, eli pyrin löytämään kaikista kauneutta. Pikkuhiljaa tätä kautta kauneutta alkoi löytymään myös itsestäni ja oma olo parani. Tsemppiä!
 
HEI AP! ootko kuulut sellasesta kun psykiatrinenhieronta?. Se voisi auttaa sinua..en kauheesti ite tiiä siitä mut kuullut olen että älyttömän hyvä hoitomuoto melkeen kaikkiin asioihin..Se avaa ihmiseltä ns. "lukkoja"...

toivon sydämmestäni ettet tee mitää pahaa itelles, aiheuttaisit niin paljon tuskaa läheisilles ;(. Älä anna menneiden pilata elämääsi, minulla on myös hyväksikäyttöä nuoruudesta joten ymmärrän sinua. on älyttömän hyvä että käyt hoidossa, varmasti se viellä tuottaa tulosta!

Pärjäile!<3
 
Kiitos kaikille viesteistä. Kävin psyk.polilla ja lähdin kesken pois. Puin takin päälleni ja totesin puolivälissä että nyt kiitos riittää. Minua syytettiin siitä että en edes halua parantua. Voi että tuli paha mieli :( Miten voin olla haluamatta parantua kun tässä vuoden sitä olen yrittänyt. . . .

Syyllistävää vaan joka paikasta. . . .
 
Mitä jos antaisit ihmisten auttaa itseäsi? Ehkä kaikki eivät löydä aina oikeita sanoja, tökeröitä ja ajattelemattomia ihmisiä on joka paikassa, mutta anna silti muiden auttaa ja hoitaa sinua.

Et ole mikään ikäloppu, vaikka olet 40, elämää on vielä paljon edessä. Vihata saa, mutta älä anna vihan tuhota itseäsi - olet mittaamattoman arvokas ihminen!

Ota pieniä, rauhallisia askelia kerrallaan paranemiseen, sellaisia joita kulloinkin jaksat. Ehkä elämäsi ei koskaan tule olemaan yhtä ruusuista kuin joillakin ympärilläsi, mutta pienetkin ilon aiheet alkavat pikkuhiljaa kantamaan.

Sinulle on tehty pahaa, et ole itse syyllinen siihen. Älä anna muiden virheiden tuhota itseäsi.
 
[QUOTE="Vieras";22409949]Mitä jos antaisit ihmisten auttaa itseäsi? Ehkä kaikki eivät löydä aina oikeita sanoja, tökeröitä ja ajattelemattomia ihmisiä on joka paikassa, mutta anna silti muiden auttaa ja hoitaa sinua.

Et ole mikään ikäloppu, vaikka olet 40, elämää on vielä paljon edessä. Vihata saa, mutta älä anna vihan tuhota itseäsi - olet mittaamattoman arvokas ihminen!

Ota pieniä, rauhallisia askelia kerrallaan paranemiseen, sellaisia joita kulloinkin jaksat. Ehkä elämäsi ei koskaan tule olemaan yhtä ruusuista kuin joillakin ympärilläsi, mutta pienetkin ilon aiheet alkavat pikkuhiljaa kantamaan.

Sinulle on tehty pahaa, et ole itse syyllinen siihen. Älä anna muiden virheiden tuhota itseäsi.[/QUOTE]

Mutta en pysty luottamaan kehenkään. Tapan mielummin itseni kuin kärsin. Mies haukkui minut pataluhaksi koska pilaan perheemme elämän. Hän lähtee työmatkalle ja sieltä saa palata yksinhuoltajaksi!
 

Yhteistyössä