Mun mies sekosi yöllä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "neuvoton"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
olenkohan kaksinaismoralistinen ihminen kun minun mielestä parisuhteeseen ei kuulu väkivalta mutta nämä jotka esim. tässä ketjussa ovat syyllistäneet ap:ta ja tuominneet / meuhkanneet tupakoinnista kun on tärkeämpikin aihe käsillä, niin heitä voisi kyllä hieman hivauttaa takaraivoon josko tokenisi tuo ajatuksenjuoksu ja arvot osuisivat vähän parempaan järjestykseen kallon sisällä...

Olet asian ytimessä :)
 
[QUOTE="mii";22431848]Muutaman herätyksen jälkeen saa hirveän kohtauksen, niin kyllä täytyy olla aika teatraalinen ja ailahteleva, eikä kovin tasapainossa.

Harva sitä nyt itsestään myöntääkään, että en reagoi tasapainoisesti, olen hysteerinen ja teatraalinen ja liioittelen, kun on kivempaa sanoa että olen vähän temperamenttinen.[/QUOTE]

Juuri näin.
 
onnea vaan äitiyteen jo yks valvottu yö saa sut noin sekoomaan :O lapset sairastaa paljon talvisin ja pienet valvottaa sairastaessaan. tietenkin sinä kotiäitinä hoidat silloin sen valvomisen ja annat miehen joka lähtee kodin ulkopuolelle töihin nukkua. mä valvoin meidän sairaan vauvan kanssa tossa taas ari yötä, mutta sellasta se äitiys joskus on.
sinähän tuossa sekosit, ei mies.
 
[QUOTE="neuvoton";22429642]Mä olen hyvin järkyttynyt tällä hetkellä,

Tämä järkyttää mua itseänikin, mutta tilanne laukesi niin,

Järkytyin niin pahasti etten enää muista mitä sitten tapahtui[/QUOTE]

Jos ap on järkyttynyt itse niin pahasti ettei muista enää mitä tapahtui, voisiko ajatella että hän tämän syvällisen järkytyksensä tilassa ja aiemman väkivaltaisen parisuhteen valossa koki ehkä miehen toiminnan paljon dramaattisempana kuin se oikeasti olikaan?

Jos mun puolisoni olis niin järkyttyneessä tilassa että ei edes seuraavana päivänä muista tilannetta, voi olla että minäkin koittaisin häntä melko hätääntyneenä rauhoitella - varsinkin jos olisin juuri herännyt puolison huutoon luullen että vauvalla on hätä. Ehkäpä mieskin oli järkyttynyt ja ylireagoi?

Minusta tuossa on turha pohtia eroa, eiköhän kunnon RAUHALLINEN keskustelu ole enemmän paikallaan.
 
Mun mielestä toi ei ole vielä väkivaltaa. Tai sit mä en tiedä missä menee väkivallan raja. Jos toista pidetään kiinni ilman satuttamistarkoitusta eikä synny edes mitään jälkiä, eikä toinen ole esim. kooltaan paljon pienempi tai jos ei pääse pois pyytämällä niin en luokittelis väkivallaks. Ellei sit mies istunut päällä ja tosissaan runnonut, mut sitä kuvaa en tästä saanut.
Jos tosta lähtis esim. oikeutta käymään niin ei tulis väkivaltatuomioo. Korkeintaan estämistä ja sitähän jääkiekossa harrastetaan kahden minuutin jäähyillä.

"Väkivallan muotoja

* Fyysinen väkivalta: töniminen, kiinnipitäminen, lyöminen, potkiminen, hiuksista repiminen, erilaisten aseiden käyttäminen. Myös lapsen ruumiillinen kuritus ja pienten vauvojen ravistelu ovat fyysisen väkivallan muotoja."

Lähde: Terveyskirjasto.
 
"Väkivallan muotoja

* Fyysinen väkivalta: töniminen, kiinnipitäminen, lyöminen, potkiminen, hiuksista repiminen, erilaisten aseiden käyttäminen. Myös lapsen ruumiillinen kuritus ja pienten vauvojen ravistelu ovat fyysisen väkivallan muotoja."

Lähde: Terveyskirjasto.

Jep. Ja fyysisen väkivallan ohella toinen alalaji on sitten henkinen väkivalta, kuten karjuminen, syyllistäminen, erolla uhkailu, mustamaalaus toisten silmissä...
 
olenkohan kaksinaismoralistinen ihminen kun minun mielestä parisuhteeseen ei kuulu väkivalta mutta nämä jotka esim. tässä ketjussa ovat syyllistäneet ap:ta ja tuominneet / meuhkanneet tupakoinnista kun on tärkeämpikin aihe käsillä, niin heitä voisi kyllä hieman hivauttaa takaraivoon josko tokenisi tuo ajatuksenjuoksu ja arvot osuisivat vähän parempaan järjestykseen kallon sisällä...

Todellakin olet tekopyhä. Jessus..
 
Toivottavasti aapee sulla on jo parempi olla. Nuo on niin kurjia juttuja, mutta niitä sattuu. Ei maailma niihin kaadu. Voi hyvin ja hyvää vointia myös perheellesi.
 
[QUOTE="vieras";22432530]onnea vaan äitiyteen jo yks valvottu yö saa sut noin sekoomaan :O lapset sairastaa paljon talvisin ja pienet valvottaa sairastaessaan. tietenkin sinä kotiäitinä hoidat silloin sen valvomisen ja annat miehen joka lähtee kodin ulkopuolelle töihin nukkua. mä valvoin meidän sairaan vauvan kanssa tossa taas ari yötä, mutta sellasta se äitiys joskus on.
sinähän tuossa sekosit, ei mies.[/QUOTE]

Täälläkö jaetaan jotain päivän paras ja huonoin äiti. No mä nyt varmaan voitin sen huonoin äiti palkinnon, kyllähän tällaista saakin riepotella. (sori kärjistys, mutta ei näytä muuten menevän perille) Sä ilmeisesti osallistut nyt paras mutsi kilpailuun? Miksi se on tietenkin että mä valvon ja herään? Jos sulla on niin kusipää mies ettei herää koska käy töissä niin onnea vaan. Miksi se on muutenkin niin että ekan lapsen synnyttyä äidin koko elämä muuttuu mutta isän pitää saada nukkua ja elää niin kuin ennenkin?
 
[QUOTE="mii";22431848]Muutaman herätyksen jälkeen saa hirveän kohtauksen, niin kyllä täytyy olla aika teatraalinen ja ailahteleva, eikä kovin tasapainossa.

Harva sitä nyt itsestään myöntääkään, että en reagoi tasapainoisesti, olen hysteerinen ja teatraalinen ja liioittelen, kun on kivempaa sanoa että olen vähän temperamenttinen.[/QUOTE]

Jos yhden kerran saa tällaisen kohtauksen, niin ei siihen mitään teatraalista ja ailahtelevaa luonnetta tarvita. Kyllä ihminen saa suuttua ja vaikka huutaakin, ei siihen maailma kaadu. Ilmeisesti täällä kaikki palstamammat ovat olleet aina rauhallisia kuin viilipytyt, vaikka mitä olisi tullut eteen.

Hyvä, että ap oli saanut asian käytyä miehen kanssa läpi. Se, että pystyy asian järkevään läpikäyntiin on tässä oleellista.
 
[QUOTE="Jep";22432589]Jep. Ja fyysisen väkivallan ohella toinen alalaji on sitten henkinen väkivalta, kuten karjuminen, syyllistäminen, erolla uhkailu, mustamaalaus toisten silmissä...[/QUOTE]

Ahaa, me voitettiin sittenkin päivän huono perhe palkinto. Oivoi, nt lähtee varmaan poika huostaan... Ai hitto, miksihän mä täällä edes vänkään vastaan, en tiedä en.
 
[QUOTE="neuvoton";22432676]Ahaa, me voitettiin sittenkin päivän huono perhe palkinto. Oivoi, nt lähtee varmaan poika huostaan... Ai hitto, miksihän mä täällä edes vänkään vastaan, en tiedä en.[/QUOTE]

Ai kalikka kalahti? Missäs kohti puhuin teidän perheestä?

Toki voit kertoa jos sun mielestä henkinen väkivalta on ok.
 
[QUOTE="vieras";22432530]onnea vaan äitiyteen jo yks valvottu yö saa sut noin sekoomaan :O lapset sairastaa paljon talvisin ja pienet valvottaa sairastaessaan. tietenkin sinä kotiäitinä hoidat silloin sen valvomisen ja annat miehen joka lähtee kodin ulkopuolelle töihin nukkua. mä valvoin meidän sairaan vauvan kanssa tossa taas ari yötä, mutta sellasta se äitiys joskus on.
sinähän tuossa sekosit, ei mies.[/QUOTE]

Sinun miehellesi siis on ihan normaalia repiä sinut takaisin väkisin sisälle, kun olet poistumassa ulos ja on ihan normaalia, että miehesi kaataa sinut sohvalle ja istuu päälle. No hyvä teille ja teidän perhe-elämälle, mutta voin kertoa, että miehesi ei todellakaan ole terve eikä tuollainen ole normaalia... eli kannattaisi sinunkin hakea apua suhteeseesi.
 
[QUOTE="neuvoton";22432656]Täälläkö jaetaan jotain päivän paras ja huonoin äiti. No mä nyt varmaan voitin sen huonoin äiti palkinnon, kyllähän tällaista saakin riepotella. (sori kärjistys, mutta ei näytä muuten menevän perille) Sä ilmeisesti osallistut nyt paras mutsi kilpailuun? Miksi se on tietenkin että mä valvon ja herään? Jos sulla on niin kusipää mies ettei herää koska käy töissä niin onnea vaan. Miksi se on muutenkin niin että ekan lapsen synnyttyä äidin koko elämä muuttuu mutta isän pitää saada nukkua ja elää niin kuin ennenkin?[/QUOTE]

Jotenkin tämän vastauksen perusteella on helppo kuvitella keskustelun kulkua alkuperäisessä tilanteessa....
 
Sinun miehellesi siis on ihan normaalia repiä sinut takaisin väkisin sisälle, kun olet poistumassa ulos ja on ihan normaalia, että miehesi kaataa sinut sohvalle ja istuu päälle. No hyvä teille ja teidän perhe-elämälle, mutta voin kertoa, että miehesi ei todellakaan ole terve eikä tuollainen ole normaalia... eli kannattaisi sinunkin hakea apua suhteeseesi.
Eipä kai se sen normaalimpaa ole kuin karjua sen vuoksi että oma vauva itkee sairaana?
 
[QUOTE="Juu";22432561]Jos ap on järkyttynyt itse niin pahasti ettei muista enää mitä tapahtui, voisiko ajatella että hän tämän syvällisen järkytyksensä tilassa ja aiemman väkivaltaisen parisuhteen valossa koki ehkä miehen toiminnan paljon dramaattisempana kuin se oikeasti olikaan?
.[/QUOTE]

Oikeasti miten sairaissa parisuhteissa te oikein elätte??? Onko teille todellakin ihan normaalia, että miehenne viskoo teitä sohvalle ja ISTUU ITSE PÄÄLLE???

Siis oikeasti olen täysin ymmälläni, miten te alistutte tuollaiseen. Herätkää nyt hyvät ihmiset ja ymmärtäkää, että kyllä tekin ansaitsette ihmismäistä kohtelua. Ja tuollainen toisen päällä istuminen ei todellakaan ole sellaista.
 
[QUOTE="Niin";22432707]Eipä kai se sen normaalimpaa ole kuin karjua sen vuoksi että oma vauva itkee sairaana?[/QUOTE]

On kuule huomattavasti normaalimpaa karjaista järkyttävän stressaavan päivän ja yön jälkeen kuin käydä käsiksi toiseen ihmiseen.
Ilmeisesti olet elänyt väkivaltaisessa suhteessa jo niin kauan, että et enää näe siinä mitään pahaa. Sääliksi käy elämäsi. Oikeasti hae apua.
 
[QUOTE="vieras";22432530]onnea vaan äitiyteen jo yks valvottu yö saa sut noin sekoomaan :O lapset sairastaa paljon talvisin ja pienet valvottaa sairastaessaan. tietenkin sinä kotiäitinä hoidat silloin sen valvomisen ja annat miehen joka lähtee kodin ulkopuolelle töihin nukkua. mä valvoin meidän sairaan vauvan kanssa tossa taas ari yötä, mutta sellasta se äitiys joskus on.
sinähän tuossa sekosit, ei mies.[/QUOTE]
Täällä on taas näitä säälittäviä marttyyriäitejä, jotka elävät parisuhteessa, jossa mie ei tee mitään. Ilmeisesti olette niin tottuneet siihen, että yksin teette kaiken, että ette enää edes tajua, miten typerää se on. Mutta itsehän olette marttyyrin polkunne valinneet, mutta älkää syyttäkö niitä, elävät tasa-arvoisessa suhteessa, jossa molemmat tekevät osansa.
 
[QUOTE="Niin";22432701]Jotenkin tämän vastauksen perusteella on helppo kuvitella keskustelun kulkua alkuperäisessä tilanteessa....[/QUOTE]

Joo, se olikin aika kärkästä keskustelua. Mä olen nainen, mun paras puolustus on sivaltaa sanallisesti ja voin sen ihan avoimesti myöntää. Säkö sanoisit vaan "kyllä kulta" jos sun mies repis sua ja lopulta istuis päälle?
 
[QUOTE="Niin";22432707]Eipä kai se sen normaalimpaa ole kuin karjua sen vuoksi että oma vauva itkee sairaana?[/QUOTE]

aaaaaaargh! kuinka monta kertaa se pitää sanoa etten huutanut vauvalle tai sen takia että hän heräsi?
 
[QUOTE="mii";22431848]Muutaman herätyksen jälkeen saa hirveän kohtauksen, niin kyllä täytyy olla aika teatraalinen ja ailahteleva, eikä kovin tasapainossa.

Harva sitä nyt itsestään myöntääkään, että en reagoi tasapainoisesti, olen hysteerinen ja teatraalinen ja liioittelen, kun on kivempaa sanoa että olen vähän temperamenttinen.[/QUOTE]

Anteeksi vain, mutta itse luin ap:n huutaneen/huudahtaneen kerran ja sen jälkeen lähteneen tupakalle rauhoittuakseen - en saaneen "hirveää kohtausta" ja aikomuksen tehdä itselleen tai muille jotain. Kukas se nyt on vähän teatraalinen?

Toivottavasti tämä oli molemmille opetuksen paikka.
 

Similar threads

Yhteistyössä