3-v käyttäytyy huonosti isän seurassa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "apua"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"apua"

Vieras
Apua! Mitä ollaan tehty väärin? Meillä on kaksi lasta (1-v ja 3-v), olen heidän kanssaan kotona vielä. Vanhempi lapsista on villi ja vilkas. Tottelee kuitenkin minua kun olemme päivisin kolmestaan.
Kun isä tulee töistä, meininki muuttuu täysin. Lapsi riehuu ja rillaa ympäri asuntoa. Ei usko ketään eikä mitään.
Ollaan ajateltu lapsen hakevan isän huomiota. Vaikka sitä kyllä saakin niin paljon mitä työssäkäyvä pystyy antamaan.
No, meno on kuulemma ihan samalaista silloinkin kun minä ja pikkusisarus emme ole kotona.

Mitä tässä voisi tehdä?
 
Sinä olet varmaan jo näyttänyt kaapin paikan lapselle mutta isä ehkä ei ole ollut tarpeeksi jämäkkä?

Pitää varmaan paikkansa. Minä "joudun" meillä olemaan se kurinpitäjä silloinkin kun ollaan koko perhe koossa. Ei mieskään mikään hymistelijä ole, mutta ei ehkä niin johdonmukaisesti kiellä ym.
On vain tosi rankkaa miehelle kun lapsi riehuu ja temppuilee koko ajan. Viettävät kuitenkin kahdestaankin aikaa, puuhastelevat ja harrastavat.
Mitähän tässä nyt voisi tehdä? Muuta kuin miehen yrittää jämäköityä?
 
Meillä ihan sama juttu ja samanikäiset lapset. Osittain riehuminen johtuu varmaan ihan vain siitä, että lapset ovat onnessaan kun isä tulee kotiin. Meillä molemmat ovat poikia ja tietävät, että isän kanssa leikitään ne parhaat riehumisleikit=isi jaksaa nostella, käännellä, heitellä, hyppyyttää jne. Ja sitten tietysti myös se kuri...Meillä mies osaa kyllä komentaa lapsia kun on tarvis, mutta on ehkä kuitenkin pitkäpinnaisempi kuin minä. Eli jos vanhempi lapsi ei suostu pukemaan housuja jalkaansa, mies jaksaa siinä vaikk akuinka kauan maanitella ja ties minkä leikin varjolla yrittää saada lasta pukemaan. Minulla ei ole joka asiassa mahdollisuuksia joustaa samalla tavalla, koska silloin meidän arki olisi yhtä kaaosta. Minun kanssani lapset ovat tottuneet selkeämpiin rajoihin.
 
[QUOTE="vieras";22459369]Meillä ihan sama juttu ja samanikäiset lapset. Osittain riehuminen johtuu varmaan ihan vain siitä, että lapset ovat onnessaan kun isä tulee kotiin. Meillä molemmat ovat poikia ja tietävät, että isän kanssa leikitään ne parhaat riehumisleikit=isi jaksaa nostella, käännellä, heitellä, hyppyyttää jne. Ja sitten tietysti myös se kuri...Meillä mies osaa kyllä komentaa lapsia kun on tarvis, mutta on ehkä kuitenkin pitkäpinnaisempi kuin minä. Eli jos vanhempi lapsi ei suostu pukemaan housuja jalkaansa, mies jaksaa siinä vaikk akuinka kauan maanitella ja ties minkä leikin varjolla yrittää saada lasta pukemaan. Minulla ei ole joka asiassa mahdollisuuksia joustaa samalla tavalla, koska silloin meidän arki olisi yhtä kaaosta. Minun kanssani lapset ovat tottuneet selkeämpiin rajoihin.[/QUOTE]


Unohdin tähän lisätä, että meillä mies vie pahimpina hetkinä lapset aina pihalle riehumaan ja muutenkin ulkona on aina mielenkiintoista puuhaa, joten yleensä siellä ihan kivasti touhuavat. Toinen suosikkijuttu heillä on kylpy,eli molemmat lapset omiin ammeisiinsa puuhailemaan kylpyleluilla.
 
[QUOTE="vieras";22459369]Meillä ihan sama juttu ja samanikäiset lapset. Osittain riehuminen johtuu varmaan ihan vain siitä, että lapset ovat onnessaan kun isä tulee kotiin. Meillä molemmat ovat poikia ja tietävät, että isän kanssa leikitään ne parhaat riehumisleikit=isi jaksaa nostella, käännellä, heitellä, hyppyyttää jne. Ja sitten tietysti myös se kuri...Meillä mies osaa kyllä komentaa lapsia kun on tarvis, mutta on ehkä kuitenkin pitkäpinnaisempi kuin minä. Eli jos vanhempi lapsi ei suostu pukemaan housuja jalkaansa, mies jaksaa siinä vaikk akuinka kauan maanitella ja ties minkä leikin varjolla yrittää saada lasta pukemaan. Minulla ei ole joka asiassa mahdollisuuksia joustaa samalla tavalla, koska silloin meidän arki olisi yhtä kaaosta. Minun kanssani lapset ovat tottuneet selkeämpiin rajoihin.[/QUOTE]

No ihan sama kuin meillä =) Mies neuvottelee ja kannustaa, mun ei tarvitse sanoa kuin kerran (yleensä) niin homma alkaa toimia. Eihän sitä pysty puolta päivää aina maanittelemaan että mennäänkös pissalle ym.

Esikoinen tykkää isästä tietysti mahdottomasti, ja ikävöi työpäivän aikana.

Eli kovempi kuri isän taholta nyt kehiin? Mies ei meinaa millään uskoa että meidän päivät eivät ole samanlaista hulinaa ja kaaosta kuin mitä illat tuppaavat olemaan..
 
[QUOTE="apua";22459475]Joo, ulkona heilläkin menee kuulemma kivasti. Ainut paikka siis missä mies kokee että heillä on yhteinen sävel asioihin.[/QUOTE]

Miehen pitää siis toimia niin, että yhteinen sävel löytyy normaalissa kotielämässäkin. Rutiinit ja rajat. Tylsäähän se on, mutta ei koko elämää voi viettää pihalla peuhaillen.
 
[QUOTE="apua";22459448]No ihan sama kuin meillä =) Mies neuvottelee ja kannustaa, mun ei tarvitse sanoa kuin kerran (yleensä) niin homma alkaa toimia. Eihän sitä pysty puolta päivää aina maanittelemaan että mennäänkös pissalle ym.

Esikoinen tykkää isästä tietysti mahdottomasti, ja ikävöi työpäivän aikana.

Eli kovempi kuri isän taholta nyt kehiin? Mies ei meinaa millään uskoa että meidän päivät eivät ole samanlaista hulinaa ja kaaosta kuin mitä illat tuppaavat olemaan..[/QUOTE]

Ei meillä mies ole "tyranniksi" halunnut ryhtyä, mutta on minulta ottanut muutaman konstin käyttöön. Meillä tuon vanhemman kanssa toimii aika hyvin kolmeen laskeminen. Eli jos kieltäytyy pukemisesta tms., sanotaan että "nyt äiti/isi laskee kolmeen ja jos et ole siihen mennessä pukenut itse, äiti/isi tulee auttamaan vaatteet päälle. Tätä mieskin on soveltanut ihan hyvällä menestyksellä, mutta välillä vaan unohtaa konstin ja jää maanittelemaan.

Sitten meillä on auttanut myös palapelit, muovaileminen, piirtely... sellainen keskittymistä vaativa toiminta. Meillä mies ei vaan itse ole oikein innostunut tällaisista, joten ei aina muista ellen muistuta, että voitte sitten muuten tehdä vaikka palapeliä tms.
 
Ihan sama tilanne meillä, täällä vaan myös tuo 1v8kk hitsaa isänsä kanssa ihan joka asiasta.. Kauhulla kuvittelen heidän kauppareissuja yms, ihan mahotonta käytöstä kuulemma molemmilla jos minä en ole mukana. En minäkään karju tai läimi ketään, jotenkin se auktoriteetti vaan ON eri tavalla kuin miehellä.. toki ammatinkin puolesta kai, olen opettaja.
 

Yhteistyössä