adoptiosta jotain tietävät tai kokeneet!

[dong]

eräistä adoptio-ketjuista aloin miettimään.. 1) adoption nurjaa puolta: jos äiti on pakon edessä lapsestaan luopunut, miksei kukaan auttanut häntä pitämään lasta vaan auttoi antamaan oman kotinsa hänen lapselleen? 2) onko adoptio nykyään ihan yhtälailla vaihtoehto siinä missä oman lapsen saaminen? 3) adoptoineet äidit ja moni muu tuntuu ajattelevan että se on aivan sama asia, riippumatta siitä miten lapsen on saanut joten onko järkeä enää edes tehdä biologisia lapsia kun maailmassa on niin paljon adoptoitaviakin lapsia ja saman voi kokea hieman pidempään odottamalla ja vähän paperia allekirjoittamalla..? 4) onko adoptio itsekästä? vai ajattelevatko adoptoivat vanhemmat todella vaan ja ainoastaan lapsen parasta? 5) jos joku ei saa omia lapsia, syystä tai toisesta, eikö se oo ihan yhtä epäreilua kuin tämä elämä itsessään? lapsia sairastaa ja kuolee, toiset saa syövän toiset jotain muuta vaikka lapset ovat viattomia ja sairastavat ihmiset varmasti hyviä ihmisiä.. kuka on väittänyt että täällä jaetaan kortit tasan? minulla ei oikeastaan oo mitään mielipidettä mihinkään eikä todellakaan adoptiosta koska en oo itse adoptoinut lasta mutta kaikenlaistahan sitä ihminen voi miettiä ja kyseenalaistaa.. älkää nyt sitten revetkö tästä kuten sanoin, kaikenlaistahan sitä voi miettiä mikä ei välttämättä oo huono asia

 

[dong]

niin ihmettelen ajatuksia siitä että jokaisella on "oikeus" lapseen ??? wtf???

 

[.....]

Adoptio ei ole niin yksinkertaista. Ja on tosi kallista! Ja joudut odottaa sitä lasta jopa 6 vuotta! Siskoni ollut adoptiojonossa 3v! Ja rahaa palaa kun lähtevät hakemaan lasta ulkomailta... mulla ei olisi varaa!!! Olen kuullut että voi maksaa jopa 14 000 euroa.

 

[Madicken04]

Näin omia näkemyksiäni:

1. Kaikki äidit eivät edes lähtökohtaisesti halua huolehtia lapsestaan. Äideillä saattaa olla pahoja alkoholi- huume jne ongelmia joiden kanssa he eivät itsekään pärjää. Adoptioon antaminen on yleisesti se viimeinen keino, eli ei siihen varmasti päädytä ihan sillä että "mulla on nyt vähän raskasta vauvan aknssa ja kun en saa mistään apua niin annan sen sitten adoptioon". Kyllä ennen tuota on yleisesti käytetty kaikki mahdolliset keinot.

2. Vaihtoehto juu, mutta huomattavasti pitkällisempi, aikaa vievempi ja raskaampi sekä tietysti vaikeammin toteutettava kuin tuo perinteinen lapsenhankinta.

3. Kuten sanottu, adoptioprosessi on niin pitkä ja vaativa että silla samalla vaivalla varmasti käy läpi jokusenkin normiraskauden. Eikä läheskään kaikkia edes hyväksytä adoptiovanhemmiksi, vaikka he hyviä vanhempia biologisille lapsilleen ovatkin.

4. Adption kuuluukin olla itsekästä ihan niin kuin lapsenhankinnan yleensä, eli siis adoptiovanhempien lähtökohtana on se oma halua saada adoptiolapsi. Ne maailmanpelastajat jotka vain haluavat tarjota kodin jollekin kärsivälle lapsipololle raakataan kyllä nopeasti pois.

5. Ei maailma toki ole reilua eikä siitä ikinä sellaista tule. Aika moneen epäkohtaan sitä kuitenkin pyritään vaikuttamaan ja tekemään töitä asioiden järjestämiseksi. Miksei siis tässäkin?

 

["vieras"]

4) Ajattelevatko adoptiovanhemmat vain ja ainoastaan lapsen parasta vai ovatko itsekkäitä? Tuohon ajatukseen sanoisin, että tuskin kukaan lähtee adoptioprosessiin vain hyväntekeväisyysmielellä. Eiköhän siinä ensisijaisesti toivota lasta perheeseen. Hyväntekeväisyyttä voi helpommin tehdä vaikka kummilapsi-toiminnan kautta tai osallistumalla keräyksiin.

1) Monissa maissa on tietääkseni panostettu enemmän siihen, että lapsia ei tulisi niin paljon ulkomaiseen adoptioon vaan saisivat apua kotimaassaan. Ulkomaille adoptoitavien lasten määrä joissakin maissa vähentynyt viime vuosina.

5) Kortteja ei jaeta tasan. En ymmärtänyt miten liittyy juuri tähän aiheeseen. Adoptio saattaa monissa tapauksessa kuitenkin tasoittaa kortteja.

 

[dong]

Näin omia näkemyksiäni:

1. Kaikki äidit eivät edes lähtökohtaisesti halua huolehtia lapsestaan. Äideillä saattaa olla pahoja alkoholi- huume jne ongelmia joiden kanssa he eivät itsekään pärjää. Adoptioon antaminen on yleisesti se viimeinen keino, eli ei siihen varmasti päädytä ihan sillä että "mulla on nyt vähän raskasta vauvan aknssa ja kun en saa mistään apua niin annan sen sitten adoptioon". Kyllä ennen tuota on yleisesti käytetty kaikki mahdolliset keinot.

2. Vaihtoehto juu, mutta huomattavasti pitkällisempi, aikaa vievempi ja raskaampi sekä tietysti vaikeammin toteutettava kuin tuo perinteinen lapsenhankinta.

3. Kuten sanottu, adoptioprosessi on niin pitkä ja vaativa että silla samalla vaivalla varmasti käy läpi jokusenkin normiraskauden. Eikä läheskään kaikkia edes hyväksytä adoptiovanhemmiksi, vaikka he hyviä vanhempia biologisille lapsilleen ovatkin.

4. Adption kuuluukin olla itsekästä ihan niin kuin lapsenhankinnan yleensä, eli siis adoptiovanhempien lähtökohtana on se oma halua saada adoptiolapsi. Ne maailmanpelastajat jotka vain haluavat tarjota kodin jollekin kärsivälle lapsipololle raakataan kyllä nopeasti pois.

5. Ei maailma toki ole reilua eikä siitä ikinä sellaista tule. Aika moneen epäkohtaan sitä kuitenkin pyritään vaikuttamaan ja tekemään töitä asioiden järjestämiseksi. Miksei siis tässäkin?

1) aivan. yhdessä ketjussa kirjoitti äiti jonka taloudellinen tilanne oli niin huono että joutui sen vuoksi antamaan lapsensa pois kun oli ennestään monta suuta ruokittavana. tottahan se on että lapsia adoptoitavaksi joutuu monesta syystä mutta varmasti myös hieman kyseenalaisista syistä. nykyään vanhemmat tuntuvat väsyvän ja on taloudellista tilannetta ja voi olla niin nuori vailla omien vanhempiensa tuke jne. varmasti lapsia joutuu adoptoitavaksi useista eri syistä.

2) en usko että kaikki perinteisellä menetelmälläkään saisivat lastaan helposti. raskausaikana voi olla ongelmia ja useitakin ja lapsen synnyttyä jotain voi olla vialla jne. ei sekään aina helpompi tie oo, voi olla vielä "raskaampi" kuin vain pidempään odottaminen.

4) todella hyvä että prosessi on niin vedenpitävä että nämä maailman pelastajat karsiutuu joukosta nopeasti
mietin sitä onko se vain itsekästä, "minä/me vaan haluamme lapsen" kun siinähän ei jatketa sukua tai omia geenejä vaikka en tarkoita että kukaan vaan omien geenien takia lapsia tekee mutta se tulee vähän niinkuin "kaupan päälle"

5) niin pyritään mutta kaikkiin ei kuitenkaan voida vaikuttaa ja esim. tiettyjen perinnöllisten tai synnynnäisten sairauksien korjaaminen on mahdotonta eikä mikään vaihtoehto, hoito, voi antaa takuuta siitä että paranee. onko siis hyvä että adoptio on vaihtoehto siinä missä joillekkin onnellisille lapsen hankkiminen perinteisin keinoin tai vaikka abortti (joka myös tuntuu nykyään olevan ihan yhtälailla vaihtoehto)

mielenkiintoinen aihe.. mielenkiintoisia näkemyksiä ihmisillä asiasta tuntuu olevan ja hyvin hyvin erilaisia

 

[dong]

[QUOTE="vieras";22489834]4) Ajattelevatko adoptiovanhemmat vain ja ainoastaan lapsen parasta vai ovatko itsekkäitä? Tuohon ajatukseen sanoisin, että tuskin kukaan

5) Kortteja ei jaeta tasan. En ymmärtänyt miten liittyy juuri tähän aiheeseen. Adoptio saattaa monissa tapauksessa kuitenkin tasoittaa kortteja.[/QUOTE]

liittyen siten että eihän se oo reilua kun kaikki ei voi lasta saada, ymmärtääkseni moni lapsettomuudesta kärsivä pariskunta mielellään kyllä oman lapsen tekisi mutta kun elämä ei oo reilua niin heidän vaihtoehto on juuri tuo adoptio. joten.. elämä ei oo reilua ja that´s it. onko kaikilla sitten kuitenkin "oikeus" lapseen?? minusta kuulosti jotenkin oudolle koko oikeus asia

 

[dong]

sitten ihmettelen että kun ihmiset ovat adoptoineet lapsen niin miksi ainakin osa heistä ja moni muu tuntuu ajattelevan että on jotenkin tärkeää että adoptiosta ajatellaan sen olevan ihan sama asia kuin perinteisellä tavalla saatu tai biologinen lapsi tai mitä sanoja haluaa sitten käyttää? eikö se oo ihan sama että jos he ovat halunneet lasta kasvattaa ja sitä ei itse voi saada mutta ovat kuitenkin lapsen kasvatettavakseen saaneet niin jos jotkut biologiset äidit ovat sitä mieltä että adoptiossa ei voi samaa kokea..? eihän se sama asia mitenkään voi ollakaan! johan sen järkikin sanoo, kaksi aivan eri asiaa, miten niitä voisi edes verrata? luulisi että he jotka adoptoivat ovat asian kanssa sinut ja sen hyväksyneet että onneksi heille on kuitenkin vaihtoehto, adoptio ihme riitaa puolien välillä tuosta

 

["vieras"]

liittyen siten että eihän se oo reilua kun kaikki ei voi lasta saada, ymmärtääkseni moni lapsettomuudesta kärsivä pariskunta mielellään kyllä oman lapsen tekisi mutta kun elämä ei oo reilua niin heidän vaihtoehto on juuri tuo adoptio. joten.. elämä ei oo reilua ja that´s it. onko kaikilla sitten kuitenkin "oikeus" lapseen?? minusta kuulosti jotenkin oudolle koko oikeus asia

Adoptioneuvonnassa korostetaan, että etsitään lapselle kotia. Tärkeintä on lapsen oikeus kotiin ja perheeseen.

Adoptio ei ole tarkoitettu vain lapsettomille.

 

[Madicken04]

1) aivan. yhdessä ketjussa kirjoitti äiti jonka taloudellinen tilanne oli niin huono että joutui sen vuoksi antamaan lapsensa pois kun oli ennestään monta suuta ruokittavana. tottahan se on että lapsia adoptoitavaksi joutuu monesta syystä mutta varmasti myös hieman kyseenalaisista syistä. nykyään vanhemmat tuntuvat väsyvän ja on taloudellista tilannetta ja voi olla niin nuori vailla omien vanhempiensa tuke jne. varmasti lapsia joutuu adoptoitavaksi useista eri syistä.

2) en usko että kaikki perinteisellä menetelmälläkään saisivat lastaan helposti. raskausaikana voi olla ongelmia ja useitakin ja lapsen synnyttyä jotain voi olla vialla jne. ei sekään aina helpompi tie oo, voi olla vielä "raskaampi" kuin vain pidempään odottaminen.

4) todella hyvä että prosessi on niin vedenpitävä että nämä maailman pelastajat karsiutuu joukosta nopeasti
mietin sitä onko se vain itsekästä, "minä/me vaan haluamme lapsen" kun siinähän ei jatketa sukua tai omia geenejä vaikka en tarkoita että kukaan vaan omien geenien takia lapsia tekee mutta se tulee vähän niinkuin "kaupan päälle"

5) niin pyritään mutta kaikkiin ei kuitenkaan voida vaikuttaa ja esim. tiettyjen perinnöllisten tai synnynnäisten sairauksien korjaaminen on mahdotonta eikä mikään vaihtoehto, hoito, voi antaa takuuta siitä että paranee. onko siis hyvä että adoptio on vaihtoehto siinä missä joillekkin onnellisille lapsen hankkiminen perinteisin keinoin tai vaikka abortti (joka myös tuntuu nykyään olevan ihan yhtälailla vaihtoehto)

mielenkiintoinen aihe.. mielenkiintoisia näkemyksiä ihmisillä asiasta tuntuu olevan ja hyvin hyvin erilaisia

1. Suomessa nyt varmasti kenenkään ei oikeasti tarvitse antaa lastaan adoptioon siksi ettei ole varaa ruokkia tätä. Toimeentulon minimi jolla kuitenkin saa perheen perusmenot katettua on taattu kaikille ja ongelmatilanteissakin pyritään auttamaan ensin kaikin muin keinoin. Hyvin vähän lapsia suomessa ylipäätänsä annetaan adoptioon, joten silloin lienee yleisesti "tosi kyseessä", vähintään siinä määrin että äiti/vanhemmat ei todellakaan halua kyseistä lasta.

2. Lähtökohtaisesti adoptio on se raskaampi tie, eli jos pariskunta miettii lapsenhankintaa niin huomattavasti helpompi on yrittää ensin ihan perinteisesti. Tietty voi olla ettei se onnistu ja lopulta sitten päädytään adoptioon. Mikä sekään ei muuten läheskään aina takaa sitä adoptiolasta, eli vaatimukset ovat kovat. Mutta siis jos halpomman kautta haluaa niin varmasti kannattaa ensin yrittää muita teitä.

4. Kuten sanoin adoptoinnin kuuluukin olla itsekästä. Liekö sitten loppupelissä edes järkevää että kaikki giinit jatkuisivat eteenpäin, eli joskus adoptioon saatetaan päätyä juuri siksi ettei haluta jatkaa sitä "omaa sukua". Itse kyllä lähtökohtaisesti halusin vain lapsia, en pitänyt tuota biologista jatkumoa niin tärkeänä vaikka siis biologisia lapsia meillä onkin.

5. Ei, kaikkeen ei voida vaikuttaa, mutta on hyvä että joitain ongelmia saadaan ratkaistua. Onnistunut adoptio ratkaisee niin vanhempien kuin lapsenkin tilanteen ja pidän sitä hyvänä, vaikka sitten joku toinen pariskunta adoptioon kelpaamattomana joutuu jäämään lapsettomaksi. Tasan ei mene nallekarkit tässäkään.

 

[geg]

1) adoption nurjaa puolta: jos äiti on pakon edessä lapsestaan luopunut, miksei kukaan auttanut häntä pitämään lasta vaan auttoi antamaan oman kotinsa hänen lapselleen?
2) onko adoptio nykyään ihan yhtälailla vaihtoehto siinä missä oman lapsen saaminen?
3) adoptoineet äidit ja moni muu tuntuu ajattelevan että se on aivan sama asia, riippumatta siitä miten lapsen on saanut joten onko järkeä enää edes tehdä biologisia lapsia kun maailmassa on niin paljon adoptoitaviakin lapsia ja saman voi kokea hieman pidempään odottamalla ja vähän paperia allekirjoittamalla..?
4) onko adoptio itsekästä? vai ajattelevatko adoptoivat vanhemmat todella vaan ja ainoastaan lapsen parasta?
5) jos joku ei saa omia lapsia, syystä tai toisesta, eikö se oo ihan yhtä epäreilua kuin tämä elämä itsessään? lapsia sairastaa ja kuolee, toiset saa syövän toiset jotain muuta vaikka lapset ovat viattomia ja sairastavat ihmiset varmasti hyviä ihmisiä.. kuka on väittänyt että täällä jaetaan kortit tasan?

1) Harvoin adoptioon lapsensa antava äiti ja adoptoiva pariskunta tuntevat toisiaan millään tavalla, joten nuo eivät ole vaihtoehtoja.
2) Joillekin on, joillakin taas ei ole vaihtoehtoja jos ei biologista lasta voi saada
3) Joillekin on tärkeää että lapsi on omaa lihaa ja verta, joillekin taas sillä ei ole merkitystä. Maailman suurimpia ongelmia on liian suuri väestömäärä, joten siltä kantilta katsottuna ei ole järkeä tehdä lisää lapsia (ja nyt puhun vain järjestä, en tunteesta)
4) Lapsen saaminen on aina tietyssä määrin itsekästä, eiköhän jokainen ole vanhempi siksi että on itse lapsen halunnut, riippumatta siitä onko lapsi biologinen vai adoptoitu
5) Elämä ei ole reilua todellakaan. Joku saa, jollekin annetaan ja joku ottaa. Useimmat tekevät näistä kaikkea.

 

[Phoebsi]

1) Totta kai pitäisi ensisijaisesti pyrkiä siihen, että lasta ja hänen vanhempiaan autetaan mutta aina se ei onnistu tai ei ole mahdollista.

2) Ei ole yhtälainen vaihtoehto, edelleenkään. Ensinnäkään adoptioprosessiin eivät kaikki edes pääse mukaan, kuka mistäkin syystä. Kotimaisessa adotpiossa syy voi olla vaikka ikä, sairaudet tai se, että on ennestään biologisia lapsia. Kansainvälisessä taas raha tai pitkä odotusaika. Jokainen maa voi myös kesken suomalaisen parin adpotioprosessin muuttaa kriteerejä ja pari tippuu listalta pois.

3) Adoptioäidille se voi olla tapa prosessoida asiaa, ja tapa käsitellä lapsettomuutta että ajattelee adoption ja biologisen lapsen odotuksen olevan sama asia. Tätähän se ei ole.

4) On itsekästä, niin kuin on biologisen lapsenkin "teko". En usko läheskään kaikkien ajattelevan lapsen parasta tarpeeksi.

5) Jokaisella on oikeus lapseen? No ei ole. Mutta mikä minä olen määrittämään että kenellä se oikeus sitten on? No voin määritellä mutten jaksa tänään tapella niin olen hiljaa

 

[Madicken04]

liittyen siten että eihän se oo reilua kun kaikki ei voi lasta saada, ymmärtääkseni moni lapsettomuudesta kärsivä pariskunta mielellään kyllä oman lapsen tekisi mutta kun elämä ei oo reilua niin heidän vaihtoehto on juuri tuo adoptio. joten.. elämä ei oo reilua ja that´s it. onko kaikilla sitten kuitenkin "oikeus" lapseen?? minusta kuulosti jotenkin oudolle koko oikeus asia

Minusta kaikilla ei ole "oikeutta lapseen" (kenellä se loppupelissä on?), tai siis kaikki eivät saa lasta. Niinhän se menee. Mutta hyvä että jotkut saavat sitten tätäkin kautta. Koko oikeus-termi on tässä hassu.

 

[shass]

sä ap kirjoitat jotenki todella sekavasti : /

Mutta siis itse oon sitä mieltä ettei lapsen kantaminen sisällään ja synnyttäminen ole tietenkän sama asia kuin adoptio. Mutta jos kuvittelee itsensä adoptoivan äidin tilaan: Odottaa vuosia että saa tietää saako lapsen. Sitä on tavallaan raskaana ne vuodet, odottaa odottaa ja odottaa. Ilman kuitenkaan mitään fyysisiä vaivoja ja rasituksia. Henkisiä kylläkin, enemmän kuin 9kk lasta odottavalla äidillä. Mutta sitä tunnesidettä ei lapseen kehity vielä, vaan yleensä tunneside siihen ajatukseen että saa lapsen. Kun saa kuvan lapsesta niin yleensä se on rakkautta ensi silmäyksellä. Se tuntuu heti omalta. Silloin on aika synnyttänyt olo. En ole itse adoptoinut mutta kuullut paljon äidiltäni näistä asioista, koska minut on adoptoitu.

 

[Phoebsi]

Sitä on tavallaan raskaana ne vuodet, odottaa odottaa ja odottaa. Ilman kuitenkaan mitään fyysisiä vaivoja ja rasituksia. Henkisiä kylläkin, enemmän kuin 9kk lasta odottavalla äidillä./QUOTE]

Enemmän? Aina, joka kerta? Enpä usko. Raskaanaolokin voi olla henkisesti rankkaa.

 

[Madicken04]

sitten ihmettelen että kun ihmiset ovat adoptoineet lapsen niin miksi ainakin osa heistä ja moni muu tuntuu ajattelevan että on jotenkin tärkeää että adoptiosta ajatellaan sen olevan ihan sama asia kuin perinteisellä tavalla saatu tai biologinen lapsi tai mitä sanoja haluaa sitten käyttää? eikö se oo ihan sama että jos he ovat halunneet lasta kasvattaa ja sitä ei itse voi saada mutta ovat kuitenkin lapsen kasvatettavakseen saaneet niin jos jotkut biologiset äidit ovat sitä mieltä että adoptiossa ei voi samaa kokea..? eihän se sama asia mitenkään voi ollakaan! johan sen järkikin sanoo, kaksi aivan eri asiaa, miten niitä voisi edes verrata? luulisi että he jotka adoptoivat ovat asian kanssa sinut ja sen hyväksyneet että onneksi heille on kuitenkin vaihtoehto, adoptio ihme riitaa puolien välillä tuosta

Minusta nuo kokemukset on ihan yleisesti yksilöllisiä. Oli kysymys sitten raskaudesta, lapsen syntymästä tai adoptiolapsen saamisesta. Ei niissä voi sanoa toiselle että "ei, et sä voi kokea tota noin koska mä koin sen näin ja tämä on ainoa oikea tapa!".

 

[tonttuilija]

Näin omia näkemyksiäni:
4. Adption kuuluukin olla itsekästä ihan niin kuin lapsenhankinnan yleensä, eli siis adoptiovanhempien lähtökohtana on se oma halua saada adoptiolapsi. Ne maailmanpelastajat jotka vain haluavat tarjota kodin jollekin kärsivälle lapsipololle raakataan kyllä nopeasti pois.
QUOTE]
En näe mitään pahaa siinä, että joku adoptoi brasilialaisen 13v katulapsen koska haluaa tarjota edes yhdelle kärsivälle lapselle hyvän kodin.
Ymmärrän, että adoptioon liittyy itsekkäitäkin ajatuksia, mutten tod. sanois, että adoption oikein kuuluu olla itsekäs valinta muuten 'raakataan pois'

 

[geg]

Sitä on tavallaan raskaana ne vuodet, odottaa odottaa ja odottaa. Ilman kuitenkaan mitään fyysisiä vaivoja ja rasituksia. Henkisiä kylläkin, enemmän kuin 9kk lasta odottavalla äidillä./QUOTE]

Enemmän? Aina, joka kerta? Enpä usko. Raskaanaolokin voi olla henkisesti rankkaa.

Siinä on se ero että raskaana ollessaan tietää saavansa lapsen, adoptioprosessin aikana taas ei, eikä tiedä ajankohtaa ehkä moneen vuoteen. Toki raskaana ollessakin ja synnytyksessä voi kaikkea tapahtua, mutta väittäisin sen olevan erilaista. Epätietoisuus on henkisesti todella raskasta, mutta en lähtisi arvottamaan kumpi on raskaampaa henkisesti, koska se taakka tulee eri asioista.

 

["vieras"]

Näin omia näkemyksiäni:
4. Adption kuuluukin olla itsekästä ihan niin kuin lapsenhankinnan yleensä, eli siis adoptiovanhempien lähtökohtana on se oma halua saada adoptiolapsi. Ne maailmanpelastajat jotka vain haluavat tarjota kodin jollekin kärsivälle lapsipololle raakataan kyllä nopeasti pois.
QUOTE]
En näe mitään pahaa siinä, että joku adoptoi brasilialaisen 13v katulapsen koska haluaa tarjota edes yhdelle kärsivälle lapselle hyvän kodin.
Ymmärrän, että adoptioon liittyy itsekkäitäkin ajatuksia, mutten tod. sanois, että adoption oikein kuuluu olla itsekäs valinta muuten 'raakataan pois'

Adoptioneuvonnassa raakatataan pois, jos joku on vain hyväntekeväisyysmielellä liikkeellä. En tiedä miten katulapsien adoptointi olisi edes mahdollista, ainakaan virallista reittiä.

 

[Madicken04]

En näe mitään pahaa siinä, että joku adoptoi brasilialaisen 13v katulapsen koska haluaa tarjota edes yhdelle kärsivälle lapselle hyvän kodin.
Ymmärrän, että adoptioon liittyy itsekkäitäkin ajatuksia, mutten tod. sanois, että adoption oikein kuuluu olla itsekäs valinta muuten 'raakataan pois'

Sanovat että lähtökohtaisesti on väärin lasta kohtaan jos hänet adoptoidaan hyväntekeväisyysmielessä. Siis se että vanhemmat edes jollain lailla näkevät itsensä hyväntekijöinä ja lapsen auttajina, koska siihen liityy myös tietty odotus kiitollisuudesta lapsen osalta. Kuitenkin adoptio on lapsellekin rankka prosessi eikä sulautuminen uuteen perheeseen ja sukuun ole aina helppoa. Adoptiolapsella tulee olla myös oikeus kapinoida vanhempiaan, niin adoptio- kuin bio-, vastaan.

Siksi siis lähtökohtien tulee olla siinä että pariskunta haluaa lapsen ja adoptio sitten täyttää hiedän toiveensa. Lapsi on heille lahja josta he ovat kiitollisia, ei todellakaan niin että he ovat auttajia joille lapsen tulee olla kiitollinen.

Jos haluaa auttaa kärsiviä lapsia niin siihen varmasti löytyy avustusteitä ja laittamalla tuohon vaikka sen summan mikä ulkomaan adoptiossa menisi ja vähän yleisiä lapseen meneviä kuluja päälle niin pystyy jo ihan mukavasti tukemaan montaa katulasta uuden elämän alkuun näiden omissa maissa. =)

 

[tonttuilija]

Adoptioneuvonnassa raakatataan pois, jos joku on vain hyväntekeväisyysmielellä liikkeellä. En tiedä miten katulapsien adoptointi olisi edes mahdollista, ainakaan virallista reittiä.

Voi olla, että näin tehdään, minä en tiedä siitä mitään. Mutta järkeä siinä ei ainakaan ole.

Enkä ole sanonut, että juuri sinun tai suomessa asuvien suomalaisten pitää jotenkin pystyä adoptoimaan katulapsia, se ei ollut mun kommentin pointti.

 

["öhöm"]

Siinä on se ero että raskaana ollessaan tietää saavansa lapsen, adoptioprosessin aikana taas ei, eikä tiedä ajankohtaa ehkä moneen vuoteen. Toki raskaana ollessakin ja synnytyksessä voi kaikkea tapahtua, mutta väittäisin sen olevan erilaista. Epätietoisuus on henkisesti todella raskasta, mutta en lähtisi arvottamaan kumpi on raskaampaa henkisesti, koska se taakka tulee eri asioista.

mun ystävä on 30vuotias ensisynnyttäjä, odottaa tällä hetkellä viikolla 14 ja alusta asti pelännyt kuollakseen lähes kaikkea.. joka päivä soittaa ja kertoo huolistaan, murehtii, itkee no onneks välillä iloitsee ja nauraakin mut kuiten, aika raskaalta kuulostaa elää päivittäin tuollaisessa pelossa. hän sanoi et ihan ahdistaa ku tuntuu et jos jotain nyt tapahtuis ja jokin menis pieleen se on kuin omaa syytä, niinku itse olis viallinen.. en tiiä mut ei se odottaminen tai päivittäin 9kk pelkääminen niin helpoltakaan kuulosta. tietysti on äitejä joilla kaikki menee vaan ihan tuosta noin vaa ja kaikki on niin helppoa ja 9kk tuntuu lyhyeltä ajalta.. just joo

 

[Madicken04]

[QUOTE="öhöm";22490208]

mun ystävä on 30vuotias ensisynnyttäjä, odottaa tällä hetkellä viikolla 14 ja alusta asti pelännyt kuollakseen lähes kaikkea.. joka päivä soittaa ja kertoo huolistaan, murehtii, itkee no onneks välillä iloitsee ja nauraakin mut kuiten, aika raskaalta kuulostaa elää päivittäin tuollaisessa pelossa. hän sanoi et ihan ahdistaa ku tuntuu et jos jotain nyt tapahtuis ja jokin menis pieleen se on kuin omaa syytä, niinku itse olis viallinen.. en tiiä mut ei se odottaminen tai päivittäin 9kk pelkääminen niin helpoltakaan kuulosta. tietysti on äitejä joilla kaikki menee vaan ihan tuosta noin vaa ja kaikki on niin helppoa ja 9kk tuntuu lyhyeltä ajalta.. just joo [/QUOTE]

Onko hänellä sitten raskaudessaan jotain erityisiä riskejä tai ongelmia? Itselläni on parin keskenmenon lisäksi kaksi erityislasta joista varsinkin ensimmäisen odotus oli kätilön sanojenkin mukaan erittäin vaikea. Kuitenkin koin senkin ajan positiivisena vaikka keskenmenon pelko pitkään kulkikin varoittavana mukana. Nyt tietty kolmatta lasta odottaessakin on omat riskinsä mietityttäneet, mutta silti odotusaika on ollut ihanaa.

Mutta siis toki hysterisoida voi ihan mistä vaan ja tosissaan jotkut raskaudet on oikeatsi erittäin vaikeita. Usein kuitenkin adoptioprosessia jo edeltää pidempi vauvan yrittäminen, ehkä tutkimuksia ja hoitoja ennen koko adoptioon hakeutumista. Sitten pitkät ja raskaat selvitteyt ennen kuin edes hyväksytään mukaan ja sen jälkeen se pitkällinen odotus josta ei voi edes tietää onko lasta tulossa tai koska tämä saadaan. Kaikki se epävarmuus.

Eli jos suhteellisen normaalia raskautta läpikäyvä äiti on ahdistunut ja pelkää kokoajan niin todennäköisesti vuosien mittainen adoptioprosessi olisi hänelle vielä huomattavasti rankempi.

 

[tonttuilija]

Siis se että vanhemmat edes jollain lailla näkevät itsensä hyväntekijöinä ja lapsen auttajina, koska siihen liityy myös tietty odotus kiitollisuudesta lapsen osalta. Adoptiolapsella tulee olla myös oikeus kapinoida vanhempiaan, niin adoptio- kuin bio-, vastaan.

elämän alkuun näiden omissa maissa. =)

Uskon, että se riippuu vanhemmista, millainen elämä lapsella tulee olemaan. On jotenkin tyhmää olettaa, että vanhempi vältämättä odottaa sitä kiitollisuutta, asiasta pitää vaan keskustella. Jos jonkun tädin vastaanotolla vannoo, että lapsi on minulle lahja, mitä sitten.

Onko Madicken04 on matskutanut Suomen ulkopuolella ja vieraillut orpokodeissa? siis ihan aikuisten oikeasti? Minä olen nähnyt missä oloissa lapset usein elää ja se kolikko jolla orpokoti hankkii lapselle uuden tyynyn kerran viidessä vuodessa ei merkkaa kellekään lapselle yhtään mitään.

> tuohon vaikka sen summan mikä ulkomaan adoptiossa menisi ja vähän yleisiä lapseen meneviä >kuluja päälle niin pystyy jo ihan mukavasti tukemaan montaa katulasta uuden elämän alkuun >näiden omissa maissa

Ja tavoite on vaan saada suht. edullisesti lahjan itselle? Ei siinä mitään, mutta minusta on hienoa jos joku jaksais käydä hyvin vaikean prosessin läpi ja tarjota vaikka kolmelle lapselle perheen, ruoan ja kodin. Itsekkäitä ihmisiä on muutenkin tarpeeksi.

 

[Madicken04]

Uskon, että se riippuu vanhemmista, millainen elämä lapsella tulee olemaan. On jotenkin tyhmää olettaa, että vanhempi vältämättä odottaa sitä kiitollisuutta, asiasta pitää vaan keskustella. Jos jonkun tädin vastaanotolla vannoo, että lapsi on minulle lahja, mitä sitten.

Onko Madicken04 on matskutanut Suomen ulkopuolella ja vieraillut orpokodeissa? siis ihan aikuisten oikeasti? Minä olen nähnyt missä oloissa lapset usein elää ja se kolikko jolla orpokoti hankkii lapselle uuden tyynyn kerran viidessä vuodessa ei merkkaa kellekään lapselle yhtään mitään.

> tuohon vaikka sen summan mikä ulkomaan adoptiossa menisi ja vähän yleisiä lapseen meneviä >kuluja päälle niin pystyy jo ihan mukavasti tukemaan montaa katulasta uuden elämän alkuun >näiden omissa maissa

Ja tavoite on vaan saada suht. edullisesti lahjan itselle? Ei siinä mitään, mutta minusta on hienoa jos joku jaksais käydä hyvin vaikean prosessin läpi ja tarjota vaikka kolmelle lapselle perheen, ruoan ja kodin. Itsekkäitä ihmisiä on muutenkin tarpeeksi.

En ole matkustellessani vieraillut orpokodeissa, vaikka yksi sensuuntainen reissu onkin ollut pitkään suunnitelmissa mutta tulee varmasti siirtymään ainakin jonnekin hamaan tulevaisuuteen.

En osaa näitä selittää kovin hyvin, mutta siis ihan virallista tietä tuo hyväntekeväisyysajatus karsitaan pois.

Mikä sitten on edullista ja mikä ei, adoptiovanhemmat haluavat lapsen itselleen ja varmaan yleisesti maksavat siitä aika kovankin hinnan noissa kansainvälisissä adoptioissa. Ja uskon että sillä rahalla oikein sijoitettuna pystyisi jo auttamaan montaa paikallista lasta.