Miten te muut jaksatte/kestätte olla lasten kanssa viikonloput?

[tinkaM]

Ihan hyviä ehdotuksia tuli, kiitos niistä. Tiedä vaan mistä repisi energiaa toteuttaa. Tuonne Hoploppiin lapset ovat kovasti toivoneet, mutta meidän paikkakunnalle se avataan vasta ensi vuonna. "Lapsellisia" ystäviä minulla ei ole. (Lasten)tapahtumissa en tykkää käydä, koska en saa kuriin varsinkaan tuota nuorimmaista. Eivät osaa käyttäytyä missään. Eivätkä tietenkään opikaan kun emme missään käy. Luoja kun voi olla vaikeaa...

By the way, kerrot kokoajan mitä sinä et tykkää tehdä tai jaksa. Ja sitten samalla valitat että lapset ovat kamalia. Kyllä ne lapset tarvitsevat oikeita keinoja purkaa energiaansa, muuten muuttuvat kiukkuisiksi ja tekevät kepposia. Haluatko lapsillesi semmoisia muistoja että äiti oli kokoajan vihainen eikä missään käyty koskaan.
Sanoit itsekin, lapset eivät opi käyttäytymään jos missään eivät koskaan käykään.

 

[huono äiti]

By the way, kerrot kokoajan mitä sinä et tykkää tehdä tai jaksa. Ja sitten samalla valitat että lapset ovat kamalia. Kyllä ne lapset tarvitsevat oikeita keinoja purkaa energiaansa, muuten muuttuvat kiukkuisiksi ja tekevät kepposia. Haluatko lapsillesi semmoisia muistoja että äiti oli kokoajan vihainen eikä missään käyty koskaan.
Sanoit itsekin, lapset eivät opi käyttäytymään jos missään eivät koskaan käykään.

Joo niin sanon. Sanoin myöskin etten osaa tehdä lasten ehdoilla mitään. Se on ongelma. Olen liian itsekäs ja laiska. Minulla tosiaan menee se oma halu/haluttomuus lasten edelle. Kyllä meillä on kuitenkin paljon hyviäkin hetkiä ja teemme yhdessä juttuja. Jos jaksan siis...

 

[huono äiti]

Tunnustetaan nyt sekin vielä, että en järjestänyt esikoiselle kaverisynttäreitä sen takia kun en halunnut vieraita lapsia tänne riehumaan enkä halunnut järjestää siihen mitään ohjelmaa. Ja vain koska en osaa olla lasten kanssa.

 

[Yainaba]

Musta nää viikonloput on just parasta. Ei ole kiire mihinkään ja voidaan tehdä kaikki ilman tarkkaa aikataulua. Muksut kertoilee asioitaan ja touhutaan yhdessä kaikenlaista. Tänään esim leivottiin ja tehtiin huomiseks olevia läksyjä kimpassa. ( tai lapset teki ja me miehen kanssa seurattiin niiden taitoja). Sit on ihana käydä luistelemassa tai keilaamassa tai uimassa, koko jengillä. Ja koirien kanssa liikutaan enemmän kuin viikolla.
Saunailta lauantaina on ihana, ja tietty hyvä ruoka koko perheen kanssa. Viikolla kun moneti on osa porukkaa poissa ruoka-aikoina. ( harrastukset yms.)

 

[Anatolia]

Luuletko, että kaikki muut äidit on tosi onneissaan siitä, että kotiin tulee 15 leikki-ikäistä sotkemaan paikat juhliessaan lapsen synttäreitä?

Tai siitä, että pääsevät jonnekin Ti-Ti Nallen konserttiin jonottamaan ja jamittamaan?

Hoet koko ajan sitä, että sinä et tykkää, sinä et halua....keskittyisit sen sijaan siihen mitä lapsesi haluavat ja mistä lapsesi tykkäisivät! Jos ajattelet että "mä en tykkää, mulla ei oo kivaa" niin tottakai olet naama norsunveellä etkä nauti yhtään. Kokeile tyhjentää mielesi, luopua ennakkoluuloistasi ja tehdä joskus jotain mistä lapsesi tykkäisivät, ties vaikka itsekin saisit mielihyvää siitä kun lapsillasi on hauskaa.

Mä säälin sun lapsiasi ihan hitosti. Kun sinä et edes taida yhtään yrittää.

 

[Khimaira]

Ihan hyvällä kysyn, en yleistyksenä, tms. mutta ap: miksi ylipäätään halusit lapsia jos lasten jutut ja tekemiset ei sua kiinnosta ? Onko nyt vain vaihe ettei kiinnosta vai onko tuo psyvä olotila ?
Monta lasta, iät ?

 

[huono äiti]

Ihan hyvällä kysyn, en yleistyksenä, tms. mutta ap: miksi ylipäätään halusit lapsia jos lasten jutut ja tekemiset ei sua kiinnosta ? Onko nyt vain vaihe ettei kiinnosta vai onko tuo psyvä olotila ?
Monta lasta, iät ?

En ennen halunnutkaan. Nämä on jossain rakastumisen huumassa hankittuja. Ja tätä on tosiaan jatkunut alusta asti. Lapsia 2kpl, 4v ja 5,5v.

Mä olen joskus harkinnut lasten pois antoa, että saisivat paremman elämän mutta kyllä minä rakastan heitä ihan tosissani. En vain osaa olla.

 

[tinkaM]

Joo niin sanon. Sanoin myöskin etten osaa tehdä lasten ehdoilla mitään. Se on ongelma. Olen liian itsekäs ja laiska. Minulla tosiaan menee se oma halu/haluttomuus lasten edelle. Kyllä meillä on kuitenkin paljon hyviäkin hetkiä ja teemme yhdessä juttuja. Jos jaksan siis...

Sulla on vaan nuttura liian kireällä ja sun pitäs tosissaan ottaa rennommin. Kohta nimittäin huomaat että lapsesi ovat kasvaneet isoiksi eivätkä enää edes halua tehdä sun kans mitään. Tee aluksi vaikka vain toisen lapsen kans jotain yhdessä, meillä nimittäin tehdään välillä kahden toisen lapsen kans jotain kivaa. Niinkuin tänään olin esikoisen kans kaksin joulukadun avajaisissa ja sit kävimme Stockan leluosastolla ihailemassa kaikkea kivaa. Joskus lapsellekin tekee hyvää saada ihan vain sitä jakamatonta huomiota vanhemmalta, siis silloin jos on sisaruksia.

 

[Anatolia]

En ennen halunnutkaan. Nämä on jossain rakastumisen huumassa hankittuja. Ja tätä on tosiaan jatkunut alusta asti. Lapsia 2kpl, 4v ja 5,5v.

Mä olen joskus harkinnut lasten pois antoa, että saisivat paremman elämän mutta kyllä minä rakastan heitä ihan tosissani. En vain osaa olla.

Osaatpas.

Olit itsekin joskus lapsi. Muistatko vielä, millaisista asioista sinä nautit?

Ei sen tekemisen tarvitse olla mitään monimutkaista. Ei sinun tarvitse mennä lattianrajaan istumaan ukkeli kädessä ja toinen ukkeli toisessa kädessä, ja esittää vuoropuhelua. Ehei. Riittää, kun mahdollistat leikin lapsille. Annat vaikka köntin muovailuvahaa käteen tai vesivärit eteen, ja katsot mitä lapset saa niillä aikaan.

Ota lapset mukaan normaaliin arkeen. Kun menette kauppaan, anna heille pikkukärryt ja valjasta heidät auttamaan - kauppareissu menisi nopeammin ilman lasten 'apua' mutta sellainen tuo heille iloa ja onnistumisen tunnetta. Jos pidät leipomisesta, niin leipokaa yhdessä. Jos on siivouspäivä, niin anna lapsille rätit käteen ja valjasta pölyjä pyyhkimään - viis siitä jos sinun pitää itse tehdä se uudelleen lasten jo nukkuessa.

Mitä enemmän lapsesi kokevat hyväksyntää ja onnistumisen tunnetta, sen vähemmän heidän tarvitsee tapella ja käyttäytyä huonosti saadakseen sinulta huomiota.

Ihan varmana sinä osaat olla lastesi kanssa, kunhan yrität!

 

["hei"]

Ei yks viikonloppu vielä mitään, mutta ootas kun tulee joululoma. En todellakaan odota innolla. Oonkin jo suunnitellu sotasuunnitelmia...siis tekemistä pahojen päivien varalle. Kannattaa ihan listata paperille ylös. Meillä mm. aiotaan kuunnella joululauluja ja leipoa pipareita. Sillä ei vielä pitkälle pääse mut....Se on kun on tottunu siihen helppouteen kun lapset on viikot hoidossa. Niin voi olla aivotkin jäässä, eikä muista, että ne muovailuvahat voi kaivaa esiin sieltä komerosta pölyttymästä. Viikonloput on joo välillä kauheita, kaikki uhmat ja kiukut purkautuu, kun hoidossa ei kuitenkaan voi ihan ranttaliksi laittaa. Mut kasvaa ne lapset, sitä ei kannata unohtaa.

 

[huono äiti]

Eivät he koskaan tee sitä mitä pyydän/ehdotan. Nuokin mainitsemasi asiat menevät aina pelleilyksi, riehumiseksi tai tappeluksi. Tai sitten unohtavat koko homman ja menevät leikkimään. Sitten minä hermostun, kun homma jäi kesken. Yritän kyllä aina kehua ja lapset usein tekevät juttuja miellyttääksen minua, esim. esikoinen oli eilen aamulla pedannut sänkyni. Olen opetellut ottamaan heitä mukaan leipomiseen ja se sujuu jo melko hyvin.

Taitaa kyllä olla nuttura liian tiukalla ja vaadin lapsilta liikaa, niin minultakin vaadittiin. En minä tiedä mitä tuon ikäisten pitäisi osata tai millaista käytöstä heiltä voi vaatia. Ei minulla ole mitään vertailukohteita.

 

["poikia3"]

Mulla on ollut aivan ihana viikonloppu. Parasta on ettei aamuisin ole kiire, saa nukkua vähän pidempään itse. Tosin keskimmäinen aloitti urheiluharrastuksen, jonka vuoksi on lauantai-aamuna oltava sitten treeneissä 10 aikoihin, mutta pojan harjoituksia on kiva katsoa. Mies laittaa paikkoja sillä aikaa kuntoon. Eilen ehdittiin nauttia Tapiolan joulunavauksen tarjonnasta täällä Espoossa. Päivä oli tosi mukava. Lauantai-iltana on yleensä kuopuksen uimakoulu ja tänään esikoisen uimatreenit, mutta kisojen vuoksi näitä ei nyt ollut, joten oli tavallistakin rennonpaa. Tänään olen käynyt shoppailemassa joululahjoja, kun keskimmäinen oli kaverisynttäreillä.

Viikonloppuna on aikaa olla yhdessä, mutta aikaa nauttia myös omasta ajasta, mun mielestä lapsia ei tarvitse koko ajan viihdyttää.

 

["kohtalotoveri"]

Mulla on ollut hieman samoja fiiliksiä, ap. Tosin ei ehkä noin pahana kuin sulla, mut kuitenkin. Ärsyttää etten jaksa olla enemmän aidosti läsnä vaan helposti ajattelen/teen omiani ja lapset menee siinä sivussa. Mulla lapset kylläkin nuorempia, mut samalla ikäerolla. Viikonloput menee yleensä ok, koska mieskin on kotona ja menossa mukana, mut viikolla kotipäivinä on välillä vaikeaa, tuntuu että katson kelloa ja lasken tunteja et milloin saan muksut nukkuumaan... Olen siis osittaisella hoitovapaalla. No, mulla on helpottanut että oon välillä ottanut reilusti omaa aikaa, lähtenyt lenkille/kaverille/kaupungille tms ihan yksin. Ja et oon saanu keskittyä myös työhöni, jota rakastan. Pikkuhiljaa oon opetellu et omalla ajalla omat jutut ja sit kun on lasten kans niin tietoisesti koittaa olla ajattelematta niitä omia vaan keskittyy lasten juttuihin... Vaikeaa se silti edelleen ajoittain on.

 

[ninaTT]

Eiks tuon ikäisiä lapsia voi jo päästää ihan keskenänsä ulkoilemaan? Onko heillä lähellä asuvia kavereita tms? Siskon 5v juoksee päivät pitkät kavereitten kanssa eikä sitä jaksa kukaan jos ei se saa leikkiä pitkiä päiviä kavereittensa kanssa.

 

[Khimaira]

En ennen halunnutkaan. Nämä on jossain rakastumisen huumassa hankittuja. Ja tätä on tosiaan jatkunut alusta asti. Lapsia 2kpl, 4v ja 5,5v.

Mä olen joskus harkinnut lasten pois antoa, että saisivat paremman elämän mutta kyllä minä rakastan heitä ihan tosissani. En vain osaa olla.

Kuten tuossa joku muukin sanoi: ota rennommin ja mieti millaista oli olla lapsi: mitkä asiat olivat kivoja, mitkä olivat vähemmän kivoja. Elleivät omat vanhempasi olleet kanssasi, sinä voit itse katkaista sen kierteen.

Mä elin itsekin aika tiukkaipipoisesti vuosia, kunnes tajusin että sillä menolla meidän kaikkien elämä menee yhdeksi kiukkuamiseksi. Siihen elämä on liian lyhyt, joten täytyy ottaa ilo irti arjesta, koska loman odottaminen on tylsää.

Mietin miten koin lapsen aikuiset, mitä odotin heiltä ja vastaus oli yksi ainoa: yhdessä olemista.Eli kuuntelemista, aitoa välittämistä ajatuksista ja tekemisistä. Sitä että aikuisella ei ole liian kiire pienen ihmisen pienelle asialle, kohta sitä asiaa ei meinaan enää ole.

Huomasin että nämä lapseni ovat suurin lahja mitä olen koskaan saanut. En tiedä mistä, mutta " yhtäkkiä" tein sen oivalluksen, eikä mikään ole ollut sen jälkeen entisenlaista. Muutokset eivät tietenkään tapahdu hetkessä, mutta kun on halua, niin löytyy tahtoakin.

Sinäkin pystyt ja kykenet ja ellei se onnistu yksin, niin kannattaa mennä vaikka neuvolan kautta juttelemaan ammattilaisen kanssa.

 

["poikia3"]

Niin ja tuli mieleeni sekin, että eilen, kun oltiin katsomassa Simo Aaltoa - Jokeri Pokeri Poks-taikuria, lapset katsoivat taikuria, äiti lapsia. Oli niin mieletöntä seurata poikien ilmeitä siinä. Se on parhaita asioita vanhemmuudessa, katsoa kuinka täysillä ne menevät taikurin juttuihin mukaan, kuinka ällistyneitä ovat, kuinka mukana siinä ovat ja kuinka he nauttivat.

Lapsia voi yrittää saada nauttimaan myös niistä samoista asioista, mistä itse tykkää, ainakin pienet lapset yleesnä tykkäävät tehdä niitä samoja juttuja kuin vanhempansa. Esim. mun luontevaa vanhemmuutta on viedä lapsia uimaan, kun tykkään siitä, lukea heille paljon ja luisteleminenkin on mun juttuni, samoin tykkään leipoa ja lapset rakastavat sitä. Monia poikien asioita en käsitä lainkaan, mutta osallistun / teen niitä kuitenkin, kun haluan olla osa lasteni elämää. Esim. 13-vuotiaan esikon kanssa katselen kotona leffoja, joista en hirmuisesti välitä, mutta se mun esikkoni tykkää niistä ja haluaa katsoa niitä äitinsä kanssa - se on jo itseisarvo sinänsä.

Elämä ei ole suorittamista, pakollisia kotihommia on loppujen lopuksi aika vähän. Ja jos on kireenä jostakin, sekin kannattaa niille lapsille kertoa. Jos mua kiukuttaa tai on paha mieli, vaikka jostain työssä tapahtuneesta johtuen, sanon sen lapsille tyyliin, äidillä on tänään paha mieli, eikä jaksaisi nyt jotakin. Lapset kyllä ymmärtää, onhan heillä itselläänkin kiukku päiviä.

Jokaisella on oma tapansa olla vanhempi, ei sun tarvitse täyttää mitään yleisiä vanhemmuuden kriteereitä, jos et tykkää ulkoilla, niin ei tarvitse, ulkoileehan ne lapset päiväkodissa. Siellä ulkona kyllä kuluu energiaa, eli musta on ihan hyvä tapa. Mutta tarkoitan tällä nyt sitä, että olet varmasti omalla tavallasi hyvä vanhempi ja kaikesta kiukuttelusta ja melskaamisesta huolimatta ne lapsesi varmaan rakastavat sinua valtavasti - ihan niin kuin sinäkin niitä lapsiasi.

 

[hyvin menee]

Kyllä tämä on ollut ihan alusta asti tällaista. Jos totta puhutaan, niin en tiedä miksi hankin edes lapsia. En edes ajatellut hankkivani lapsia ennenkuin tapasin mieheni. Mutta nyt minulla on lapsia ja minun on muututtava. En halua havahtua siihen, sitten kun lapseni ovat aikuisia, että en koskaan ollut heidän kanssaan.

Ja kyllä, heistä on seuraa toisilleen, välillä vähän liiankin kanssa. Pieni ikäero mahdollistaa maksimaalisen riehumisen, kun toinen lähtee heti mukaan toisen villiinnyttyä.

Ja muutenkin kannattaa alkaa uskoa, että mukava olla lapsineen. Elleivät he siihen totu, eivät tuo murkkunakaan kavereitaan teille. Se on niin mukava kun murkut viihtyvät iltaa, monta huolta vähemmän. Aikuisten lastensakin kanssa on mukava keskustella, kun ovat oppineet, että äidin kanssa on mukavaa.

 

["vieras"]

Jos susta ap tuntuu, että et osaa touhuta lasten kanssa, voisit kokeilla tätä yksinkertaista juttua: Menet istuskelemaan tai loikoilemaan lattialle lasten lähelle. Ei tarvitse sanoa edes mitään. Odotat, mitä alkaa tapahtumaan. Lapset kyllä kertovat ja näyttävät, mitä haluavat puuhata sinun kanssasi. He saattavat tuoda kirjan luettavaksi, tulla siihen höpöttelemään tai kiipeilemään, ehkä tuovat jonkin lelun. Eli menet siihen lähelle ja katsot, mikä on fiilis. Ei mitään väkinäistä, vaan lasten ehdoilla nimenomaan, ei myöskään suorituspaineita. Jos jatkavat omia touhujaan, seurailet siinä vieressä, lapset kuitenkin nauttivat läheisyydestä ja huomiosta. Tällä konstilla meillä syntyvät parhaat leikit lasten kanssa!

 

[mieti kuinka toimit]

Itsekkyys on tässäkin aluperäisen kirjoittajan ongelma.
Valitettavasti

Lapset odottavat sinulta vanhempana paljon. He odottavat sinulta aikaa ja läsnäoloa. He odottavat sinulta rakkautta,lämpöä ja huolenpitoa, edes viikonloppuina!
He odottavat sinulta yhdessä vietettyjä hetkiä, jotka jäävät ikuisesti lapsen mieleen.

älä hylkää lapsiasi vielä sillä senkin aika tulee mutta ei vielä.

 

[äiti x 3]

Mäkään en ole mikään lasten kanssa touhuaja-äiti ja olen pikkuhiljaa hyväksynyt sen. Missä sanotaan että hyvä äiti leikkii lasten kanssa? Olen kuitenkin paikalla ja saatavilla jos tarvitsevat lohtua, syliä, halia,haluavat jutella jne. Leikki on lasten juttu Ei äitinä olo tarkoita mun mielestäni sitä, että oman elämän ja omat jutut joutuu unohtamaan tyystin. Rajoituksia tietysti on ja niin se vaan on. Kaikki ( lähes) äidit syyllistää itseään milloin mistäkin asiasta toisinaan ja turhaan!

 

[Hmmmmmmm]

Mä jaksan ainakin hyvin . Viikonloput samanlaisia kuin arkipäivät. Leikitään, kuunnellaan yhessä musiikkia, makoillaan lattialla ja tutkitaan leluja ja keksin päivän mittaan tyttärelle myös kaikkee muuta kivaa, että viihtyy . Silti saan siinä välissä hoidettuu myös kotityöt. Tytär myös innokkaana kaikessa mukana ja seuraa tarkkaan mitä äiti tekee . Sillonkun tytär nukkuu päiväunia, niin teen jotain mistä ite tykkään ja yleensä sillon nysvätään miehen kanssa kylkikyljessä sohvalla ja nautitaan toistemme läheisyydestä .

 

[yh-äiti]

Onhan nämä viikonloput välillä raskaita, kun kaipaisi aikuista seura... Mutta muuten rakastan sitä, kun saa olla oman lapsen kanssa kotona, voi ulkoilla, käydä uimassa tms tai sitten vain olla ja löhötä... Lasten kanssa on ihana jutella, kokeilepa joskus kysellä mistä sinun lapsesi pitävät ja millanen olisi heidän lempipäivänsä, saatat yllättyä etteivät he halua mitään isoa ja ihmeellistä vaan normaalia arkea SINUN kanssasi.

 

[tinkaM]

Ja muutenkin kannattaa alkaa uskoa, että mukava olla lapsineen. Elleivät he siihen totu, eivät tuo murkkunakaan kavereitaan teille. Se on niin mukava kun murkut viihtyvät iltaa, monta huolta vähemmän. Aikuisten lastensakin kanssa on mukava keskustella, kun ovat oppineet, että äidin kanssa on mukavaa.

Tuo on muuten hyvä pointti! Mä ainakin haluan että meidän koti on sellainen johon murkkuikäisetkin tuovat mielellään kavereitaan ja että tunnen kaverit, eli pyrin olemaan heillekin se mukava ja turvallinen aikuinen.
Se on kamalaa jos vanhemman ja lapsen välille tulee kuilu, sitä ei ihan helposti sitten isompana korjatakaan. Meillä on aina avoimet ovet lapseni kavereille, sitten isompanakin mieluummin porukalla täällä kuin ostarin nurkilla...

 

["ihanaa"]

ihan hyvin..? rakastan v-loppuja kun ei oo töitä saa olla lasten kanssa

 

[ix]

tuon ikäiset voi mennä jo hetkeksi pihalle ilman aikuista jollette asu kovin vaarallisessa paikassa esim. liikenteen suhteen. kai lapset syö viikonloppuna lämmintä ruokaa syö samalla niin jaksat.
ja tee ihan mitä itseäsi huvittaa viikonloppuna lasten kanssa. meillä on niin usein viikonloppuna tekemistä että oikein odotan sellaisia viikonloppuja että ainoa aikataulutettu ohjema on sunnuntai-illan harkat. kaverisynttärit voi järjestää muualla kuin omassa kodissa.
ja lapset ei tarvitse mitään ihmeellistä ohjelmaa ei, kun ilmeisesti ovat viikolla hoidossakin siitä on turha ottaa paineita. kotitöitä voit teettää ihan miten itsestä tuntuu 4-vuotias tosin vaatii varmasti ohjausta