Paha olla :(

[ap-ap]

Meillä on mennyt viime aikoina huonosti ja meinattiinkin jo erota miesystävän pyynnöstä kun hän ei kestä sitä että ollaan niin paljon riidelty ja sitten tuo että hän on epävarma tunteistaan minua kohtaan. Asia johti sitten siihen että päätettiin vielä kokeilla koska halusin, ja meni hyvinkin ja rauhallisesti kunnes eräänä päivänä totesin että mua satuttaa vielä sen sanat joita se sanoi riidellessämme, ja olisin halunnut anteeksipyynnön nistä. Mies taas murahti vaan ok siihen ja ei ymmärtänyt mikä on ongelma joten tavallaan väänsin sitten rautalangasta ja hän vaan lähti pois sanomatta mitään (juttelimme messengerissä). Tämä tapahtui siis eilen illalla, nyt tänään ei ole ollenkaan ollut messengerissä, ei vastaa puheluihin eikä pariin tekstariin. Sanoi kyllä eilen päivemmällä (kun oltiin vielä ok) että hänellä on työpäivän jälkeen ex-työkaverin synttärit joihin hän menee (oltii kutsuttu nin ei kehdannut kieltäytyäkään) mutta vaikeata uskoa että siellä menisi näin kauan ja sekin kun hän ei vaan vastaa mihinkään ja eilenkin lähti vihaisen oloisena pois sanomatta mitään..

Kuolen tähän epätietoisuuteen ja huolehtimiseen, itkeny koko ajan pilasinko minä kaikki sitten tuolla että aloin "vaatimaan" pahoitteluja kaikista niistä ilkeistä sanoista millä hän on satuttanut minua riidellessä, jotkut vaan olivat niin sellasia ettei niitä olisi tarvinnu edes sanoa ääneen..

nyt vaan odotan että hän huomenna ottaisin minuun yhteyttä, jos ei niin mitä tässä enää voi tehdä..? Olemme seurustelleet 3,5 vuotta ja olemme kaukosuhteessa elävä lapseton pariskunta..parikymppisiä molemmat. Puhumme usein messengerissä joten se on jo huolestuttavaa jos hän ei jonain päivänä ilmesty ollenkaan sinne..

 

[alkuper.]

Oli ihan pakko päästä purkaa kun oon niin huolissani ja kun toinen ei vaan vastaa ei myöskään ole messengerissä. Ei vastaa puheluihin (soitin noin 3 kertaa) ja tekstiviestissä pahoittelin jos mitenkään painostin häntä pyytämään anteeksi ja huolehdin hänestä että mitä tekee ja missä mielellä..äh..tää sattuu sydämeen oikeasti

 

["juu"]

Eli siis sää pyysit anteeksi...Aika kätevä ukko sulla kääntämään asioita.

 

[ap-ap]

No pahoittelin tekstiviestissä että en halua painostaa..
Pelästyin vaan niin sitä reaktiota mikä häneltä tuli ja tiedän kyllä ettei hän pidä painostamisesta tai pakottamisesta, en todellakaan halua häntä menettää mutta hän taitaa lipsua käsistäni koko ajan.. kumpa vastaisi huomenna jotain..

 

["kaisa"]

tota samaa jo eilen??

 

[ap-ap]

voisiko muutkin tähän jotain kommentoida, kaipaan jotain keskustelua. Uskotteko että mies voi jättää minut ihan vaan sanomatta mitään..n3,5 vuoden jälkeen..? Kiva näin kävi joskus minun ollessa 15-16 vuotias ihastukseni kanssa että hän vai jätti minut noin vaan, siis juttumme, emme kuitenkaan seurustelleet.. mutta ei voinut mitään vastata mihinkään ja vältteli. Pyysi kuitenkin paljon myöhemmin anteeksi tökeröä käyttäytymistään kun joskus sitten satuttiin olemaan samassa illanvietopaikassa..

 

["vieras"]

Mun yksi ex-miesystävä oli juuri tuollanen... AINA sai kaivella anteekspyyntöjä ja kaikkia muitakin asioita. Murahteli vaan tai häippäs paikalta. Ei vastannut puhelimeen kun koitti soittaa... ja me sentään asuttiin yhdessä!! No omituinen paska hän nyt muutenkin oli...

 

[ap-ap]

kaisa,joo jotain taisin selittää kun huoli oli suuri ja vieläkin on suurentunut ja itkenyt tänään silmät päästä huolesta ja ikävästä ja kaikesta ...

 

["vieras"]

Anna nyt sen miehen olla. Lakkaa pyytelemästä anteeksi.
Kyllä se varmaan sattuu jos toinen ei ole kiinnostunut mutta miksi roikkua sellaisessa suhteessa ja pettää itseään.

 

["utelias"]

kuinka usein näätte?

 

["sss"]

elä itke enää.mee nukkuu ja oota että hän ottaa yhteyttä suhun. nuoria ootte..jos tulee ero,löydät paremman! voimia sulle!

 

["Kenguru"]

Tulin surulliseksi luettuani kirjoituksesi. Kuulostaa siltä, ettei miesystäväsi ole kovin sitoutunut suhteeseenne. Olette vielä hyvin nuoria, ja vaikka tämä tuntuu nyt varmasti todella pahalta kuulla, niin sanon kuitenkin mielipiteeni.

Uskon, että löydät vielä paremman miehen jostain, jonkun jolle olet se mitä hän kaipaa, ja hän on sinulle se, mitä vailla olet ollut. Monethan kokevat tuon saman mitä sinä, ja jälkeenpäin voivat katsoa menneisyyteen helpottuneena etteivät ole enää tuossa tilanteessa. On todella kuluttavaa ja raskasta olla suhteessa, jossa kumpikin osapuoli ei ole yhtä suurella panoksella mukana. Voin olla täysin väärässä, mutta tällaisia ajatuksia kirjoituksesi herätti.

Älä tingi kunnioituksesta! Mielipiteeni on, että jokaisella on oikeus vaatia kahta asiaa suhteelta: toisen ihmisen kunnioitus ja luottamus. Ilman noita kahta "asiaa", ei mielestäni suhteella ole edellytyksiä onnistua.

Mieti tarkkaan mitä haluat, mutta älä tingi omasta hyvinvoinnistasi. Mikään suhde ei ole kitumisen arvoinen. Terveessä suhteessa on hyvä olla. Vaikka eroaminen tekee todella kipeää, huonon suhteen pitkittämisessä joutuu loppupelissä tuntemaan enemmän tuskaa.

Haluan korostaa, että nämä ovat omia mielipiteitäni, enkä tiedä suhteestanne paljoakaan.
Ehdotan, että harkitset tarkkaan saatko suhteeltasi enemmän hyvää kuin huonoa, ja onko miehesi sinulle se, kenen rinnalla on hyvä olla. Ennen kaikkea, pidä huolta itsestäsi! Voimia sinulle, ja halaus

 

[ap-ap]

vituttaa sekin että omalla käyttäytymiselläni olen vaikuttanut tietysti suhteemme kulkuun myös ja miesystävä kertoi joskus että hänen epävarmuutensa minuun alkoi minun takia kun tein epäreilusti häntä kohtaan yhden asian ja sen jälkeen hän on ollut etäisempi mutta silti olemme seurustelleet ja sitten tuli riitojakin jostian syystä ja jotenkin kaikki vaan mennyt perseelleen Kumpa voisi kelloa kääntää taaksepäin ja muuttaa tehtyjä asioita tekemättömiksi..

vai olisiko tyhmää ajatella että tämän kaiken oli tarkoitus tapahtua näin?

 

[ap-ap]

Kiitos kenguru voimahaleista, ne tulevat tarpeeseen ja ymmärrän kyllä mitä haet takaa..

Kiitos myös SSS

 

["vieras"]

Sun mielestä kaikki on sun syytä? Hyvä kynnysmatto sinusta ainakin on tulossa. Olet aika nuori ja tuolla asenteella monet kävelee sun yli. Järki käteen välillä.

 

["vieras"]

Jos asutte niin kaukana toisistanne, että syhde on kutistunut sen takia, kun ei nähdä kovin usein. Etäsuhdetta on vaikea ylläpitää.

 

[ap-ap]

viesti 15 , no joskus kyllä siltä tuntuu kun on lytätty alas mutta varmasti myös hänessäkin on vikaa. Nin täytyy ajatella omasta parasta ja kunnioittaa itseään, mutta jotenkin tunteet vaan ovat niin valloillaan, aargh. Meillä on ollut suht myrskyinen suhde, alussa minä olin se joka on epävarma mutta pikkuhiljaa tunteet muuttuivat raukkaudeksi ja nyt asia onkin toistepäin ja tuntuu että tämä on nyt menoa..

 

[ap-ap]

TUntuu että mies on myös vähäsen masentunut omasta tilanteestaan, kertonut että kaikki on perseestä suoraan sanottuna ja ahdistaa tulevaisuuden muutokset ja sekin että se ei voi muuttaa minun kanssa yhteen koska ei pysty sen onnistuvan..lisäksi häntä väsyttää usein työsta tultuaan ja kertoi että ei oikein jaksa meidän näkemisiäkään kun haluaisin vaan levätä viikonloppuisin jolloin yleensä ollaan nähty..nyt tosin nähtiin viimeksi 2 vkoa sitten..tuntuu silti ikuisuudelta..

 

[ap-ap]

asumme noin tunnin päästä toisistamme ja kuljen julkisilla hänen luokseen..harmittaa vaan kaikki asiat jotka olisi voitu olla tekemättä että näin ei olisi käynyt, vituttaa minä. Tuntuu kyllä tällä hetkellä että minä olen se syypää tämän suhteen mahdolliseen loppumiseen. Tai sitten hän osasi hyvin manipuloida, en tiedä.

 

["Kenguru"]

asumme noin tunnin päästä toisistamme ja kuljen julkisilla hänen luokseen..harmittaa vaan kaikki asiat jotka olisi voitu olla tekemättä että näin ei olisi käynyt, vituttaa minä. Tuntuu kyllä tällä hetkellä että minä olen se syypää tämän suhteen mahdolliseen loppumiseen. Tai sitten hän osasi hyvin manipuloida, en tiedä.

Tuskin olet se syypää. Meillä ainakin minä saan olla ihan minkälainen tahansa, (siis tietenkin toista kunnioittaen ja uskollisesti), niin mieheni on silti rinnallani. Ei onneksi tarvitse miettiä ja pelätä teinkö tai sanoinko jotain niin väärää, että toinen lähtee pois. Voin pahoin jo pelkästä ajatuksesta, että pitäsi pelätä suhteessa, ja arvuutella omaa tärkeyttään suhteessa.

Uusimpien viestien jälkeen olen entistä vakuuttuneempi, ettei miehesi ole kovin sitoutunut suhteeseenne. Kokoa ylpeytesi (se hyvänlainen). Ei kannata "roikkua" kenessäkään, sillä se työntää toista vain kauemmaksi, ja tuo itselleen pahan olon.

 

[ap-ap]

nin..tuo roukkuminen en nyt ihan sitäkään halua jos toinen ei ole mukana jutussa täysin mutta kävihän minullekin niin että rakastuin sitten vaikka aluksi olin epävarma suhteen jatkutuvuuteen, mutta eihän sitä tiedä miten kävisi jos nyt jatkettaisiinki minusta kyllä tuntuu että tämä oli tässä kun toinen ei halua edes vastata Ja sekin on todella hermoja raastavaa kun jätetään pitkän suhteen jälkeen niin ettei voida edes sanoa mitään että eroamme nyt vaan noin vaan lopettamalle yhteyden. Se satuttaa kovasti.

 

[IhaNainen]

Hei oikeesti, laskepa nyt yhteen nää asiat mitä oot nyt kertonut. Olette siis "etä"suhteessa vaikka välimatka on tunnin mittainen. Tuon tunninhan nyt matkustaa oikeesti vaikka päivittäin ihan helposti. Kumpi teitä on määrittänyt suhteenne etäsuhteeksi?

Mies on epävarma tunteistaan eikä jaksa nähdä sua edes viikonloppuisin, mitä se kertoo suhteenne laadusta? Muutenkin tässä koko ajan syytät itseäsi kaikesta, mutta mun korvaan kuulostaa siltä, ettei miestä kauheesti kiinnosta sinä tai sun tunteet. Ei suhteessa voi olla jos koko ajan joutuu miettimään mitä sanoo tai tekee, tai pyytämään jatkuvasti anteeksi.

Et voi myöskään odottaa ja väkisin pakottaa miestä jatkamaan sun kanssa sen takia että sunkin tunteet on alussa syventyneet häntä kohtaan. Ihmiset ei toimi keskenään samalla tavalla tunneasioissa, joten siitä ei ole mitään takeita että miehen tunteet ajan kanssa roihahtaisivat uudestaan. Varsinkin jos ne ovat jo kerran laimentuneet, en oikeasti odottaisi enää muutosta asiaan.

Voi olla vaikea hyväksyä eroa, ja munkin mielestä on törkeää jättää toinen katoamalla. En tarkoita pahalla, mutta jos suhteenne on aina ollut samanlainen, mun mielestä ette ole missään vaiheessa varsinaisesti edes seurustelleet.

 

[ap-ap]

Teillä on ihan hyvia pointteja, kiitos vastauksista..
Taidan kyllä huomenna jättää yhteydenotot häneen kokonaan väliin kun tänään kuitenkin tarpeeksi olen yrittänyt saada yhteyttä, hän saa itse ottaa minuun jos vielä kiinnostaa yhtään minunkin tunteet, eikös näin? Kaikki on nyt vaan sellaista "mitä jos sittenkin.." ajatuksia.. Että mitä jos sittenkin otan yhteyttö ja hän on odottanut sitä ja sitten vastaa siihen kun ei tänään vastannut? Äh. Mitä jos olisin tehnyt asian toisin niin oltaisiin vielä yhdessä..sepäs se..

 

["mä"]

Oli ihan pakko päästä purkaa kun oon niin huolissani ja kun toinen ei vaan vastaa ei myöskään ole messengerissä. Ei vastaa puheluihin (soitin noin 3 kertaa) ja tekstiviestissä pahoittelin jos mitenkään painostin häntä pyytämään anteeksi ja huolehdin hänestä että mitä tekee ja missä mielellä..äh..tää sattuu sydämeen oikeasti

Se mies on jo melkein jättänyt sinut. Itke itkusi ja jatka sitten elämää puhtaalta pöydältä.

 

["Kenguru"]

Teillä on ihan hyvia pointteja, kiitos vastauksista..
Taidan kyllä huomenna jättää yhteydenotot häneen kokonaan väliin kun tänään kuitenkin tarpeeksi olen yrittänyt saada yhteyttä, hän saa itse ottaa minuun jos vielä kiinnostaa yhtään minunkin tunteet, eikös näin? Kaikki on nyt vaan sellaista "mitä jos sittenkin.." ajatuksia.. Että mitä jos sittenkin otan yhteyttö ja hän on odottanut sitä ja sitten vastaa siihen kun ei tänään vastannut? Äh. Mitä jos olisin tehnyt asian toisin niin oltaisiin vielä yhdessä..sepäs se..

Noi "mitä jos" ajatukset on vähän petollisia, ja lähtee enemmänkin epätoivosta. Fakta on, että jos joku on kiinnostunut, se kyllä osoittaa sen, tai ainakin näkee vaivaa kiinnostuksensa eteen. Anteeksi, ei ole tarkoitus loukata, ja mitä kirjoitin, kuulostaa kovalta, mutta yritä miettiä asiaa ulkopuolisen silmin. Ilman jossitteluja, miltä tilanne oikeasti näyttää sivusta katsottuna?