Onko mulla oikeus valittaa?

[yh:ko?]

Meillä siis yksi lapsi, ikää hänellä 1v9kk ja toinen tulossa, kesällä LA.

Meillä tällä hetkellä vähän huono taloudellinen tilanne, ollut oikeastaan jo vähän pidemmän aikaa. Koko ajan ollaan menossa parempaan suuntaan. Mies töissä, minä kotona lapsen kanssa, työttömänä kylläkin.

Mies ajaa omien töiden lisäksi taksia. Ajaa viikonloput, molemmat päivät. Ja olen todella kiitollinen miehelleni tästä. Ja en todellakaan pakota häntä ajamaan, päinvastoin. Olen monesti sanonut, että ottaisi yhden viikonlopun ettei ajaisi ja saisi levätä ja tehtäisiin jotain kivaa, mutta ei, hän haluaa ajaa.

Nyt mä sitten tunnen kuinka mäkin alan väsyä tähän järjestelyyn. Vaikkakin olen kiitollinen miehelle että tekee paljon töitä meidän eteen, niin en taida enää jaksaa tätä menoa. En saa itse missään välissä vapaa-aikaa. En oikeastaan siis ollenkaan. Olen koko ajan lapsen kanssa vain kotona. Täällä ei ole edes mitään toimintaa, mihin voisin lapsen kanssa lähteä, muutakuin srk:n kerho, ei oikein kiinnosta. Muuta ei ole.

Olen sanonut miehelle, että voisiko ottaa jonkun viikonlopun että vain oltaisiin, niin ei. Sitten olen kuulemma napisija akka, joka ei halua antaa tehdä töitä että saadaan rahaa. Sitten kun sanon miehelle että ei yksin raha pidä tätä suhdetta pystyssä, vaan täytyy olla jotain muutakin. Yhteistä aikaa perheelle, ja yhteistä aikaa pelkästään sille parisuhteelle. Vaikka omatekoista ruokaa kotona kynttilän valossa ja lapsi hoitoon mummille. Mutta ei kuulemma nyt ole siihenkään resursseja. Ja kyllä, meillä olisi ihan hyvin sellaiseen varaa.

En muista millon oltas viimeksi halattu, lienee puoli vuota sitten. :O Pussailusta varmaan kauemmin. Seksiä harrastetaan varmaan kerran kuukaudessa. Ja siitä ei kumpikaan nauti. Ei missään muodossa.

Mä en tiedä mitä tässä tehdä, mutta mä olen ihan tosissaan alkanut ajatella että olisko vain parempi erota. En jaksa tällaista. Helpompi ois olla vaikka yksin, tai siis kaksi lapsen kanssa. Mutta sitten mietin sitä, että jaksanko kun toinenkin lapsi tulee! En jaksa, en varmasti! Olen nytkin jo niin uupunut kun ei omaa aikaa ole koskaan eikä mihinkään pääse kun mies koko ajan menossa.

Mulle tulee paha olo, kun valitan tästä vaikka mies tekee meidän eteen töitä, mutta en voi muutakaan. Mun mielestä vain yksin raha ei pidä parisuhdetta kasassa. Ja tämä todella on kaatumassa tähän. Mitä mä teen?

 

["eve"]

miehellä on stressi kun on perheen elättäjä, ja toinenkin lapsi tulossa.. koita sä järkätä itselles jotainkivaa ja hoitaja lapselle.. ei mies voi kaikkeen revetä.

 

["Vieras"]

Olethan sä silloinkin yksin kun toinen lapsi tulee...

 

["a p"]

[QUOTE="eve";22592727]miehellä on stressi kun on perheen elättäjä, ja toinenkin lapsi tulossa.. koita sä järkätä itselles jotainkivaa ja hoitaja lapselle.. ei mies voi kaikkeen revetä.[/QUOTE]

Mähän nimenomaan olen pyytänyt, että jättää ajot joltain viikonlopulta pois, JOTTA SITTEN ehtisi itsekin levätä ja olla meidän kanssa. Ja mä ehkä pääsisin yksin vaikka kaupoille tms edes pariksi tunniksi. Tiedän, ettei mies kaikkeen voi revetä, siinähän tässä nyt olikin kysymys, et tainnut lukea aivan tarkkaan kirjoitusta.

 

["a p"]

[QUOTE="Vieras";22592738]Olethan sä silloinkin yksin kun toinen lapsi tulee...[/QUOTE]

Nyt en ymmärtänyt tuota kommenttiasi?

 

["mamma"]

Ymmärrän sua hyvin. Munkin mies paljon töissä ja meillä 3 lasta, neljäs tulossa. Ei se raha tee ihmistä onnelliseksi oikeasti. Toki sitä tarvitaan että toimeen tullaan mutta pitäisi olla muutakin. Ota se mies puhutteluun ja suomenna sille ettei ole kivaa enää.

 

[Hra Majuri]

Turhaa valitusta

 

["a p"]

[QUOTE="mamma";22592750]Ymmärrän sua hyvin. Munkin mies paljon töissä ja meillä 3 lasta, neljäs tulossa. Ei se raha tee ihmistä onnelliseksi oikeasti. Toki sitä tarvitaan että toimeen tullaan mutta pitäisi olla muutakin. Ota se mies puhutteluun ja suomenna sille ettei ole kivaa enää.[/QUOTE]

Juuri tätä tarkoitan. Että rahaa tarvitsee, ja edelleen, kuten aloituksessakin kirjoitin, olen TODELLA KIITOLLINEN MIEHELLENI että jaksaa painaa töitä noin paljon. Ja olen sanonutkin monta kertaa ettei tarvitse, mutta minkäs teen kun on kuulemma pakko ja itse haluaa.

Olen yrittänyt niin monesti miehelle puhua tästä, että en jaksa enää edes yrittää puhua...

 

["a p"]

Turhaa valitusta

Joo sut mä otanki niin v*tun tosissani että!

 

[paljon mietittävää]

Mies varmaan aluksi koki, että se on hänen tapansa olla vastuuntuntoinen perheen isä. Ehkä jossain välissä työstä tulikin se itseisasia eikä hän enää muista, mikä oli se tärkeä asia (eli perhe), jonka vuoksi hän tekee paljon töitä.

Mutta olivatpa miehen syyt, mitkä hyvänsä, elät omaa elämääsi. Niinhän miehesikin tekee ja tekee omat valintansa. Tee sinäkin. Mieti, miksi olet tässä parisuhteessa, mitä haluat parisuhteelta ja saatko sen tästä suhteesta.

Mieti tuntemuksiasi miehesi lähellä: aiheuttaako hänen läsnäolonsa sinussa iloa ja levollisuutta vai tunnetko ahdistusta ja ehkä kiukkua. Koetko, että voit miehesi poissaolosta huolimatta toteuttaa omia juttujasi vai elätkö miehesi armoilla: hänen tulojensa varassa, hänen läsnäolonsa varassa, hänen hyväksyntänsä varassa? Meneekö elämäsi miehesi odottamiseen vai onko elämälläsi itseisarvoista sisältöä myös yksin lapsen kanssa ollessasi?

 

[ds]

voi surullista että tilanteenne on ajautunut tuohon jamaan...tuolla menolla te väsähdätte totaalisesti molemmat. on tärkeää varata aikaa myös levolle ja perheen yhdessäololle sekä erityisesti parisuhteelle. Kuulostaa siltä, että teidän parisuhteenne on kriisissä myös , varmasti väsymyksestäkin johtuen, mutta jos läheisyyttäkään ei ole, niin eihän se seksikään innosta ja kun läheisyys puuttuu niin kukapa haluaisi kotona olla ja viettää aikaa yhdessä. todellakin puhut totta siitä, että ei pelkkä raha pidä parisuhdetta kasassa...etenkään jos sitä ei käytetä parisuhteen hyväksi järjestämään yhteistä aikaa. Lapsikaan tuskin lämmöllä muistelee sellaista vanhempaa, jota ei ole kotona juuri näkynyt ja jonka kanssa yhteistä aikaa ei ole ollut, vaikka sitten olisi saanut kaikki lelut ja muun materian mitä elämässä tarvitsee.

toivon todella että saat miehesi pysähtymään ja ajattelemaan asioita erikantilta ja löydätte yhteisen sävelen uudestaan.

 

[Otsoemo]

Ymmärrän sua todella. Meilläkin on ollut kireä ilmapiiri ihan vain siksi, että molemmat olemme turhan tiukilla työn vuoksi ja ettei perheen yhteistä aikaa ole tarpeeksi. Mieskin on viimein hoksannut, että näin ei voi jatkua, vaikkei hän parisuhteemme ongelmia näe samoin kuin minä, mutta huomaa kuitenkin itse olevansa koko ajan liian väsynyt ja ärsyyntynyt. Me olemme siis molemmat vaihtamassa alaa sen vuoksi (tai no itse jään keväällä äitiyslomalle, mutta en aio palata nykyiseen työhöni), vaikka tiedämme, että se saattaa tehdä taloudellisesta tilanteesta tiukemman.

 

["vieras"]

Voimia sinulle! Itse olen samankaltaisessa tilanteessa, kaksi pientä lasta, mies pitkiä päiviä töissä, viikonloppuisin vapaalla, tosin ei juurikaan avuksi, että tykkää juoda ja valvoa toisinaan aamuun asti. Ja seuraavan päivän olen taas täystyöllistetty, vapaata minulla ei juurikaan ole, jos asiasta sanon olen nalkuttava ja valittava akka. Ei kai tässä, parempia aikoja odotellessa..