oikeestikko joku aikuinen etsii ystäviä/ kavereita netistä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hohoijaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja No hohhoijaa:
Alkuperäinen kirjoittaja samaa:
olen pohtinut jotta missä vika kun aikuinen etsimällä etsii netistä kavereita. jollaintapaa aika säälittävää puuhaa.

Kaikki ei käy niissä puistoissa, kerhoissa, monilla on kaverit jäänyt toiselle paikkakunnalle muuton takia. Mä en näe mitään säälittävää netin kautta jos hakee uusia kavereita. Baarissako sitä pitäs mennä tökkiin et heei alatko kaveriksi. Lähinnä säälin niitä jotka tälläsistä alotuksia tekee, pienet on kuviot.

en käy baarissa, riski törmätä johonki potentiaaliseen ehdokkaaseen on kehno ja jos törmää ei välttämättä ole parhaimmillaan eikä tarpeeksi rohkea edes tehdäkseen jotain. ja jos vaikka lukiossa ihastuu johonkuhun ei siltikään tiedä siitä tyypistä välttämättä mitään ja lähestyminen vaikeaa. netissä voi helposti keskustella pohmoisia mm. harrastuksista. kun näin nykyisen poikaystäväni kuvat galtsussa kommasin sille jotain tyyliin "hieno kuva". sitten lisäsin sen mesen ja oikeesti juteltiin vain hänen harrastuksistaan. se päivä oli perjantai. ja seuraavana maanantaina tavattiin. ja siitä asti ollaan oltu yhdessä, joka 24. päivä tulee kuukausi lisää täyteen yhdessä oloa. pian juhlimme vuosipäivää! eli voi se onnistaakki vaikkakin netin välityksellä.

voisin sanoa että hommasin itselleni poikaystävän istumalla kotona läppäri sylissä sohvalla, eikä ollu edes vaikeaa! eipä tarvinu miettiä miltä näyttää. kunhan annoin kiinnostavan kuvan itsestäni puhumalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hmph:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
niin ehkä se sitten on noin. itse olen ehkä vain niin puhelias ja sosiaalinen että livenä tapaan tutustua ihmisiin todella helposti joten en ole koskaan tarvinut mitään nettiä ystävien etsimiseen.

No mitä sä täällä sit roikut ja kitiset? :D Jos sulla on niiiiin paljon irl kavereita, niin luulis että ei tarvis jossain paskalla saitilla kirjoitella.


enhän mä sanonut että mulla on paljon ystäviä ja kavereita paljon. sanoin että ne muutama mitkä on riittää eikä mielenkiinto ainakaan MINULLA riitä siihen että lisää niitä netistä etsisin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja hohoijaa:
eikö niitä muuten saa? täytynee silloin olla jossain vikaa jos ei livenä saa perhekerhoista yms.. seuraa itsellen puistoon tms..
itse olen 25v enkä jotenkin edes enään jaksa tutustua uusiin ihmisiin niin jotta vapaa aikaani viettäisin uusiin ihmisiin tutustuen. toki lenkkiseura ja perhekerohoissa tutus joille voi puhua on ihan ok mutta se että etsimällä etsisin netistä itselleni kaveteita ei tulisi pieneen mieleenkään.

Pieneltäpä tuo mieli vaikuttaa. Anteeksi nyt, mutta joku tässä hommassa käräyttää multa päreet. Että jos kaikki olisivat samaa mieltä kuin sinä, että 25 veenä ihminen on siinä määrin hautaan valmis jo, että ystävät on hankittuna lopuksi matkaa, niin mitä pointtia on sitten ihmetellä, että eikö niitä muuten saa kuin netistä? Ei sitten vissiin sieltäkään, jos etsii vanhempaa väkea kuin kaksvitosia.

Kuin hemmetissä joku jaksaa elvistellä tommoisella asialla, että on nuoresta asti umpimielinen ja vielä ilkeilee toisille raukoille, joilla saattaisi olla jotain syytä etsiä ystäviä konstilla millä hyvänsä?

Entäs sitten, jos ite muutat ulkomaille? Alatko etsimään nuorisosta ystäväsi? Vai kelpaako siinä vaiheessa lopettaa seurankaipuisempien halveksiminen? Grrrr....

Ehkä tuon viestin olis voinu ystävällisemminkin lukea, mutta mua tää asia kuumottaa joka kerta kun se tulee vastaan. Että miten ihmiset ovatkin niin itseriittoisia nykyisin. Kuitenkin jatkuvasti valitetaan asioita, jotka johtuvat suoraan siitä, että piirit ovat liian pienet ja ankeat. Apua ei kehdata pyytää eikä antaa.
 
En ole ujo, enkä sisäänpäinkääntynyt jne. En käy perhekerhoissa ja puistoissa omat piirit ja perhepäivähoitajat juttelee keskenään. Muutama kaveri ja hyväkin ystävä on ja silti olen pariin ilmoitukseen vastannut ja kahdesta ihmisestä saanut todella hyvät ystävät ja parista mukavat kaverit. Ei siinä mun mielestä mitään ihmeellistä ole.
 
Me muutettiin usean sadan kilsan päähän, eikä uudella paikkakunnalla ollut tuttuja. Ja koskapa satun opiskelemaan, en käy perhekerhoissa tms. ja koulukaverini ovat aika eri elämäntilanteessa kuin minä kahden lapsen äitinä. En todellakaan pidä itseäni mitenkään säälittävänä, että olen hakenut seuraa netin kautta (ja jopa löytänyt! :D ). Pahempi minusta olisi tilanne, että huomaisin muutaman vuoden päästä, että edelleenkään ei ole ketään kenen luona kyläillä tai pyytää seuraksi kaupungille.

Kyllä mulla edelleen on kaverit ja ystävät olemassa siellä vanhassa kotipaikassa, mutta ne on siellä, ja mä kaipaan seuraa nykyisessäkin paikassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Hmph:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
niin ehkä se sitten on noin. itse olen ehkä vain niin puhelias ja sosiaalinen että livenä tapaan tutustua ihmisiin todella helposti joten en ole koskaan tarvinut mitään nettiä ystävien etsimiseen.

No mitä sä täällä sit roikut ja kitiset? :D Jos sulla on niiiiin paljon irl kavereita, niin luulis että ei tarvis jossain paskalla saitilla kirjoitella.


enhän mä sanonut että mulla on paljon ystäviä ja kavereita paljon. sanoin että ne muutama mitkä on riittää eikä mielenkiinto ainakaan MINULLA riitä siihen että lisää niitä netistä etsisin.

No mun mielestä kavereita ei oo ikinä liikaa.
 
Mä tutustuin kaksplussan kautta kummityttöni äitiin :)

Ja joskus oon myös ircannut (en puhu irc-galleriasta, vaan siitä ihan oikeasta ircistä) ja sitä kautta olen tutustunut moniinkin ihmisiin, puolivahingossa.

Mun mielestä netti on hyvä keino löytää kavereita, jotka on samalla aaltopituudella. Itse en oo mikään small talk-jutustelija eikä syvempää jutun juurta tunnu useinkaan löytyvän leikkipuistomammojen kanssa.
 
en jaksanut lukea koko ketjua, mutta tuli mieleen kommentoida näitä, jotka pitävät säälittävinä niitä jotka eivät löydä ystäviä muutakuin netin kautta:teille tiedoksi, että samanhenkistä seuraa on vähän pirun paha löytää jostain hiekkalaatikolta, ellei itse ole joku aamupuuro mamma. Vaikka kasvatankin lapsia kokopäivätoimisesti kotiäitinä, niin emme ole koskaan etsineet hiekkalaatikolta ystävää minulle, vaan lapsille. Eikö siis muka äidit saisi kaivata sellaista seuraa itselleen jonka kanssa viihtyisivät nuo hetket, jotka vietetään ns. Omaa aikaa viettäen..äitiys ei tee ihmisistä samankaltaisia luonteeltaan! Kaivataan sellaista ihmistä, jonka kanssa synkkaa muutenkin kuin vertailemalla aamumurojen merkkiä! Ja jos on, niinkuin minä, eksynyt jonnekin susirajan taakse miehen työn perässä, niin kontakteja ei niin helposti omanlaisiin ihmisiin löydä..varmasti hyvänpäivän tuttuja löytyy, kaupan kassan nimi opitaan helposti, mutta jos tämä ei riitä, niinkuin näyttää joillekin toimivan, niin sitten voi kokea olevansa melko yksin. Vaikka OMIA ystäviä onkin omissa piireissä, mutta ellei heillä ole perhettä, niin ei siinä paljon kakkavaipoista paljon löydy ymmärrystä jos omat ystävät rellestää baareissa joka heille suotakoon,niinhän tein itsekin sinkkuaikoina ja varmaan moni muukin, joka on tätä nykyä äiti..eli lopettakaa tuomion jakeleminen ellette tiedä mistä puhutaan! Itsekin löysin mieheni aikoinaan netistä, joten miksen siis ystävää?! Ja miehellä tarkoitan siis miestä isolla ämmällä (munalla) joista tuollaiset pillipiiparit vain fantasioivat, että repikääs siitä!
 
Mitä väliä sillä on, mistä ja millä keinoilla tai tavoilla ystävää etsii? Sama se, löytää sen ystävän heikkalaatikolta, perhekerhosta, netistä tai harrastuksesta. Paras ystävä voi olla myös etäystävä. Tärkintä on, että ystävä tukee ja ymmärtää vaikeinakin aikoina eikä tuomitse.
 
Eipä tuo taida olla sen kummempi juttu kuin etsiä "oikeasta" elämästäkään. Mut juu, minähän olenki "vikainen" enkä taho saada livenä sanaakaan suusta ulos. Eipä silti että netissäkään saisin paitsi tällaisessa yleisessä keskustelussa. Enkä kyllä etsimällä etsikään kavereita yhtään mistään.

Olkaa onnellisia te, jotka olette sosiaalisia ja saatte kavereita helposti. :)

Vaikeutensa kullakin... Vai pitäisikö olla täydellinen ollakseen ei-säälittävä?

 
Njaa-a, minä tulen kyllä juttuun ihmisten kanssa ihan irl, mutta ei sitten tule "vietyä juttua pidemmälle". Toisaalta siinä voi olla sekin että meidän puiston äidit on kaikki melkein 10 vuotta minua vanhempia, vaikka ei tuo sitä ihan avointa jutustelua ainakaan estä.

Täältä kaksplussalta olen löytänyt parikin hyvää ystävää/kaveria, enkä koe olevani mitenkään "säälittävä". Päinvastoin, yksi näistä pyysi minua lapsensa kummiksi! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mitä väliä sillä on, mistä ja millä keinoilla tai tavoilla ystävää etsii? Sama se, löytää sen ystävän heikkalaatikolta, perhekerhosta, netistä tai harrastuksesta. Paras ystävä voi olla myös etäystävä. Tärkintä on, että ystävä tukee ja ymmärtää vaikeinakin aikoina eikä tuomitse.

Joo, minä nyt ainakaan en tarkoittanut, että olisi mitään väliä sillä, mistä sen ystävän /kaverin löytää, sehän on onnellinen joka sen löytää, vaikka sitten hiekkalaatikolta tai netistä, mutta itse tarkoitin, että nämä jotka sitä seuraa netistä etsivät, eivät ole säälittäviä, vaan ne, jotka toisten tapoja arvostelevat (netissä)..
 
No mä en ainakaan oo saanut kavereita irl :ashamed: En tiedä mitä vikaa mussa on mut vaikka kuinka olen koittanut antaa itsestäni positiivista kuvaa niin en ole kavereita saanut... Ja siks musta onkin sitten tullut ujompi, etten välttämättä enää uskaltais itse edes netistä etsiä kavereita. Jos satun netistä bongaamaan jonkun ilmoituksen joka vois olla ok niin yleensä vastaan. Mutta siinäkin suhteessa mussa on jotain vikaa kun harva vastaa takaisin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja hedona:
No mä en ainakaan oo saanut kavereita irl :ashamed: En tiedä mitä vikaa mussa on mut vaikka kuinka olen koittanut antaa itsestäni positiivista kuvaa niin en ole kavereita saanut... Ja siks musta onkin sitten tullut ujompi, etten välttämättä enää uskaltais itse edes netistä etsiä kavereita. Jos satun netistä bongaamaan jonkun ilmoituksen joka vois olla ok niin yleensä vastaan. Mutta siinäkin suhteessa mussa on jotain vikaa kun harva vastaa takaisin...[/quote
Et vain ole vielä löytänt, älä luovu toivosta, voi olla jo nurkan takana :) missä asut?
 
olen pohtinut jotta missä vika kun aikuinen etsimällä etsii netistä kavereita. jollaintapaa aika säälittävää puuhaa.

Tuntuupa hyvältä. Mistä minun pitäisi niitä ystäviä löytää? Kävin töissä ja sen jälkeen olen kotona perheen kanssa. En harrasta joukkourheilulajeja, kuorolaulantaa, nypläystä jne. Ja vanhat koulukaverit ovat jääneet nuoruuteen muuttuneiden elämän arvojen ja tilanteiden vuoksi. Nyt 7kk vauvan kanssa olen käynyt jos jonkinmoisissa perhekerhoissa, mutta kaikki ne ihmiset ovat olleet eri aaltopituudella kuin minä. Miksi sinun pitää siis alkaa haukkua sitä että haluaisin edes yhden oikein hyvän sydänystävän? Jos vaikka löytäisin sen netistä? Jolle voisin kertoa kaikki huoleni? Sellaista en ole vielä löytänyt koulusta, työpaikoilta tai lasten kerhoista. Saanko kokeilla netistä ilman että alat haukkua minua säälittäväksi?
 
Ihan oikeasti, sillä olen todella todella yksinäinen, ollut jo vuosia. 2 kaveria on kyllä mulla ja kummatkin asuvat satojen kilometrien päässä, eikä päivisin ole ketään kelle jutella, eikä kyllä ole muuhunkaan vuorokauden aikaan. Eikä ketään kenen luona käydä kahvittelemassa tai ketään, jonka kanssa kävisi vaikka kaupungilla.

Miksikö mulla sitten on vain 2kaveria? En tiedä, ehkä siksi, etten ole perhekerhoilevaa tyyppiä, kouluajoilta ei ole kavereita, kun ei niitä ollut silloinkaan, olin se pulska silmälasipäinen tyttö, jonka kanssa kukaan ei halunnut olla tekemisissä. Nämä kaksi kaveriani olen toisen löytänyt täältä netistä ja toisen tapasin vahingossa kauan sitten opiskeluaikoina. Mutta kuten sanottu, he asuvat kaukana ja näemme kerran vuodessa, mutta kaipaisin sellaista ystävää, jonka kanssa voisimme tavata hieman useammin, joskus käydä vaikka kaupungilla kahvilla tai kyläillä tai vaikkapa ottamassa parit ja jonka kanssa voisi jutella aikuisten asioista.

En ole koskaan tehnyt mitään em. ystävän kanssa, olen tehnyt ne joko yksin tai miehen kanssa, meillä ei ole koskaan (tämän 13 vuoden aikana, jonka olemme yhdessä olleet) käynyt vieraita, emmekä me ole käyneet missään kylässä, ellei omia vanhempiamme lasketa.

Kaikilla vaan tuntuu ne ystävät jo olevan.
 
Hmm itekin muuttanut joku aika sitten uudelle paikkakunnalle, pitäisköhän munkin mennä perhekerhosta etsimään uusia kavereita, kun en tunne täältä ketään. Paitsi kattoiskohan ne sielä kerhossa vähän kieroon, ku ei mulla oo lapsiakaan :D
 
No minusta on parempi eka kirjoitella ja tutustua sitä kautta - että löytyykö yhteisiä juttuja. Siis natsaako kemiat ja sitten nähdä livenä. Kuin että jossain puistossa tai kerhossa väkisin rueta heittää juttua...
 
No minusta on parempi eka kirjoitella ja tutustua sitä kautta - että löytyykö yhteisiä juttuja. Siis natsaako kemiat ja sitten nähdä livenä. Kuin että jossain puistossa tai kerhossa väkisin rueta heittää juttua...

No todellakin. Joku perhekerho nyt esimerkkinä ei todellakaan ole edes paikka, jossa voisi alkaa juttelemaan ihan oikeasti oikeista asioista. Jotain lasten keskeyttämää horinaa voi harrastaa jos pystyy. ;)

Ja en, en ole perhekerhoihmisiä itse. Kunhan vain kuvittelen tilanteen.

Kun itse diggaa naisista ehkä prosentin luokkaa, niin mikä tsägä olisi että löytäisi just nämä hyvät tyypit jostain samasta puistosta. Okei, voishan niinkin hyvä tsägä toki käydä joskus, mutta erittäin paljon helpompaa on hakea ns. omaa ihmistyyppiään ihan suoraan.
 
Mä olen etsinyt ystäviä/kavereita netistä.Lähinnä tältä palstalta ja yhden etäystävän olen löytänyt,jonka kanssa ollaan kirjoiteltu jo tosi kauan.Toisen kanssa pystymme jopa näkemään,kun välimatkaa sen verran vähemmän.Mä tykkään ihmisistä,mutta en tykkää käydä missään perhekerhoissa käynneistä,koska tykkään puhua muustakin,kuin lapsista,haalarien merkeistä,ym..
 

Yhteistyössä