Toggle sidebar

Miksi minä olen tällainen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "epätoivo"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
E

"epätoivo"

Vieras
Mulla on masennustaustaa, melko tuoretta.

Puolison kanssa tulee riideltyä ja riidat menevät aivan yli äyräiden. Mulla vaihdettiin lääkitystä kolmisen kuukautta sitten ja se tuntuikin sopivan oikein hyvin. Nyt tuntuu taas tulleen takapakkia toipumisen kohdalla, koska minä olen taas kuin kävelevä aikapommi. Hermostun ihan tyhmistä asioista, todella tyhmistä ja turhista.

Sitten on ihan paska olo, koska tuntuu, että pilaan perheemme tulevaisuuden tällä riitelyllä. Jos sitä edes enää on.

Otan miehen sanomisia varmasti liian herkästi itseeni ja tulkitse niitä väärin. Niistä ne riidat yleensä lähtevät. Molemmat käyvät toisiinsa käsiksi. Minä ensiksi, mies puolustautuu.

Tämä on jo tarpeeksi vaikeata ilman haukkumisia, joten voisiko joku lohduttaa edes jotenkin.

Häpeä on aivan suunnaton tälläisen tapahtuman jälkeen ja tuntuu, että voisin painua maan alle ikiajoiksi. Mutta en voi lapsieni takia.
 
masentuneena on usein hermot pinnalla, kuulostaa sille että sun pitäisi mennä "huilimaan" osastolle joksikin aikaa. kerro lääkärillesi ettet voi olla kotona, teet muuten jotain typerää.
 
Älä vielä toivoasi menetä! =)
Kuten itse sanoit, masennustapauksesi on melko tuore. Anna itsellesi aikaa, äläkä vaadi pikaparantumista. Masennuksesta toipuminen voi viedä hyvinkin pitkän ajan.
Älä häpeä tilannetta, koska et todellakaan ole yksin. Masennus on todella yleistä, eikä katso keneen iskee. Psykiatrian akuuttiosastolla on välillä isojakin herroja. :)
Etkä pilaa perhettänne. Tämä on yksi vaihe elämässänne, josta selviätte varmasti.

Paljon voimia ja tsemppiä! :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Glorinha:
Älä vielä toivoasi menetä! =)
Kuten itse sanoit, masennustapauksesi on melko tuore. Anna itsellesi aikaa, äläkä vaadi pikaparantumista. Masennuksesta toipuminen voi viedä hyvinkin pitkän ajan.
Älä häpeä tilannetta, koska et todellakaan ole yksin. Masennus on todella yleistä, eikä katso keneen iskee. Psykiatrian akuuttiosastolla on välillä isojakin herroja. :)
Etkä pilaa perhettänne. Tämä on yksi vaihe elämässänne, josta selviätte varmasti.

Paljon voimia ja tsemppiä! :hug:
Click to expand...

Kiitos, tämä auttaa. Juuri noita sanoja kaipasinkin, koska luonteessani on suuri syyllistämisentunteen taipumus. Tiedän, etten ole aina ollut tälläinen. Tiedän, että tästä voi parantua, mutta tuntuu vaan kamalalta takapakilta taas riitely.

Osastohoidossa olen ollutkin. Sielläkin sanoivat, että masennus on jo suomalainen kansansairaus. Se ei katso kenelle se tulee.
 
[QUOTE="epätoivo";22599217]Häpeä on aivan suunnaton tälläisen tapahtuman jälkeen ja tuntuu, että voisin painua maan alle ikiajoiksi. Mutta en voi lapsieni takia.[/QUOTE]

Tohon auttaa se, että pyydät anteeksi, kun olet ylireagoinut. Itsellesi tulee parempi olo :) .
 
[QUOTE="epätoivo";22599315]Kiitos, tämä auttaa. Juuri noita sanoja kaipasinkin, koska luonteessani on suuri syyllistämisentunteen taipumus. Tiedän, etten ole aina ollut tälläinen. Tiedän, että tästä voi parantua, mutta tuntuu vaan kamalalta takapakilta taas riitely.

Osastohoidossa olen ollutkin. Sielläkin sanoivat, että masennus on jo suomalainen kansansairaus. Se ei katso kenelle se tulee.[/QUOTE]

Sulla on hyvä asenne kuiteskin. Tärkeintä varmasti on nyt se, että annat itsellesi sitä aikaa. Onko miehesi saanut mitään tukea itselleen? Mielenterveyteen liittyvissä asioissa ei kuitenkaan sairastu vain se "potilas" vaan koko perhe. Siksi on esimerkiksi potilaiden omaisille tukiryhmiä. Mitä enemmän omaiset saavat tietoa, sitä helpommin sairautta ymmärtää ja myös ehkä jaksaa paremmin, kun tietää missä mennään. :)

Saatko osastohoidon jälkeen minkäänlaista terapiaa? Oletko saanut siellä kerrottua tuntemuksistasi?
 
Mulla on terapiaa edelleen. Puran asioita siellä. Mutta mieheltäni kysyttäessä tilanteista, hän sanoo vain, että "vituttaa". Ei ole pahemmin puhunut kenenkään kanssa näistä. Tuntuu, että vähättelee tätä.

Meidän perheen hyvinvoinnin kannalta olisi parempi, että kävisimme yhdessäkin keskustelemassa.

Minä kun en halua tälläaisen sairauden antaa kaataa meidän pitkää yhteistä liittoamme ja perhettämme. Vaikka se masentuneena siltä tuntuukin, että kaikki oli nyt tässä.
 
Hyvä, että saat terapiaa itsellesi. :)
Se perheterapia on kyllä hyvä, mutta harvat omaiset siihen suostuvat.
Ap, selviät kyllä kunhan (toitotan samaa joka viestissä :) ) annat itsellesi sitä aikaa. Myöskään ei saa odottaa liikoja toipumisajasta. Jo se, että välillä tulee takapakkia tekee omasta olosta vielä pahemman, jos ei ole realistiset ajatukset sen toipumisen suhteen.

Älä ap heitä kirvestä kaivoon! =)
 
Koitan antaa itselleni anteeksi. Vaikka aikaa siinä taas menee. Ja aikaa menee meidän perheen toipumiseenkin.

Mutta en halua antaa periksi tämän ihanan perheen takia.
 
[QUOTE="epätoivo";22599451]Koitan antaa itselleni anteeksi. Vaikka aikaa siinä taas menee. Ja aikaa menee meidän perheen toipumiseenkin.

Mutta en halua antaa periksi tämän ihanan perheen takia.[/QUOTE]

Hyvä ap! :heart: :hug:
 

Similar threads

E
Miksi minä olen tällainen?
Viestiä
0
Luettu
631
Aihe vapaa
"epätoivo"
E

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa