Mies raivoaa mulle ja lapselle koko ajan... valittaa, että joutuu tekemään kaikki hommat yksin!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja en kestä enää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
ja ehkä osittain toivoo, että vuodelevosta huolimatta minä tekisin jotain, kun on itse niin väsynyt. Ei siis jaksa enää (osittain) välittää edes masuvauvan tai mun terveydestä. Mutta kyllä tämä tilanne käy minun ja lapsenkin kannalta sietämättömäksi, kun päivät viikonloppuisin ja muuten arki-iltaisin ja aamuisin on jatkuvaa riitelyä ja raivoamista. Pelottaa, ettei vaan tule mielelle jonkinlaista burn outia.

Oletko kysynyt mieheltäsi, että voisitko auttaa jossakin asiassa? Hänellä saattaa olla jokin toteuttamiskelpoinen idea.
 
[QUOTE="leppis";22599160]Entäs jos menisit sinne osastolle lepäilemään? Saisit myös mielelle lepoa, mikä on myös tärkeää tulevaa synnytystä ajatellen.[/QUOTE]

Tää on hyvä idea. Muutaman päivän tauko vaimon (ja vauvan) hoitamisessa vähentäisi työtaakkaa.
 
[QUOTE="suski";22599152]Tosi kurja tilanne miehellesi. Sen lisäksi, että joutuu huolehtimaan arjen pyörittämisestä hän myös varmaan on huolissaan susta ja tulevasta lapsesta. Miehelle on kova pala, kun ei voi auttaa, vaan joutuu katselemaan vierestä ja olla avuton :( .

Oletko muistanut kiittää miestäsi siitä, että hän pyörittää arkea ja kehunut miten hyvin hän pärjää? Tollaiset asiat tuppaavat unohtumaan, vaikka niistä tulee niin hyvä mieli :) . Ehkä voisit myös muistuttaa, että tilanne on väliaikainen ja lopussa kiitos seisoo. Tai sitten voit vain kärsivällisesti kuunnella rähjäystä ja antaa sen mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Joillekin rähjäys on yksi tapa purkaa stressiä ja se helpottaa omaa oloa, vaikka muut kärsivät.

Entä voisitteko palkata ulkopuolista apua johonkin kotityöhön tai pinnata joissakin asioissa? Esim. lapselle voisi ostaa kalliita valmispuuroja jne.[/QUOTE]

Itse en vaan enää jaksa rähjäystä, supistuksia tulee kun stressi nousee mullekin. Ja lapsikin on alkanut kärsiä isänsä huutamisesta, itkeskelee...

Kiitetty on, olen kyllä kiitollinen miehelle kaikesta mitä hän on tehnyt.

Eikä ulkopuolinen apu tai kalliit puurot tms. onnistu kun rahat on tiukalla. :(
 
[QUOTE="leppis";22599160]Entäs jos menisit sinne osastolle lepäilemään? Saisit myös mielelle lepoa, mikä on myös tärkeää tulevaa synnytystä ajatellen.[/QUOTE]

Niin... mutta toisaalta taas osastolla makaaminen vie suunnattomasti rahaa... eikä siihenkään oikein ole varaa. Siksi mies lupautuikin hoitamaan minua ja lasta kotona. On vielä kuukausi lepoa jäljellä, ellei ihmeitä tapahdu.
 
[QUOTE="suski";22599173]Tää on hyvä idea. Muutaman päivän tauko vaimon (ja vauvan) hoitamisessa vähentäisi työtaakkaa.[/QUOTE]

Jos menen osastolle, jään sinne kuukaudeksi... tai synnytykseen asti. Se ei ole "muutama päivä".
 
Niin... mutta toisaalta taas osastolla makaaminen vie suunnattomasti rahaa... eikä siihenkään oikein ole varaa. Siksi mies lupautuikin hoitamaan minua ja lasta kotona. On vielä kuukausi lepoa jäljellä, ellei ihmeitä tapahdu.

Kysy mieheltäsi, että onko hänen mielestään parempi, että menet osastolle lepäämään, jolloin kuluu paljon rahaa. Sano, että harkitset sitä vakavissasi, koska hänen hermoilunsa stressaa sinua niin kovasti. Ymmärrän hänen väsymyksensä, mutta ottaen huomioon, että sinä olet aina ennen hoitanut ko. asiat, on hänen korkea aikakin maistaa kotivanhemman arkea. Lapsia on toistaiseksi vain yksi, ei se mikään mahdoton urakka ole!
 
missä sun/teidän sukulaiset ja ystävät/kummit ovat? apua saa kun pyytää. esim. MLL:sta voi saada jonkin sortin edullista muutaman tunnin apua esikoisen hoitoon jolloin isäntä ja sinä saatte pikkasen hengähdystaukoa. Toi teidän "ongelma" ei parane lapsen syntymän jälkeen.
 
Voi miten ikävä tilanne :( Voisitko tosiaan mennä sukulaisiin (vanhemmillesi) vaikka viikoksi lapsen kanssa? Vai onko matkustaminen kielletty?

Jotenkin en voi mitään, mutta tilanne tuntuu kyllä tosi epäreilulta sinua kohtaan. Mieshän tekee normaaleja, arkisia kotitöitä, jotka esim. työssäkäyvä yh-äiti ilman sen kummempia raivoamisia joutuu tekemään. Ei mitään sen järkyttävämpää, ja kun kyse on kuukausista (muutamasta), ei vuosista tai vuosikymmenistä. Ja panoksena pelissä on vaimon ja syntymättömän terveys.

En osaa oikein mitään auttavaa sanoa, mutta toivottavasti miehesi havahtuisi, ja luopuisi tuosta tietynlaisesta "maerttyyriasenteesta." Yhteisten asioiden puolestahan hän niitä tekee.

Voimia ja tsemppiä, ja onnea tulevasta perheenlisästä! Milloin on laskettu aika?
 
[QUOTE="sipsi";22599256]Mieshän tekee normaaleja, arkisia kotitöitä, jotka esim. työssäkäyvä yh-äiti ilman sen kummempia raivoamisia joutuu tekemään.[/QUOTE]

Paitsi, että sillä työssäkäyvällä yh-äidillä ei ole siellä kotona sitä miestä passattavana joka ainoassa asiassa.
 
[QUOTE="leppis";22599237]Kysy mieheltäsi, että onko hänen mielestään parempi, että menet osastolle lepäämään, jolloin kuluu paljon rahaa. Sano, että harkitset sitä vakavissasi, koska hänen hermoilunsa stressaa sinua niin kovasti. Ymmärrän hänen väsymyksensä, mutta ottaen huomioon, että sinä olet aina ennen hoitanut ko. asiat, on hänen korkea aikakin maistaa kotivanhemman arkea. Lapsia on toistaiseksi vain yksi, ei se mikään mahdoton urakka ole![/QUOTE]

Olen tästäkin yrittänyt keskustella miehen kanssa... mutta hän ei osaa sanoa mitään... Asioilla on kuulemma puolensa. Ymmärsin niin, että toivoisi, että minä ja lapsi hävittäisiin hänen elämästään hetkeksi kokonaan, siksi osastolle meno voisi olla hyvä idea. Mutta toisaalta minne 4v:n sitten laittaisi, kun en sitä voi osastolle mukaankaan ottaa... ja sitten sanoi, ettei halua mun menevän sinne kun sitten menee rutkasti rahaa osastomaksuihin. Hän on nyt vaikeassa tilanteessa, kuten koko perhe. :(
 
Minä olin vuodelevossa melkein 2 kk kun odotin kaksosia ja ennestään oli kaksi lasta. En voi ymmärtää miestäsi, teillä tuo esikoinen on kuitenkin jo noin iso ja päivät päiväkodissa, ja iltaisin ja viikonloppuisin sinä voit kuitenkin viihdyttää häntä yms. joten ei pitäisi olla mahdottoman vaikeeta sun miehelläs. Tsemppiä
 
[QUOTE="sipsi";22599256]Voi miten ikävä tilanne :( Voisitko tosiaan mennä sukulaisiin (vanhemmillesi) vaikka viikoksi lapsen kanssa? Vai onko matkustaminen kielletty?

Jotenkin en voi mitään, mutta tilanne tuntuu kyllä tosi epäreilulta sinua kohtaan. Mieshän tekee normaaleja, arkisia kotitöitä, jotka esim. työssäkäyvä yh-äiti ilman sen kummempia raivoamisia joutuu tekemään. Ei mitään sen järkyttävämpää, ja kun kyse on kuukausista (muutamasta), ei vuosista tai vuosikymmenistä. Ja panoksena pelissä on vaimon ja syntymättömän terveys.

En osaa oikein mitään auttavaa sanoa, mutta toivottavasti miehesi havahtuisi, ja luopuisi tuosta tietynlaisesta "maerttyyriasenteesta." Yhteisten asioiden puolestahan hän niitä tekee.

Voimia ja tsemppiä, ja onnea tulevasta perheenlisästä! Milloin on laskettu aika?[/QUOTE]

Laskettu aika on 27.1. :) ja toivottavasti päästään edes ensi vuoden puolelle.
 
Siis makaatko sä kaiket päivät? Et edes ruokaile istuvilteen?

Vois kuvitella, että jos jatkuva vuodelepo on pakollista olisit osastolla.

No ei se ihan noinkaan mee.

Ap:lle jaksuja :hug:
Mää olin molemmissa raskauksissani vuodelevossa n.rv 28 asti, ja ekassa tottakai helpompaa kuin toisessa kun ei ollut lasta. Toisessa raskaudessa jouduin ensin osastolle 8 päiväksi ja sit päästivät kotiin sillä ehdolla että mulla on lasten/kodinhoitaja siellä. Päivisin oli mummu ja sit illat ja viikonloput oli tietty mieheni. ARVOSTAN RAKASTA MIESTÄNI siittä niiiin paljon että hän ei oikeastaan valittanut ollenkaan minulle siittä että jouduin lepäileen. Minun olisi pitänyt olla ihan oikeastaan kokonaan vuodelevossa, mutta eihän se ihan niin mennyt, kyl mää vähän autoin siinä, et syötin lasta ja leikkiin hänen kanssaan lattialla. Mut ruokaa, nosteluita ja siivouksia/taloustöitä en tehnyt mitään..

Kuinka paljon sulla ap. viikkoja jäljellä? Mikä muuten tilanne miksi ne sinut lepäileen laittoi? Oisko tosiaan ketään kuka voisi tulla välillä auttelemaan miestäsi välillä. Kyl se on varmaan miehillekkin raskasta ja lisäksi varmaan huolissaan tulevassta vauvastakin..
 
Siis ou mai.....Niten voit huolehtia lapsestasi jos et käy kävelemällä veskissäkään?

Noh, kuten jo todettu, en voikaan huolehtia lapsesta vaan se on miehen vastuulla. Ja lääkäri käski minut täydelliseen vuodelepoon ennenaikaisten supistuksien takia. En saisi tehdä mitään lääkärin mielestä, en käydä vessassa kävellen enkä missään muuallakaan. Kysyin lääkäriltä saako kävellä yhtään niin sanoi, ettei saa. Kyllä se ärsyttää minuakin, kun ihan totaalisesti joutuu olemaan paikallaan. Klexanea menee kun on 100% vuodelepo. :( Ja miten niin provo? :O
 
Kuinka paljon sulla ap. viikkoja jäljellä? Mikä muuten tilanne miksi ne sinut lepäileen laittoi? Oisko tosiaan ketään kuka voisi tulla välillä auttelemaan miestäsi välillä. Kyl se on varmaan miehillekkin raskasta ja lisäksi varmaan huolissaan tulevassta vauvastakin..

Nyt rv 32. Ja nyt siis levossa rv:lta 28 asti... lääkärin mukaan tarkoitus olla vielä kuukausi, jos supistelut ei helpota. Eli rv:lle 36 asti. Ihan p**seestä mutta ennemmin näin kuin vauvalle ongelmia. Ja syy siis pahat ennenaikaiset supistukset (vähän myös vuotoa) ja osittain myös korkea verenpaine (152/104 oli viimeksi).
 
Mullakin toisessa raskaudessa oli jo rv 32 3cm auki kanavaa ei enää nimeksikään ja ihan "höttöä" kuulemma oli ja kalvorakkulat pullotti et kyl tiedän et mitä se makaaminen on, ei oo herkkua ei, mut kotona kivempi maata entä sairaalassa. Tosin kotona hieman hankalampi olla täysin vuodelevossa..
Mulla oli vielä vauva niin alhaalla et käveleminen oli muutenkin hankalaa, mut silti sit vauva pysyi rv. 38+1 asti onneksi. Mulla oli 38+2 käynnistys päivä ja ihan vain siksi kun oli jo olo ollut pitkään niin hankala ja vauvakin oli aikas pikkuinen....
 
Ei nyt taida auttaa yhtään mutta näin lapsen yksinhuoltajana (ja vielä kiireisenä sellaisena) niin jotenkin näyttää lapselliselta raivota siitä, että joutuu huolehtimaan lapsestaan yksin. Varsinkin kun aikuista seuraa kuitenkin on ja tilanne on tilapäinen.

Ehkä raivoaminen on miehen tapa purkaa huolta tulevan vauvan terveydentilasta tai jotain. Kun ei se talouden pyörittäminen oikeasti niin kauheaa voi olla. Iso lapsikin jo, ei tarvitse kokoajan olla viihdyttämässä, ruokkimassa, pesemässä tai vaippoja vaihtamassa. En keksi miksi aikuinen ihminen muuten olisi noin romahduspisteessä tavallisen arjen kanssa. Tai ehkä hän kokee ettei oikein osaa hommaansa ja tiedostamattaan peittää epävarmuutensa raivoamisellaan?
 
Oisko teillä mitään mahdollisuutta saada kodinhoitajaa edes silloin tällöin. Mun mielestä tossa tilanteessa kuuluisi saada. Säästäthän sä ihan mielettömästi yhteiskunnankin rahoja, kun olet kotihoidossa!
 
ulkopuolista apua ehdotan minäkin,kyllä nyt jostain täytyisi jotain tukea saada tilanteeseen! Oletko kysynyt neuvolan kautta tai kunnalta/kaupungilta kodinhoitajaa tms ? Missäpäin suomea asutte?
 

Yhteistyössä