V
Väsynyt äiti
Vieras
Tämä aihe on miehelle ilmeisesti arka, koska aina kun yritän ottaa asian puheeksi, mies suuttuu minulle ja syyttää huutamisesta lasta ja lapsen huonoa käytöstä. Lapsi osaa olla todella hankala ja myönnän, että itsellänikin palaa pinna helposti. Yritän kuitenkin hillitä itseni.
Annan esimerkin. On ruoka-aika ja lapsi katsoo televisiota. Pitäisi tulla syömään. Miehen toimintatapa on seuraavanlainen: Istuu syömässä ja käskee lapsen syömään normaalilla äänellä, mutta ei kohota katsettaan lapseen päin. Minuutin päästä käskee syömään hieman kovemmalla äänellä. Parin minuutin päästä huutaa. Jos lapsi ei vieläkään tule, mies raivoaa ja sitten onkin sota päällä. Itse toimin tuossa tilanteessa niin, että pyydän lapsen syömään kerran. Jos ei tule, niin menen sammuttamaan television, sanon, että on ruoka-aika ja jos ei tule, niin otan lautasen pois ja ruokaa ei enää saa. Ääneni pysyy normaalina.
Jos lapsi leikkii veljensä kanssa ja he pitävät hiukan kovempaa ääntä, niin mies karjuu "Hiljaa"! Jos lapsi kiljuu ilosta, mies karjuu "Hiljaa"!
Miehen kasvatustekniikka on sitä, että tehdään omia juttuja ja huudetaan lapselle sieltä käsin. Siis mies on tietokoneella ja huutaa lapselle, jos lapsi tekee jotain pahojaan. Tai mies lukee lehteä, eikä kuule eikä näe ympärilleen, kunnes lapset tappelevat ja sitten alkaa taas karjuminen. Minun mielestä ne tilanteet voisi hoitaa niin, että menee lapsen/lasten luo selvittämään asiaa, eikä sieltä pöydän takaa huutamalla.
Minusta tuntuu välillä, että olen tämän perheen ainoa aikuinen ja koko vastuu arjen pyörittämisestä ja lasten kasvatuksesta on minulla. Huutaminen ei auta, sen olen huomannut, mutta miten saisin miehen tajuamaan asian ilman, että siitä tulee viikon mykkäkoulua. Mies on todella helposti loukkaantuva ja jos menen pamauttamaan hänelle päin naamaa, että sinulle on vääränlainen kasvatustekniikka niin saan vihat päälleni. Vai otanko sen riskin lapsen takia?
Annan esimerkin. On ruoka-aika ja lapsi katsoo televisiota. Pitäisi tulla syömään. Miehen toimintatapa on seuraavanlainen: Istuu syömässä ja käskee lapsen syömään normaalilla äänellä, mutta ei kohota katsettaan lapseen päin. Minuutin päästä käskee syömään hieman kovemmalla äänellä. Parin minuutin päästä huutaa. Jos lapsi ei vieläkään tule, mies raivoaa ja sitten onkin sota päällä. Itse toimin tuossa tilanteessa niin, että pyydän lapsen syömään kerran. Jos ei tule, niin menen sammuttamaan television, sanon, että on ruoka-aika ja jos ei tule, niin otan lautasen pois ja ruokaa ei enää saa. Ääneni pysyy normaalina.
Jos lapsi leikkii veljensä kanssa ja he pitävät hiukan kovempaa ääntä, niin mies karjuu "Hiljaa"! Jos lapsi kiljuu ilosta, mies karjuu "Hiljaa"!
Miehen kasvatustekniikka on sitä, että tehdään omia juttuja ja huudetaan lapselle sieltä käsin. Siis mies on tietokoneella ja huutaa lapselle, jos lapsi tekee jotain pahojaan. Tai mies lukee lehteä, eikä kuule eikä näe ympärilleen, kunnes lapset tappelevat ja sitten alkaa taas karjuminen. Minun mielestä ne tilanteet voisi hoitaa niin, että menee lapsen/lasten luo selvittämään asiaa, eikä sieltä pöydän takaa huutamalla.
Minusta tuntuu välillä, että olen tämän perheen ainoa aikuinen ja koko vastuu arjen pyörittämisestä ja lasten kasvatuksesta on minulla. Huutaminen ei auta, sen olen huomannut, mutta miten saisin miehen tajuamaan asian ilman, että siitä tulee viikon mykkäkoulua. Mies on todella helposti loukkaantuva ja jos menen pamauttamaan hänelle päin naamaa, että sinulle on vääränlainen kasvatustekniikka niin saan vihat päälleni. Vai otanko sen riskin lapsen takia?
