Mieleen jääneitä ihmisten kertomia tapahtumia palstalta?

[...]

Mulle on itselle jäänyt mieleen, kun yksi nikki on kertonut pariinkin otteeseen kuinka hänen tätinsä mies oli ahdistellut häntä, kun hän oli teini-ikäinen. Tarinassa tyttö oli välittömästi huutanut isäänsä apuun, joka oli myös tullut ja vetänyt tädin miestä turpaan samalla, kun tytön äiti oli pakannut tavarat perheen lähtöä varten.

Tapahtuma on ollut sinänsä kamala, mutta se on jäänyt mulla niin mieleeni. Usein nimittäin ahdistelun uhri ei edes kerro tapahtuneesta kun vasta myöhemmin (jos silloinkaan). Tämä tyttö oli kuitenkin täysin luottanut siihen, että isä auttaa ja suojelee häntä ja niin oli myös tapahtunut. Myös äiti oli ollut täysin tytön suojana. Sydämestäni toivoisin, että omat lapseni tuntisivat samanlaista ehdotonta uskoa ja luottamusta omaan isäänsä ja äitiinsä.

 

["Neith"]

mie muistan sen tapauksen kun odotusaikana todettiin että lapsivettä ei ole ja päätyivät sitten synnytyksen käynnistykseen koska ei olisi ollut hyötyä jatkaa raskautta loppuun. se oli surullinen tarina ja mua silloin jo kiukutti kirjoittajan puolesta ne ajattelemattomat ihmiset jotka ketjuun kirjoitti pahasti (siis ne joiden mielestä kyseessä oli lapsen murhaaminen jne)
ja vieläkin kiukuttaa kun muistelen sitä.

 

["hei"]

Mulle on itselle jäänyt mieleen, kun yksi nikki on kertonut pariinkin otteeseen kuinka hänen tätinsä mies oli ahdistellut häntä, kun hän oli teini-ikäinen. Tarinassa tyttö oli välittömästi huutanut isäänsä apuun, joka oli myös tullut ja vetänyt tädin miestä turpaan samalla, kun tytön äiti oli pakannut tavarat perheen lähtöä varten.

Tapahtuma on ollut sinänsä kamala, mutta se on jäänyt mulla niin mieleeni. Usein nimittäin ahdistelun uhri ei edes kerro tapahtuneesta kun vasta myöhemmin (jos silloinkaan). Tämä tyttö oli kuitenkin täysin luottanut siihen, että isä auttaa ja suojelee häntä ja niin oli myös tapahtunut. Myös äiti oli ollut täysin tytön suojana. Sydämestäni toivoisin, että omat lapseni tuntisivat samanlaista ehdotonta uskoa ja luottamusta omaan isäänsä ja äitiinsä.

Hep, toi olen minä. Olen kyllä itsekin miettinyt isompana, kun luin että usein nuo jutut vaietaan, että miksi tajusin huutaa apua. Se tuli niin selkäytimestä, en miettinyt yhtään mitään. Itse asiassa hämmästyin kun isä löi, koska ei ole väkivaltaista tyyppiä. Ajattelin vain että se loppuu, kun isä tulee. Isää huusin ehkä kun on isompi ja olen ollut enemmän isän tyttö.

En tiedä, onko se vanhempien ansiota. sittain toki, koska jos he olisivat tuottaneet tässä suhteessa kovasti pettymyksiä, eivätkä olisi auttaneet, niin tuskin olisin luottanut.

Mutta se on myös luonnekysymys. Oma tyttöni on samalla tavalla hyvin luottavainen ja meihin tukeutuva kuin itse olin lapsena. Hän on esim. kertonut asioita meille, joista kaverit ovat sanoneet että ei saa puhua (tyhmyyksien tekoja), kun on itse järkeillyt että tämä kuuluu äidinkin tietää. On vasta pieni, mutta toivon että uskoutuu jatkossakin.

 

[heipsan]

mulle on ehdottomasti jääny mieleen nainen joka piti blogia ja kerto siel itsemurha aikeistaan ja lopulta sen toteuttikin. kaikki ne kissojen lopetukset ja kynttilät ennen sitä tekoa. se suunnitelmallisuus useiden viikkojen ajan. niin surullista.=( itkin sitä juttua monta tuntia ja sain pienen paniikkikohtauksen siitä. Menee vielki kylmät väreet.

 

[uyfg]

Mä muistan sen ketjun kun nainen kotibileissä löysi miehensä ja ystävänsä sammuneena toistensa päältä housut kintuista pannuhuoneesta ja laittoi siitä kuvankin tänne palstalle meidän ihmeteltäväksi