25-vuotiaana paino alkaa nousta ja sen ikäisen naisen pitää asia vaan hyväksyä.

[.]

No ei nouse paino. Pelkkä tekosyy mässäilylle tuo sanonta. Mä oon 30 ja painan 43 kiloa edelleen.

hui kuin vähän. kuin pitkä sä oot?

 

[tekosyitä riittää]

Raskauskilot, ikä, geenit.. Onhan näitä tekosyitä sille, että mättää suuhunsa vaikka mitä katsomatta yhtään. Tokihan se painonnousu usein yhdistyy esim. ikään tai raskauteen, mutta siten, että ruokailutottumukset muuttuvat. Tyyliin, "olen raskaana, voin syödä reilusti enemmän/pahoinvoinnin takia en voinut syödä kuin suklaata/jotain hyvää".

Ikään nuo kilot taas voivat liittyä esim. siten, että saa ajokortin ja omaa rahaa. Teininä ei ehkä ollut niin omaa rahaa ostella mitä sattuu ja matkat piti taittaa kävellen.

 

[Leukistinen aksolotli]

hui kuin vähän. kuin pitkä sä oot?

Tosi lyhyt. 152cm joten ihan hyvä paino. Ei ole noussut iän takia.

 

[höpöhöö]

Ei pidä paikkaansa. Kolme lasta tehnyt, ikää 28 ja painoa edelleen 42kg

 

["vieras"]

Ei pidä paikkaansa. Kolme lasta tehnyt, ikää 28 ja painoa edelleen 42kg

Täällä samanlainen. Kolmen lapsen jälkeen painoin vähemmän kuin n. 20-vuotiaana. Ja lapset saatu 30-. 32- ja 35-vuotiaana. Lääkärikirjojen mukaan aineenvaihdunta hidastuu vanhemmiten, mutta vasta vaihdevuosi-ikäisenä.

 

["vieras"]

Hirveän paljon on ihmisillä väliä mitä muut sanoo ja ajattelee mm.niinkin pienestä asiasta kuin paino, ja sitten näitä todistelijoita: minä ainakin olen laiha ja pieni.

Naiset, nauttikaa elämästä ilman sitä puntarinlukujen tuijottamista.

 

[Leukistinen aksolotli]

[QUOTE="vieras";22656671]Hirveän paljon on ihmisillä väliä mitä muut sanoo ja ajattelee mm.niinkin pienestä asiasta kuin paino, ja sitten näitä todistelijoita: minä ainakin olen laiha ja pieni.

Naiset, nauttikaa elämästä ilman sitä puntarinlukujen tuijottamista.[/QUOTE]

Miksi ei saisi sanoa sitä? Tuntuu, että aina on joku, jota se häiritsee.

 

[Glorinha]

Mä olen ainakin tyytyväinen, että painan nyt 31-vuotiaana 10kg enemmän, kuin 25-vuotiaana. Silloin painoin 46kg.

 

["vieras"]

Miksi ei saisi sanoa sitä? Tuntuu, että aina on joku, jota se häiritsee.

Saat toki sanoa, vapaa palsta, en edes tiennyt että olet useampaan kertaan maininnut kokosi täällä.

Mutta alkuperäinen asian pointti, mitä väliä mitä muut ajattelee, jos itsensä kanssa sinut ei elämän tärkeimpiä asioita ole paino ja mitä muut siitä ajattelee.

 

[no huh]

[QUOTE="vieras";22656778]Saat toki sanoa, vapaa palsta, en edes tiennyt että olet useampaan kertaan maininnut kokosi täällä.

Mutta alkuperäinen asian pointti, mitä väliä mitä muut ajattelee, jos itsensä kanssa sinut ei elämän tärkeimpiä asioita ole paino ja mitä muut siitä ajattelee.[/QUOTE]

Minä olen itseni kanssa sinut ja kyllä yksi mun elämän tärkeistä asioista on myös paino. Se korreloi aika tehokkaasti hyvinvoinnin kanssa ja haluan pitää itsestäni huolta, miksi en pitäisi. Minusta on huolestuttavaa jos paino on ihan yksi ja sama, silloin ei varmaan omasta itsestä huolen pitäminen ole ihan parhaalla mallilla.

Painosta kannattaa pitää huolta, kannattaa liikkua ja syödä ja elää terveellisesti, noma kroppa kuitenkin kyseessä.

 

[dfdf]

Täyttä puppua. Älä välitä kateellisen kommenteista. Samanlaisia minäkin sain sen jälkeen, kun aloin urheilla kilpailumielessä (27 vuotiaana) ja siinä sivussa myös kroppani muuttui timmiksi. Kroppani oli upeimmillaan ollessani 32 vuotias.

Sen jälkeen kun lopetin kilpaurheilun ja lösähdin sohvalle herkkujen ääreen, niin läskiä on kertynyt. En kuitenkaan päästä itseäni lihavaksi, vaan pidän itseni normaalipainoisena. Kropan malli vain on muuttunut epäedullisemmaksi, kun lihakset ovat muuttuneet läskiksi.

 

[25v.]

Vasta nyt 25-vuotiaana olen ensimmäistä kertaa suht tyytyväinen kroppaani ja olo on hyvä ja ihana, kelpaan itselleni ja muista ei niin väliä!!!

Painoin teininä 75-78kg (pituus 170cm) eli olin aika pullukka teini, nyt kolmen lapsen jälkeen painan 66-68kg ja elän toivossa että muutama kilo jumpalla vielä lähtisi

 

["Jenis"]

Höpsis. Aikuisena vaan elämäntyyli alkaa muuttua (monilla, ei kaikilla) ja sinne sohvanmutkaan lösähdetään sen sijaan että mentäis ja tehtäis kuten nuorempana. Lapset on myös monelle tekosyy - ei ehdi eikä jaksa pitää itsestään huolta. Vaan eiköhän se yksilö ihan itse ole elopainostaan ja fyysisestä kunnostaan vastuussa, oli sitten 25-, 35- tai 45-vuotias.

 

[Leukistinen aksolotli]

Eihän se nyt sitä tarkota, että paino on elämän tärkein asia, jos sen jossain kertoo. Outoo taas tää, et ain jollain on tarve tulla sanomaan niinkuin hänellä ois tarkkaakin tietoo muiden minäkuvasta.

 

[Ego]

En tiiä muuta ku että lesti on jalassa levinny lapsen saamisen myötä.

 

["vieras"]

Minä olen itseni kanssa sinut ja kyllä yksi mun elämän tärkeistä asioista on myös paino. Se korreloi aika tehokkaasti hyvinvoinnin kanssa ja haluan pitää itsestäni huolta, miksi en pitäisi. Minusta on huolestuttavaa jos paino on ihan yksi ja sama, silloin ei varmaan omasta itsestä huolen pitäminen ole ihan parhaalla mallilla.

Painosta kannattaa pitää huolta, kannattaa liikkua ja syödä ja elää terveellisesti, noma kroppa kuitenkin kyseessä.

Olet oikeassa, hieman kärjistin

Pidän itsestäni huolta, olen aktiiviurheilija, mutta silti, en tiedä paljonko tällä hetkellä painan ja vaikka tietäisin,se ei ole elämäni keskiö. Tällä palstalla on huolestuttavan usein näitä: olen tämän ja tämän mittainen, painan näin paljon ja olenko lihava, tai naapurin täti sanoi luukasaksi, onko se kateellinen vai enkö saa olla hoikka...ja sitten todistellaan kuinka kukakin on laiha tai vastaavasti lihava vaikka varmasti paino terveellisyyden rajoilla. Itsestään huolehtiminen ja toisten sanomisista välittäminen kokoon liittyen on kuitenkin kaksi eri asiaa

 

["jello"]

Mä pystyin nuorena syömään oikeastaan mitä tahansa lihomatta, ja vedinkin paljon sipsejä ja suklaata. Opiskelujen loppuvaiheessa 22-vuotiaana havahduin että paino alkoikin nousta tällä samaisella ruokavaliolla, joten kyllä mulla ainakin tapahtui jotain aineenvaihdunnan hidastumista koska muuten elin ihan niin kuin ennenkin. Ei siinä muuta ollut tehtävissä kuin alkaa kontrolloimaan herkkujen syömistä, ja tällä tavoin olenkin saanut painoni pidettyä samoissa lukemissa lukuunottamatta kahta raskautta ja pientä parin kilon jojoilua suuntaan ja toiseen. Nyt on ikää 31 vuotta, pituus 164 cm ja painoa 55 kg.

 

[tosi on]

Kyllä mulle ainakin on monesti sattunut kohdalle, että arvostellaan painoa liittyen lapsen saamiseen. Sain esikoiseni 25-vuotiaana, ja raskausaikana painoa tuli 15 kg, mikä selittyy matalalla lähtöpainolla. Synnytyksen jälkeen kesti nelisen kuukautta, että tuo 15 kg putosi, ja putosi itse asiassa vielä pari kiloa enemmänkin, alipainon puolelle, koska vauva huusi koko ajan, vaati jatkuvaa kantamista jne. ja en itse ehtinyt syömään päivän aikana kunnolla. Kaikki ajat kun vauva nukkui (n. 30 min kerralla) menivät siihen, että ahmin hulluna mitä tahansa ruokaa suuhuni.

Nyt kun lapsi on 1,5-vuotias ja elämä tasaantunut vauva-ajoista, painan saman verran kuin ennen raskautta ja saman verran kuin olen painanut n. 13-vuotiaasta asti (aktiiviurheilukausia lukuunottamatta, jolloin paino aina vähän putosi). Koko tänä synnytyksen jälkeisenä aikana mun painoa on kommentoitu ahkeraan, vaikka olen täysin normaalipainoinen , BMI taitaa olla jotain 20,2 kun se neuvolassa joskus laskettiin. Yleensä kommentoidaan, että eikö lapsi annan sun syödä kun olet noin hoikka tai että voivoi, unohdatko itse syödä kun lapsi vie niin paljon aikaa...

Mua vaan ärsyttää tässä se, että eikö nimenomaan paino ja omat syömiset ole ihan ihmisen oma asia, mitä hittoa niitä muut kommentoi? Etenkin jos seurassa tuollaista kommentoidaan, niin tulee aika kiusaantunut olo. Mitä hittoa siihen sitten pitäisi vastata.

 

[No,]

Onko tälle asialle jotain oikeaa perustelua? Siis että tuon ikävuoden jälkeen nainen muuttuu aikuiseksi ja siihen kuuluu se painonnousu myös. Että vähän päälle 25 pitää vaan hyväksyä uusi aikuinen vartalonsa eikä ole edes sopivaa näyttää samalta kuin nuorena.

Tokihan energiankulutus laskee jos vertaa esim. kasvuikäiseen nuoreen, mutta ei se nyt niin paljon laske, että sillä voisi perustella lihomista. Syömiset pitää osata suhteuttaa kulutukseen. Ja huvittavinta on se, että esim. 28v ei voisi näyttää samalta kuin näytti silloin kun oli 20v. Eikä pidäkään.

Itse olen painanut ikävuodet 16-24 noin 60 kiloa (pituus 171). 25-vuotiaana paino nousi ja 26-vuotiaana painoinkin jo 72kg. Nyt sitten laihdutin tuon ihran pois ja painan 58kg. Minua on avoimesti paheksuttu, kun en osannut hyväksyä "aikuista itseäni".

En kuulemma ymmärrä, että aikuisena kroppa muuttuu ja se kuuluu asiaan. 20v tytöt kuulemma saavat olla, mutta minä en. En kuulemma tule onnistumaan pitämään painoani (vaikka se on nyt pysynyt tuossa 58:ssa kohta vuoden), koska kroppani haluaa kilot takaisin. Ellen nyt sitten pelkkää salaattia syö ja kuihduta itseäni. Olin siis muiden mielestä parhaimmillani 26v pullukkana.

En mäkään olis "hyväksynyt" noin suurta painon-nousua! mä painoin 26v asti 52kg (olen 168cm) ja sit ihmeellisesti nousi pari kiloa,en tuosta kyllä hätkähtänyt,mutta nyt olen 42v ja paino lähestyy uhkaavasti 60 kiloa,mikä on mulla ehdoton ettei yli saa mennä...pitäs varmaan alkaa vähä miettiä mitä suuhunsa laittaa,mutta kun on aina saanu huoletta syödä ja olenkin aikamoinen herkkupeppu,niin vaikeetahan tuo on.Normaalia on et paino iän myötä vähän nousee,mutta että kymmeniä kiloja,ei käy,ainakaan mulle.

 

["bnm"]

[QUOTE="Lissu";22656009]Onhan se tietysti totta että iän myötä painonhallinta vaikeutuu. Aineenvaihdunta hidastuu ja mulla ainakin raskaudet on vaikuttaneet niin että läskit jämähtävät helpommin kuin ennen.[/QUOTE]

Tuo aineenvaihdunnan hidastuminen on ihan pelkkää puppua, pelkkä myytti ja laiskojen tekosyy. Oikeasti ihminen itse hidastuu. Ei kolmekymppinen juokse enää harrastusten ja vastakkaisen sukupuolen perässä niin paljoa kuin kaksikymppinen. Kengät sidotaan tuolilla istuen eikä enää viitsitä mennä kyykkyyn jne. Kavereiden kanssa istutaan sivistyneesti iltaa, eikä enää lähdetä aamukolmelta pulkkamäkeen. Pienistä asioista se kertyy.

Yleensä laiskoilla lisäkilojen kertyminen alkaa heti kun kasvu loppuu. Kilo vuodessa ei tunnu paljolta, mutta sitten kolmikymppisenä havahdutaan, että oho, tulikin yi 10 kiloa.

Järkyttävimpiä ihmisiä ovat ne, jotka syyttävät lapsiaan omasta lihomisesta. Raskauskilot, bullshit. Ja jos ei lastenhoidolta ehdi liikkumaan, niin sitten vain syödään vähemmän.

 

["bnm"]

Ei se ole mitenkään normaalia. Tavallista ehkä, mutta ei normaalia.

 

[No,]

kyllä mä sanoisin että muutaman kilon nousu on normaalia,ei muutaman kymmenen...

 

["bnm"]

kyllä mä sanoisin että muutaman kilon nousu on normaalia,ei muutaman kymmenen...

Muutaman kilon nousu on tavallista ja yleistä, mutta ei sillä tavalla normaalia kuin esimerkiksi näön heikkeneminen vanhetessa. Lähes kuka tahansa voi halutessaan painaa 50-vuotiaana saman verran kuin lukiossa.

 

["vieras"]

[QUOTE="niinpä";22655930]Ehkäpä ne tosiaan on ne raskaudet ennemmin kuin ikä..[/QUOTE]

Mä en oikein usko tähänkään. Ekan -ja ainoan- lapseni sain hiukan vajaa 30-vuotiaana ja ennen sitä olin melko hoikka. Paino ei juuri noussut vaikka mitä olisin syönyt. Liikuntaa en ole kovin paljon harrastanut. Lapsen saannin jälkeen imetys laihdutti entisestään. Kunnes vuoden parin kuluttua imetyksen lopettamisesta paino palasi normaaliksi.

Sen sijaan nyt viimeisen vuoden aikana olen huomannut lihoneeni jonkun verran. Kaikki kertyy epäterveellisesti juuri vatsan seudulle. Raskaudesta on jo 6 vuotta aikaa. Ehkä sitten on kyse hormoneista, mun tapauksessa varmaankin hormonitoiminnan vähenemisestä.

 

[Äitikin]

Tekosyy? Itse painan saman verran kuin 17- ja 30-vuotiaana nyt 40-vuotiaana. Opiskeluaikoina n. 20-23 tosin painoin muutaman kilon vähemmän, mut se oli väliaikaista ja melkein anorektista oikeastaan, rahat vaan meni muuhun kuin ruokaan. Riippuu kai elämäntyylistä, itse tykkään liikunnasta niin ei pääse kertymään. Tykkään kyllä herkuista mutta en esim. viihdy keittiössä tai ole töissä ruoan lähistöllä niin ei tule napsittua herkkupaloja. Raskaudetkaan eivät ole vaikuttaneet kuin sen rapian 9kk.