Meillä meni liki 20 vuotta ennen kuin miehen mieli muuttui ja halusi naimisiin. Kihloihin mentiin muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen, asuntokin oli ostettu. Jos minä olisin jäänyt odottamaan naimisiin"pääsyä" ennen lapsia, olisin jäänyt lapsettomaksi. Mun mielestä on tosi törkeää kommentoida niin kuin tuo yksi valopää, että pitäisi kattoo kenen kanssa lapsia tekee. Minun mies on ollut erittäin hyvä isä ja lapset ovat olleet toivottuja ja rakastettuja.
Uskoakseni miehen nihkeys naimisiinmenoon johtui hänen vanhempiensa avioliitosta. Yhdessä ollaan vuosikymmeniä hampaat irvessä vaikka rakkaus kuoli jo alkumetreillä. Itse olen tässä vuosien varrella pari kertaa miettinyt eroa, mutta mies on halunnut jatkaa ja olemme saaneet ongelmat selvitettyä. Aika moni ystävistä on eronnut, mutta nyt kohta kolmenkymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen alamme uskoa, että loppuelämä ollaan yhdessä.
Hääpäivä oli tosi kiva, mentiin naimisiin kirkkoherranvirastossa, lapset oli mukana ja todistajat viraston henkilökunnasta. Ystäville, vanhemmille ja muille sukulaisille ilmoitettiin jälkikäteen. Mies ei missään nimessä olisi halunnut sellaista perinteistä hääpäivää. Onneksi oltiin samaa mieltä asiasta.
