Miten oma äiti voi olla näin kamala..??

[.]

Pistä välit poikki, lapsesikaan ei voi hyvin jos kuulee kuinka äitiänsä solvataan.
Äitisi on suorastaan hävytön.
Aluksi on vaikeaa kun soittelee perään mutta pidä yhteys vain niihin ihmisiin jotka ovat itsellesi voimavara eivätkä painolasti.
Tsemppiä.

 

["aloittaja"]

Pisti mulle äsken viestiä, että hällä on oikeus sanoa oma mielipiteensä, pidin mä siitä tai en.
En saisi valittaa asiasta.
Pistin viestin takas, että mulla ei ole mitään sanottavaa..

 

["iana"]

Äitisi kuulostaa narsistiselta. Ei välttämättä ole tyylipuhdas narsisti, mutta epäterveen narsismin puolelle tuo menee. Hän käyttää sinua hyväkseen parantaakseen oloaan. Sinä uhkaat häntä olemalla parempi kuin hän. Hän tuvrautuu valtaan, pahoittaa mielesi tahallaan, jottet olisi niin vahva. Varsinkin vanhemmilla, ja erityisesti äideillä, on mahdollisuus kohdella meitä tuolla tavalla sillä äiti-lapsi suhde pysyy hyvin vahvana läpi koko elämän, aikuisuudessakin. Haluamme niin kovasti, että äiti rakastaisi ja välittäisi, että kestämme pahimmatkin paskat. Kukaan ei todellakaan kuuntelisi tuollaista sontaa ystävän sanomana. Mitä läheisempi henkilö on, sitä vaikeampi on nähdä kuinka sairasta hänen käytöksensä on ja kuinka kaukana se on todellisuudesta.

Sinä olet kaunis ihminen ja ansaitset paljon parempaa.

 

["aloittaja"]

Viestiä pukkaa.. nyt mä olen sitten pistänyt muka sanoja hänen suuhunsa.
Hän ei IKINÄ ole haukkunut mua?! :O

 

["vieras"]

Ei kannata mennä tuohon neuvotteluun mukaan, koska siinä päädyt häviäjäksi. Olet hänelle kertonut sen mikä harmittaa ja sitä ei tarvitse jankuttaa sitten tämän jälkeen, jos ei kerran perille mene. Usein se on sellaista kissanhännänvetoa hautaan saakka, ettei siihen kannata itseään laittaa. Mieluummin on sitten kokonaan ilman. Todella huvittavaa, että äitisi jutut ovat kuin oman äitini suusta. Onkohan olemassa joku oppilaitos narsistiäideille, kun ovat niin samasta puusta veistettyjä pellejä .

 

["aloittaja"]

No nyt on välit katkastu, mun puolelta ainakin.. Riitti tää ainanen itsetunnon alennus á la äiti.

 

["aloittaja"]

Joo viimeinen veto oli, että mun pitäs ymmärtää häntä koska hänen isänsä on latistanut hänet kun hän oli pieni. Että mun pitäs ajatella mitä hän on joutunut läpikäymään.
Sanoin vain että ajattelit sitten siirtää sitä perintönä. Että mä en näköjään koskaan voi olla sellainen kun sä tahdot, joten lopetan tavoittelun tähän, ja olen onnellinen tähän elämään mitä mulla on.

 

["vierailija"]

[QUOTE="aloittaja";22746833]Joo viimeinen veto oli, että mun pitäs ymmärtää häntä koska hänen isänsä on latistanut hänet kun hän oli pieni. Että mun pitäs ajatella mitä hän on joutunut läpikäymään.
Sanoin vain että ajattelit sitten siirtää sitä perintönä. Että mä en näköjään koskaan voi olla sellainen kun sä tahdot, joten lopetan tavoittelun tähän, ja olen onnellinen tähän elämään mitä mulla on.[/QUOTE]

Hyvä ap! Sinun ei tarvitse olla äitisi sylkykuppina!

 

["iana"]

[QUOTE="aloittaja";22746833]Joo viimeinen veto oli, että mun pitäs ymmärtää häntä koska hänen isänsä on latistanut hänet kun hän oli pieni. Että mun pitäs ajatella mitä hän on joutunut läpikäymään.
Sanoin vain että ajattelit sitten siirtää sitä perintönä. Että mä en näköjään koskaan voi olla sellainen kun sä tahdot, joten lopetan tavoittelun tähän, ja olen onnellinen tähän elämään mitä mulla on.[/QUOTE]

Olet alkanut ymmärtämään Hienoa! Luin lehdestä kerran hienostimuotoiltun kuvauksen narsisista: Hän syö sinun pizzasi, ei maksa siitä, valittaa että se on pahaa ja kertoo siitä muillekin. Äitisi ei kuulosta ihan täydeltä narsistilta, mutta piirteitä hänellä siitä on. Väittää, ettei hauku, ja jos haukkuukin niin on sinun syytä, tai jos ei sinun niin vähintään jonkun muun syytä.

Sinä voisit olla malli, lääkäri ja rikas. Äitisi keksisi silti uusia tapoja kutsua sinua typeräksi, rumaksi tai vähintäänkin kylmäksi pröystäilijäksi. Hänelle ei tule riittämään mikään sillä hän ei pidä itsestään. Kun ei voi hyväksyä itseään, on aivan mahdotonta hyväksyä muut. Se olisi liian kova isku hänelle. Että joku muu olisikin riittävän hyvä mutta hän ei.

Leikkaa hänet pois elämästäsi, tai vähintäänkin hänen haukkunsa.

 

[......]

arvaan, että olet keskimäinen lapsi?

 

["aloittaja"]

arvaan, että olet keskimäinen lapsi?

Olen äitini ensimmäinen tytär, hänellä siis yksi poika minun lisäkseni eri isän kanssa. Nykyään yksinäinen nainen.

 

[Tapiontytär]

arvaan, että olet keskimäinen lapsi?

Mitenhän tämä arvaus liittyisi itse asiaan?

Minä olen nuorimmainen, ainoa tyttö, eli olin vanhempien ja isoveljien pikku prinsessa. Silti aikuisiällä olen kuullut jatkuvasti kysymyksiä äidiltäni, miksi meikkaan noin, miksi pukeuduin näin, miksi toimin tällein..ja tietysti se klassinen laulu siitä, miten olen niin päässyt leviämään ja lihonut.
Eilen näytin äidilleni että jalassani olevat koon 40 housut on mulle isot, kun puoli vuotta sitten housukoko oli 44. Äitini kommentti oli että "juu, kyllä sä kohta varmaan alat normaali-ihmisen mitoissa olemaan"

Äidilläni on diagnosoitu masennus ja on lääkityksellä. Yksinäinen ja kontrollifriikki. En jaksa enää korvaani lotkauttaa saati pahastua, jos sanoo jotain painostani tai muusta, koska tiedän ettei osaa ajatella omaa nenäänsä pidemmälle.

 

[pikkumy]

Itselläkin kokemusta välien laitosta tilapäisesti poikki. Tosin kyseessä oli mun kohdalla isä, joka ei voinut hahmotaa sitä et mä en jaksa kaikkea mitä se (kun ei terveetkään pysy sen vauhdis). Ja toisinaan tuo jopa tehoaa, alkaa kyllä vanhempi ihan itsekin miettiä voisiko minussa sittenkin olla jotain vikaa kun lapsi ei enää halua kommunikoida.

Ja nuo lääkkeet turvottaa kyllä, osa saattaa pysyä elimistössä niin hyvin että nelisen kk lopetuksen jälkeen vasta lähtee nesteet liikkeelle, söi tai liikkui ihan miten tahansa.

 

["huoh"]

[QUOTE="aloittaja";22746187]Mä olen 175 pitkä ja painan 80kg (lääkkeitä ennen 5 kiloa vähemmän)[/QUOTE]

Et edes ole lihava... itse olen 170 ja silloin kun painoin 75 olin just sopiva ja joku jopa sanoi hoikaksi.

 

["aloittaja"]

Itselläkin kokemusta välien laitosta tilapäisesti poikki. Tosin kyseessä oli mun kohdalla isä, joka ei voinut hahmotaa sitä et mä en jaksa kaikkea mitä se (kun ei terveetkään pysy sen vauhdis). Ja toisinaan tuo jopa tehoaa, alkaa kyllä vanhempi ihan itsekin miettiä voisiko minussa sittenkin olla jotain vikaa kun lapsi ei enää halua kommunikoida.

Ja nuo lääkkeet turvottaa kyllä, osa saattaa pysyä elimistössä niin hyvin että nelisen kk lopetuksen jälkeen vasta lähtee nesteet liikkeelle, söi tai liikkui ihan miten tahansa.

Kieltämättä nuita lääkkeitä syödessä tulee jos jonkinmoista. Kortisoni turvottaa ja närästää ja tulee kuumia aaltoja, nivelet oireilee yms. Sitten toinen lääke sellainen munuaissiirron jälkeen käytettävä, se aiheuttaa myös turvotusta, lisäksi sitä ihanaa närästystä lisää. Unettomuutta kuten kortisonikin. Siihen vielä päälle 6 muutakin lääkettä, plus ne närästyslääkkeet ja nesteenpoistolääkkeet mitä joutuu syömään.
Ei jotenkin kaipaa sitä että joku vielä jaksaa motkottaa asiasta jolle et oikeastikkaan voi mitään.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="huoh";22747153]Et edes ole lihava... itse olen 170 ja silloin kun painoin 75 olin just sopiva ja joku jopa sanoi hoikaksi.[/QUOTE]

No olo on kyllä lihava, siis tässä 80 kilon nesteytetyssä kunnossa. Mutta siis ei siitäkään tarttis kenenkään sanoa mitään. Varsinkin kun olen kertonut että pahoitan mieleni siitä, ja kun olen kertonut lääkkeiden tekevän tätä. Että en tosissaan itse sille mitään mahda.

 

["aloittaja"]

Voi luoja sentään.. nyt se kyselee tekstarilla että miksi mä nyt yhtäkkiä rupesin sille mesoamaan kaikesta? Ei hän sanonut mitään mitä ei ennen olisi sanonut.
No niinpä, taitaa siis ehkä itsekkin tajuta, että on aina parjannut mua.

 

[TrueBlood]

miten voin olla noin lihava?

Tässä taas ei joku ymmärrä sitä, että sairaudet voivat aiheuttaa ylipainoa, jolle ei oikeasti voi mitään...

Ap, itse sanoisin tuossa tapauksessa äidille suorat sanat tai sitten katkaisisin välit kokonaan.

 

["aloittaja"]

Tässä taas ei joku ymmärrä sitä, että sairaudet voivat aiheuttaa ylipainoa, jolle ei oikeasti voi mitään...

Ap, itse sanoisin tuossa tapauksessa äidille suorat sanat tai sitten katkaisisin välit kokonaan.

Juu, enpä ole vastannut hänen viesteihinsä enää. Olen sanonut hälle, että on parempi olla sanomatta mitään, jossei ole mitään tähdellistä sanottavaa.. Sen jälkeen olen vetäissyt kännykkähiljaisuuden.

 

[vierass]

Mitähän muuta? Tuli helvetin hyvä fiilis taa Päivä on pilalla.. ehkä enemmänkin.
Ihmettelen vaan että onko kellään muulla tämmöstä marttyyri äitiä.

Tuo oin normaalia, tietäisi miten vaikeita riitoja omalla äidilläni on äitinsä kanssa ja välillä siskoni.
Kyse on siitä että suo koetellaan, on susta kiinni miten asiasta selviydyt voittajana. Välien poikkipistäminen ei ole ratkaisu. Ette taatusti ole ekaa kertaa äiti ja tytär, olette olleet läheisiä jo edellisessä elämissänne, mutta jos ette pääse sopusointuu ei piinanne lopu vieläkään vaan jatkuu taas seuraavassa elämässä.
On vain yksi ratkaisu, saavuttaa sopusointu molempien välillä, se lopettaa kaiken ja pääsette molemmat elämänkierrossanne eteenpäin.

 

["aloittaja"]

Tuo oin normaalia, tietäisi miten vaikeita riitoja omalla äidilläni on äitinsä kanssa ja välillä siskoni.
Kyse on siitä että suo koetellaan, on susta kiinni miten asiasta selviydyt voittajana. Välien poikkipistäminen ei ole ratkaisu. Ette taatusti ole ekaa kertaa äiti ja tytär, olette olleet läheisiä jo edellisessä elämissänne, mutta jos ette pääse sopusointuu ei piinanne lopu vieläkään vaan jatkuu taas seuraavassa elämässä.
On vain yksi ratkaisu, saavuttaa sopusointu molempien välillä, se lopettaa kaiken ja pääsette molemmat elämänkierrossanne eteenpäin.

Anteeksi, mutta kerrotko mikä se keino on? Mä en tiedä miten edetä ihmisen kanssa joka ei mielestään tee mitään väärin tässä?

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";22749006]Anteeksi, mutta kerrotko mikä se keino on? Mä en tiedä miten edetä ihmisen kanssa joka ei mielestään tee mitään väärin tässä?[/QUOTE]

Se keino sun pitää löytää itse, voin suositella luettavaksi mm. Edgar Caycen Akaasiset Aikakirjat ja Eckhart Tollen Läsnäolon voima. Noilla pääset ainakin eteenpäin asiassa, kenties jälkimmäinen sopisi äitillesikin lahjaksi tai joku muu Tollen kirjoista. Hänen Tyyneys puhuu kirjan annoin omalle äitilleni joululahjaksi, kenties se saa hänet ymmärtämään maailman paremmin ja elämän.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";22749062]Se keino sun pitää löytää itse, voin suositella luettavaksi mm. Edgar Caycen Akaasiset Aikakirjat ja Eckhart Tollen Läsnäolon voima. Noilla pääset ainakin eteenpäin asiassa, kenties jälkimmäinen sopisi äitillesikin lahjaksi tai joku muu Tollen kirjoista. Hänen Tyyneys puhuu kirjan annoin omalle äitilleni joululahjaksi, kenties se saa hänet ymmärtämään maailman paremmin ja elämän.[/QUOTE]

Puhut viisaita ja varmasti olet oikeassa, mutta mulla ei ole voimia tähän kaikkeen säätämiseen. En ymmärrä miksi aikuinen ihminen tahtoo tehdä kaikesta tällaista valtataistelua. Mulla ei myöskään juurikaan ole ylimääräistä lahjoitella hälle kalliita kirjoja, joita hän tuskin edes suostuisi lukemaan. Kiitos kuitenkin.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";22749186]Puhut viisaita ja varmasti olet oikeassa, mutta mulla ei ole voimia tähän kaikkeen säätämiseen. En ymmärrä miksi aikuinen ihminen tahtoo tehdä kaikesta tällaista valtataistelua. Mulla ei myöskään juurikaan ole ylimääräistä lahjoitella hälle kalliita kirjoja, joita hän tuskin edes suostuisi lukemaan. Kiitos kuitenkin.[/QUOTE]

Kirjastosta löytyy nuota, kun olet lukenut niin ymmärrät mistä tuo johtuu ja siten voi myös löytää keinon asian hoitamiseen. Voimia jaksamiseen, ratkaisu on aina löydettävissä

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";22749231]Kirjastosta löytyy nuota, kun olet lukenut niin ymmärrät mistä tuo johtuu ja siten voi myös löytää keinon asian hoitamiseen. Voimia jaksamiseen, ratkaisu on aina löydettävissä[/QUOTE]

Aijoo, kirjasto *nolo*. Noh ehkä mä kokeilen, mutta yksipuoliseksi menee. Ei kai munkaan kaikkea tartte yrittää ymmärtää. Vika ei nyt kuitenkaan ole suurimmaksi osaksi mun päässä?