onko muita jotka ovat alkaneet seurustella nykyisen miehen kanssa vanhempana n.30v:nä eikä yhteisiä kavereita

[holirei]

Me ollaan oltu miehen kanssa reilu 2 v yhdessä ja meillä ei ole yhteisiä kavereita,jos ei lasketa meidän sisaruksia.

Mua on alkanut harmittamaan kun exän kanssa oli yhteisiä kavereita ja niitten kanssa oli kiva istua iltaa joskus tms,mutta miehen kanssa meillä ei ole yhteisiä kavereita.mies löytää jotain vikaa kaikista kavereistani melkein ja taas miehen piirit on ollu sen verta erilaiset että en edes välttämättä halua niihin tutustua (huumeita,alkoholismia) ja haluaisin siis että meillä olisi yhteisiä perheellisiä kavereita kenenkä kanssa voisi esim viettää uuden vuoden,ne kellä ei ole lapsia niin ei niinkään kiinnosta koska ne eivät niin ole välttis samalla aaltopituudella taikka pitää aina päästä baariin ja haluisin että olisi pariskunta,ikäänkuin kummallekkin jutteluseuraa.

Otin miehen kanssa eilen asian puheeksi ja hän sanoi että voi kyllä yrittää tutustua paremmin mun kavereihin (on jo tavannu kaikki joskus,mutta ei kiinnosta niitten kanssa alkaa istumaan iltaa)

Asia on aika tärkeä,kun olen kotona ja olisi kiva aikuistakin seuraa saada,viikolla en niin niitä kaipaa,kun ei ole oikein aikaakaan.

Mutta siis onko muilla samanlaista tilannetta ollu ja miten olette ratkaisseet "pulman" ?

 

[pölli]

Tuossa iässähän on aika vaikeata tutustua uusiin samankaltaisiin ihmissiin joittenka kanssa ajatusmaailma menee yksiin,joten yrittäkää ehdyttää niitä vanhoja kaverisuhteita.

 

[iiris-77]

Me tavattiin toisemme n. 28 vuotiaina. Ei ollut yhteisiä kavereita ollenkaan, itse asiassa miehelläni muutenkaan ei ollut kun pari kaveria (heillä suku tärkeä) ja ite kun olin muuttanut kans vasta paikkakunnalle niin eipä ollut kavereita.

Muakin harmitti jossain vaiheessa kun miehen ainoat kaverit on sit jotain poikamiehiä tai muuten ongelmatapauksia eikä yhteisiä hetkiä vaan ole eikä tule.

Mut sit löysin äitikerhojen kautta ittelleni tosi ihania äitikavereita ja sain tukihenkilönkin MLL:ltä ja nyt en kaipaa miehen kavereita enää ollenkaan. Muutamasta äitikaverista on puolisoineen tullut myös meille kaveriperhe.

 

[luo tulevaa]

Tuossa iässähän on aika vaikeata tutustua uusiin samankaltaisiin ihmissiin joittenka kanssa ajatusmaailma menee yksiin,joten yrittäkää ehdyttää niitä vanhoja kaverisuhteita.

Mielestäni juuri ikääntyessä on helpompi tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia tuttavia ja kavereita. Oma persoona on itselleen tutumpi ja tietää mitä haluaa ja tietää millainen on. Löytää helpommin ns. samanhenkisiä ihmisiä.

 

["a.p"]

juu omia kavereita mullakin on kyllä,mutta sellasia lapsellisia (lapsia omaavia ) pariskuntia joittenka kanssa nimenomaan menee ajatukset yksiin olisi enemmän kuin ihanaa.Tosin jos ei vanhoista kavereista saa mitenkään yhteisiä kavereita niin sitten varmaan on tyydyttävä ole erkseen kavereina vaikka ei sitten ehkä saisi niitä yhteisiä kivoja iltoja.

 

[BootyPeppi]

Ei meilläkään ole yhteisiä kamuja, tosin monet kamuista on tulleet yhteisiksi.

 

["a.p"]

Mielestäni juuri ikääntyessä on helpompi tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia tuttavia ja kavereita. Oma persoona on itselleen tutumpi ja tietää mitä haluaa ja tietää millainen on. Löytää helpommin ns. samanhenkisiä ihmisiä.

Mistäköhän niitä uusia kavereita sitten löytää jos elämä pyörii aika lailla perheen ympärillä.
Aikuiset ovat niin omanlaisiaan jo että minunkin mielestä on aika vaikeata löytää samankaltaisia ihmisiä,tai ainakin näin voisi kuvitella.

Nuorena taas on helpompi sulautua joukkoon,ja mielipiteet ei niin vahvoja,elämäntavat jne

 

["Näin meillä"]

Me tavattiin yli 30v. Mun mies on tullut pohjoisesta tänne etelä-Suomeen vasta 2000-luvun alussa ja sielläkään sillä ei ole kun kaksi hyvää kaveria, joiden kanssa pitää yhteyttä. Mulla olis kavereita ympäri Suomen (seurallinen kun olen), mutta mies ei pidä yhtään ns. "illanvietoista" ym. jutuista, joissa pitää väkisin olla ihmisten (=mun kavereiden ja niiden perheiden kanssa) yhdessä. Mä sitten olen luopunut kaikesta semmoisesta ja ainoat jotka meillä käy kylässä, on vanhemmat ja kahden lapsen kummit ja nekin n. pari kertaa vuodessa. Eipä täältä lähdetä myöskään ns. "tyttöjen iltoihin" tms.

 

["a.p"]

Isekkin olen lähes luopunut kavereistani,soittelen kyllä yhden kanssa päivittäin ja joittenkin muitten harvemin,mutta kun minäkään en ole tyttöjen illoissa käynyt ja mieskään ei käy mies kavereitten kanssa missään niin olisi kiva että olisi yhteisiä kavereita joista molemmat pitävät.

 

[Madicken04]

Itse olin 26v ja mies 35v kun alettiin seurustelemaan, ei ollut entuudestaan yhteisiä kavereita. Toisaalta olin itse muuttanut juuri uuteen kaupunkiin ja maahankin sekä aloittanut samassa työpaikassa missä mies oli, työn kautta siis tutustuttiinkin. Näin ollen tutustuin myös miehen kavereihin ns. omillani. Alettiin seurustelemaan aika pian tavattuamme, mutta siinä vierähti 4kk ennen kuin kerrottiin seurustelusta työpaikalla & kavereille. Oltiin siis siihen asti itsekin vain "kavereita" keskenämme ja tavallaan päästiinkin mukaan samaan kaveripiiriin noin.

Myöhemmin on kavereita tullut yhtä ja toista kautta, ehkä ollaan jotenkin samantyyppisiä ihmisiä kun tullaan myös yleensä hyvin juttuun toistemme kavereiden kanssa. Monista kavereista tuleekin helposti molempien kavereita.

 

[ni]

[QUOTE="a.p";22767861]Isekkin olen lähes luopunut kavereistani,soittelen kyllä yhden kanssa päivittäin ja joittenkin muitten harvemin,mutta kun minäkään en ole tyttöjen illoissa käynyt ja mieskään ei käy mies kavereitten kanssa missään niin olisi kiva että olisi yhteisiä kavereita joista molemmat pitävät.[/QUOTE]

Jooo, kandee tehä just noin, et jättää kaikki kaverinsa ja yhteyden pidot ku alkaa seurustelmaan DDD Ja sitte ihmetellään et voi, ku ei oo kavereita. ja nyt nyt niitä pitäs saada sit taas. Ja ihan yhteisiä.