V
vieras
Vieras
Mä ilmoitin että tykätä ei tarvi mut toimeen olisi syytä tulla. Kahvittelu on meillä se minimi molemmin puolin, sit saa karata 
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja trolli:
olen yrittänyt ja sanoo vain "ettei kiinnosta"
en voi tietenkään pakoottaa, mutta pakosta otan tämän(kin) asian itseeni. Tulee ihan sellainen tunne, että miksi minuun haluusi tutustua vaikka olen näinkin paljon nuorempi.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No ei todellakaan aina. Minä täytän juuri 27, mieheni on 30 ja meillä on kaksvitosia kavereita ja lähemmäs nelikymppisiä. Hyvin tullaan toimeen myös molempien yli viiskymppisten vanhempien ja sukulaisten ja kavereiden kanssa. Tunnetaan monia 35 ja enemmän, jotka ovat hyvinkin paljon kypsymättömämpiä kuin jotkut meidän 22-vuotiaat kaverit.
Meillä on jonkun verran yhteisiä kavereita kun hengailtiin ja notkuttiin samoissa "porukoissa" ennenkuin alettiin seurustelemaan. Ollaan kuitenkin niin kotihiiriä, että suurin osa tuttavuuksista on kuihtunut pois ja jäljellä on oikeastaan vaan muutamia ystäviä. Molemmilla on sitten myös sellaisia kavereita, jotka ovat enemmän "omia", mutta hyvin tullaan toimeen ja jutellaan aina heidänkin kanssaan, myös mies, vaikka ei mikään sosiaalinen sielu olekaan.
Aika typerältä vaikuttaa ap:n miehen käytös. Eikä kukaan voi lähtökohtaisesti olettaa että "ei meillä kuitenkaan ole samat jutut eikä tykätä toistemme seurasta". Kyllä nyt jokainen fiksu ja kohtelias ihminen viitsii edes yrittää vähän tutustua. Sitten jos ei synkkaa, niin ei tarvi muuta kuin olla kohtelias ja joskus juoda vaikka se kahvikuppi seurassa.
V
vieras
Vieras
Jos se pelkää, että teillä alkaa rampata sitä porukkaa enemmänkin, jos käyttäytyy vieraanvaraisesti?
Tunnistan tosta ap:n ukon käytöksestä itseäni, joskin niiltä ajoilta kun olin masentunut...eihän toi hyvää käytöstä ole, mutta se oli mulle silloin vaan kauhea stressitekijä, jos joku tuli kylään ja olis pitänyt jaksaa sille vielä puhuakin jotain, tai edes tsempata sen verran että antaa suht normaalin vaikutelman itsestään, eikä esim. pillahda itkuun kesken kahvittelun ihan silkkaa väsymystään. Enpä kyllä kauheasti omia kavereitakaan jaksanut nähdäm vaikka tietysti niiden kanssa oli helpompaa, kun tiesivät mut eivätkä odottaneetkaan mitään.
Tunnistan tosta ap:n ukon käytöksestä itseäni, joskin niiltä ajoilta kun olin masentunut...eihän toi hyvää käytöstä ole, mutta se oli mulle silloin vaan kauhea stressitekijä, jos joku tuli kylään ja olis pitänyt jaksaa sille vielä puhuakin jotain, tai edes tsempata sen verran että antaa suht normaalin vaikutelman itsestään, eikä esim. pillahda itkuun kesken kahvittelun ihan silkkaa väsymystään. Enpä kyllä kauheasti omia kavereitakaan jaksanut nähdäm vaikka tietysti niiden kanssa oli helpompaa, kun tiesivät mut eivätkä odottaneetkaan mitään.
A
ap
Vieras
Meillä on se 10-vuotta ikäeroa. Minä 25-vuotias ja mies 35-vuotias. Jos ei kerran mieheni kaverit välitä siitä että olen heitä nuorempi, vaan ihan mielellään juttelevat ja pyytävät kylään/kahville/viettämään iltaa. Niin miksi sen pitää miehelleni olla niin kamala ongelma tulla toimeen minun kavereideni kanssa, jotka ovat samanikäisiä kun minä.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
meillä käy vieraita ehkä korkeintaan kerran kuukaudessa, joten ei todellakaan liikaa porukkaa ramppaa. Silloin harvoin kun miehen kaverit tulevat meille, niin kyllä minä heidän kanssaan rupattelen ja kahvittelen.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ilmoitat että tuossa iässä pitää osata käyttäytyä kahvittelun ajan vaikkei jutut juuri kiinnostaisikaan. Ajan kanssa, tosin pakottamalla ei onnistu.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
eräs seikka jäikin mainitsematta.. myönnän että kaverini puhuvat paljon heidän ryyppyreissuistaan yms. he kun ovat lapsettomia ja voivat hypätä baareissa vaikka joka viikonloppu jos siltä tuntuu. Mutta mieheni omat kaveritkin puhuvat pääsääntöisesti aina siitä miten kännissä oli viime viikonloppuna.
V
vieras
Vieras
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mä en tuossa tapauksessa edes yrittäisi pakottaa yli 10-15 min naamatusten olemiseeen. Liian erilaiset lähtökohdat ja jos kerran miestä ei kiinnosta niin ...
V
vieras
Vieras
No jos korkeintaan kerran kuukaudessa miehes pitäis jaksaa hetki istua kahvipöydässä, niin ei se nyt tunnu miltään kohtuuttomalta vaatimukselta.
Jos noita vieraita kävis viikoittain tai monta kertaa viikossa, niin sit kyllä ymmärrän, että ärsyttäis käyttää niin paljon vapaa-aikaansa vaan kohteliaisuudesta epäkiinnostavien ihmisten seurassa.
Jos noita vieraita kävis viikoittain tai monta kertaa viikossa, niin sit kyllä ymmärrän, että ärsyttäis käyttää niin paljon vapaa-aikaansa vaan kohteliaisuudesta epäkiinnostavien ihmisten seurassa.
Meillä on omat ystävät aika pitkälle.
Toki tunnen miehen ystävien vaimot, mutta en pidä heitä mun ystävinä. Lähinnä tuttuina, kavereina.
Sama toisin päin.
Pari perhettä / pariskuntaa on joiden kanssa tehdään yhdessä joskus jotain.
Jos mun ystävättäret ( + lapset ) tulee meille, mies pysyttelee omissa hommissaan tai lähtee johonkin.
En oleta enkä vaadi mitään kahvittelua tai seurustelua meidän kanssa.
Toki tunnen miehen ystävien vaimot, mutta en pidä heitä mun ystävinä. Lähinnä tuttuina, kavereina.
Sama toisin päin.
Pari perhettä / pariskuntaa on joiden kanssa tehdään yhdessä joskus jotain.
Jos mun ystävättäret ( + lapset ) tulee meille, mies pysyttelee omissa hommissaan tai lähtee johonkin.
En oleta enkä vaadi mitään kahvittelua tai seurustelua meidän kanssa.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Harmailija:
Näin myös meillä. Ja ollaan samalta paikkakunnalta kotoisin, samoja kouluja käyty joten kaveritkin on sieltä ajoilta molemmille hyviä kavereita!
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niin siis ne miehen 35-vuotiaat kaverit jotka kertoo ryyppyreissuistaan on niin erilaisia kuin ne naisen 25-vuotiaat kaverit jotka kertoo ryyppyreissuistaan. Niinpä niin. Niin erilaisia, ettei voi kahvikuppia niiden seurassa juoda.