Itkeä vai nauraa - vajaa 6v uhmakas käytös

[jaksaa jaksaa]

On ollut taas niin uskomattomia uhma tai mitä lie kohtauksia - ulos lähtemisestä (ei haluaisi), lämpimien vaatteiden pukemisesta ym. Ja lisäksi puhuu epäkunnioitavasti etenkin mulle, äidilleen. Minkälaisia muut tämän ikäiset pojat ovat? Lisäksi sai joulupukilta pleikkarin (tai koko perhe sai) ja siitähän vasta taitaa sota tulla, vaikka pelipäivä on jo sovittu ennen hankintaa. Todella voimakastahtoinen aina ollut, mutta nyt mukaan tullut tuota epäkunniottavaa käytöstä, ovien paiskomista, lällättelyä -mikään ei mene perille. Suunnittelee jo kotoa muuttamista :/ Ja sitten joskus on niin syötävän ihana.

 

[d]

Just samanlainen on meidän poika, tosin jo melkein seitsemänvuotias. Huutaa jatkuvasti meille, tosin minulle lakkaa räyhäämästä, kun vain tiukasti totean, että minulle ei huudeta. Isälleen räyhää paljon pahemmin (mutta se on isän omaa syytä, kun on itse samanlainen räyhähenki).

Ei pukisi ylleen, kun pääsisi ulos, sekaantuu toisten asioihin eikä hoida omiaan jne. Ja uhkaa lähteä tästä talosta vähintään viisi kertaa päivässä.

 

[jaksaa jaksaa]

Just samanlainen on meidän poika, tosin jo melkein seitsemänvuotias. Huutaa jatkuvasti meille, tosin minulle lakkaa räyhäämästä, kun vain tiukasti totean, että minulle ei huudeta. Isälleen räyhää paljon pahemmin (mutta se on isän omaa syytä, kun on itse samanlainen räyhähenki).

Ei pukisi ylleen, kun pääsisi ulos, sekaantuu toisten asioihin eikä hoida omiaan jne. Ja uhkaa lähteä tästä talosta vähintään viisi kertaa päivässä.

Ei kiva teille, mutta mulle helpottavaa kuulla tuosta pois lähtemisestä.. ) Kun ajattelen, että onko meidän perhekemioissa oikeasti jotain vialla.

 

[d]

Ei kiva teille, mutta mulle helpottavaa kuulla tuosta pois lähtemisestä.. ) Kun ajattelen, että onko meidän perhekemioissa oikeasti jotain vialla.

Minä olen ainakin päättänyt ottaa nuo muuttouhkaukset ihan huumorilla. Toki vain mielessäni naureskellen. Muistan, että itsekin aina ajattelin karata kotoa, en vain uskaltanut (muistaakseni) sitä ääneen huutaa.

 

[mur-mur]

Juuuuuh kylläpä tutulta kuullostaa

jaksuja, kärsivällisyyttä ja r a k k a u t t a vain kovasti sille suunalle, se tuo ikä tekee nyt tämän.:heart:
Kurkkaappa tuolta..
6–7-vuotias, Vanhempainnetti - MLL

Mukavaa kohta alkavaa v. 2011!!:wave:

Ps. meitin poikanen oli välillä yhtenään muuttmassa kotoa poijjes ja AINA Afrikkaan!..

Vielä..joko teidän lapsosilla(6v)on maitohampaita irronnut?..meillä ei vielä ja poikasella siitä kova huoli kun muilla irtosi jo kesällä, ennen eskaan menoa..: /

 

["vieras"]

Samanlainen meilläkin. Käytös muuttui kuin napista painamalla n. 2kk 6v synttäreiden jälkeen. Kommunikointi tapahtuu 80% huutamalla. Uhmaa, raivoaa ja valittaa, valittaa, valittaa. Jos ei muuta keksi niin valittaa säästä kuin vanha kärttyinen mummo. Ennen hyvätapainen ja kuulemma vieläkin muualla kuin kotona, on vaan vaikea uskoa välillä sitäkään. Häviämisen sietokyky nolla, pettymysten sietokyky nolla, motivaatio mihnkään nolla.

Jos jotain hyvää tästä hakee niin ei lyö eikä hauku. Sitäkin teki joku vuosi takaperin, mutta tooosi tiukalla kurilla lähti pois. Ei sentään sitä uskalla enää kokeilla.

 

[d]

On oikeasi tosi helpottava kuulla, että teillä muillakin on samanlaista.

Meidän pojalta on irronnut yksi maitohammas tuossa syksyllä. Oli silloin jotain 6 v 8 kk. Toisenkin pitäisi irrota, kun takana on jo täysimittainen rautahammas... Mutta ei vaan irtoa. Meillä oli jo hammaslääkäriaikakin maitohampaan irrottamista varten, mutta poika sai siellä kuulemma yhden pahimmista kohtauksistaan, jota isä ei tietenkään saanut hillittyä (minä olin kotona sairaana) eikä lääkäri suostunut sitten enää hammasta irrottamaan. Eivät kai saaneet tuoliin, ennen kuin lääkäri lupasi olla nyppäämättä.

 

[jaksaa jaksaa]

[QUOTE="vieras";22771025]Samanlainen meilläkin. Käytös muuttui kuin napista painamalla n. 2kk 6v synttäreiden jälkeen. Kommunikointi tapahtuu 80% huutamalla. Uhmaa, raivoaa ja valittaa, valittaa, valittaa. Jos ei muuta keksi niin valittaa säästä kuin vanha kärttyinen mummo. Ennen hyvätapainen ja kuulemma vieläkin muualla kuin kotona, on vaan vaikea uskoa välillä sitäkään. Häviämisen sietokyky nolla, pettymysten sietokyky nolla, motivaatio mihnkään nolla.

Jos jotain hyvää tästä hakee niin ei lyö eikä hauku. Sitäkin teki joku vuosi takaperin, mutta tooosi tiukalla kurilla lähti pois. Ei sentään sitä uskalla enää kokeilla.[/QUOTE]

Repesin tuostá säästä, ihan sama. Kaikesta valitetaan,vaikka mitään ei puutu. Samoin motivaatio ja innostus ulkoiluun ja liikkumiseen 0. Maitohampaita on lähtenyt2, kolmas heiluu. Päiväkodissa menee ok, ei ole koskaan lyönyt mikä on hyvä juttu. Mutta pitäs vaan saada itselle lisää pinnaa.. Mutta kun toisena on sitten 4v uhma syömisten ja unien kanssa niin välillä sitä alentuu tämän 6 v tasolle ja siitähän hän ilon repii..

 

[d]

Repesin tuostá säästä, ihan sama. Kaikesta valitetaan,vaikka mitään ei puutu. Samoin motivaatio ja innostus ulkoiluun ja liikkumiseen 0. Maitohampaita on lähtenyt2, kolmas heiluu. Päiväkodissa menee ok, ei ole koskaan lyönyt mikä on hyvä juttu. Mutta pitäs vaan saada itselle lisää pinnaa.. Mutta kun toisena on sitten 4v uhma syömisten ja unien kanssa niin välillä sitä alentuu tämän 6 v tasolle ja siitähän hän ilon repii..

Voimia kovasti toivottelen! Meilläkin on nelivuotias uhmaaja ja vielä lisäksi 1-vuotias, jolla on myös erittäin luja tahto. Äidin pinna on jokseenkin lujilla...

 

[jaksaa jaksaa]

Vielä lisäkysymys: onko teillä jotain sääntöjä tai rangaistuksia sovittu lapsen kanssa tässä uhman keskellä? MIetin vaan, että jos hyvänä hetkenä kirjais ihanseinälle kuvilla tms asioita ylös..

 

[d]

Vielä lisäkysymys: onko teillä jotain sääntöjä tai rangaistuksia sovittu lapsen kanssa tässä uhman keskellä? MIetin vaan, että jos hyvänä hetkenä kirjais ihanseinälle kuvilla tms asioita ylös..

Meillä ei ole oikeastaan kovin paljon rangaistuksia sovittuna. Jos heittelee leluja, ne lähtevät pariksi viikoksi jäähylle. Jos ei kerää leluja, kun käsketään, ne lähtevät määrittelemättömäksi ajaksi pois (edelliset oli varmaan ainakin kuukauden). Ja jos ei raivokohtaus ala laantua, lapsi saa mennä sänkyynsä rauhoittumaan. Ruokapöydässä jos käyttäytyy huonosti, jää ilman ruokaa jne. Nämä ovat kaikki sellaisia, jotka lapsikin aivan hyvin tietää ja ovat olleet voimassa aina, eli eivät varsinaisesti uhman aikana sovittuja.

Kannattaa kokeilla tuota kirjaamista, kuulostaa hyvältä ajatukselta.