Koiraihmiset hoi! Koira ärähti - mielipiteitä...

[Tepadj]

Tai sitten voisi hyvinkin olla jokin sairaus.

 

[äiti 44 v]

Lopettakaa koira. Pitkän linjan koiraihmisenä voin kertoa sinulle että sinusta/teistä ei ole koiranomistajiksi. Sen kertoo yksiselitteisesti jo se että yksi vaivainen koiran ärähdys aiheuttaa tuollaisen tekstiryöpyn tänne.

Miksikö en muuta vastaa? Koska ihmisestä ei voida kasvattaa kunnon koiranomistajaa missään pilipalichatissä.

Joten päästäkää koira vapaaksi itsestänne. Piikille eläin! Ja miettikää sen toisenkin koiran kohtaloa pitkään ja hartaasti. Toki voitte jäädä venttailemaan sen nartunkin ekaa ärähdystä

 

[.....]

kysymys lopettamisesta on senkin takia ihan älytön, ettei koira edes purrut isäntää. Se, että nappaa vähän kiinni, on juurikin reaktio pelästymiseen. Jos koira olisi vihainen, se kyllä löisi leuat lukkoon ja siinä jo verikin lentää.

 

["vieras"]

yksi sairaus joka tuli mulle mieleen on epilepsia. Esim. meidän koiralla on epilepsia ja se kohtauksen tulessa hakeutuu mun viereen mutta ei ääntele mitenkään tm joten en aina edes huomaa kuin vasta kohtauksen loputtua että nyt on ollut kohtaus. Jotkut koirathan on kohtauksen jälkeen hyvin sekaisin ja osa jopa agressiivisia perheenjäseniä kohtaan. Osa voi käyttäytyä oudosti päiviä ennen kohtausta ja päiviä sen jälkeen...

Mutta niin, pointti oli että eläinlääkärille mars. Ei lopettamaan koiraa vaan tutkimuksiin.. sillä voi olla joku sairaus tai kipuja tm.

 

[samaa mieltä!!!]

Lopettakaa koira. Pitkän linjan koiraihmisenä voin kertoa sinulle että sinusta/teistä ei ole koiranomistajiksi. Sen kertoo yksiselitteisesti jo se että yksi vaivainen koiran ärähdys aiheuttaa tuollaisen tekstiryöpyn tänne.

Miksikö en muuta vastaa? Koska ihmisestä ei voida kasvattaa kunnon koiranomistajaa missään pilipalichatissä.

Joten päästäkää koira vapaaksi itsestänne. Piikille eläin! Ja miettikää sen toisenkin koiran kohtaloa pitkään ja hartaasti. Toki voitte jäädä venttailemaan sen nartunkin ekaa ärähdystä

NIMENOMAAN! Ärähdys, koiralle niin luontaista, kun pelottaa tai joku häiriköi unia tai syömistä tmv ja sitten ollaan jo viemässä piikille.
Voi kun koiranostoon vaadittaisiin jonkinlainen "ajokortti".

 

[lapinkoirista]

Vähän ot, mutta onko suomenlapinkoirilla paljonkin tuollaista yllättäin tapahtuvaa puremistaipumusta?
Meille nimittäin on näillä näkymin kyseisen rodun urospentu tulossa tuossa reilun kuukauden päästä.

 

["minä"]

Kuulostaa että koira olisi saanut jonkinlaisen kohtauksen josta herätessään täysin sekaisin. Ennen kuin teette mitään niin lääkäriiin tarkistuttamaan koiran kunto!!

Samaa mieltä. Koira eläinlääkäriin ja sassiin. Se mulkoilu ja pälyily viittaa myös siihen, että koira on sairas.

 

[Blue]

Alkuperäinen kirjoittaja Never00
Tilanne oli siis tarkalleen se että mies makasi sohvalla, ja koira makasi lattialla muutaman metrin päässä miehestä. Koira päästi sellaisen korisevan äänen, joka muistutti oksentamista, ja siitä syystä mies nousi istumaan ja sanoi koiran nimen. Koira nousi makuulta seisomaan ja tuli mieheni luo äristen ja nappasi kädestä ja jatkoi ärisemistä ja haukkui muutaman kerran. Tilanne tosiaan kesti ehkä max. 10 sekuntia, koira päästi irti nopeasti ja muristen meni toiseen päähän olohuonetta ja meni makuulle. Mies ei koskenut koiraan lainkaan ennen tilannetta eikä tilanteen aikana.
Nyt kun olen tuota koiraa seuraillut, niin illalla tapahtuneen jälkeen ja nyt tämän päivän aikana olen ainakin kuvitellut huomanneeni, että koira pälyilee miestäni vähän vihaisen tai ehkä ennemminkin pettyneen näköisenä. Mies ei ole nyt huomioinut koiraa lainkaan, sanoi eilen illalla nukkumaan mennessä että koira on nyt sitten kuollut koira; on tainnut jo tehdä päätöksensä...
Muita muutoksia koirassa en ole huomannut, täytyy nyt tarkkailla vielä enemmän koiraa ja sen käytöstä jos huomaisi jotain erikoista. Onko tuo kilpirauhasjuttu ihan verikokeilla selvitettävissä?

Kuulostaa että koira olisi saanut jonkinlaisen kohtauksen josta herätessään täysin sekaisin. Ennen kuin teette mitään niin lääkäriiin tarkistuttamaan koiran kunto!!
:attn:

 

[Never00]

vai on mies tehnyt päätöksensä! Sinullako ei ole mitään sanavaltaa..
joopajoo, taas vaan yksi porukka joku puoliksi tekosyyllä haluaa koirasta eroon.
Ei se, että se on kerran käynyt isännän käteen tarkoita, että olisi muuttumassa aggressiiviseksi. On voinut herätä unesta ja pelästyä, tai olisiko mahdollista, että joku miespuolinen henkilö olisi satuttanut koiraa, jonka jälkeen epäluuloinen miestäsi kohtaan?!

Lopettaminen on kyllä minusta aina viiminen vaihtoehto. Koirakoulu, eläinlääkäri, uusi koti. Siinä jo kolme parempaa vaihtoehtoa, mutta halvallahan ja helpolla pääsee, kun tapetaan pois vaan :/

Mies on tehnyt päätöksensä - kyllä, hän kuuluu juuri näihin em. ehdottomiin ihmisiin, jotka tällaisessa tilanteessa näkevät vain sen yhden vaihtoehdon. Kuten varmaan tämänkin aiheen vastauksista huomaat, mieheni ei ole ainoa joka on ehdoton.
Sananvaltaa on kyllä minullakin, ja juuri siksi täällä avauduinkin, ja sain jokusen asiallisenkin vastauksen, joita aion nyt kokeilla - eläinlääkärille tutkittavaksi sekä kouluttaja.
Koira on tosiaan kaksi ensimmäistä vuottaan viettänyt toisessa perheessä, ja niiltä ajoilta en tiedä koiran elämästä valitettavasti paljoakaan. Silloisessa perheessä oli myöskin paljon lapsia, yksinhuoltajaäiti ja oli ainoa koira.
Tuntuu jotenkin kaukaa haetulta että nyt vasta tulisi epäluuloiseksi miehiä kohtaan, jos yli kolme vuotta sitten on tapahtunut jotain koiran mieltä järkyttänyttä. Tämän kolmen vuoden ajan kun on meillä ollut, ei ole käyttäytynyt mitenkään epäluuloisesti yhtäkään ihmistä kohtaan.
Ja "pois tappaminen" on minusta kyllä kaikkea muuta kuin helppoa ja se ei ole minun mielessäni ensimmäisenä vaihtoehtona.

 

[äippäliini....]

kyllä meillä on koirat usein napanneet kuvailemallasi tavalla lapsia. Ei purreet, ei lapsilta itkua eikä muuta, mitä nyt vähän pelästyvät. Mutta näitä tilanteita sattuu, kun lapset menevät sorkkimaan nukkuvaa koiraa, noin esimerkiksi. Siinähän sitten oppivat miten koiria kohdellaan.
Niin kauan, kun kyse on jostain pienestä näpäytyksestä, eikä oikeasta puremisesta, niin kaikki on ok.
Se on ihan luontaista koiralle vähän "näykkäistä".

 

[bud]

NIMENOMAAN! Ärähdys, koiralle niin luontaista, kun pelottaa tai joku häiriköi unia tai syömistä tmv ja sitten ollaan jo viemässä piikille.
Voi kun koiranostoon vaadittaisiin jonkinlainen "ajokortti".

Ärähdys on eriasia kuin pureminen!!!!

 

[huh huh...]

taidan olla poikkeuksellisen eläinrakas, mutta voin silti ihan rehellisesti sanoa, että jos minun mieheni tosiaan olisi sellainen, että hänen päätöksensä on ja pysyy, minä jättäisin miehen ja muuttaisin koirineni ja lapsineni muualle. En ikinä hyväksyisi tuollaista.

 

[bud]

Vähän ot, mutta onko suomenlapinkoirilla paljonkin tuollaista yllättäin tapahtuvaa puremistaipumusta?
Meille nimittäin on näillä näkymin kyseisen rodun urospentu tulossa tuossa reilun kuukauden päästä.

En usko. Luulen, että mieheni vanhemmilla koira on arvoasteikolla vaan ihan siellä lähellä huippua. Esimerkiksi, koira viedään erikseen päiväunille, muiden pitää olla hiljaa (aivan ylikorostetusti siis), koira saa ihmisten herkkuja esim. täytekakkua, kun ihmisillä juhlia, koiralle jätetään aina joku "vahti" eivätkä voi olla paria tuntia kauempaa pois koiran luota kaikki yhdessä jne. Onnea vaan pennusta, hyvä siitä tulee!!

 

[Blue]

kyllä meillä on koirat usein napanneet kuvailemallasi tavalla lapsia. Ei purreet, ei lapsilta itkua eikä muuta, mitä nyt vähän pelästyvät. Mutta näitä tilanteita sattuu, kun lapset menevät sorkkimaan nukkuvaa koiraa, noin esimerkiksi. Siinähän sitten oppivat miten koiria kohdellaan.
Niin kauan, kun kyse on jostain pienestä näpäytyksestä, eikä oikeasta puremisesta, niin kaikki on ok.
Se on ihan luontaista koiralle vähän "näykkäistä".

Ei todella ole! Yksikään mun koira ei ole ikinä näykkäissyt ketään, eikä tule näykkäisemäänkään. Ainostaan silloin on eri asia jos muuttunut käytös johtuu sairaudesta. Silloinkin pitää arvioida se että saako sairauden kuriin (ettei missään vaiheessa enää tule tilannetta että koira kipuisena/kohtauksen ollessa päällä näykkäisee) vai onko kaikille parempi päästää koira paremmille metsästysmaille.

 

[Never00]

Lopettakaa koira. Pitkän linjan koiraihmisenä voin kertoa sinulle että sinusta/teistä ei ole koiranomistajiksi. Sen kertoo yksiselitteisesti jo se että yksi vaivainen koiran ärähdys aiheuttaa tuollaisen tekstiryöpyn tänne.

Miksikö en muuta vastaa? Koska ihmisestä ei voida kasvattaa kunnon koiranomistajaa missään pilipalichatissä.

Joten päästäkää koira vapaaksi itsestänne. Piikille eläin! Ja miettikää sen toisenkin koiran kohtaloa pitkään ja hartaasti. Toki voitte jäädä venttailemaan sen nartunkin ekaa ärähdystä

Miten määritellään pitkän linjan koiraihminen? Minulla on koko 34-vuotisen elämäni ajan ollut koiria, tekeekö se myös minusta pitkän linjan koiraihmisen? Tai puuttuuko iästäni se ratkaiseva 10 vuotta, jonka aikana opitaan ettei yhdestä ärähdyksestä tule vastaavaa tekstiryöppyä?
Ja tämä yksi vaivainen koiran ärähdys on ensimmäinen laatuaan joka on tullut syyttä. Tai jokin syy toki tällekin ärähdykselle on, mutta ei niin selkeä mitä olen aiemmin kokenut.

 

[.....]

Ei todella ole! Yksikään mun koira ei ole ikinä näykkäissyt ketään, eikä tule näykkäisemäänkään. Ainostaan silloin on eri asia jos muuttunut käytös johtuu sairaudesta. Silloinkin pitää arvioida se että saako sairauden kuriin (ettei missään vaiheessa enää tule tilannetta että koira kipuisena/kohtauksen ollessa päällä näykkäisee) vai onko kaikille parempi päästää koira paremmille metsästysmaille.

Ai sinusta ei ole koiralle luontaista, että jos sillä on esim. luu, jota kalvaa suurella innolla ja joka koiran mielestä on suuren suuri aarre, ja sitten tulee joku typerys ja menee suoraa päätä vähääkään varomatta kädet ojossa nappaamaan sen luun koiralta pois, niin koirako ei saa suuttua?! Jos toinen koira tekisi niin, tulisi siitä tappelu.

 

[äiti 44 v]

Ärähdys on eriasia kuin pureminen!!!!

Sulle mä voin vastata, Bud.

Eli puremistakin on niin montaa eri sorttia.

Mulla on vielä rupi jäljellä oikeassa kämmenessäni kun vanhemman uroksen kulmahammas teki reijän sen purressa vahingossa (tuliluontoinen kun on) minua kolmisen viikkoa sitten kun annoin koirille luita ja uroksilla tuli niiden omistussuhteista riitaa. Vanhemman ilmiselvä tarkoitus oli tikata nuorempaa urosta mutta kun minä juuri olin menossa riidan keskelle niin se tikkasi vahingossa minua käteen.

Arvatkaas harkitsinko piikille viemistä ja olenko nyt helvetin huolissani miten koira pärjää jatkossa lasten kanssa kun on päässyt IHMISVEREN makuun!?

 

[Blue]

Miten määritellään pitkän linjan koiraihminen? Minulla on koko 34-vuotisen elämäni ajan ollut koiria, tekeekö se myös minusta pitkän linjan koiraihmisen? Tai puuttuuko iästäni se ratkaiseva 10 vuotta, jonka aikana opitaan ettei yhdestä ärähdyksestä tule vastaavaa tekstiryöppyä?
Ja tämä yksi vaivainen koiran ärähdys on ensimmäinen laatuaan joka on tullut syyttä. Tai jokin syy toki tällekin ärähdykselle on, mutta ei niin selkeä mitä olen aiemmin kokenut.

Älä välitä. Tolla tyypillä joku ihme pätemisen tarve ja tyyli "muka tietää" paremmin kuin muut.

 

[Lunatic]

No ei kai tossa nyt mitään "täydy tehdä", kai koirallakin saa olla huono pv. Itsekin sanoit että nyt on ollut muutoksia ja stressaavaa.
Sitäpaitsi voi olla vaikka kipeä tms.

Ja koirien elekielikin on erilainen kuin ihmisellä, kannattaa sekin muistaa.
IHME VOUHKAUSTA taas.

 

[Lunatic]

Sulle mä voin vastata, Bud.

Eli puremistakin on niin montaa eri sorttia.

Mulla on vielä rupi jäljellä oikeassa kämmenessäni kun vanhemman uroksen kulmahammas teki reijän sen purressa vahingossa (tuliluontoinen kun on) minua kolmisen viikkoa sitten kun annoin koirille luita ja uroksilla tuli niiden omistussuhteista riitaa. Vanhemman ilmiselvä tarkoitus oli tikata nuorempaa urosta mutta kun minä juuri olin menossa riidan keskelle niin se tikkasi vahingossa minua käteen.

Arvatkaas harkitsinko piikille viemistä ja olenko nyt helvetin huolissani miten koira pärjää jatkossa lasten kanssa kun on päässyt IHMISVEREN makuun!?

 

[bud]

Sulle mä voin vastata, Bud.

Eli puremistakin on niin montaa eri sorttia.

Mulla on vielä rupi jäljellä oikeassa kämmenessäni kun vanhemman uroksen kulmahammas teki reijän sen purressa vahingossa (tuliluontoinen kun on) minua kolmisen viikkoa sitten kun annoin koirille luita ja uroksilla tuli niiden omistussuhteista riitaa. Vanhemman ilmiselvä tarkoitus oli tikata nuorempaa urosta mutta kun minä juuri olin menossa riidan keskelle niin se tikkasi vahingossa minua käteen.

Arvatkaas harkitsinko piikille viemistä ja olenko nyt helvetin huolissani miten koira pärjää jatkossa lasten kanssa kun on päässyt IHMISVEREN makuun!?

No tottakai on eri asia, jos koira vahingossa näykkäsee, vaikka kuten kuvailit. Mutta jos luit ekan kirjoitukseni, niin tämä koira ei siis vaan näykkäise, vaan ihan oikeasti puree ja on aggressiivinen, kun sille päälle sattuu. Ja jopa siis lasta 13v kohtaan.

 

["miksi"]

miksi kyselet täällä, jos miehesi on kerran päätöksensä jo tehnyt?

 

[Blue]

Ai sinusta ei ole koiralle luontaista, että jos sillä on esim. luu, jota kalvaa suurella innolla ja joka koiran mielestä on suuren suuri aarre, ja sitten tulee joku typerys ja menee suoraa päätä vähääkään varomatta kädet ojossa nappaamaan sen luun koiralta pois, niin koirako ei saa suuttua?! Jos toinen koira tekisi niin, tulisi siitä tappelu.

Jokainen mun perheenjäsen saa mennä ottamaan koiralta luun pois koska tahansa.

Mun vanhus, 12v., löysi kerran nuoruudessaan hillomunkin lenkillä. Se oli sille "iso aarre" ja rupes ahmimaan sitä. Mä olin pitemmällä ja sieltä koitin karjasta koiralle että IRTI, en saanut tarpeeksi käskyvaltaa kun olin tosiaan niin kaukana. Mun siskonpoika sitten kaivoi sen munkin koiran suusta väkisin. Hyvä niin, munkki oli täynnä rotanmyrkkyä. Koira ehti syödä siitä n. kolmasosan jonka takia vietti tiputuksessa viikon ja meinasi kuolla. Varma kuolema olisi tullut samantien jos ei olisi antanut nuoren pojan kaivaa sitä munkkia pois suustaan.

Että joo. Koira ei saa ärähtää kun ihminen ottaa siltä jotain pois!

 

[äiti 44 v]

Miten määritellään pitkän linjan koiraihminen? Minulla on koko 34-vuotisen elämäni ajan ollut koiria, tekeekö se myös minusta pitkän linjan koiraihmisen? Tai puuttuuko iästäni se ratkaiseva 10 vuotta, jonka aikana opitaan ettei yhdestä ärähdyksestä tule vastaavaa tekstiryöppyä?
Ja tämä yksi vaivainen koiran ärähdys on ensimmäinen laatuaan joka on tullut syyttä. Tai jokin syy toki tällekin ärähdykselle on, mutta ei niin selkeä mitä olen aiemmin kokenut.

Määritellään siten että minulla on ollut koiria lähelläni kohta 45vuotta.

Ja ennenkaikkea siten että:

Joku vain ymmärtää koiria luonnostaan, vaikka ei olisi ikäänsä niiden kanssa elänytkään. Esimerkkinä minun mieheni jolla on koiria ollut vasta reilu 22vuotta ja ikää on 46 vuotta. Hän on syntynyt koiraihmiseksi.

Joku toinen ei taas koirista käsitä riittävästi, vaikka olisi viettänyt 34-vuotisen elämänsä koirien ympäröimänä.

Näitä asioita ei viime kädessä voi oppia. Jos voisi, 34 vuotta on kyllä riittävän pitkä aika.

 

[äiti 44 v]

No tottakai on eri asia, jos koira vahingossa näykkäsee, vaikka kuten kuvailit. Mutta jos luit ekan kirjoitukseni, niin tämä koira ei siis vaan näykkäise, vaan ihan oikeasti puree ja on aggressiivinen, kun sille päälle sattuu. Ja jopa siis lasta 13v kohtaan.

En ole lukenut, pitääpä käydä lukemassa