Miten saa lapset käyttäytymään fiksusti?

["never"]

muutes, koskaan nöyrryyttäminen ei kannata, hän vain oppii nöyrryyttämään ja kiusaamaan lisää, purkamaan ikävää oloa ja alhaista itsetuntoa.

 

["mimmu"]

no semmoinen oikein hehkeä minäkuva motivoi: auta lapsi näkemään itsensä oikein kultaisena herrasmiehenä, reiluna kaverina..kerro että pidät häntä juuri sellaisena, niin hän toteuttaa rooliodotuksiaan! osoita oikein paljon miten paljon pidät hänestä juuri omana itsenään. auta häntä tekemään mielekkäitä asioita ja pitämään itsestään ja tekemisistään ja kunnioita sinä toisia ihmisiä, aikuisia ja lapsia, niin hänkin oppii kunnioittamaan toisia...
tämä ei tietenkään ole yksinkertaista mutta pienillä asioilla on iso merkitys. yksi rohkaisu ja hymy, rakentavasti ratkaistu ristiriita palkitsee.

Joo-o...tää on just sitä, millaista ilmapiiriä on pyritty luomaan mutta AAARGH että se voi olla haastavaa!!! Mutta tää on kyllä hyvä pointti, kyllä.

 

["vieras"]

[QUOTE="mimmu";22822834]Noo, voin sanoa, että se viisivuotias ei pysy siinä rattaassa kuin sidottuna.[/QUOTE]

Idis ei olekaan siinä vaan siinä, että 5-vuotiaalle on maailman kamalinta joutua edes lähelle tilannetta, jossa olisi 'vauva' julkisella paikalla. Pelkästään reipas nosto rattaisiin päin on täysi katstrofi ja saattaa riittää.

 

["pässi"]

no semmoinen oikein hehkeä minäkuva motivoi: auta lapsi näkemään itsensä oikein kultaisena herrasmiehenä, reiluna kaverina..kerro että pidät häntä juuri sellaisena, niin hän toteuttaa rooliodotuksiaan! osoita oikein paljon miten paljon pidät hänestä juuri omana itsenään. auta häntä tekemään mielekkäitä asioita ja pitämään itsestään ja tekemisistään ja kunnioita sinä toisia ihmisiä, aikuisia ja lapsia, niin hänkin oppii kunnioittamaan toisia...
tämä ei tietenkään ole yksinkertaista mutta pienillä asioilla on iso merkitys. yksi rohkaisu ja hymy, rakentavasti ratkaistu ristiriita palkitsee.

Kiitos!

 

["mimmu"]

[QUOTE="vieras";22822849]Idis ei olekaan siinä vaan siinä, että 5-vuotiaalle on maailman kamalinta joutua edes lähelle tilannetta, jossa olisi 'vauva' julkisella paikalla. Pelkästään reipas nosto rattaisiin päin on täysi katstrofi ja saattaa riittää.[/QUOTE]

Noup, tää meidän kaveri ainakin nauttisi siitä, että saisi tutin suuhun ja mennä vaunuihin ja leikkiä vauvaa...

 

["vieras"]

[QUOTE="mimmu";22822871]Noup, tää meidän kaveri ainakin nauttisi siitä, että saisi tutin suuhun ja mennä vaunuihin ja leikkiä vauvaa...[/QUOTE]

On siinä tapauksessa todella harvinainen tapaus

Minäkään en pidä nöyryyttämistä ykköskeinona saatika edes tarpeellisena kasvatuskeinona, mutta täytyy muistaa, että tässä oli jo 5-vuotias kaveri, joka riehuu kaupassa. Sen ikäinen pitää saada kulkemaan siivosti keinolla millä hyvänsä. Joillekin kovapäisille yksilöille pieni shokkihoito korjaa suunnan oikeaan.

 

[no näin]

Teoilla on seuraus. Jos tekee jotain tyhmää, silloin maksaa.

Vihaan vanhempia, jotka kuvittelevat, että jos heidän paskaperseensä tekee jotain korvaamatonta toiselle, niin kaikki on hyvin kun heidän kultapoju sanoo sanan, anteeksi, sille uhrille, ja ei kun taas kohti uusia rikkeitä ja äidillä ja isällä hyvä mieli, kun on niin aikaansaava ja temperamenttinen tenava.

Eli aina maksu. Näin oppii ensin miettimään ja sitten toimimaan. Jos aiheutat toiselle pahan mielen ja kärsimystä sinä maksat.

jos kersa rikkoo toisen lelun, hän antaa omat lelunsa toiselle.
jos kersa rikkoo tai vahingoittaa naapurin omaisuutta, vanhemmat maksavat vaikkapa sen omaisuuden moninkertaisena korkojen kera ja lapsi puolestaan korvaa vanhemmille.

Jos kakara kaupassa hajottaa jotain, niin hän maksaa. Omalta tililtä jos on rahaa tai vanhemmilleen myöhemmin jos vanhemmat joutuvat alkuun maksaa.

sana anteeksi ei tarkoita mitään, jos toinen ei ole valmis hyvittämään tekoaan.
pojat ovat poikia asenne on mätä.

Jos kakara ei osaa käyttäytyä ravintolassa, sinne ei enää mennä. lähdetään kesken pois ja jää jälkkärijäätelöannokset saamatta. jne

 

[Anatolia]

Meillä on 5 v poika ja 7 v tyttö. Tyttö on aina kauniisti kaupoissa yms, pojan kanssa pitää joskus hieman kerrata sääntöjä.

Meillä sovitaan säännöt etukäteen. Ollaan nätisti, kaupassa ei juosta tai pölöillä. Kerron myös seuraukset siitä, jos ei osaa olla nätisti, ja siitä jos on nätisti. Tänään poika oli mun ja miehen kanssa tuntikausia ostoksilla ja koska oli kauniisti niin sai palkkioksi pillimehun, ja tästä palkkiosta puhuttiin siis jo kotona ennen lähtöä.

Jos kaupassa tms näyttää siltä, että säännöt ei pysy mielessä, niin muistutan niistä. Jos kävelyvauhti on vaarassa kiihtyä juoksuvauhdiksi, niin otan kädestä kiinni ja siinä poika sitten pysyy kunnes muistaa miten kaupassa pitikään liikkua. Yleensä muistaa heti.

Lasten ei ole pakko kävellä ihan mun vierellä, he saavat kyllä kulkea edellä tai takanakin, kunhan eivät juokse tai riehu. Ruokakaupassa ei meillä ole koskaan niin kiire, ettemmekö voisi piipahtaa leluhyllyllä katsomassa leluja, ja lehtihyllyllä katsomassa lehtiä. Ei osteta mitään, ei kosketa kaikkeen, mutta katselu on lapsista mukavaa ja jos on nätisti niin pääsee katsomaan niitä leluja ja lehtiä. Vastaan myös lasten kysymyksiin kaupassa ja annan heille huomiota ilman, että heidän tarvitsee lähteä sitä häiriökäyttäytymisellä hakemaan.

5 v poika on usein myös apulaisenani kaupassa. Kysyn, että osaisikohan hän auttaa minua, ja epäilevään sävyyn mietin että onkohan hän kuitenkaan vielä tarpeeksi iso sellaiseen. "Olen, olen iso, osaan auttaa!" hihkuu sälli. Ja sitten hän saa hakea maidon, leivän, päättää kanssani mitä jogurttia otetaan, yms, ja laittaa ne kärryyn.

Johdonmukaisuus on minusta tärkeintä. Jos uhkaa jollain, niin se uhkaus pitää toteuttaa. Jos lupaa jotain, on lupaus pidettävä. Jos joku asia on kaupassa kiellettyä, niin se on aina kiellettyä kaupassa, eikä jonain kertana sallittua.

Olen huomannut myös sen, että kun äiti ja/tai isä ovat rauhallisia, ovat lapsetkin rauhallisia. Jos äiti alkaa hermoilla, muksut alkavat apinoimaan kahta kauheammin.

 

["juu"]

Meillä on 5 v poika ja 7 v tyttö. Tyttö on aina kauniisti kaupoissa yms, pojan kanssa pitää joskus hieman kerrata sääntöjä.

Meillä sovitaan säännöt etukäteen. Ollaan nätisti, kaupassa ei juosta tai pölöillä. Kerron myös seuraukset siitä, jos ei osaa olla nätisti, ja siitä jos on nätisti. Tänään poika oli mun ja miehen kanssa tuntikausia ostoksilla ja koska oli kauniisti niin sai palkkioksi pillimehun, ja tästä palkkiosta puhuttiin siis jo kotona ennen lähtöä.

Jos kaupassa tms näyttää siltä, että säännöt ei pysy mielessä, niin muistutan niistä. Jos kävelyvauhti on vaarassa kiihtyä juoksuvauhdiksi, niin otan kädestä kiinni ja siinä poika sitten pysyy kunnes muistaa miten kaupassa pitikään liikkua. Yleensä muistaa heti.

Lasten ei ole pakko kävellä ihan mun vierellä, he saavat kyllä kulkea edellä tai takanakin, kunhan eivät juokse tai riehu. Ruokakaupassa ei meillä ole koskaan niin kiire, ettemmekö voisi piipahtaa leluhyllyllä katsomassa leluja, ja lehtihyllyllä katsomassa lehtiä. Ei osteta mitään, ei kosketa kaikkeen, mutta katselu on lapsista mukavaa ja jos on nätisti niin pääsee katsomaan niitä leluja ja lehtiä. Vastaan myös lasten kysymyksiin kaupassa ja annan heille huomiota ilman, että heidän tarvitsee lähteä sitä häiriökäyttäytymisellä hakemaan.

5 v poika on usein myös apulaisenani kaupassa. Kysyn, että osaisikohan hän auttaa minua, ja epäilevään sävyyn mietin että onkohan hän kuitenkaan vielä tarpeeksi iso sellaiseen. "Olen, olen iso, osaan auttaa!" hihkuu sälli. Ja sitten hän saa hakea maidon, leivän, päättää kanssani mitä jogurttia otetaan, yms, ja laittaa ne kärryyn.

Johdonmukaisuus on minusta tärkeintä. Jos uhkaa jollain, niin se uhkaus pitää toteuttaa. Jos lupaa jotain, on lupaus pidettävä. Jos joku asia on kaupassa kiellettyä, niin se on aina kiellettyä kaupassa, eikä jonain kertana sallittua.

Olen huomannut myös sen, että kun äiti ja/tai isä ovat rauhallisia, ovat lapsetkin rauhallisia. Jos äiti alkaa hermoilla, muksut alkavat apinoimaan kahta kauheammin.

Meillä menty samalla tyylillä poikiemme (10v, 8v ja 4v) kanssa. Ja hyvin kauppareissut heidän kanssaan pääsääntöisesti ovat menneet, siitä pidän todisteena myös lukuisia mummoja, jotka ovat tulleet kehumaan poikiemme käytöstä esimerkiksi Cittarin hedelmäosastolla. Meillä tämä tosiaan on toiminut niin hyvin, että silloinkin kun kuopus oli ihan vauva (ja isoveljet silloin 6v ja 4v), pystyin ihan hyvin yksinäni tekemään kauppareissuja tuon katraan kanssa niin, että pojat pysyivät koko ajan hanskassa.

Ja meillä tosiaan isommat auttavat usein pienintä, samoin isoin auttaa keskimmäistä. Toki välillä yhteenottojakin on, mutta niihin on puututtu johdonmukaisesti tarpeen vaatiessa. Tänään tuo köörin vanhin luki pikkuveljilleen iltasadun.

 

["pässi"]

[QUOTE="juu";22823357]Meillä menty samalla tyylillä poikiemme (10v, 8v ja 4v) kanssa. Ja hyvin kauppareissut heidän kanssaan pääsääntöisesti ovat menneet, siitä pidän todisteena myös lukuisia mummoja, jotka ovat tulleet kehumaan poikiemme käytöstä esimerkiksi Cittarin hedelmäosastolla. Meillä tämä tosiaan on toiminut niin hyvin, että silloinkin kun kuopus oli ihan vauva (ja isoveljet silloin 6v ja 4v), pystyin ihan hyvin yksinäni tekemään kauppareissuja tuon katraan kanssa niin, että pojat pysyivät koko ajan hanskassa.

Ja meillä tosiaan isommat auttavat usein pienintä, samoin isoin auttaa keskimmäistä. Toki välillä yhteenottojakin on, mutta niihin on puututtu johdonmukaisesti tarpeen vaatiessa. Tänään tuo köörin vanhin luki pikkuveljilleen iltasadun. [/QUOTE]

Kateeksi käy

 

["vieras"]

Mulla on 4v 3v ja 1.5v ja osaavat käyttäytyä ja tottelevat. Tai no, nuorimalla on vielä vähän opeteltavaa mutta hyvin hänekin kanssa pärjää. Jokaiselle osoitetaan rajat ja rakkaus. Jokainen tietää olevansa hyvä ja ihana lapsi. Mutta tietävät myös jo sen ettei kaikkea saa, ei edes joka kerta. Opetan koko ajan, että me olemme perhe, yksikkö jossa kaikki välittävät toisistaan ja kaikki auttaa kun pyytää ja aina pitää voida kysyä ja puhua.

 

["vieras"]

Isommille kieltoja, esim. pelikieltoja jos käyttäytyvät ei-toivottavasti. Se on meillä tepsinyt 5 ja 6 vuotiaisiin.

 

[Tallu -]

Mä olen sitä mieltä, että keskustelu on aina hyvä juttu. Lapsen pitää oppia omien tekojensa seuraukset, säännöt pitää sopia etukäteen ja niistä pidetään kiinni. Hyvästä käytöksestä palkitaan, eli kun on menty sääntöjen mukaan, niin siitä seuraa jotain hyvää. Esim. mä yritän tytyä motivoida kokeisiin lukuun sillä keinolla, että hyvistä numeroista vien hänet vierailemaan ystävänsä luokse reilun sadan kilometrin päähän. Mutta myös reilut kehut toimivat hyvänä kannustimena. Eli lapsen pitää huomata, että positiivinen käytös kannattaa, koska siitä saa positiivisia kokemuksia ja huomiota, lapsi hyötyy siitä itsekin. Mä myös vältän rangaistuksia, koska ne ovat negatiivisia asioita. Mieluummin niin, että lapsi aiheuttaa pahan mielen saaneelle omalla teollaan hyvää mieltä.
Minusta nimimerkeillä hjälp, no näin ja Anatolia oli hyviä ajatuksia kirjoituksissaan.

 

["Kasvattaja"]

Ensiksikin ap, aloita jo sen nuorimmaisen kasvattaminen niin et ole pulassa hänenkin kanssaan.

Mäkin kannatan tota että ennen kuin mihinkään mennään kerrotaan mihin mennään, mitä tehdään ja miten siellä pitää käyttäytyä. Toimii meidän kolmevuotiaallakin, varmasti vanhemmillakin lapsilla. Sovitaan että nyt menee hienosti, mahdollisesti joku palkintokin jos tiedossa on vaativa tilanne, esimerkiksi lääkärissä käynti. Sitten on helppo muistuttaa mitä on sovittu jos käytös alkaa huonontua.

Huonosta käytöksestä seuraa rangaistus. Kaupassa se on meillä että joutuu autoon istumaan siksi aikaa kun suoritan ostokset loppuun. Jos ollaan vaikka synttäreillä, sieltä lähdetään kotiin. Ja uhkaukset myös toteutetaan. Meillä tiedetään varsin hyvin että se mitä äiti sanoo myös pitää -niin hyvässä kuin pahassakin. Ja ihan aina paljon kehuja kun menee hyvin. Vaikka ihan tavallisesta päivästä kun ei ole tarvinnut riidellä, kun hampaat on pesty ilman temppuilua jne.

Mikään "mä olen niin huono kieltämään" ei ole missään tapauksessa kestävä peruste. Lapset pitää kasvattaa ja siihen kuuluu myös kieltäminen. Kyllä ne oppii kun jaksaa opettaa ja olla esimerkkinä.

 

[lkj]

Monia lapsia auttaa esimerkiksi kaupassa pienet tehtävät ja kehut päälle hyvin suoritetuista tehtävistä. Kauppahan on lapselle usein aika tylsä paikka ja kaupassa saattaa vieräshtää pitkäkin aika, kun vanhemmat tutkailevat vaatteita, purkkeja tai ruokia, jonoissa seisotaan lihatiskeille ja kassoille ja lasten tulisi koko tämä heistä ikuisuudelta tuntuva aika seistä/istua paikallaan kiltisti kärryn vieressä.
Kun lapselle antaa jo vaikka ennen kauppaan menoa tehtävälistan asioista, joita hänen tulee kaupassa hoitaa on monelle lapselle kauppareissu helpompi ja mielenkiintoisempi. Lapulle voi esimerkiksi piirtää tai kirjoittaa tuotteet, jotka lapsi saa kerätä kärryyn.