tapaamiset kaverin kanssa ja hyötyminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "raisa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

"raisa"

Vieras
En tiedä mutta yks päivä rupesin miettimään sellaista juttua että tosi usein meidän tapaamiset
yhden kaverin kanssa perustuu "hyötyyn" eli hän saa minulta jotakin tavaraa, vaatetta jne.
Joskus olen minäkin saanut häneltä jotain ja se on ihan hieno juttu.
Nyt kun mietin asiaa , tuli mieleen että suurin osa tapaamisistamme perustuu tähän.
Annan hänelle jotain, viimeksi kirjakassin. Usein hän kysyy vanhoja kirjojani.
Joskus haen hänen puolesta jotakin kaupasta ym. Ja tietysti haluan auttaa, ei siinä mitään.
Masennus paheni kun tajusin tämän; nyt me emme tapaa ilmeisesti siksi koska ei ole
mitään hyötynäkökohtaa..
Onko tämä totta? Vai ajattelenko masentuneena näin?
Olenko vain sitä varten että haen hänelle jotakin ja annan?
Muistan kyllä että olemme joskus tavanneet vain tapaamisen vuoksi ja hän on kiva
ihminen.
 
No entä jos kutsut kaverin kylään muuten vain, ilman että olet tarjoamassa tai antamassa mitään hänelle? Tai menette jonnekin kahville? Jos ei ole muuten vain kiinnostunut tapaamaan niin sittenhän näet että kiinnostaako häntä vain saadut tavarat..
 
No, jos vaikka kokeilisit tavata jossain "puolueettomalla" maaperällä, vaikka kahvilassa hänen kanssaan. Ei voisi tulla mieleen ruveta kaivelemaan mitään tavaroita mistään kesken kaiken... Sittenpähän tiedät, millaista on tavata ilman sitä "hyötyä" ja voit arvioida, onko se tärkeä asia teidän tapaamisissanne.
 
[QUOTE="raisa";22938089]En tiedä mutta yks päivä rupesin miettimään sellaista juttua että tosi usein meidän tapaamiset
yhden kaverin kanssa perustuu "hyötyyn" eli hän saa minulta jotakin tavaraa, vaatetta jne.
Joskus olen minäkin saanut häneltä jotain ja se on ihan hieno juttu.
Nyt kun mietin asiaa , tuli mieleen että suurin osa tapaamisistamme perustuu tähän.
Annan hänelle jotain, viimeksi kirjakassin. Usein hän kysyy vanhoja kirjojani.
Joskus haen hänen puolesta jotakin kaupasta ym. Ja tietysti haluan auttaa, ei siinä mitään.
Masennus paheni kun tajusin tämän; nyt me emme tapaa ilmeisesti siksi koska ei ole
mitään hyötynäkökohtaa..
Onko tämä totta? Vai ajattelenko masentuneena näin?
Olenko vain sitä varten että haen hänelle jotakin ja annan?
Muistan kyllä että olemme joskus tavanneet vain tapaamisen vuoksi ja hän on kiva
ihminen.[/QUOTE]

Joillekkin ihmisille on vaikeata saada aikaiseksi yhteydenottoa kaveriin ns. ilman syytä eli muuten vaan... Kaverisi saattaa olla tällainen eli ei osaa ottaa yhteyttä ilman asiaa ja silloin se kääntyy usein hänen "hyödyksi". Soita hänelle ja pyydä kahville, sillähän se selviää...
 
No, jos vaikka kokeilisit tavata jossain "puolueettomalla" maaperällä, vaikka kahvilassa hänen kanssaan. Ei voisi tulla mieleen ruveta kaivelemaan mitään tavaroita mistään kesken kaiken... Sittenpähän tiedät, millaista on tavata ilman sitä "hyötyä" ja voit arvioida, onko se tärkeä asia teidän tapaamisissanne.

Joo, ollaan tavattukin joskus kaupungilla ja käyty syömässä. Eikä ihan aina ole mitään
tuliaisia ollut. Muistelin vaan tässä näitä juttuja alkoi tuntumaan että usein on näin mitä
kuvailin..
Kerran mainitsin että olis kiva tavata, reagointia ei tullut. Ajan päästä hän sitten itse ehdotti tätä.
Tekee pahaa kertoa tätä, ihana ihminen muutoin enkä halua olla negatiivinen hänelle.
Yks päivä vaan tuli huono olo henkisesti koska tuli hyväksikäytetty olo ja se nostaa vanhat
traumat esiin.. no, se ei ole kaverin syy.
 

Yhteistyössä