K
"kolmen äiti"
Vieras
Erosin miehestäni vuosi sitten. Lapset(6v., 8v., 11v.) ovat tavanneet häntä säännöllisesti joka toinen viikonloppu, loma-aikoina ja monesti isän ja omasta halustaan myös muulloin. Minusta on hienoa että lasten ja isän välinen suhde on säilynyt hyvänä ja tapaavat mulloinkin kun joka toinen viikonloppu.
Myönnän että ero tuli suurimmaksi osaksi minun aloitteestani ja omasta pahanolon tunteestani suhteessamme. Mieheni ei kokenut suhdetta ahdistavana, ei edes jatkuvaa riitelyä joka mielestäni vaikutti suuresti jo lapsiinkin. Ero ei kutienkaan ollut hätiköity vaan mietin sitä monta vuotta ja kun muutosta ei tullut keskusteluista huolimatta päädyin eroon.
Ex-mieheni on minulle erosta katkera ja vihainen. Hän on vakuuttunut että minulla on toinen mies joka on syypää eroon. Tiedän tämän johtuvan siitä että suhteemme ahdistaessa vietin paljon aikaa mahdollisuuksian mukaan omien ystävieni kanssa yms. ja exä ajattelee että kävin tapailemassa toista miestä poissa ollessani. Mitään miestä ei kuitenkaan ole, ei ollut eron aikan eikä ole nytkään. En koe olevani vielä valmis uuteen suhteeseen ja haluan keskittyä lapsiin ja heidän elämäänsä.
Ex mieheni puhuu epäilyksistään myös lapsille. Ennen se oli pientä utelua menoistani ja vieraista joita meillä käy, vihjaulua lapsille että tapaan toista miestä (pienemmät eivät tätä vihajailua edes ymmärtäneet, vanhin vain) yms. Hän myös aina lapsia hakiessaan ja tuodessaan vaatii päästä sisälle ja tarkistaa kaikki huoneet ettei mies vain ole luonani.
Nyt parin kuukauden sisään hän on alkanut puhua minusta lapsille todella törkeään sävyyn. (Toki en tiedä vaikka olisi puhunut aikasemminkin ja nyt vasta kuulen siitä, mutta luulen että lapset olisivat puhuneet siitä aikaisemminkin jos näin olisi) Hän puhuu lapsille minusta huorana ja oli selittänyt mitä se tarkoittaa (siis että äiti käy nukkumassa ja pussailemassa vieraitten miesten luona) ja että se on halveksittavaa ja väärin. Vanhin lapsista kyllä ymmärsi asiasta enemmänkin kuin vain tuon miehen antaman selityksen.
Oli myös sanonut lapsille että minä jätän heidät ja lähden tämän uuden miehen mukaan. Sitten saavat olla aina isän kanssa. Kysellyt myös että kai lapset haluavat olla vain hänen kanssaan, eivätkä minun kanssani. Vahimman mukaan oli suuttunut vielä nuorimmalle lapselle kun tämä oli sanonut haluavansa nähdä äidinkin.
Olen miettinyt mitä pitäisi tässä tilanteessa tehdä? Koen sen todella hämmentävänä sekä itselleni että lapsille. Olen yrittänyt puhua asiasta exäni kanssa koska koen reiluimmaksi puhua ensin hänelle kuin lähteä selvittämään asiaa jotain muuta kautta. Se ei kutienkaan ole auttanut... Nyt mietin seuraavaa siirtoa.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten olet toiminut?
Myönnän että ero tuli suurimmaksi osaksi minun aloitteestani ja omasta pahanolon tunteestani suhteessamme. Mieheni ei kokenut suhdetta ahdistavana, ei edes jatkuvaa riitelyä joka mielestäni vaikutti suuresti jo lapsiinkin. Ero ei kutienkaan ollut hätiköity vaan mietin sitä monta vuotta ja kun muutosta ei tullut keskusteluista huolimatta päädyin eroon.
Ex-mieheni on minulle erosta katkera ja vihainen. Hän on vakuuttunut että minulla on toinen mies joka on syypää eroon. Tiedän tämän johtuvan siitä että suhteemme ahdistaessa vietin paljon aikaa mahdollisuuksian mukaan omien ystävieni kanssa yms. ja exä ajattelee että kävin tapailemassa toista miestä poissa ollessani. Mitään miestä ei kuitenkaan ole, ei ollut eron aikan eikä ole nytkään. En koe olevani vielä valmis uuteen suhteeseen ja haluan keskittyä lapsiin ja heidän elämäänsä.
Ex mieheni puhuu epäilyksistään myös lapsille. Ennen se oli pientä utelua menoistani ja vieraista joita meillä käy, vihjaulua lapsille että tapaan toista miestä (pienemmät eivät tätä vihajailua edes ymmärtäneet, vanhin vain) yms. Hän myös aina lapsia hakiessaan ja tuodessaan vaatii päästä sisälle ja tarkistaa kaikki huoneet ettei mies vain ole luonani.
Nyt parin kuukauden sisään hän on alkanut puhua minusta lapsille todella törkeään sävyyn. (Toki en tiedä vaikka olisi puhunut aikasemminkin ja nyt vasta kuulen siitä, mutta luulen että lapset olisivat puhuneet siitä aikaisemminkin jos näin olisi) Hän puhuu lapsille minusta huorana ja oli selittänyt mitä se tarkoittaa (siis että äiti käy nukkumassa ja pussailemassa vieraitten miesten luona) ja että se on halveksittavaa ja väärin. Vanhin lapsista kyllä ymmärsi asiasta enemmänkin kuin vain tuon miehen antaman selityksen.
Oli myös sanonut lapsille että minä jätän heidät ja lähden tämän uuden miehen mukaan. Sitten saavat olla aina isän kanssa. Kysellyt myös että kai lapset haluavat olla vain hänen kanssaan, eivätkä minun kanssani. Vahimman mukaan oli suuttunut vielä nuorimmalle lapselle kun tämä oli sanonut haluavansa nähdä äidinkin.
Olen miettinyt mitä pitäisi tässä tilanteessa tehdä? Koen sen todella hämmentävänä sekä itselleni että lapsille. Olen yrittänyt puhua asiasta exäni kanssa koska koen reiluimmaksi puhua ensin hänelle kuin lähteä selvittämään asiaa jotain muuta kautta. Se ei kutienkaan ole auttanut... Nyt mietin seuraavaa siirtoa.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten olet toiminut?
