S
"Surku"
Vieras
Olen siis sairastunut molempien lasteni syntymän jälkeen masennukseen, joka nyt jälkimmäisellä kerralla on ollut pitkä ja vaikea, mutta siitä pikkuhiljaa toipumassa.. Masennuksen uusiutuminen on siis kohdallani hyvinkin mahdollista.
Meillä on edelleen rankkaa lasten kanssa, molemmat heräilevät öisin ja molemmat uhmailee ja opettelevat omaa tahtoaa jne.
Kummastakaan lapsesta ei minulla ollut varsinaisesti vauvakuumetta, vaan esikoinen sai alkunsa, koska halusimme perheen ja olen ollut aina sitä mieltä, että pienet vauvat eivät ole "se mun juttu" vaan siis nimenomaan se perhe ja lapset, se vauva-vaihe on siis ollt vaan välttämätön "paha", jotta haluamamme perheen saisimme. Ja toinen lapsi tuli sitten "järki"-syistä samoilla tulilla mahdollisimman pian.
Mm. Minun masennusten vuoksi päätimmekin että kaksi lasta on hyvä määrä meille. Kaikki vauvatarvikkeet olemme myyneet tai antaneet eteenpäin. Ja jokin aika sitten asiasta keskustelimme ja tultiin yksimielisesti siihen lopputulokseen, että jos ehkäisy pettäisi, päädyttäisiin aborttiin.
Ja nyt, jostain kummasta on alkanut mieleeni hiipumaan liian ihania ajatuksia pienestä tuhisevasta nyytistä. Kun kuulen vauva-uutisia, tunnen vauvan tuoksun ja haluaisin itsellenikin sellaisen. Haluaisin kokea sen onnen tunteen, kun lapsi syntyy (kummankaan lapsen kanssa sitä en ole kokenut, vaan kiintymys lapsiini on tullut masennusten vuoksi pikkuhiljaa, samoin rakkauden tunne) mistä kaikki äidit hehkuttaa. Minusta tuntuu jotenkin vajaalta, kun en oikeasti tidä, miltä tuntuu olla onnensa kukkuloilla oman lapsen syntymän jälkeen.
Tedän, että tämä on ihan älytöntä ja onkin erittäin todennäköistä, ettei me lisää lapsia tehdäkkään, MUTTA mitä jos se ehkäisy tosiaan pettää? Olemme vielä niin nuoria, ettei steriilisaatio ole vaitoehto. Minulle asennettiin ehkäisykapseli, mutta eihän sekään 100% ole. En todellakaan nyt tässä vauvakuumeissani mihinkään aborttiin pystyisi!
Onko kellään kokemusta useammasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja onko sen jälkeen onnistunut vielä saamaan lapsia ilman masennuksia?
TIedän, ettei perheemme ja ennenkaikkea minä kestäisi kolmea pientä lasta ja uutta masennusta.
Apua, en varmaan uskalla enää harrastaa seksiäkään mieheni kanssa, ettei vaninkoa vain tapahdu!
Mä tuunn pian hulluksi näiden ristiriitaisten ajatusteni ja tunteideni kanssa! Onko kellään kokemusta vastaavasta? Miten saisin tämän vauvan kaipuun pois mielestäni?
Meillä on edelleen rankkaa lasten kanssa, molemmat heräilevät öisin ja molemmat uhmailee ja opettelevat omaa tahtoaa jne.
Kummastakaan lapsesta ei minulla ollut varsinaisesti vauvakuumetta, vaan esikoinen sai alkunsa, koska halusimme perheen ja olen ollut aina sitä mieltä, että pienet vauvat eivät ole "se mun juttu" vaan siis nimenomaan se perhe ja lapset, se vauva-vaihe on siis ollt vaan välttämätön "paha", jotta haluamamme perheen saisimme. Ja toinen lapsi tuli sitten "järki"-syistä samoilla tulilla mahdollisimman pian.
Mm. Minun masennusten vuoksi päätimmekin että kaksi lasta on hyvä määrä meille. Kaikki vauvatarvikkeet olemme myyneet tai antaneet eteenpäin. Ja jokin aika sitten asiasta keskustelimme ja tultiin yksimielisesti siihen lopputulokseen, että jos ehkäisy pettäisi, päädyttäisiin aborttiin.
Ja nyt, jostain kummasta on alkanut mieleeni hiipumaan liian ihania ajatuksia pienestä tuhisevasta nyytistä. Kun kuulen vauva-uutisia, tunnen vauvan tuoksun ja haluaisin itsellenikin sellaisen. Haluaisin kokea sen onnen tunteen, kun lapsi syntyy (kummankaan lapsen kanssa sitä en ole kokenut, vaan kiintymys lapsiini on tullut masennusten vuoksi pikkuhiljaa, samoin rakkauden tunne) mistä kaikki äidit hehkuttaa. Minusta tuntuu jotenkin vajaalta, kun en oikeasti tidä, miltä tuntuu olla onnensa kukkuloilla oman lapsen syntymän jälkeen.
Tedän, että tämä on ihan älytöntä ja onkin erittäin todennäköistä, ettei me lisää lapsia tehdäkkään, MUTTA mitä jos se ehkäisy tosiaan pettää? Olemme vielä niin nuoria, ettei steriilisaatio ole vaitoehto. Minulle asennettiin ehkäisykapseli, mutta eihän sekään 100% ole. En todellakaan nyt tässä vauvakuumeissani mihinkään aborttiin pystyisi!
Onko kellään kokemusta useammasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja onko sen jälkeen onnistunut vielä saamaan lapsia ilman masennuksia?
TIedän, ettei perheemme ja ennenkaikkea minä kestäisi kolmea pientä lasta ja uutta masennusta.
Apua, en varmaan uskalla enää harrastaa seksiäkään mieheni kanssa, ettei vaninkoa vain tapahdu!
Mä tuunn pian hulluksi näiden ristiriitaisten ajatusteni ja tunteideni kanssa! Onko kellään kokemusta vastaavasta? Miten saisin tämän vauvan kaipuun pois mielestäni?