Miksi et vie toista lasta päiväkotiin, kun olet kotona vauvan kanssa?

[...]

Olisi hauska kuulla, miten paljon huomiota ja aikaa pystytte irrottamaan vanhemmalle lapselle? Miten monta tuntia päivästä esim. leikitte vanhemman lapsen kanssa ja kuinka suuren osan päivästä lapsi joutuu leikkimään yksin?

Tuntuuko teistä koskaan siltä, että vanhempi lapsi ei saa tarpeeksi huomiota, kun vauvan kanssa väkisinkin kuluu ihan perusasioissa niin paljon aikaa.

 

["www"]

Mulla on ollut niin helpot vauvat, että ei ole ongelmaa sillä saralla ollut.

 

[Aamuäree]

En mä ole koskaan laskenut huomion määrää kello kädessä.

Mä en leiki. Ainakaan mielelläni. Sen sijaan hoidimme esikoisen kanssa yhdessä vauvaa, luimme kirjoja kun imetin, teimme kotitöitä jne. Huomio jakaantui sitä mukaa kun joku sitä tarvitsi ja kaipasi.

Mun kasvatusmetodeihin kuuluu se, että lapsen on hyvä toisinaan tylsistyä ja keksiä tekemistä itse. Äiti ei ole leikkikaveri. Aina ei voi olla huomion keskipiste. Lapsella ei tarvitse eikä pidä olla julmetusti harrastuksia vauvamuskareista ruveten. 'Virikkeet' on yhtä lailla sitä kotona oloa kuin ohjattua toimintaa päiväkodissa.



Vähemmästäkin pää hajoo.

 

[meillä]

Ensinnäkään en ole koskaan täysimettänyt. Imettänyt kuitenkin. Kun vanhimmat lapseni olivat siinä iässä että toinen oli vauva ja toinen parivuotias taapero, molemmille kyllä riitti huomiota. Kun imetin, taapero sai tulla viereen touhuilemaan tai katselemaan vaikka kirjoja. Olen ottanut aina sen vanhemman touhuihin mukaan. Toi vaippoja ja kaikkea mitä osasi, ja sai siis olla mukana myös auttamassa. Se toi merkityksen tunteen myös sille vanhemmalle lapselle että hän on tärkeä kun saa auttaa. Sitten olen vauva sylissä tai lattialla leikkinyt taaperon kanssa. Asioita voi siis mukavasti yhdistella ettei tule sille vanhemmalle lapsellekaan ulkopuolinen olo.

 

["minna"]

En mä laske tunteja kuinka paljon olen huomioo antanut. Meillä on kylläkin kaksi vanhempaa lasta ja he leikkivät paljon yhdessä. Toisekseen meillä on pihapiirissä kolme samanikäistä tyttöä, joiden kanssa leikkivät paljon. Käyvät 2xvko kerhossa. Kerran viikoss perhekerhossa. Lisäksi kyläillään suhteellisen paljon, joten saavat kyllä samanikäistä leikkiseuraa tarpeeksi.

Sitä paitsi ei se lapsi välttämättä tarvi monta tuntia päivässä äitiä leikkimiseen. Lapselle voi antaa huomioo muutenkin, esimerkiksi ottamalla mukaan päivän hommiin. Ja kaiken lisäksi mä tylsistyisin jos olisin vain vauvan kanssa päivät kotona

 

["jep"]

En tule viemään, koska olen tähänkin asti ollut alle kaksivuotiaani kanssa hoitovapaalla, eikä hän ole koskaan ollut päiväkodissa tms. Tuntuisi älyttömältä hakea hänelle päivähoitopaikkaa nyt. Jos olen pienemmän kanssa kotona yli kaksi vuotta, haen isommalle vähintään kerhopaikan, jotta siinä 3-4 -vuotiaana saa alkaa harjoitella lapsiryhmässä olemista ilman vanhempia. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan lapset menevät hoitoon joko 3,5- ja 1,5 -vuotiaina, tai 4,5- ja 2,5 vuoden ikäisinä.

 

["hmmmmm"]

Tuo on järjestelykysymys. Hyvin on aika riittänyt kaikille, yhdessä ja erikseen.

 

[No,]

pk;ssako saa enemmän aikuisen huomiota kuin kotona omalta äidiltä...tuskin.

 

[helppoja lapsia ehkä]

mulla oli 2vuotias kotona kun kuopus syntyi, pääsin omasta mielestäni paljon helpommalla kun ei tarvinnut aamuisin pitää kiirettä mihinkään, välillä esikoinenkin saattoi nukkua yhdeksään asti aamulla, ja vauva samoin, joten sain itsekkin nukkua pitkään. kuopus oli oikein helppo ja tyytyväinen vauva, nukkui yönsä jo 2kk iästä asti heräilemättä, ulkoilimme lasten kanssa paljon ja vaavi viihtyi vaunuillen. pystyin mielestäni keskittymään vauvaan ja kuopukseen yhtäaikaa, otin esikoisen vauvanhoitoon mukaan, myös ruuanlaiton ja siivouksen apuna esikoinen viihtyi mainiosti.

 

[Angel Eyes]

En vie sen takia että en halua ja olisi hankalaakin tuollainen. En leiki lasten kanssa, 2- ja 3-vuotias leikkivät keskenään tai sit joskus on kavereita kylässä.
Vauvan kanssa menee tietysti paljon aikaa, mutta yritän ottaa noita isompia mahdollisimman paljon mukaan auttamaan hoidossa ja välillä puuhaillaan ihan keskenään noiden kanssa kun vauva nukkuu.

Mielellään tulevat miun kanssa laittamaan pyykkiä koneeseen, auttavat tyhjentämään astianpesukonetta jne. arkipäivän juttuja. Kesällä hoidetaan kasvimaata ja tehdään pihahommia yhdessä. Erillaista hommaa mitä olisi päiväkodissa, mutta mielestäni ihan riittävästi virikettä noille on tässä kotonakin.

 

[...]

Mun kasvatusmetodeihin kuuluu se, että lapsen on hyvä toisinaan tylsistyä ja keksiä tekemistä itse. Äiti ei ole leikkikaveri. Aina ei voi olla huomion keskipiste. Lapsella ei tarvitse eikä pidä olla julmetusti harrastuksia vauvamuskareista ruveten. 'Virikkeet' on yhtä lailla sitä kotona oloa kuin ohjattua toimintaa päiväkodissa.

.

Joo totta, äiti ei ole leikkikaveri, mutta eikö se ole aika surkeeta, että lapsi joutuu olemaan kaiket päivät ilman leikkikaveria?

 

[...]

pk;ssako saa enemmän aikuisen huomiota kuin kotona omalta äidiltä...tuskin.

Veikkaan että joidenkin lasten kohdalla näin kyllä on. Jos äidillä on vähänkään vaativampi vauva hoidettavana, ei sille vanhemmalle aina vain pysty irrottamaan tarpeeksi sitä omaa aikaa ja huomiota.

 

[Aamuäree]

Joo totta, äiti ei ole leikkikaveri, mutta eikö se ole aika surkeeta, että lapsi joutuu olemaan kaiket päivät ilman leikkikaveria?

Ei se silti sitä tarkoita (tai siis en tarkoittanut) että mä en leiki ollenkaan.
Naapurissa oli samanikäisiä lapsia ja tyttö sai kyllä heistä leikkiseuraa.

Ei todellakaan tarvinnut istua yksin nurkassa silmät surullisina, vaikak mä en jatkuvasti heittäytynytkään lattialle leikkimään.
Kotityötkin kävi leikistä- en todellakaan 'vaatinut' tulosta, vaan annoin osallistua ja tarvittaessa siivosin jäljet pikkuapulaisen jäljiltä.

 

["vieras"]

On lapsia muuallakin kuin päiväkodissa. En näe mitään syytä miksei lasten kanssa voisi kulkea ulko-ovesta muun maailman sekaan, kutsua kavereita kylään, luoda verkostoa.

En usko että lapsi saa huomiota sen enempää päiväkodissa (20 lapsen ryhmässä käytännössä 2 aikuista) kuin kotona, jossa yksi aikuinen vastaa vain kahden lapsen huomioimisesta

 

[noooo]

Ensinnäkin esikoinen on alle 3v, eli mielestäni virikkeiden määrä ei tarvitse olla mikään valtava ja tuon ikäisen paikka ei ole pk. Kerho on 2 kertaa viikossa ja musta se on tuon ikäiselle ok määrä. Isovanhemmat asuvat lähellä ja ottavat mielellään esikoisen leikkimään tai katsovat pari tuntia vauvaa, jolloin pääsen esikoisen kanssa kahdestaan kerhoon, uimahalliin tms. Vauva nukkuu päivisin 3 tuntia, joten aikaa jää kahdenkeskiseen leikkiin , piirtämiseen yms ihan riittämiin. Yksinkin tulee osata leikkiä, kunhan aikuinen on lähettyvillä! Ja ei mun mielestä ole paha jos sen huomion joutuu toisinaan sen vauvankin kanssa jakamaan, ei siellä hoidossa ole koskaan jakamatonta huomiota Kavereilla on lisäksi samanikäisiä lapsia joita tavataan useemman kerran viikossa puistoilun ja kyläilyn merkeissä.

 

["vieras"]

Mun mielestä esikoisen kuuluukin olla kotona, kun vauva syntyy. En sysää vanhempaa lasta syrjään päiväkotiin siksi. Päiväkodissa hoitajilla on varmaan vielä vähemmän antaa sitä kahdenkeskeistä aikaa lapselle, kuin mitä saisi kotona sitä huomiota. Suuret ryhmät on pahasta eikä päiväkodit nyt muutenkaan ole mitään ihania paikkoja pienille, noin 3 vuotiaille.

Mun esikoinen oli siis vähän alle 3 v vauvan synnyttyä eikä tullut mieleenkään laittaa päiväkotiin.

Syitä:

kotona on parempi, on rauhallista ja leppoista ei kiire mihinkään (vrt. päiväkotiin aamulla kauhea rumba, mieheni lähtee ovesta klo 6 joten päiväkotiin vienti ja haku olisi ollu mun vastuulla)

koin myös asian niin, että on helpompi mulle myös, ku ei ole koskaan kiire mihinkään

päiväkodista tulee myös kaikki pöpöt kotiin ja sairaiden lasten kaa on vaikeampaa olla kotona

koen, että haluan antaa lapsilleni mahdollisimman kotipainotteisen lapsuuden, kunnes esikoulu alkaa.

mielestäni lapsen luovuutta ruokkii omatoimisuus ja vapaa leikki, lapseni saa keksiä itse leikkejä, esim. suihkussa kaadella vettä purkista toiseen (tyhjistä jo käytetyistä) tai keittiössä saa sekoitella mausteita ja kaataa maitoa sekaan ja tehdä leikkiruokaa. en päällepäsmäröi vaan kannustan omatoimiseen tekemiseen

toki leikin jonkin verran joka päivä esikoisen kanssa

vauva sitoi kädet ekoiksi kuukausiksi, mutta koin asian niin, että todellakin oli hyvä juttu, että esikoinen sai olla kotona. On vieläkin kotona ja vauva on kohta jo vuoden.

 

["shihtzu"]

Meillä varmaan esikoinen saa multa enemmän huomiota kuin vauva, kun tuo pienempi on niin helppo ja tyytyväinen tapaus. Eikä tuo 2,5v näytä tylsistyneeltä, kun tapaa kuitenkin muitakin ihmisiä viikon aikana kuin minut ja vauvan. Enempi tuo leikkii aikuisten kanssa kuin lasten.

Huomenna tosin mennään kerhoilemaan ja iltapäivällä tulee kaveri poikansa kanssa kylään, että kyllä lapsikontaktejakin on.

 

["vieras"]

Ei se silti sitä tarkoita (tai siis en tarkoittanut) että mä en leiki ollenkaan.
Naapurissa oli samanikäisiä lapsia ja tyttö sai kyllä heistä leikkiseuraa.

Ei todellakaan tarvinnut istua yksin nurkassa silmät surullisina, vaikak mä en jatkuvasti heittäytynytkään lattialle leikkimään.
Kotityötkin kävi leikistä- en todellakaan 'vaatinut' tulosta, vaan annoin osallistua ja tarvittaessa siivosin jäljet pikkuapulaisen jäljiltä.

Joo ja lapsihan tarvitsee myös tyhjää tilaa päiviin, jolloin saa käyttää omaa päätän. ei mielikuvitus ja aloitteellisuus kehity mihinkään jos äiti on koko ajan legopalikat ojossa tarjoamassa tekemistä. Tämä on ihan kokonaan unohtunut nykyään kun lasten päivät survotaan täyteen ohjelmaa, etteivät vaan pillastu kotona (ja juuri sen takia pillastuvat ettei muuhun ole opetettu). Tasapainoisesti tekemistä, seuraa, mutta myös itsekseen olemista.

 

["vieras"]

Niin jatkan vielä, että päiväkodeissa on meluisaa isot ryhmät ja kiusaamistakin esiintyy. haluan olla lapseni arjessa läsnä paljon, kunnes on esikoulun aika. Mun mielestä pienten lasten paikka nyt vain ei ole päiväkoti.

 

[...]

[QUOTE="vieras";23018863]Mun mielestä esikoisen kuuluukin olla kotona, kun vauva syntyy. En sysää vanhempaa lasta syrjään päiväkotiin siksi. Päiväkodissa hoitajilla on varmaan vielä vähemmän antaa sitä kahdenkeskeistä aikaa lapselle, kuin mitä saisi kotona sitä huomiota. Suuret ryhmät on pahasta eikä päiväkodit nyt muutenkaan ole mitään ihania paikkoja pienille, noin 3 vuotiaille.

.[/QUOTE]

Eikö teitä oikeasti yhtään pelota tai edes mietitytä, että lapsestanne tulee yhtä ahdasmielinen kuin teistä itsestänne, kun lapsi joutuu viettämään aikanne pääaisassa teidän seurassanne. Tarkoitan tällä sitä, että monella näyttää olevan todella ennakkoluuloisia ja ahdasmielisiä asenteita niitä kohtaan, jotka pitävät sitä tarhaa parempana vaihtoehtona. Siis itse en ainakaan haluaisi, että lapsestani kasvaisi sellainen, joka ei hyväksy ja kunnioita toisten mielipiteitä, vaan leimaa kaikki toisin toimivat huonommiksi.

 

["vieras"]

Meillä eskari muistelee kaihoisasti aikaa jolloin oli kotona (5-vuotiaana). Oli ihanaa leikkiä vauvan kanssa, rauhalliset aamut, ei kiirettä, superhyvä kerho pari kertaa viikossa, joka viikolle riitti useampi kyläily puolin ja toisin kavereiden luona. Naapuristakin löytyi kavereita. Luisteltiin, pyöräiltiin, hiihdettiin, vauva kulki mukana milloin milläkin tyylillä.

Minä kun usein mietin, tyksistyykö pilalle kun valitteli joskus tekemisen puutetta

 

[nooo]

Eikö teitä oikeasti yhtään pelota tai edes mietitytä, että lapsestanne tulee yhtä ahdasmielinen kuin teistä itsestänne, kun lapsi joutuu viettämään aikanne pääaisassa teidän seurassanne. Tarkoitan tällä sitä, että monella näyttää olevan todella ennakkoluuloisia ja ahdasmielisiä asenteita niitä kohtaan, jotka pitävät sitä tarhaa parempana vaihtoehtona. Siis itse en ainakaan haluaisi, että lapsestani kasvaisi sellainen, joka ei hyväksy ja kunnioita toisten mielipiteitä, vaan leimaa kaikki toisin toimivat huonommiksi.

En pidä itseäni ahdasmielisenä eli ei pelota Minulle on ihan sama miten joku toinen asian tekee, jokaisella on varmasti syynsä teki asian kummin tahansa. Minulle on outo ajatus, että pitäisin jotain muuta paikka ja vieraita ihmisiä lapselleni parempana vaihtoehtona kuin koti ja omat vanhemmat.

 

["vieras"]

Eikö teitä oikeasti yhtään pelota tai edes mietitytä, että lapsestanne tulee yhtä ahdasmielinen kuin teistä itsestänne, kun lapsi joutuu viettämään aikanne pääaisassa teidän seurassanne. Tarkoitan tällä sitä, että monella näyttää olevan todella ennakkoluuloisia ja ahdasmielisiä asenteita niitä kohtaan, jotka pitävät sitä tarhaa parempana vaihtoehtona. Siis itse en ainakaan haluaisi, että lapsestani kasvaisi sellainen, joka ei hyväksy ja kunnioita toisten mielipiteitä, vaan leimaa kaikki toisin toimivat huonommiksi.

Ja missä kohtaa en kunnioita muiden mielipiteitä ja leimaan toisin toimivat huonommiksi? En niin yhtään missään kohtaa. Oma mielipiteeni vain on tuo ja hoidan omat lapseni siksi kotona. Monet tutkimuksetkin puoltavat sitä, että pienten paikka ei ole iso päiväkotiryhmä. Mutta en mollaa muita!!! Näytä mulle se lause, missä en kunnioita muita ja leimaan muut!

 

[Angel Eyes]

Eikö teitä oikeasti yhtään pelota tai edes mietitytä, että lapsestanne tulee yhtä ahdasmielinen kuin teistä itsestänne, kun lapsi joutuu viettämään aikanne pääaisassa teidän seurassanne. Tarkoitan tällä sitä, että monella näyttää olevan todella ennakkoluuloisia ja ahdasmielisiä asenteita niitä kohtaan, jotka pitävät sitä tarhaa parempana vaihtoehtona. Siis itse en ainakaan haluaisi, että lapsestani kasvaisi sellainen, joka ei hyväksy ja kunnioita toisten mielipiteitä, vaan leimaa kaikki toisin toimivat huonommiksi.

Minä ainakin toivon että omienkaan lapsieni ei tarvitsisi koskaan laittaa lapsiaan päiväkotiin. Joten ei pelota ja olisin hyvin mielissäni jos tällaiseen ratkaisuun päätyisivät. Omalta osaltani aion asiassa auttaa ja olla sellainen isovanhempi joka hoitaa lapsenlapsiaan aina kun mahdollista.

 

[meillä]

Halusin ehdottomasti, että aikaisemmat lapset eivät uusien syntyessä kokisi itseään syrjittävän. Halusin, että he saavat osallistua kodin arkeen ja tutustua uuteen tulokkaaseen. Paikkakunnallamme oli mitä mainioin kerhomahdollisuus ja se riitti erittäin hyvin, kun isommat kävivät siellä kaksi kertaa viikossa. Osasin jutella jatkuvasti toisille lapsille ja olla tasapuolinen samalla kun hoidin tai imetin pientä.

Suurin syy oli se, että en halunnut olla erossa omista lapsistani ja missata heidän mielenkiintoisia kehitysvaiheitaan. Halusin jakaa ilot ja surut heidän kanssaan.