Mun lapsillani on yli 5 vuoden ikäero, joten esikoinen osasi leikkiä itsekseen tai kavereineen välillä eikä tarvinnut minua jatkuvasti viihdyttäjäksi. Mulla on myös käytännöllisesti katsoen aina ollut harrastukset kotona, joten kun kuopus nukkui, köllötteli lattialla peiton päällä tai oli sitterissä, mä vieressä piirsin, maalasin, askartelin tai leivoin esikoisen kanssa. Olen myös tykännyt ottaa lapset viereeni ja lukea heille satukirjoja. Esikoinen osallistui myös kotitöihin niiltä osin kuin pystyi eli auttoi sekoittamaan salaattiaineksia, kattamaan pöytää, ripustamaan pyykkejä narulle jne. Kuopus myös kulki ihan näppärästi vaunuissa mukana ulkona ja opittuaan kävelemään myös mukana metsässä eväsretikillä, pyöräretkillä ( tietysti mun pyörän kyydissä

) tai rannalla.
Olen itse kotiäidin kasvattama enkä ole koskaan ollut vieraalla hoidossa. Mulla ei ollut koskaan äitini kanssa tylsää, vaikka siskoni onkin mua 6 vuotta vanhempi ja sisko siis oli jo koulussa silloin, kun mulla alkaa lapsuudestani ensimmäisiä muistikuvia olemaan. Halusin tarjota esikoisellekin niitä rauhallisia, kiireettömiä aamuja, paljon ulkoilua, yhdessä tekemistä äidin kanssa, hassuttelua yms, mitä päiväkodissa ei ollut. Molemmat lapseni ovat olleet myös päiväkodissa, mutta eivät yhtenäkään sellaisena päivänä, kun mä olen ollut kotona.