Täällä palstalla olen vasta törmmännyt että ihan ihmeellisestä asioista tehdään ongelmia.. (liittyy lapsiin)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Tuli mieleen tuosta lapsen pukemis ketjusta..

esim.
Jos lapsi ei pue itse kun ikää on kuitenkin jo 3v kun petteri ja nikokin pukee ihan itse alusta loppuun. Täytyy tämäm pukemattoman äidin olla itsekeskeinen laiskimus.

Ja jos eskomatti ei osaa itse vielä syödä, onhan ikää jo 1vuotta. Missä vika?

Puhumattakaan jos maijaliisa on 1,5v ja syö unituttia, on äiti ehdottomasti todella laiska.

Mitäs sitten jos nicopetteri on vielä vaipoissa vaikka on jo 2v!!! Äitiihan selvästi istuu päivät pitkän koneella ja mussutta suklaata.

Ja jos raskaana ollessasi syöt ruokaa jossa on vaikkapa aurajuustoa olet ehdottomasti pilannut mahassasi kasvavan vauvan tulevaisuuden.

Kun lapsesi ei vielä kävele 1vuotiaana on hän hitaasti kehittyvä, koska meidän matti käveli jo synnäriltä autoon ja hyppäsipä vielä itse kaukaloon ja nappas vyöt kiinni. Koputti ikkunaan merkiksi et kaikki ok, nyt mutsi lähdetään.



Siis oikeesti.. Mä aloin seurata tätä palstaa vasta esikoisen syntymän jälkeen, hällä ikää nyt 4v ja sitä ennen en ikinä koskaan osannut ajatella raskaudessa olevan niin monta "ongelmaa, kiemuraa" ja mitä ei saisi ja saisi tehdä.

Enkä myöskään ole koskaan kehitellyt minkäänlaisia ongelmia tai kuvitellut että jokin olisi pahasti pielessä jos kaikki ei mee vaikkapa samallalailla kuin naapurin ossilla, lasteni kehityksen kannalta, he on yksilöitä ja aivan varmasti oppivat ja osaavat asiat omaan tahtiin.

Esikoiseni alkoi puhua vasta kun täytti 2v tuona aikan en kuitenkaan ikinä ajatellut et jokin olisi pielessä, vaan ajattelin vaan et hän kulkee vaan omaa tahtiansa ja varmasti kyllä oppii kun on siihen valmis. Ja kyllä tänä päivänä hän ei olisi koskana hiljaa ;)
Mutta sen sijaan täällä olen törmännyt et jos ei tyyliin 1,5vuotiaana tuu neljän sanan lauseita niin jossain on pahasti vikaa. Ja puheterapia aikaa on jo varatta.

Ja esikoiseni jätti vaipat pois ihan omasta tahdostaan ja halustaan päälle 2v ja kertaheitolla oppi päivä kuivaksi ja 2viikkoa tuosta myös yökuivaksi.
Sen sijaan täällä pottaharjoitteluthan tulisi aloittaa jo synnärillä.

Jotta täällä törmää jos jonkinlaiseen "ongelmaan" jota ei itse olisi ikinä osannut ennen ajatellakkaan ongelmaksi :D
 
Olen niiiiin samaa mieltä. Erillaisuudelle ei ole mitään sijaa. Monasti mietin näitä arvostelijoita, että onko he sitten niin täydellisiä kun kerta ovat oikeutettuja arvostelemaan ja tuomitsemaan?

Jokaisella äidilläkin on oma "akileenkantapää", asia jossa mennään lapsen kanssa "ei niin kirjan oppien mukaan". Äitikin on vaan ihminen ja tekee asiota jaksamisen rajoissa. Mä en jaksa uskoa näihin täydellisiin äiteihin jotka osaavat muka aina ajatella kaikessa vain ja ainostaa lapsen parasta. Ja tehdä asiat sen mukaan. On hieman eriasia sitten jos lasta tarkoituksellisesti kaltoin kohtelee - mutta mä en lue kaltoin kohteluks jos pukee vielä 3 vuotiasta tai että 2 vuotias kulkee vaipoissa.
 
Samaa mieltä. Omani jätti vaipat vähän yli 2v ja alkoi puhua reilu 2v. Mut en koskaan aatellu että joku ois vialla tai että lapsi ois jotenkin kärsiny siitä että oppi potalle just omalla tahdillaan eikä edes mitenkään myöhään. Puhuu nyt 3v täysin ikätasoisesti.
Kaikki tuntuu olevan kiinni vain vanhempien viitsimisestä ja osaamisesta. Lapset eivät saa olla yksilöitä normaaleine vaihteluineen ja persoonineen.
 
Selitys on luultavasti siinä, että tänne palstalle eksyy se äitien pohjasakka. Eivät tiedä mistään mitään ja kyselevät ihan omituisia asioita. Järkeviäkin täällä voi olla, mutta luulisin, että he vain lukevat kommentoimatta ajankulukseen hörhöjen juttuja.

Nyt tietysti joku ääliö haluaa kysyä, miksi minä kommentoin. En kerro!
 
Joo, saman olen täällä huomannut. Itse olen ajatellut että toimin oman lapseni kanssa niinkuin parhaaksi näen, ja koitan ottaa rennosti, tietty niin että lapsen paras on aina etusijalla. Ja noista tutti-ja vaippajutuista yms. puhumista/kirjoittamista vältän, koska meillä mennään sitä tahtia mikä tuntuu parhaalta. Kyllähän sen nyt järki sanoo mikä ikä on millekin jutulle liikaa, esim. nelivuotias jos syö tuttia tai on vaipoissa, on joku mennyt varmaan pieleen, siis jos on kyseessä terve lapsi.

Kysyn aika paljon noita ikäsuosituksia neuvolasta, sieltä saa hyviä vastauksia, eikä "painosteta" mihinkään mihin lapsi ei ole valmis. Lisäksi käytän omaa järkeäni. =)
 
Ja äitihän se vasta sosiaalitapaus onkin, jos...

- ei joka päivä ulkoile lapsen kanssa vähintään 3 tuntia
- ei tee ruokia itse alusta loppuun luomuruuista samalla kiroten natriumglutamaattia
- antaa lapsen katsoa televisiota yli 30 min päivässä
- pesee lapsen hiukset shampoolla
- ei täysimetä 6kk (toisaalta ei myöskään saa imettää yli 1-vuotiasta, "koska se on insestiä")
 
Samaa mieltä. Todella toivon että äidit ovat tuollaisia vain täällä palstalla. Raskaudestakin on tehty sairaus jolloin kaikkea täytyy varoa eikä mitään saa tehdä tai syödä.

Palstan äideiltä puuttuu täysin maalaisjärki, mitään ei voida eikä osata päättää itse vaan kaikki on kyseltävä muilta, ihan siitä lähtien että mitä lapselle saa pukea päälle.
 
Kaikki tuntuu olevan kiinni vain vanhempien viitsimisestä ja osaamisesta. Lapset eivät saa olla yksilöitä normaaleine vaihteluineen ja persoonineen.

Tässäpä tämä kiteytettynä munkin mielestä. Ennen lapset oli lapsia ja kehittyivät omaan tahtiinsa. Nykyään kaikessa pitäisi onnistua nyt heti eikä vasta huomenna. Ei sitten ihme, että voidaan kouluikäisinä huonosti, kun jo vauvasta asti lapsille ladataan hirveät odotukset siitä, millainen pitää olla milloinkin sopiakseen tiettyyn muottiin :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja TriplaIsä;23025571:
Tai jos imetät yli 1-vuotiasta. Tai jos imetät julkisella paikalla.

Tai vaan toisesta tissistä ja vaan toista lapsista.

Musta ihan paras juttu oli se kun joku kyseli täällä tämmöstä logistiikkaongelmaa kuin että voiko jättää vauvan 6kk nukkumaan pinnasänkyyn kun hakee esikoisen kerhosta viereisestä talosta, matkaan menisi kaikkineen 3min.

Ja kyllä, täällä oli suurin osa porukkaa oikeasti sitä mieltä että et voi jättää, kyllä täytyy vauva herättää, pukea talvikamppeisiin ja pakata mukaan tuolle kolmen minuutin matkalle koska IHAN MITÄ TAHANSA tulipalosta tulvaan voi sillä välin tapahtua.
 
Tai vaan toisesta tissistä ja vaan toista lapsista.

Musta ihan paras juttu oli se kun joku kyseli täällä tämmöstä logistiikkaongelmaa kuin että voiko jättää vauvan 6kk nukkumaan pinnasänkyyn kun hakee esikoisen kerhosta viereisestä talosta, matkaan menisi kaikkineen 3min.

Ja kyllä, täällä oli suurin osa porukkaa oikeasti sitä mieltä että et voi jättää, kyllä täytyy vauva herättää, pukea talvikamppeisiin ja pakata mukaan tuolle kolmen minuutin matkalle koska IHAN MITÄ TAHANSA tulipalosta tulvaan voi sillä välin tapahtua.

:D :D
 
Kiitos että pelastit päiväni! Kirjoituksesi on niin paikkansapitävä.

Uskoisin että tässäkin on kyse kilpailusta. Kenen lapsi on jo syntyessään älykkäin, omatoimisin, mitä tahansa. Tai sitten nykypäivän vanhemmilla ei ole todellisia ongelmia tai sitten todelliset ongelmat juuri halutaan peittää. Olen myös huomannut että äiti ei saa olla väsynyt ellei ole vähintään viittä alle kouluikäistä samaan aikaan jaloissa pyörimässä. Yhden lapsen kanssa väsyvät ovat vain laiskoja ja itsekkäitä eikä meidän olisi koskaan lapsia pitänyt tehdäkään. Tämä puuttui listasta.

Onneksi täällä on myös fiksua porukkaa ja parasta on kun pitää tietyn suodattimen päällä koko ajan ja antaa mennä pahimmat idioottimaisuudet ohi.
 
[QUOTE="vieras";23025057]
Kun lapsesi ei vielä kävele 1vuotiaana on hän hitaasti kehittyvä, koska meidän matti käveli jo synnäriltä autoon ja hyppäsipä vielä itse kaukaloon ja nappas vyöt kiinni. Koputti ikkunaan merkiksi et kaikki ok, nyt mutsi lähdetään.
[/QUOTE]

Tää oli ihana :D

Mutta ihan totta koko kirjoitus. Ja minusta ainakin itsestäni tuntuu että koko äitiydestä (tai vanhemmuudesta) on tehty asia, jossa pitää suorittaa koko ajan. Ihmiset tekee itselleen hirveää aikataulua esim. ulkoilemisen suhteen, koska "niin on vain tehtävä". Jos miettii sitä että omassa lapsuudessa ei tosiaan äiti kytännyt kelloa koko ajan että nyt mennään ulos, sitten ehdin tehdä ruuan, sitten lapset päikkäreille ja hihheijaa.. taas ulos jne. Miksei voisi ottaa vähän rennommin? Itse ainakin otan mahdollisimman rennosti niin kauan kuin olen kotona, meillä ei ole ikinä kiire minnekään eikä uloskaan ole aina pakko mennä. Siihen oravanpyörään ehtii kyllä sitten myöhemminkin kun pitää palata työelämään.

Ja sitä samaa suorittamista se on sekin että yritetään päästä vaipoista ja tuteista ja tuttipullosta eroon jo vähän turhankin aikaisin, koska moni ajattelee ihan vaan oman päänsä sisällä että niin on tehtävä.
 
Tää ol loistava.

Mää teen itte niikun teen, ei oo vajaaälysiä lapsia tullu..yks jopa kettuilee toisella kielellä mulle kun en tajuu kieltä, vaik sekin on saanu lehmän maitoo ennen aikojaan ja on saanu kattoo päivät putkee töllöä ja ei mäkkiruokaa ja kaikkee sopimatonta.. ai joo, ja tutkin käytin omassa suussa kun johkin oli joutunu.

Vikan kanssa oli neuvola kimpussa ihan kokoajan, kun oli niin laiha. No, hoikka on yhä, minkäs teet, mut ei se oo oikeen koskaan kipeekään.
 
Yks hyvä oli ku joku kirjotti ettei leiki lapsensa kanssa koko ajan, pääteltiin että lapsi joutuu yksin itkemään nurkassa kun ei äiti ehdi leikkiä. Mun oma äiti ei ole leikittäny meitä, eikä ulkoillukkaa ja silti mä olen ihan normaali. Onhan mullaki tuttuja, joiden perheessä toimitaan tosi eritavalla ku me, mutta en mä siitä mitää älämölyä nosta ja ala arvostelee. Kai tuommonen on jotain oman egonsa kohottamista kun täytyy kytätä ja arvostella muiden tekemisiä.
 
Suorittamista tuntuu olevan monen lapsiparan elämä. Perhekahviloissa, äiti-vauva-kerhoissa ja leikkipuistoissa äitien elämä tuntuu keskusteluista päätellen pyörivän vain sen ympärillä, mitä taitoja lapsi on jo oppinut ja kuinka varhain. Sama jatkuu täällä. :/ Ei ihme että lapset masentuvat ja stressaantuvat.
 

Yhteistyössä