Helsingin ja Uudenmaan down-lapsista 90 % abortoidaan

[mmeeem]

[QUOTE="vieras";23031727]On maailman epäitsekkäin teko luopua toivotusta rakkaasta lapsestaan ja kantaa itse valtava suru ja taakka, jotta lapsi ei joudu kärsimään.

Itsekäs vanhempi haluaa pitää lapsensa vaikka tiedossa olisi lyhyt elämä täynnä kärsimystä.[/QUOTE]

Anteeksi, mutta down (jota seulonnat lähinnä seulovat) ei ole yleensä "lyhyt elämä täynnä kärsimystä". Kuinka moni down olisi halunnut mieluummin kuolla kuin syntyä? Aika moni down on tyytyväinen elämäänsä, eikä ainakaan mieluummin olisi kuollut jo kohtuun . Down on kehitysvamma lievimmästä päästä. Läheskään kaikilla ei ole edes liitännäissairauksia.

 

["milla"]

[QUOTE="vieras";23031727]On maailman epäitsekkäin teko luopua toivotusta rakkaasta lapsestaan ja kantaa itse valtava suru ja taakka, jotta lapsi ei joudu kärsimään.

Itsekäs vanhempi haluaa pitää lapsensa vaikka tiedossa olisi lyhyt elämä täynnä kärsimystä.[/QUOTE]


mm. hesarin jutussa haastateltu nuori isä oli ilmoittanut heti ettei hänestä ole vammaisen isäksi, joten kaikki seulonnat on otettava käyttöön. Siinäpä vasta epäitsekäs ihminen ? Mitäs sitten jos lapsi syntyykin vammautuneena / vammautuu lapsena.

 

[Neith]

Anteeksi, mutta down (jota seulonnat lähinnä seulovat) ei ole yleensä "lyhyt elämä täynnä kärsimystä". Kuinka moni down olisi halunnut mieluummin kuolla kuin syntyä? Aika moni down on tyytyväinen elämäänsä, eikä ainakaan mieluummin olisi kuollut jo kohtuun . Down on kehitysvamma lievimmästä päästä. Läheskään kaikilla ei ole edes liitännäissairauksia.

tuota, johan se on montakertaa sanottu että kaikki ei ole lieviä, valtaosa keskeytetään juuri siksi niitä pahimpia ei juurikaan näy. rakenteelliset vammat kun oikeasti voi olla niin pahoja ettei lapsella yksinkertaisesti ole toivoa tai elämänlaatu tulee olemaan niin heikkoa että keskeytys on parempi vaihtoehto

 

[Phoebsi]

[QUOTE="milla";23031776]Mitäs sitten jos lapsi syntyykin vammautuneena / vammautuu lapsena.[/QUOTE]

Se on shokki, tietenkin. Sitten tehdään se, mikä on ainoa vaihtoehto, eli sopeudutaan tilanteeseen.

 

[fifiia]

Seulonnoista on varmasti hyötyäkin, mutta jotenkin tuntuu että ne tällähetkellä tapahtuu vammaisten kustannuksella. Koskaa ei päästä siihen tilanteeseen että ei syntyisi yhtäkään vammaista lasta vaikka seulonnat olisivat kuinka tarkkoja. Seulonnat eivät myöskään estä ketään vammautumasta myöhemmin, joskus hyvinkin vaikeasti ja vakavasti. Seulonnat eivät oiken vastaa tarkoitustaan jos ja kun ne lisäävät vammaisten syrjintää.

Minusta liian usein abortti tarjotaan ainoaksi vaihtoehdoksi odottaville vanhemmille ei anneta tarpeeksi tietoa vammasta tai siitä että varmuudella ei pystytä tässä vaiheessa ennustamaan vamman vaikeusastetta. Lääkärit voisivat myös nykyistä enemmän tehdä yhteistyötä ja tarjota sitä mahdollisuutta että tilanteeseen saadaan esim. toisen asiantuntijan näkemys. Minusta vanhemmille olisi syytä myös tarjota mahdollisuutta tutustua vammaiseen lapseen ja/tai hänen perheeseensä. Vammaisten tukipalveluja pitäisi kehittää siten että he pystyisivät toimimaan yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä rajoitteistaan huolimatta. Tukimuodoista ja esim. vertaistuesta pitäisi myös kertoa jo alkuvaiheessa.

 

[Phoebsi]

Seulonnoista on varmasti hyötyäkin, mutta jotenkin tuntuu että ne tällähetkellä tapahtuu vammaisten kustannuksella. Koskaa ei päästä siihen tilanteeseen että ei syntyisi yhtäkään vammaista lasta vaikka seulonnat olisivat kuinka tarkkoja. Seulonnat eivät myöskään estä ketään vammautumasta myöhemmin, joskus hyvinkin vaikeasti ja vakavasti. Seulonnat eivät oiken vastaa tarkoitustaan jos ja kun ne lisäävät vammaisten syrjintää.

Seulontahan on siitäkin hyvä, että jos jotain poikkeavaa löytyy, siihen osaavat varautua niin tulevat vanhemmat kuin hoitohenkilökuntakin. Osataan tarkkailla sekä sikiön että äidin vointia, ja lapsen syntyessä ollaan valmiita hoitamaan heti jokin rakennevika vaikkapa. Ei mene tärkeitä hetkiä hukkaan kun vikaa ei havaita. Ja sen voi nähdä myös niin, että jos jotain poikkeavaa löytyy, saavat vanhemmat aikaa varautua ja ajatella, jos siis eivät aborttiin päädy.

Minä en tiedä, kuinka usein missäkin sairaalassa aborttia tarjotaan, mutta voisin yrittää ymmärtää, että miksi.

Ja kaipaisin enemmän selitystä miten seulonnat lisäävät vammaisten syrjintää?

 

[Jessus]

Järkytyin luvun pienuudesta! Vain 60% abortoidaan koko potista! Nyt sitten vikkelään ylimääräiset avustukset näiltä pitäjiltä pois. Tehköön sitten lisää vammaisia maailmaan, jos siihen on taloudellisestikin varaa.

 

[Chala]

[QUOTE="vieras";23031727]On maailman epäitsekkäin teko luopua toivotusta rakkaasta lapsestaan ja kantaa itse valtava suru ja taakka, jotta lapsi ei joudu kärsimään.

Itsekäs vanhempi haluaa pitää lapsensa vaikka tiedossa olisi lyhyt elämä täynnä kärsimystä.[/QUOTE]

Niinpä. On myös mielestäni epäitsekästä tehdä vanhempana se päätös että antaa "vapauden" perheen muille lapsille sillä ettei itsekkäästi halua pitää sitä lasta joka tulee sitomaan koko perheen hänen hoitoonsa, viemään aikaa ja mahdollisuuksia perheen muilta lapsilta ja mahdollisesti vielä jättämään vanhempien perinnöksi vammaisen sisaruksen josta täytyy jäljelle jäävien huolehtia. Vanhempi siitä syyllisyyden kantaa, ettei lasten tarvitsisi.

Kuinka moni laitoksissa makaava lapsi on kiitollinen vanhemmilleen siitä että he täydellisyydessään ovat antaneet hänen syntyä koska eihän nyt ketään saa "valita" syntymään vaikkei koskaan pystyisi ihmisarvoista elämää elämään? Ja tarkoitan todella vaikeasti vammaisia ihmisiä, joihin moni down myös kuuluu. Kuka siitä hyötyy? Vanhemmat saavat tuntea paremmuutta siitä etteivät abortoineet vaikka olisi ehkä ollut mahdollisuus? Entä se lapsi, mitä hänelle käy jos vanhemmat eivät halua/jaksa huolehtia? Ei se ole aina niin yksinkertaista..

 

[fifiia]

Tiedän montakin perhettä jossa lääkäri on suositellut aborttia ja "maalannut" kauhukuvia siitä että lapsi ei koskaan kävele tai puhu. Vanhempien sitkeyden ansiosta he ovat halunneet kuulla toisen mielipiteen asiaan. Loppujen lopuksi lapsi on tarvinnut korjaavan toimenpiteen jonka jälkee hän pystyy elämään täysin normaalia elämää, oppinut kävelemään sekä puhumaan. Tosin nämä eivät ole olleet down-lapsia että sikäli menee ohi aiheen.

En halua henkilöidä tarinoita kehenkää, mutta jos joku haluaa ainakin tuolta löytyy vähän etsien joitakin Suomen CP-Liitto ry :: Tietoa ja materiaalia

 

[Phoebsi]

Kuinka moni laitoksissa makaava lapsi on kiitollinen vanhemmilleen siitä että he täydellisyydessään ovat antaneet hänen syntyä koska eihän nyt ketään saa "valita" syntymään vaikkei koskaan pystyisi ihmisarvoista elämää elämään?

Voisi kysyä, pitääkö kenenkään olla kiitollinen olemassaolostaan? Siis olettaako monikin ihminen, että heidän lapsensa (olivat sitten terveitä tai eivät) olevan kiitollisia, automaattisesti?

Minusta tuo on vaarallinen sana. Sillä pedataan niitä omia ajatuksia hyvyydestä ja siitä, mikä teko on oikein. Melkein voisi sanoa, että sillä kiillotetaan omaa sädekehää. Kiitollisuus-sana esiintyy aina kun puhutaan aborteista, mutta on outoa että se esiintyy jopa vaikeasti kehitysvammaistenkin kohdalla. Ymmärtääkö kaikki edes omaa olemassaoloaan samoin, kuin me terveet? Tarvitseeko ymmärtää, tai saavatko he toivoa omaa kuolemaansa koska elämä ei tosiaan ole hyvää?

 

[Phoebsi]

Tiedän montakin perhettä jossa lääkäri on suositellut aborttia ja "maalannut" kauhukuvia siitä että lapsi ei koskaan kävele tai puhu. Vanhempien sitkeyden ansiosta he ovat halunneet kuulla toisen mielipiteen asiaan. Loppujen lopuksi lapsi on tarvinnut korjaavan toimenpiteen jonka jälkee hän pystyy elämään täysin normaalia elämää, oppinut kävelemään sekä puhumaan. Tosin nämä eivät ole olleet down-lapsia että sikäli menee ohi aiheen.

Tämä kuulostaa ihan kamalalta varmaan, mutta voisiko niihin "kauhukuvien maalaamiseen" liittyä puhtaasti sairaaloiden resurssit hoitaa näitä lapsia?

Siis kunhan pohdin, kamala ajatus eikä ollenkaan lääkärin etiikan mukainen.

Ja kuinka moni kokee faktojen luettelun kauhukuvien maalaamisena? Jos ne olisi esitetty toisin, mikä sitten olisi tunnelma vanhemmilla?

 

["mimimi"]

Nyt sitä faktaa pöytään: kuinka moni DOWN makaa vihanneksena koko elämänsä pelkästään kärsien ja kituen? Prosentteja?

 

[Oho]

Onpa täällä kommentteja :-( Jos itselleni sattuisi niin onnellinen yllätys tapahtumaan, että tulisin raskaaksi ja sitten todettaisiin lapsella down jo odotusaikana, niin en pystyisi tekemään aborttia. Olen vuosia työskennellyt kehitysvammaisten ihmisten kanssa ja kyllä down-ihmisiäkin on hyvin erilaisia, osalla on tosiaan vaikeitakin liitännäissairauksia, mutta suurinosa pärjää tuettuina melko mukavasti lapsena, nuoruudessaan ja aikuisina. Minusta on hirveän julmaa syyllistää vanhempia, jotka saavat vammaisen/sairaan lapsen (ja siis vain murto-osa vammoista ja sairauksista voidaan selvittää raskauden aikana). Näillä lapsilla on ihan yhtä suuri oikeus syntyä kuin terveilläkin vauvoilla ja elää joukossamme ja saada tarvitsemansa tuki meiltä muilta sekä yhteiskunnalta. Meistä ei kukaan tiedä, joutuuko itse huomenna esim. onnettomuuten ja tämän seurauksena tulee olemaan loppuelämänsä toisten auttama ja yhteiskunnan ns. elätettävä... miettikääpä te negatiivisesti kommentoijat tätä.

 

["vieras"]

No, tuo selittääkin paljon Lapin menosta

Mutta mikään täällä esiin tullut ei vieläkään silti selitä, miksi sinä olet olemassa! Eikö äidillesi tarjottu aborttimahdollisuutta?

 

["vieras"]

[QUOTE="mimimi";23033616]Nyt sitä faktaa pöytään: kuinka moni DOWN makaa vihanneksena koko elämänsä pelkästään kärsien ja kituen? Prosentteja?[/QUOTE]

Ei kukaan. Down ei ole syvä älyllinen kehitysvammaisuus johon liittyisi myös liikuntakyvyttömyys.

 

["niin"]

Mun mielestä on jokaisen oma päätös että jaksaako kantaa vastuun vammaisesta lapsesta. Itse en koskaan abortoisi sikiötä siitä syystä etten häntä itse jaksaisi hoitaa tai että hänestä olisi muulle perheelle 'haittaa' mutta jos hänellä olisi esimerkiksi joku tappava puute esim sisäelimissä jolloin hän kuolisi kuitenkin synnytykseen niin varmaan päätyisin keskeytykseen.

Mun mielestä on uskomatonta miksei koeta että Down-lapsillakin olisi oikeus elää :/

Peesi. Itse en ole viikon 12 ultrassa mittauttanut niskapoimua ollenkaan yhdeltäkään lapseltani. Olisi saanut tulla Downkin. Kiireiseen kovien arvojen maailmaan ei varmaan sovi muu kuin "tavallinen" lapsi.

 

["hohhoijaa"]

[QUOTE="mimimi";23033616]Nyt sitä faktaa pöytään: kuinka moni DOWN makaa vihanneksena koko elämänsä pelkästään kärsien ja kituen? Prosentteja?[/QUOTE]

Sä et taida tietää, millainen ihminen on syvästi kehitysvammainen? 0 - 2 vuotiaan tasolla koko elämänsä ajan.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="niin";23033687]Peesi. Itse en ole viikon 12 ultrassa mittauttanut niskapoimua ollenkaan yhdeltäkään lapseltani. Olisi saanut tulla Downkin. Kiireiseen kovien arvojen maailmaan ei varmaan sovi muu kuin "tavallinen" lapsi.[/QUOTE]

Kiireinen, kova maailma ei pysty pitämään huolta tarpeeksi omistaan nytkään.

Ehkä aborttiin päätyneet vanhemmat tiedostavat tämän itsekin?

 

[Chala]

Voisi kysyä, pitääkö kenenkään olla kiitollinen olemassaolostaan? Siis olettaako monikin ihminen, että heidän lapsensa (olivat sitten terveitä tai eivät) olevan kiitollisia, automaattisesti?

Minusta tuo on vaarallinen sana. Sillä pedataan niitä omia ajatuksia hyvyydestä ja siitä, mikä teko on oikein. Melkein voisi sanoa, että sillä kiillotetaan omaa sädekehää. Kiitollisuus-sana esiintyy aina kun puhutaan aborteista, mutta on outoa että se esiintyy jopa vaikeasti kehitysvammaistenkin kohdalla. Ymmärtääkö kaikki edes omaa olemassaoloaan samoin, kuin me terveet? Tarvitseeko ymmärtää, tai saavatko he toivoa omaa kuolemaansa koska elämä ei tosiaan ole hyvää?

Selititkin jälkimmäisessä kappaleessa hyvin miksi tietoisesti käytin "kiitollinen" sanaa

 

[Chala]

Onpa täällä kommentteja :-( Jos itselleni sattuisi niin onnellinen yllätys tapahtumaan, että tulisin raskaaksi ja sitten todettaisiin lapsella down jo odotusaikana, niin en pystyisi tekemään aborttia. Olen vuosia työskennellyt kehitysvammaisten ihmisten kanssa ja kyllä down-ihmisiäkin on hyvin erilaisia, osalla on tosiaan vaikeitakin liitännäissairauksia, mutta suurinosa pärjää tuettuina melko mukavasti lapsena, nuoruudessaan ja aikuisina. Minusta on hirveän julmaa syyllistää vanhempia, jotka saavat vammaisen/sairaan lapsen (ja siis vain murto-osa vammoista ja sairauksista voidaan selvittää raskauden aikana). Näillä lapsilla on ihan yhtä suuri oikeus syntyä kuin terveilläkin vauvoilla ja elää joukossamme ja saada tarvitsemansa tuki meiltä muilta sekä yhteiskunnalta. Meistä ei kukaan tiedä, joutuuko itse huomenna esim. onnettomuuten ja tämän seurauksena tulee olemaan loppuelämänsä toisten auttama ja yhteiskunnan ns. elätettävä... miettikääpä te negatiivisesti kommentoijat tätä.

Mun mielestä taas on hirveän julmaa syyllistää niitä vanhempia jotka tekevät koko perhettä ajatellen päätöksen etteivät pidä lasta jolla todetaan enemmän tai vähemmän vakavaa kehitysvammaa tai pahempia ongelmia jo raskausaikana. Kaikki eivät yksinkertaisesti halua vammaista lasta jos pystyvät valintaan vaikuttamaan, toiset tiedostavat omat voimavaransa ja tekevät päätöksen sen mukaan, joillain on liiankin realistinen kuva siitä mitä elämä vammaisen lapsen, saati sitten vammaisen aikuisen kanssa on, yksi ajattelee muuta perhettä ja toinen parisuhdetta ja omaa uraa jne. Mitä väliä mitkä ne syyt ovat? Jokainen tekee omat valintansa ja elää niiden kanssa, eikä kenelläkään ole oikeutta tulla moralisoimaan oli se päätös miten tahansa omien mielipiteiden ja arvojen vastainen.

Siinä olet ihan oikeassa että jokaisella on oikeus syntyä, mutta jokaisella on oikeus syntyä toivottuna ja haluttuna. Jokaisella on myös oikeus saada tarvitsemansa tuki yhteiskunnalta, ketään henkilöä ei vasten tahtoaan siihen voi velvoittaa, mutta yhteiskunnan kyllä, tosin sekään ei kovin loistavasti hommaansa hoida, mikä osaltaan varmasti vaikuttaa noihin keskeytyslukuihin. Yhteiskunta ei ymmärrä vammaisen lapsen pitämistä, se on tullut selväksi, siihen kun saat muutoksen taisteltua alkaa se ehkä näkyä keskeytysluvuissakin.

Ja kukaan ei tosiaan tiedä tulevasta, mutta kuka tietoisesti toivoo omalle lapselleen jotain vammaa tai onnettomuutta, kuka toisaalta väittää että rakastaisi lastaan vähemmän jos tälle kävisi jotain? Ei se silti ole sama asia kuin keskeyttää raskaus ennenkuin lapsi on syntynyt jos tällä todetaan kehitysvamma. Ja mieti sinä sitä, että miten yhteiskunta kohtelee ja tukee niitä jotka syntyvät vammaisina tai vammautuvat lapsuudessa tai vaikka aikuisiällä. Paria aika karua kohtaloa olen vierestä seurannut ja ei todellakaan ole elämä helppoa ihmisellä joka vammautuu 22-vuotiaana auto-onnettomuudessa hyvin vakavasti, eikä pärjää enää sen jälkeen koskaan omillaan, ei juurikaan pysty kommunikoimaan, turha kuvitella tekevänsä töitä jne. Miksi, miksi oi miksi haluaisin tietoisesti sellaisen elämän lapselleni jos sen voin välttää?!

 

[fifiia]

Jos vaikea vammaisuus aiheena kiinnostaa ja esim. kirjastosta löytyy suosittelen lukemaan Hyvosainen | Jukka Sariola

 

[Vaniljainen]

Kuinka monella teistä, jotka vastutatte raskauden keskeyttämistä, on itse kokemusta down- lapsesta??
Mieheni serkulla on downin syndrooma, tämä ihminen on oikeasti 28- vuotias, mutta on 2- vuotiaan tasolla. Olemme mieheni kanssa ehdottomasti sitä mieltä, että keskeytäisimme raskauden jos lapsellamme havaittaisiin downin syndrooma. Mieheni serkusta näkee, että hän ei ole onnellinen, hän ei osaa yhtään ainoaa sanaa, pureskelee vaan lusikoita, istuu ja ihmettelee.Tämä ihminen ei ikinä pysty elämään yksin, vaan tarvitsee koko elämänsä ajan jonkun avustamaan. Hänen äitinsä kuoli vuosi sitten ja isäkin on jo aika vanha. Kun isästä aika jättää, hän joutuu hoitokotiin, täysin vieraiden ihmisten armoille. Lisäksi hänelle on erittäin vaikeaa sopeutua uusiin asioihin, jo pelkästään se, että television paikkaa vaihdettiin kotona sai aikaan vaikean raivokohtauksen. Voitte siis kuvitella, miten "onnellinen" hän tulee olemaan kun joskus joutuu pois tuttujen ihmisten luota. Se elämä, mitä hän elää, ei ole ihmisen elämää, eikä kukaan semmoista ansaitse!!

Lisäksi olemme nähneet läheltä, kuinka järkyttävän raskasta on ollut kasvattaa tämmöistä lasta. Niin ihania kuin ne pikkuiset lapset ovatkin, niin eihän kukaan jaksa ikuista lasta, jota pitää auttaa ihan jokaisessa, pienessä arjen askareessakin. Jokainen haluaisi nähdä oman lapsensa kasvavan ja kehittyvän, sekä menestyvän elämässä.

 

[PoisWe]

Niin abortoisin minäkin. On edesvastuutonta synnyttää tietoisesti vammainen lapsi.

Peesi! Vieläkn siitä vammanlaadusta ei voi etukäteen mitään tietää.
Ain avoi miettiä, haluaisko itse elää sellaista elämää? Ja aina mä mietin myös sitä, kuka sitä ihmistä sitten hoitaa, kun ei itse siihen enään pysty. Onko laitoselämä sitten kivaa??

 

[fifiia]

En kopioi koko tekstiä, mutta vastaan tähän

Mun mielestä taas on hirveän julmaa syyllistää niitä vanhempia...

Varsinkaan jälkikäteen ei minun mielestäni pitäisi syyllistää vanhempia päätyvätpä he mihin ratkaisuun tahansa. Kuitenkin pitäisi rehellisesti kertoa vaihtoehdot ehkä myös jonkinlaiset todennäköisyydet; "näin ja näin todennäköistä on että lapsi on vaikeasti vammainen, mutta on myös mahdollista että ennusteet menee pieleen ja näin todennäköistä on että vamma haittaa vain vähän tai ei ehkä juuri ollenkaan". Mahdollisesta vammasta pitää kertoa mahdollisimman rehellisesti toisaalta liioittelematta toisaalta kaunistelematta totuutta.

Jos yhteiskunta luulee hoitaneensa vammaiskysymykset seulonnoilla, kärjistetysti "mahdollisuushan oli aborttiin selvitköön vanhemmat ja/tai vammainen miten parhaaksi näkee , on asenteet vammaisuutta ja erilaisuutta kohtaan ainakin minusta julmia.

 

[Chala]

En kopioi koko tekstiä, mutta vastaan tähän



Varsinkaan jälkikäteen ei minun mielestäni pitäisi syyllistää vanhempia päätyvätpä he mihin ratkaisuun tahansa. Kuitenkin pitäisi rehellisesti kertoa vaihtoehdot ehkä myös jonkinlaiset todennäköisyydet; "näin ja näin todennäköistä on että lapsi on vaikeasti vammainen, mutta on myös mahdollista että ennusteet menee pieleen ja näin todennäköistä on että vamma haittaa vain vähän tai ei ehkä juuri ollenkaan". Mahdollisesta vammasta pitää kertoa mahdollisimman rehellisesti toisaalta liioittelematta toisaalta kaunistelematta totuutta.

Jos yhteiskunta luulee hoitaneensa vammaiskysymykset seulonnoilla, kärjistetysti "mahdollisuushan oli aborttiin selvitköön vanhemmat ja/tai vammainen miten parhaaksi näkee , on asenteet vammaisuutta ja erilaisuutta kohtaan ainakin minusta julmia.

Kyllä ainakin kaikille mun tietämille seuloista kärähtäneille on kerrottu aika rehellisesti ne mahdollisuudet ja todennäköisyydet, on keskusteltu perinnöllisyyslääkärin kanssa joka on kertonut vielä selvemmin mitä on todennäköisesti tiedossa ja mitkä on mahdollisuudet ja suositukset päättivät vanhemmat sitten mitä tahansa, mutta kun harva vanhempi sitten tosiasiassa haluaa kuulla kovin puolueettomasti sitä mitä sieltä sanotaan (ja tottakai jotkut ovat puolueellisempia kuin toiset) jos itse on jo päättänyt jotain. Sitä paitsi ei yksikään järkevä lääkäri uskalla maalailla mitään haavekuvia itsenäiseen elämään kykenevästä downista jolla hyvin isolla todennäköisyydellä ei ole mitään sen vakavampaa elimellistä ongelmaa jne., koska sitten JOS tälle perheelle käykin se paskamaisempi nakki ja lapsella on pahoja ongelmia ja ns. syvempi syndrooma, on lääkäri "syyllinen". Ainahan he kertovat sen huonoimman odotteen ettei ihmiset pety, oli kyse mistä tahansa.

Se kun jotkut täällä sanovat että pitäisi päästä tutustumaan perheeseen jossa on vammainen lapsi jne., miten todentuntuista kuvaa siinäkään sitten annetana kun näytetään juuri sitä "salkkarien Roosaa" ja sanotaan että meidän elämää erityistarpeinen lapsi on vain rikastanut. Vastapuolena varmasti sitten pitää käydä myös laitoksessa katsomassa sitä huonokuntoista lasta joka ei mihinkään "normaaliin" elämään koskaan kykene. Tietää ääripäät, tietää todennäköisyydet, päätöksenteko ei silti varmasti ole yhtään sen helpompaa.

Varmasti on yhteiskunnan kannalta kannattavaa että iso osa vammaisista sikiöistä abortoidaan, ovathan he suoranaisesti ja välillisesti iso menoerä, mutta se miten se vaikuttaa asenteisiin on todellakin hyvin negatiivista. Toisaalta, paljonko niitä asenteita on muokannut se yhteiskunnan suvaitsemattomuus erilaisuutta kohtaan aiemminkin, jo ennen sikiöseuloja ja laajaa mahdollisuutta keskeytykseen vamman perusteella. Ei tähän kiireiseen, suorituskeskeiseen ja rahan sanelemaan maailmaan mahdu yksikään erilainen, oli sitten heikko fyysisesti tai henkisesti. Niin se vain on, ja varmasti moni vanhempi ja perhe joissa vammainen lapsi on, jäävät sen takia todella yksin. Se on surullista, ei siitä mihinkään pääse.