en anna ikinä itselleni anteeksi..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja orchdiea
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Voi herranjestas. Chala, vastaan sinulle, koska sinä kävit alunperin hyvin aggressiivisesti äitiä puolustamaan ja myös minun viestiin vastasit hyökkäävästi. En esiinny täällä "arvostettuna ammattilaisena". Sanoin, että minulla on kuitenkin muutakin tieto/kokemuspohjaa kuin mutu-tuntuma. Työni puolesta olen paljon tekemisissä väkivaltateeman kanssa. En ole lastenpsykiatri, mutta tunnen kaksi sellaista. En voi käsittää väkivallan vähättelyä ja puolustelua.

Henkinen väkivalta on vakava asia juu, mutta yksittäinen äänen korottaminen lapselle ei ole sitä. En jaksa vääntää asiasta enempää. Kova tarve tuntuu olevan pahoinpitelyn vaikutusten vähättelylle. Aika moni eroaisi, jos oma mies paiskaisi lattiaan ja raahaisi käsistä jonnekin. Kun tämä kohdistuu pieneen taaperoon, on kyseessä ihan inhimillinen virhe. Tämä on kovin jännää.

En ole vähätellyt pahoinpitelyn vaikutuksia, mielestäni tämä ei silti ole tilanne jossa voidaan puhua pahoinpitelystä verrattuna siihen pahoinpitelyyn mitä liian monet lapset Suomessa saavat kokea. On eri asia että tässäkin tapauksessa ap ymmärtää menneensä liian pitkälle, on pelästynyt tilannetta ja omaa reaktioaan, aikoo varmastikin tehdä tilanteelle kaikkensa ettei se tule toistumaan ja sinä alat täällä suunnilleen huutaa huostaanottoa.

Se, että "olet tekemisissä väkivaltateeman kanssa" ei todellakaan tee sinusta asiantuntijaa, vaikutat aika päinvastaiselta vähätellessäsi henkisen väkivallan vaikutuksia, minkä nostin esille koska itse kommentoit sen olevan mitätöntä. Jos perustat koko käsityksesi siihen mitä laki sanoo, suosittelisin keskustelemaan hieman tarkemmin asioista niiden tuntemiesi lastenpsykiatrien kanssa, hekin varmasti mielellään valottavat sinulle miten vakavasti lapset voivat traumatisoitua henkisen väkivallan käytöstä, se ei todellakaan ole sen vähäisempää kuin fyysinen.

On kovin jännää miten aggressiivisesti ja todella alentuvaan sävyyn sinä hyökkäsit aiheen kimppuun, puhut itsesi kanssa ihan ristiin ja käyt henkilökohtaisuuksiin, mutta et esim. vastaa yhteenkään sinulle esitettyyn kysymykseen, asiantuntijuutesi perustuu siis käytännössä siihen että tunnet kaksi lastenpsykiatria. Voi hyvää päivää..
 
Kaikki kommentit luettuani jäin miettimään, että vaikka kukaan ei tunnu myöntävän että äideille kovia vaatimuksia jaksamisessa olisi, niin kyllä niitä on. Pitää jaksaa hammasta purren, koska "itsehän olet lapsesi tehnyt". Asenneilmasto on aika kylmä, kun tännekin joku kirjoittaa varmasti itkuaan pidätellen, että en jaksa tätä, en osaa enkä ymmärrä, miten mennä eteenpäin.

Sitten kun tapahtuu naps, reaktio on se, minkä tästä ketjusta voi lukea.

Minulle yksi väsynyt äiti kertoi kerran leikkipuiston laidalla, miten vaikea on saada ulkopuolista apua, kun vauva ei nuku ja esikoinen on pahimmassa uhmaiässä. Aika surkean näköisenä hän heijasi vaunuja, ja surkean näköisenä lähti kotia kohti vauvan itkiessä vaunuissa ja esikoisen itkiessä vieressä. Ei tullut mieleenkään ensimmäisenä sanoa, että mitäs teit noin pienellä ikäerolla, oma moka. Tai että sitä saa, mitä tilaa. En tiennyt mitä sanoa, ajattelin että kun näen heidät seuraavan kerran, tarjoan omaa apuani, jos hän sen uskaltaa ottaa vastaan. Vaan en ole heitä enää nähnyt. Tämä äiti tuli mieleen ap:n tekstistä. Toivon, että hänellä on kaikki hyvin, ja toivon että ap:llakin olisi ja että hän saisi apua arkeen.

On niin inhimillistä olla väsynyt, ja joskus se raja tulee vastaan kun ei enää jaksa. Ap:n raja oli tänään. Totta, että kaikilla ei napsahda mutta siitä on turha tuntea mitään ylemmyyttä kenenkään. Jos mietitään mikä kaikki voi lapselle trauman aiheuttaa, ei kukaan meistä todellakaan ole täydellinen vanhempi. Ap:lla olisi pitänyt olla joku siinä vieressä, joka olisi vaikka ottanut syliin ja lohduttanut häntä sillä hetkellä, kun tuntuu ettei enää mitään muuta kuin se napsahdus. Kaikki kolmehan heillä tarvitsevat syliä ja lohdutusta ja hyvät unet.

En osaa neuvoa sitä paikkaa josta saa apua, mutta neuvola varmaan osaa? Toivon, että ap muistaa tämän päivän siten, että tiedostaa nyt ajoissa missä raja menee. Toivon hänelle jaksamista ja uskon hänen osaavan olla lapsensa tukena nyt ja tulevaisuudessa.

Silmäkulma kostui kuin luin tämän, toivottavasti myös tapaamasi äiti on saanut apua. Jälkiviisaus ei auta ketään, se vain pahentaa. Voi kunpa useampi todella olisi valmis tarjoamaan apua eikä aina vain ilkeitä sanoja ja lisää pahaa mieltä :(
 
Ap, muista, että jos ravistelet vauvaa, hän voi kuolla siihen. Eli älä koskaan ravista vauvaa, niskat eivät kestä sitä.

Minun käy todella sääliksi näitä pieniä esikoisia, jotka joutuvat ottamaan liian varhain, liian ison roolin. Moni kantaa äidin väsymyksen ja pahan olon, hirveetä ajatellakin.

Toisaalta minun käy sääli myös noita äitejä, sillä todellakin tiedän mitä on olla todella väsynyt pienten lasten äiti. Ehkä nyt on aika myöntää, että sinä tarvitset apua. Koska sinä ylitit rajan!
 
Mitä tällä sitten tarkoitat? Joku hakee lapsen pois tai on hänen kanssaan 24/7 koska äiti saattaa hänen mielestään käydä uudelleen käsiksi?

Ihan varmasti jokaisesta tuntuu pahalta lapsen puolesta, mutta tämä nyt kääntyi (onneksi) näin että äitiä yritetään ymmärtää ja häntä ohjata saamaan apua jotta teko ei toistuisi.

En tarkoittanut että esim. lapsi pitäisi asap käydä hakemassa huostaan. Älä laita sanoja suuhuni. Mä haluan korostaa sitä, että pitäisi ensisijaisesti selvittää onko lapsi (fyysisesti) ok. Tätä on kysytty pariinkin otteeseen ketjussa enkä ainakaan huomannut että olisi vastausta tullut. Jos tähän on vastattu, niin sorry. Ja tottakai koko perheen pitää hakea apua, en missään vaiheessa ole sitä vähätellyt tai kieltänyt!

Ja toisekseen muuhun mistä tässä ketjussa on keskusteltu, toki henkinenkin väkivalta on tuomittavaa, mutta jos käy lapseen käsiksi voi kerrasta lähteä vaikka henki tai tulla pysyviä vammoja. Hyvä että äitiä ymmärretään ja tuetaan, mutta jos äidillä keittää niin yli että heittää lapsen päästä lattialle, niin on kyllä tosiaan aika pysähtyä eikä asiaa saa vain lakaista maton alle. On aivan eri asia ajatella käyvänsä lapseen käsiksi, kuin ihan oikeasti tehdä niin. En missään nimessä ole täällä lyömässä lyötyä enkä tätä sen takia kirjoita. Kirjoitan tämän, koska olisi hyvä muistaa että se on se lapsi, joka on AINA näissä asioissa suurimman kärsijän osassa, kuitenkaan vähättelemättä mitenkään äidin tuskaa tapahtuneesta.

Ap, olen tosi pahoillani jos olen kirjoittanut jotenkin kylmästi, se ei ole ollut tarkoitus. Päällimmäisenä jäi vaan mieleen huoli lapsesta.
 
Täällä palstalla jotkut meinaavat tehdä ls-ilmoituksen siitä jos lasta ei viedä päivittäin ulos ym.
mutta silti jotkut vähättelevät sitä mitä tässä tapauksessa 2-vuotiaalle lapselle on tehty.
Entä jos olisitte lukenut tämän vaikka lehdestä ja tekijänä olisi ollut isä?
Tämän takia toitotetaan enneltaehkäisyn merkitystä jaksamisen kannalta että hakekaa apua ajoissa.
Ap:lle joka tapauksessa voimia ja jaksamisia, toivottavasti saatte apua ja kaikki menee jatkossa paremmin.
 
:hug:

Ap sun lapsellasi on varmaan vaikeahoitoisen vauvan takia pahasti iskenyt uhmaikä :( meillä oli samankaltainen tilanne, tuota raivoa kesti ja kesti, lopulta perhetyöntekijä määritteli sen pitkittyneeksi uhmaiäksi, ja kun saatiin neuvot sen laukaisemiseen ja keskityttiin siihen lapseen niin se loppui kuukaudessa! Eli uhma jäi päälle kun vanhemmat ei kyenneet reagoimaan siihen normaalisti, ja lapsi tarvitsi apua ja vähän "oikeaoppisempaa huomiota" että pääsi kehityksessään eteenpäin.
 
Lapsi on ilmeisesti ok? Tuskin tuli mitään vammoja. Huomenna lapsi ei enää muista koko juttua. Ap, unohda sinäkin.

Lapsen pahoinpitely on väärin, tottakai. Mutta, vahinkoja sattuu. Jos tuo käytös olisi päivittäistä voisi lapsi saada traumoja.
 
Luin ketjun läpi....
En hyväksy tekoa,mutta ymmärrän täysin tuon tunteen ja tuon "napsahduksen" itselläkin ollut pari kertaa lähellä etten ole tota uhmista ottanut reiveleistä kiinni. Sanonut olen,että tekisi mieli antaa selkäsauna,mutta ei äiti sitä tee. Jäähyllä meillä istutaan ahkerasti. Mä olen 2.5v yh. Meitä on 2 joilla on lyhyt pinna. Välillä itkee äiti,välillä lapsi.
Mä en oikein muista ensimmäisistä kuukausista mitään. Meidän neiti oli 5.5kk kun nukkui ekan kerran 4h putkeen. Yleensä pisin pätkä oli n.2h. Pidettiin kirjaa tytön maidoista ja aina aamulla katto siitä montako kertaa tuli edellisenä yönä herättyä. Oltiin silloin perhe,mut mies nukkui. En edes osannut nukkua päiväunia. Olin niin väsynyt etten jaksanut aatella mitään, Kauhulla aina odotti öitä.
Mä puhuin neuvolassa,saatin perhetyöntekijä kerran viikossa silleen et kun tyttö nukku 2-3h päikkyjä rattaissa,oli sen ajan ulkona ja me tai mies nukku ja mä lepäsin. Auttoi kotitöissä ja yhdessä tehtiin monen päivän ruoat pakkaseen. Kannattaa ihan oikeasti soittaa neuvolaan,koska ne saa sieltä nopeammin perhetyön,kun et soittaisit ite sinne ajanvaraukseen.
Sovit miehen kanssa että sinä nukut yhden yön,mahdollisimman monen oven takana kera korvatulppien. lypsät maidon valmiiksi,tai mies antaa korviketta. Kun yhdenn yön saa nukuttua,olo on kuin uudesti syntyneelä.
Mä ainakin uskon et tää oli eka ja vika kerta,sen verran hätääntyneeltä kuulostit. Mä väitän,että kyllä reilu 2v jo ymmärtää äitin käytöksestä sen,että katuu ka on pahoillaan ja on tehnyt sellaista mitä ei saisi tehdä. Kyllä meillä ainakin toi jos vaikka läpsäsee mua,ja sanon et saako noin tehdä,sanoo ei. antteksi,äiti. Samoin kun olen huutanut lapselle. pyydän luokseni ja sanon,että anteeksi,että äiti huusi. Pitää totella,kun äiti sanoo. vastaa mä tiedän,ollaan kavereita.
Mutta,hae apua väsymykseen.
sekavaa tekstiä...
 
kaikillä äideillä palaajoskus pinna. Itse olin pitkään yh, ja lapsi sairasti paljon ja tuli menetettyä kerran maltti niin että raivosin aivan kurkku suorana lapselle ja oli todella lähellä etten lyönyt tms. Lapsi pelästyi ja kannan vieläkin syyllisyyttä tilanteesta ja pelkään että joskus tekisin jotain. Tästä oppineena yritän olla polttamatta itseäni loppuun ja mennä ajoissa nukkumaan vaikkakin vähemmillä omilla ajoilla yms. jajos hermot on lähellä mennä, menen parvekkeelle hengittelemään. lapsi ei siihen kuole, kun on näköetäisyys :D
 
Tosta lapsen muistamisesta, mä luulin, ettei meidän äiti ikinä nepannut meitä, napannut hiuksista tms. Ei mulla oo mitää muistikuvaa sellaisesta. Nyt vasta mun äiti on kertonut että välillä kun meni hermot saattoi meitä rangaista fyysisesti, eli siis napata hiuksista esim. Ei olla selkään saatu koskaan. Tässä oon ja ihan normaali aikuinen, ei oo mt-ongelmia, luotan ihmisiin jne. Eli joku raja tolle syyllistämisellekin.
 
[QUOTE="ninni";23036540]kaikillä äideillä palaajoskus pinna. Itse olin pitkään yh, ja lapsi sairasti paljon ja tuli menetettyä kerran maltti niin että raivosin aivan kurkku suorana lapselle ja oli todella lähellä etten lyönyt tms. Lapsi pelästyi ja kannan vieläkin syyllisyyttä tilanteesta ja pelkään että joskus tekisin jotain. Tästä oppineena yritän olla polttamatta itseäni loppuun ja mennä ajoissa nukkumaan vaikkakin vähemmillä omilla ajoilla yms. jajos hermot on lähellä mennä, menen parvekkeelle hengittelemään. lapsi ei siihen kuole, kun on näköetäisyys :D[/QUOTE]

Kaikilla äideillä palaa joskus pinna??? Sekö oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Jos palaa pinna, niin voiko pieksää kaverit, sukulaiset, bussikuskin? Ei, mutta palstan mukaan oman lapsen lattiaan heittäminen on ok. Vaikka miten ottais päähän, niin eihän me ketään muitakaan pahoinpidellä, miksi sitä omaa lasta? Uskomatonta, että tällaista käytöstä puolustetaan ja sille löydetään joku oikeutus. Valitettavasti teko on selkeä rikos.
 
[QUOTE="siis";23036615]Kaikilla äideillä palaa joskus pinna??? Sekö oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Jos palaa pinna, niin voiko pieksää kaverit, sukulaiset, bussikuskin? Ei, mutta palstan mukaan oman lapsen lattiaan heittäminen on ok. Vaikka miten ottais päähän, niin eihän me ketään muitakaan pahoinpidellä, miksi sitä omaa lasta? Uskomatonta, että tällaista käytöstä puolustetaan ja sille löydetään joku oikeutus. Valitettavasti teko on selkeä rikos.[/QUOTE]

No eiköhän sitten viedä ap suoraan vankilaan!
Hyviä jämäkkiä mustavalkoisia periaatteita sinulla! Näillä pääset pitkälle!
 
[QUOTE="Kenguru";23036637]No eiköhän sitten viedä ap suoraan vankilaan!
Hyviä jämäkkiä mustavalkoisia periaatteita sinulla! Näillä pääset pitkälle![/QUOTE]

siis jämäköitä...
 
[QUOTE="Kenguru";23036637]No eiköhän sitten viedä ap suoraan vankilaan!
Hyviä jämäkkiä mustavalkoisia periaatteita sinulla! Näillä pääset pitkälle![/QUOTE]

Kyllä, ja lapsi huostaan ja pakkosterilisaatio ettei vaan paska äiti lisäänny enää. En voi edes sanoa että toivottavasti sinuakin "vieras 'siis'" siperia opettaa, koska mitä sä itsellesi tekisit jos sulla pinna joskus palais..
 
[QUOTE="Kenguru";23036637]No eiköhän sitten viedä ap suoraan vankilaan!
Hyviä jämäkkiä mustavalkoisia periaatteita sinulla! Näillä pääset pitkälle![/QUOTE]

Jos se on mustavalkoista, että ei hyväksi lapsen lattiaan heittämistä missään tilanteessa, niin olen oikein mielelläni mustavalkoinen.
 
Aikasemmassa ketjussa missä kysyttiin "löisittekö lasta nyrkkiraudalla jos se poistaisi nälänhädän ym" ,suurin osa vastaajista vastasi ei.
Entä jos kysymys olisi ollut " heittäisitkö lapsen päästään lattialle jos se poistaisi nälänhädän"?
 
[QUOTE="siis";23036697]Jos se on mustavalkoista, että ei hyväksi lapsen lattiaan heittämistä missään tilanteessa, niin olen oikein mielelläni mustavalkoinen.[/QUOTE]

Olet mustavalkoinen, koska et osaa nähdä kuin yhden ratkaisun tuolle asialle, ja se on äidin syyllistäminen ja rankaiseminen. Et ole vielä oppinut ratkaisemaan asioita muuta kuin primäärisellä tunne tasolla.
 
[QUOTE="siis";23036615]Kaikilla äideillä palaa joskus pinna??? Sekö oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Jos palaa pinna, niin voiko pieksää kaverit, sukulaiset, bussikuskin? Ei, mutta palstan mukaan oman lapsen lattiaan heittäminen on ok. Vaikka miten ottais päähän, niin eihän me ketään muitakaan pahoinpidellä, miksi sitä omaa lasta? Uskomatonta, että tällaista käytöstä puolustetaan ja sille löydetään joku oikeutus. Valitettavasti teko on selkeä rikos.[/QUOTE]

Kerrotko vielä, missä kohtaa tässä ketjussa joku on sanonut lapsen lattiaan heittämisen olevan ok? Edes rivien välissä? Se, että ap:ta yritetään ymmärtää, ei tarkoita, että hänen tekoaan puolusteltaisiin millään tavalla, saati hyväksyttäisiin.

Täällä palstalla unohdetaan se, että asioiden ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat täysin eri asioita.
 
Kerrotko vielä, missä kohtaa tässä ketjussa joku on sanonut lapsen lattiaan heittämisen olevan ok? Edes rivien välissä? Se, että ap:ta yritetään ymmärtää, ei tarkoita, että hänen tekoaan puolusteltaisiin millään tavalla, saati hyväksyttäisiin.

Täällä palstalla unohdetaan se, että asioiden ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat täysin eri asioita.

Piste.
 
Aikasemmassa ketjussa missä kysyttiin "löisittekö lasta nyrkkiraudalla jos se poistaisi nälänhädän ym" ,suurin osa vastaajista vastasi ei.
Entä jos kysymys olisi ollut " heittäisitkö lapsen päästään lattialle jos se poistaisi nälänhädän"?

Luuletko sä että ap on lastaan tahallaan satuttanut? Ihan vain huvin vuoksi tai nälänhädän poistaakseen? Ihminen on sairas jos satuttaa lasta huvikseen, silloin en sanoisi ihmistä sairaaksi jos on niin rasittunut että tekee noin kamalan virheen, satuttaa lasta, katuu sitä, pyytää anteeksi ja tekee kaikkensa ettei niin tapahdu uudelleen.

Mites sinä, haluaisitko mielummin että sut heitettäisiin päästä lattialle vai vedettäis nyrkkiraudalla päin näköä? Luuletko että tuntuisi samalta?
 
Kerrotko vielä, missä kohtaa tässä ketjussa joku on sanonut lapsen lattiaan heittämisen olevan ok? Edes rivien välissä? Se, että ap:ta yritetään ymmärtää, ei tarkoita, että hänen tekoaan puolusteltaisiin millään tavalla, saati hyväksyttäisiin.

Täällä palstalla unohdetaan se, että asioiden ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat täysin eri asioita.

Tällä palstalla saa olla vain musta ja valkoinen.
 
Ei millään pahalla, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitäis kyetä ittesä hillitsee että, ei lapseen käy käsiks. Ymmärrän kyllä myös että, joskus menee hermot, mutta, eikö sillon siitä tilanteesta voi kävellä pois hetkeks. Menee vaikka oven ulkopuolelle ja laskee kymmeneen. Sen hetken saa lapsikin purkaa omaa turhautumista ja raivoa itekseen, tilanne helpompi selvittää kun aikuinen on rauhottunu. En kyllä ite kykenis omaan lapseen käsiks käymään, olin sit kuinka väsyny tahansa ja pinna kireenä, jos tuntuu että, hermostun meen hetkiseks toiseen huoneeseen ja lasken todella ääneen kymmeneen saakka ja hengitän syvään. Sillon oon saanu itteni taas rauhalliseks ja tänä aikana tytärkin on jo rauhottunu ja tulee yleensä jo halimaankin.

Nyt vaan sanot miehelles että, tarviit unta ja miehes ottaa hoitovastuuta enempi. Ei ollenkaan hyväksyttävää käydä lapseen käsiks ja toivottavasti ei toistu enää, sä oot aikuinen ja sun pitäis pystyä hillitsemään ittees. Lapsi on lapsi ja pitää antaa tilaa myös lapsen tunteille, myös sille raivolle. Mutta huomenna kannattaa vähän korjailla tilannetta ja keskustella lapsen kanssa ja pyytää anteeks ja selittää mikä suhun meni. Teette yhessä jotain kivaa ja pyri antaa huomiota myös esikoiselle vauvan hoidon lomassa. Sillonkun vauva nukkuu, niin köllitelkää vaikka sohvalla ja kattokaa piirrettyjä, kootkaa palapelejä, piirtäkää, askarrelkaa yms. Kiukutki unohtuu ja yks on se että, ota esikoinen mukaan hoivailee vauvaa, sillon teette sitä yhessä :). Mut voimia sulle kuitenkin ja koitahan jaksaa.
 
Onhan se ihan selvä, että univaje ja uupumus myös aiheuttavat mielenterveys-sairauksia, masennusta ainakin, tai ovat laukaisijoina niissä.

Mutta, mutta...

Mun mielestä ap:n kirjoituksessa oli sinänsä asiat "kohdallaan", että ap tiedosti, kuinka väärin oli tehnyt, katui ja häpesi tekoaan ja lisäksi oli pyytänyt lapselta anteeksi ja käsitellyt asian lapsen kanssa. Tuon perusteella uskoisin, että jää ainutkertaiseksi tapaukseksi.
Tuo tapahtuma oli kuitenkin vahva merkki siitä, että apua tarvitaan! Apua vauvan kanssa, apua univajeen paikkailuun, keskusteluapuakin mahdollisesti. Apu voi tulla sieltä miehenkin suunnalta, ei välttämättä perheen ulkopuolelta.
Mä tiedän, että jos meillä olisi tapahtunut tuollaista, mies olisi ehdottanut esikoisen laittamista hoitoon. Itse olisin varmaan siinä tilanteessa estänyt sen, koska olisin kokenut hylkääväni esikoisen. Mutta tuo hoidossa käynti muutaman kerran viikossa saattaisi olla hyväksi jaksamisen kannalta.

Mm.. osittain samaa mieltä, mutta mun mielestä ap ei ole mitenkään käsitellyt sitä asiaa itsensä kanssa, niin että sisäistäisi sen mitä tapahtui ja että ottaisi vastuun siitä. Sen huomaa tuosta tavasta kertoa asia. En tulee rivitolkulla puolustelua, jo ennen kuin asian kertoo. Olin väsynyt, olin sitä, olin tätä, lapsi teki tyhmästi jne, ikään kuin ne olisivat oikeasti minkäänlainen puolustus.

Jos haluaa, että se ei toistu, niin kyllä silloin pitää se asia myöntää itselle niin kuin se on, ja käsitellä se, kantaa vastuu. Olin väkivaltainen puolustuskyvytöntä ihmistä kohtaan, menetin itsehillintäni. Totta kai se kuulostaa kamalalta, mutta jos ei aidosti pysty edes itse käyttämään asioista niiden oikeita nimiä, niin ihan turha olettaa että asian sisäistäisi tai ottaisi opikseen.
 
Kuinka moni vastanneista ei ole saanut lapsen luunapista, tukkapöllyä tai peräti selkäsaunaa/piiskaa? Nykyään se on lainvastaista ja luokitellaan pahoinpitelyksi. Kuinka moni on siis valmis tekemään omista vanhemmistaan rikosilmoituksen?

Ap on selkeästi väsynyt ja loppuunpalamassa oleva äiti. Hän onneksi vielä tajuaa että tuli tehtyä väärin ja toivottavasti se estää häntä jatkossa niin tekemästä. Itse olen huonoina päivinä kyllä huutanut lapselle (tyttö kohta 3v, kuopus vajaa 10kk varmasti saanut osansa vaikkei sitä tajuakaan) ja voinut viedä aika reippaalla otteella omaan huoneeseen rauhoittumaan (ei mitään lyömistä, joskus tyttö voinut itse heittäytyä roikkumaan kun käsivarresta pitää = näyttää retuuttamiselta). Ulkopuolista apua suosittelen minäkin ja hyvä että pk-paikka on esikoiselle hakusessa.
 

Similar threads

Uusimmat

Yhteistyössä