V
"Vieras"
Vieras
Lyhyesti tilanteen taustaa. Erosimme mieheni kanssa lopullisesti viime kesänä ja muutin lasten kanssa uuteen asuntoon naapurikaupunkiin. Vanhin poika aloitti siis uudessa koulussa viime syksynä. Koulu on hänellä sujunut aina ok, vähän poikamaista laiskuutta välillä ehkä mutta ei oppimisvaikeuksia missään nimessä. Osaa vaikka kympin arvoisesti jos haluaa, 8-9 tasoa numerot olleet.
Uudessa koulussa poikamme sitten meni uuteen luokkaan jonka opettaja sattuu olemaan isohkon koulun tiukimpia, sellainen vanhanajan vanhapiika-naisopettaja (ei pahalla mutta jos joku tietää opettajatyypin!). Alku sujui mukavasti ja pojan käytöstä kehuttiin erityisesti rauhalliseksi ja muuta. Sitten syksyn aikana tapaamisasiat lasten isän kanssa riitaantuivat ja tämä heijastui tietysti lapsiinkin, vaikka sitä yritin välttää. Pojalla alkoi olemaan huolimattomuutta, unohduksia, koepapereihin piirtelyä ja vastaavaa. Opettajalla oli samaan aikaan ongelmia em. asioiden suhteen koko luokan kanssa, lisäksi muutama häirikkö teetti lisätöitä joka päivä. Poikani kertoi, että opettaja huutaa tai saarnaa jostain jatkuvasti luokassa ja on muutenkin "pahalla päällä koko ajan".
Nyt tilanne on se, että pojan asenne kouluun on muuttunut negatiiviseksi, hän tuntee olevansa huono. Opettajan saarnat tuntuvat menettäneen merkityksensä hänen ja koko luokan silmissä, kun sama saarna tulee toisten järjestelmällisestä kiusaamisesta, varastelusta ja yhden matikantehtävän unohtamisesta. Lisäkielen valintaan opettaja torppasi lapsen innostuksen sanomalla "Ei sinun sitä kannata ottaa, kun nämä muutkin aineet takkuaa näin pahasti." Nyt kielivalinta siis jäissä eikä poika haluakaan enää A2-kieltä kun ei kuulemma pärjää. Opettaja tietää kyllä kotitilanteesta mutta ei tunnu osaavan yhdistää sitä koulunkäyntiongelmiin. En odotakaan että annettaisiin läksyjen jäädä tekemättä mutta ehkä joku muu keino toimisi paremmin kun tämä vaiva tuntuu olevan koko koululuokalla?? Olen kyllä skarpannut läksyjen tarkastusta ym mutta mahdottomiin en pysty minäkään. Turhauttavaakin on kun lapsi osaa muttei aina jaksa keskittyä tai yrittää. Kun yrittää, tehtävät on läksyissä ja kokeissakin 90% oikein.
Opettajalla tuntuu arvostelun ja keskustelun perusteella olevan se vanhanaikainen tyttöjä suosiva asenne. Runoja kirjoittelevat tytöt siisteine käsialoineen pärjäävät mainiosti mutta poikia puheissaankin arvostelee aika jyrkästi. Tämä on hämmentävää, koska tuon luokan pahimmat ongelmatapaukset eli nuo kiusaajat ja varastelijat, ovat tyttöjä. Lisäksi pitäisin itse jotenkin tärkeämpänä sitä, että poika osaa laskea murtolukuja juuri niin kuin pitääkin enkä lähtisi jokaisesta 7 numeroon tehdystä ylimääräisestä alaviivasta naputtamaan.
Kiitos jos joku jaksoi lukea tänne asti, kommentteja ja ehdotuksia koko tilanteesta otetaan vastaan!Odotamme aikaa että pääsisimme keskustelemaan ammattilaisen kanssa yksin ja erikseen näistä perheasioista. Nyt tahtoisin vain pelastaa sen mitä on pelastettavissa lapsen itsetunnosta ja koulumotivaatiosta. Mutta miten?
Uudessa koulussa poikamme sitten meni uuteen luokkaan jonka opettaja sattuu olemaan isohkon koulun tiukimpia, sellainen vanhanajan vanhapiika-naisopettaja (ei pahalla mutta jos joku tietää opettajatyypin!). Alku sujui mukavasti ja pojan käytöstä kehuttiin erityisesti rauhalliseksi ja muuta. Sitten syksyn aikana tapaamisasiat lasten isän kanssa riitaantuivat ja tämä heijastui tietysti lapsiinkin, vaikka sitä yritin välttää. Pojalla alkoi olemaan huolimattomuutta, unohduksia, koepapereihin piirtelyä ja vastaavaa. Opettajalla oli samaan aikaan ongelmia em. asioiden suhteen koko luokan kanssa, lisäksi muutama häirikkö teetti lisätöitä joka päivä. Poikani kertoi, että opettaja huutaa tai saarnaa jostain jatkuvasti luokassa ja on muutenkin "pahalla päällä koko ajan".
Nyt tilanne on se, että pojan asenne kouluun on muuttunut negatiiviseksi, hän tuntee olevansa huono. Opettajan saarnat tuntuvat menettäneen merkityksensä hänen ja koko luokan silmissä, kun sama saarna tulee toisten järjestelmällisestä kiusaamisesta, varastelusta ja yhden matikantehtävän unohtamisesta. Lisäkielen valintaan opettaja torppasi lapsen innostuksen sanomalla "Ei sinun sitä kannata ottaa, kun nämä muutkin aineet takkuaa näin pahasti." Nyt kielivalinta siis jäissä eikä poika haluakaan enää A2-kieltä kun ei kuulemma pärjää. Opettaja tietää kyllä kotitilanteesta mutta ei tunnu osaavan yhdistää sitä koulunkäyntiongelmiin. En odotakaan että annettaisiin läksyjen jäädä tekemättä mutta ehkä joku muu keino toimisi paremmin kun tämä vaiva tuntuu olevan koko koululuokalla?? Olen kyllä skarpannut läksyjen tarkastusta ym mutta mahdottomiin en pysty minäkään. Turhauttavaakin on kun lapsi osaa muttei aina jaksa keskittyä tai yrittää. Kun yrittää, tehtävät on läksyissä ja kokeissakin 90% oikein.
Opettajalla tuntuu arvostelun ja keskustelun perusteella olevan se vanhanaikainen tyttöjä suosiva asenne. Runoja kirjoittelevat tytöt siisteine käsialoineen pärjäävät mainiosti mutta poikia puheissaankin arvostelee aika jyrkästi. Tämä on hämmentävää, koska tuon luokan pahimmat ongelmatapaukset eli nuo kiusaajat ja varastelijat, ovat tyttöjä. Lisäksi pitäisin itse jotenkin tärkeämpänä sitä, että poika osaa laskea murtolukuja juuri niin kuin pitääkin enkä lähtisi jokaisesta 7 numeroon tehdystä ylimääräisestä alaviivasta naputtamaan.
Kiitos jos joku jaksoi lukea tänne asti, kommentteja ja ehdotuksia koko tilanteesta otetaan vastaan!Odotamme aikaa että pääsisimme keskustelemaan ammattilaisen kanssa yksin ja erikseen näistä perheasioista. Nyt tahtoisin vain pelastaa sen mitä on pelastettavissa lapsen itsetunnosta ja koulumotivaatiosta. Mutta miten?