Miksi on tarve todistella olevansa hyvä äiti sekä sitä miten tärkeitä lapset on?

[teetkö sinä niin?]

Minä olen ihan tavallinen äiti, hoidan ja paapon, kiukkuan ja rähjäänkin joskus. Yleensä meillä on ihan mukavaa lasten kanssa ja homma pelaa ja välillä taas saa mennäitku kurkussa nukkumaan ja miettiä samalla miten kamala äiti mahdankaan olla. Mutta kuitenkin luulen että olen ihan normaali äiti.

Mua pistää silmään jotenkin ihmiset jotka korostaa äitiyttään todella paljon, sanallisesti ja esim. facebookissa. Mun tekee tukalaa sanoa että "olen paras äiti maailmassa", tai että "noi kullanmuruset on mun koko maailma".

Ihan tyhmä aloitushan tämä on... miksiköhän mua tälläinen häiritsee? Onko mulla vain niin huono itsetunto etten osaa nostaa itseäni äitinä kovinkaan korkealle jalustalle?

 

[hoya bella]

Mä oon halunnut lapsesta saakka äidiksi ja se on ollut suurin unelmani saada lapsia. Nyt kun tää ensimmäinen lapsi on olemassa niin mä ainakin hehkutan innoissani äityttäni ja tätä pientä murustani :heart:

 

[öklö]

Jenkkikulttuurin yksi muoto jossa kotiäidit nostelee suhteettomasti omaa häntäänsä. Muakin se inhottaa.

 

[Aatamin akka]

Mä luulen että se johtuu huonosta itsetunnosta.

 

[ymmärrän]

Mulla on pistänyt eritoten erään ihmisen käytöksessä ja just fb päivityksissä sama asia mieleen. Eriskummallista siinä on mm. se, että koskaan ei ole hankalaa tms. Mutta silti lähes aina kun heitä näkee, äidin pinna on todella kireällä... Kai sit huonoa omaatuntoa paikkaillaan täydellisyyden esittämisellä?? En tiedä. Mutta siis mun mielestä pinnankiristyminen kuulunee kaikkien pikkulapsiperheiden arkeen ihan luonnollisenakin osana ja ei sitä niin tarvi salailla. Joskus nuo osaa olla tosi raskaita, vaikka rakkaita ovatkin...

 

[jaano]

Sanotaanko näin: Minä en arvosta yhtään enempää näitä hehkuttelijoita, eikä mua saa vakuuttuneeksi paremmasta äitiydestä kuin omalla esimerkillään. Itse olen varmasti ihan normaali äiti(mitä se sitten onkaan), en ainakaan täydellinen. Minusta hyvä äiti ei ole jonkin tietyn muotin mukainen vaan hyvä äiti antaa lapsilleen tärkeintä eli rakkautta ja aikaa. Esimerkiksi naapurissa on 3 lasta, jotka eivät huku leluihin ja vaatteetkaan eivät ole uusinta uutta. Lapset saavat touhuta ja tehdä paljon hauskoja juttuja muutenkin. Äiti komentaa ankarasti ja rakastaa hellästi. Mahtava äiti. Lapset voi hyvin, selkeästi- rajat ja rakkautta. Ja äiti myöntää mulle ettei itse ole aina täydellinen,vaikka minusta hän on aika lä'hellä sitä

 

["vieras"]

Onhan se ällöä jos joku koko ajan korostaa omaa onnistumistaan äitinä. Toisaalta joillekkin tapauksille tekisi hyvää huomata että ovat ihan hyviä äitejä sen sijaan että rypevät syyllisyydessä koko ajan. Itse koen olevani hyvä äiti, vaikken osaakkaan olla johdonmukainen kasvattaja ja aina läsnä ym. En kuitenkaan toitota asiaa kaikille, hyväksyn itseni näin. Ehkäpä ne todistelijat sitten vain kaipaavat muiden hyväksyntää?

 

[Madicken04]

Mä oon halunnut lapsesta saakka äidiksi ja se on ollut suurin unelmani saada lapsia. Nyt kun tää ensimmäinen lapsi on olemassa niin mä ainakin hehkutan innoissani äityttäni ja tätä pientä murustani :heart:

Hormooneillakin lienee vaikutusta kun vielä kolmannen vauvan kanssa olen aivan onneni kukkuloilla. :heart:

Tosin nuo "olen maailman paras äiti"-jutut on jotain mitä en oikein ymmärrä, miten ja miksi tuollaisia asioita edes vertailtaisiin? Hyvä äiti sitä varmasti voinee olla jokainen kun vähän yrittää, itse olen lähinnä vaan onnellinen äiti. Vaikka kieltämättä noiden isompien kanssa on se onni välillä kovilla...

muoks. en ihmeemmin hehkuta äitiyttä, mutta voi olla että jossain fb:ssa jutut on lapsipitoisia juuri sen takia että tällä hetkellä elämä on muilta osa-alueilta aika köyhää.

 

["vieras"]

Kai se tosiaan on sitä huonoa itsetuntoa,että täytyy toisille todistella olevansa maailman paras äiti. Äitiys on nykyään ihan valtavaa kilpailua kaikella mahdollisella,että joskus ihan ahdistaa.

 

["vieras"]

Mä oon halunnut lapsesta saakka äidiksi ja se on ollut suurin unelmani saada lapsia. Nyt kun tää ensimmäinen lapsi on olemassa niin mä ainakin hehkutan innoissani äityttäni ja tätä pientä murustani :heart:

täysi peesi. paitsi että mulla on kaksi noita murusta '
ensimmäinen asia jonka omasta lapsuudestani muistan, on se että muistan haaveilleeni siitä että jonain päivänä olen äiti. 3 vuotiaasta asti olen siitä haaveillut. ja nyt mua liikuttaa suuresti kun oma tyttäreni joka on 4v. puhuu jatkuvasti siitä kuinka hän on pian aikuinen ja sitten hänen masustaan tulee kaksi vauvaa, yksi tyttö ja yksi poika

 

[Phoebsi]

Jenkkikulttuurin yksi muoto jossa kotiäidit nostelee suhteettomasti omaa häntäänsä. Muakin se inhottaa.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="vieras";23063859]Onhan se ällöä jos joku koko ajan korostaa omaa onnistumistaan ........[/QUOTE]

Missä vain.

 

[vieras36]

taitaa olla niillä jotka noista kirjoituksista ottavat itseensä. Meitä on joka lähtöön. Jotkut hehkuttaa herkemmin ja joka paikassa ja toiset taas ei. Sitä kantsis miettiä et miksi se sellainen hehkutus alkaa itseä vaivaamaan?

 

[ap.]

Itseasiassa minäkin olen huomannut sen että monesti nämä täydelliset äidit on tavatessa todella kireitä ja kiinni lapsissa koko ajan.

En voi vaan mitään sille etten osaa hehkuttaa hyvää äitiyttäni, tiedän kyllä että olen hyväkin mutta tiedän myös sen että välillä en ole. Kaikki ei mene niinkuin oppikirjoissa ja aina en osaa reagoida tapahtumiin oikein. Jos olen pahalla päällä niin sitten olen, en osaa esittää lapsille mitään muuta. Ja joskus olen hermostunut todella kovaa lapsille... kyllä he ovat nähneet musta kaiken.Välillä hukutan ne rakkauteen ja joskus taas en jaksa niin kovasti välittää.

Rakkaita noi lapset mulle on, ja niin haluttuja, molemmat hoidoilla saatu. Mutta arki osaa olla rankkaakin, päällimmäisenä tunteena kuitenkin onni ja rakkaus =)

 

["Kenguru"]

En tosin facebookissa en edes ole, mutta en muuallakaan. Yleensä jokainen äiti on lapselleen se paras, eikä ole yhtä oikeaa tapaa olla hyvä äiti. Monien äitien, esim Madickenin kirjoituksista tulee usein lämmin ailahdus sydämeen kun lukee niitä

 

["vieras"]

Ymmärrän ap:n tunteen. Itteäkin välillä tuppaa ärsyttämään nämä esim just facebookissa tiettyjen ihmisten hehkutukset niistä ihanista lapsistaan. Tai ylipäätään se oman onnensa hehkuttaminen. Liekö kateutta vaiko mitä sitten.

 

[Lähettäjä]

Kaikenlainen yletön (huom. yletön!) hehkuttelu on tympeetä. Jos vaikka hehkuttelis uudesta talosta, vaatteesta, autosta... ihmiset kattois kieroon/ säälivästi. Mutta jostain syystä Äitiys ja siitä hehkuttelu on muka jotenkin arvokasta. Mulla kyllä menee samaan junttikastiin kaikki.

 

["jemma"]

Huono itsetunto, tarve todistella maailmalle, että on tehnyt oikean ratkaisun (hankkinut nuorena, varattomana, kouluttautumattomana, työttömänä tms lapsia). Kuinka moni vanhempi myöntäisi, että lasten hankkiminen ei ehkä ollutkaan maailman paras ratkaisu (liittymättä mitenkään siihen, rakastaako lapsiaan vai ei).

 

["äiti"]

Jos hehkuttaa kuinka rakas oma lapsi on, niin mitä se ketään voi haitata?! Ihme juttu,liekö se sitten kateutta tai jotain..

 

[Phoebsi]

[QUOTE="äiti";23064411]Jos hehkuttaa kuinka rakas oma lapsi on, niin mitä se ketään voi haitata?! Ihme juttu,liekö se sitten kateutta tai jotain..[/QUOTE]

Ja miten se haittaa toista äitiä? Sitä en käsitä.

Mikä tahansa hehkutus liiallisuuksiin mennessään on ärsyttävää, mutta että ärsyttää Facebookissa hehkutus? Tuossa yllä "jemma" listaa syitä sille, miksi joku hehkuttaa äitiyttään, mutta ei mainitse mitään puhtaasta onnesta ja tyytyväisyydestä. Se että leimataan ihminen huono itsetuntoiseksi tuollaisen perusteella, kertoo kyllä enemmän siitä, kuka on leimaamassa.

 

[Madicken04]

[QUOTE="jemma";23064361]Huono itsetunto, tarve todistella maailmalle, että on tehnyt oikean ratkaisun (hankkinut nuorena, varattomana, kouluttautumattomana, työttömänä tms lapsia). Kuinka moni vanhempi myöntäisi, että lasten hankkiminen ei ehkä ollutkaan maailman paras ratkaisu (liittymättä mitenkään siihen, rakastaako lapsiaan vai ei).[/QUOTE]

Mitäs jos se hehkuttaja on tehnyt ne lapset lähempänä 30v ikää, vakaassa parisuhteessa, hyvä ammatti opiskelutuna ja vakityö molemmilla, oma asunto ja talouspuoli kunnossa jne. Kuvastaako se silloinkin huonoa itsetuntoa tai todistelua että lasten hankinta oli oikea ratkaisu?

 

[Kääkäti]

Mitäs jos se hehkuttaja on tehnyt ne lapset lähempänä 30v ikää, vakaassa parisuhteessa, hyvä ammatti opiskelutuna ja vakityö molemmilla, oma asunto ja talouspuoli kunnossa jne. Kuvastaako se silloinkin huonoa itsetuntoa tai todistelua että lasten hankinta oli oikea ratkaisu?

:-D Kuvastaa sitä ettei kaikki palikat ole paikoillaan ja kehitys jäänyt sinne teini-ikään.

 

["jemma"]

Mitäs jos se hehkuttaja on tehnyt ne lapset lähempänä 30v ikää, vakaassa parisuhteessa, hyvä ammatti opiskelutuna ja vakityö molemmilla, oma asunto ja talouspuoli kunnossa jne. Kuvastaako se silloinkin huonoa itsetuntoa tai todistelua että lasten hankinta oli oikea ratkaisu?

öh, noi oli esimerkkejä. Ihan yhtä hyvin voi olla 30v kouluttautunut. Ja joo, huonoa itsetuntoa se yletön hehkutus kyllä merkkaa. Omaa onnellisuutta tai lapsiaan tms saa hehkuttaa, mutta kyllä sen helposti huomaa, missä se todellinen raja menee. Lähestulkoon poikkeuksetta ne ihmiset, jotka jatkuvasti toitottavat jotain asiaa elämässään ovat siihen tyytymättömiä. TUSKIN tässä nyt oli kyse siitä että joku vaan sanoo että oma lapsi on ihana!
Miksi halusit takertua tähän? Väitätkö, ettei tuollaisia ihmisiä ole? Uhkaako tämä nyt jotenkin sua? Miksi takalajoilla?

 

[Mep]

No en mäkään naamakirjaan kirjoittele, että olempas mahtava äiti....suomalaista vaatimattomuutta?
Lapsen hauskoja tokaisuja kylläkin tai muuta arkipäivän sattumuksia.

Tiedän kyllä yhden äidin, joka muistaa aina hehkuttaa siivoamistaan naamassa....se ihmetyttää, koska omin silmin olen nähnyt vaikkapa synttäreillä (eli kun vieraita on oikein kutsuttu), ettei ole siivottu about kuukauteen vessaa tai pyyhitty pölyjä.
Onhan se silloin jotain oman hännän nostoyritystä. Jos oikeesti on siiovushullu, siitä vaan hehkuttamaan ;-)

 

["jemma"]

Ja miten se haittaa toista äitiä? Sitä en käsitä.

Mikä tahansa hehkutus liiallisuuksiin mennessään on ärsyttävää, mutta että ärsyttää Facebookissa hehkutus? Tuossa yllä "jemma" listaa syitä sille, miksi joku hehkuttaa äitiyttään, mutta ei mainitse mitään puhtaasta onnesta ja tyytyväisyydestä. Se että leimataan ihminen huono itsetuntoiseksi tuollaisen perusteella, kertoo kyllä enemmän siitä, kuka on leimaamassa.

Vastasin otsikon kysymykseen: Miksi on tarve todistella...jne. Esitin pari esimerkkiä, joihin olen itse törmännyt.

Siis eikö näistä saa nyt puhua vai mitä ihmettä?