Vähän ihmetyttää isän kiinnostus lapsia kohtaan :(

["shihtzu"]

Erottiin siis viime keväänä ja silloin mies niin puhui miten hän haluaa olla lastensa elämässä mukana jne. Itse olin silloin jo aika skeptinen asian suhteen jostain syystä ja näyttää vähän siltä että oma epäilys oli oikea.

Me ei olla tehty mitään tapaamissopimuksia paperille, kun sovittiin että sovitaan keskenämme miehen epämääräisten työaikojen vuoksi ja esikoinen onkin saanut mennä isänsä luokse aina kun vain isä on halunnut ja niitä kertoja on tässä reilun puolen vuoden aikana ollut alle 10, viimeksi lapsi oli isällään yötä joskus joulukuun alussa.

Tässä meillä isä on käynyt aina silloin tällöin mennessään töihin, elikkä viettää tässä n. 1 tunnin kerrallaan. Nyt ei ole 2 viikkoon näkynyt.

Isä asuu virallisesti toisella puolella Suomea, monen sadan kilsan päässä, mutta on tällä paikkakunnalla pääosin viikot, kun on töitä, mutta joskus myös viikonloppuja, jolloin sillä ei niitä töitä kyllä ole, mutta eipä ole koskaan viikonloppuna ottanut poikaa.
Nytkin kuulin, että oli ollut viime viikonlopun täällä, mutta eipä taaskaan ollut aikaa lapsilleen. Pienempää ei tosin voi oikein luokseen ottaa, mutta voisihan sitä tässä käydä tapaamassa ja isomman kanssa voisi kyllä aikaa joskus viettää.

Jostain kumman syystä isommalle tuli pari päivää sitten kamala isäkaipuu ja aina kun näki tietyn näköisen auton ikkunasta, niin alkoi hokemaan ikkä, ikkä.

Niin ja exä oli se joka meistä niitä lapsia alunalkaen halusi.

 

["vieras"]

Kurjaa luettavaa. Ootko miehelle kertonut lapsen kaipuusta? Luulisi aikuisessa jotain värähtävän, kun kuulee tuon jutun minkä kirjoitit isommasta lapsesta.

 

["shihtzu"]

En ole vielä kertonut, kun ei olla oltu missään tekemisissä, kuulin ihan muualta sen että oli ollut taas viikonlopun täällä, tosin niin taisi olla uusi kihlattukin täällä, joten silloin ei ole aikaa lapsille. On tästä jokunen viikko aikaa, kun sanoin, että voisit taas joskus ottaa tuon isomman yöksi luoksesi, mutta eipä ole näkynyt.

 

[Mikko Rujanova]

[quote="shihtzu";23103482]erottiin siis viime keväänä ja silloin mies niin puhui miten hän haluaa olla lastensa elämässä mukana jne. Itse olin silloin jo aika skeptinen asian suhteen jostain syystä ja näyttää vähän siltä että oma epäilys oli oikea.

Me ei olla tehty mitään tapaamissopimuksia paperille, kun sovittiin että sovitaan keskenämme miehen epämääräisten työaikojen vuoksi ja esikoinen onkin saanut mennä isänsä luokse aina kun vain isä on halunnut ja niitä kertoja on tässä reilun puolen vuoden aikana ollut alle 10, viimeksi lapsi oli isällään yötä joskus joulukuun alussa.

Tässä meillä isä on käynyt aina silloin tällöin mennessään töihin, elikkä viettää tässä n. 1 tunnin kerrallaan. Nyt ei ole 2 viikkoon näkynyt.

Isä asuu virallisesti toisella puolella suomea, monen sadan kilsan päässä, mutta on tällä paikkakunnalla pääosin viikot, kun on töitä, mutta joskus myös viikonloppuja, jolloin sillä ei niitä töitä kyllä ole, mutta eipä ole koskaan viikonloppuna ottanut poikaa.
Nytkin kuulin, että oli ollut viime viikonlopun täällä, mutta eipä taaskaan ollut aikaa lapsilleen. Pienempää ei tosin voi oikein luokseen ottaa, mutta voisihan sitä tässä käydä tapaamassa ja isomman kanssa voisi kyllä aikaa joskus viettää.

Jostain kumman syystä isommalle tuli pari päivää sitten kamala isäkaipuu ja aina kun näki tietyn näköisen auton ikkunasta, niin alkoi hokemaan ikkä, ikkä.

Niin ja exä oli se joka meistä niitä lapsia alunalkaen halusi.[/quote]

aaaaaaahahahahaa se panee sun mukuloita xd

 

[a.p.]

aaaaaaahahahahaa se panee sun mukuloita xd

ehe ehe

 

[my]

Kurja tilanne ja tiedän kokemuksesta miten ikävältä se tuntuu kuunnella lapsen pahaamieltä siitä kun isän kaipuu iskee :| Aika itsekkäältä kuulostaa sun lasten isä.

 

[..]

nii ja kuulostaa valitettavasti että sillä on khta lisää mukuloita sen uuden kihlatun kanssa. onko nuorempi niin pieni ettei voi ottaa luokseen ? muuten luulisi että se jotenki järjestyisi

 

[a.p.]

nii ja kuulostaa valitettavasti että sillä on khta lisää mukuloita sen uuden kihlatun kanssa. onko nuorempi niin pieni ettei voi ottaa luokseen ? muuten luulisi että se jotenki järjestyisi

Nuorempi on vasta 3kk ja täysimetyksellä. No jos tekee lapsi tän uuden kanssa, niin sitten kyllä vanhtat lapset unohtuu aika varmasti tai ainakin siltä vähän vaikuttaa.

 

["Nonni"]

No, sun exä ei tunnu kypsältä aikuiselta, kertoohan jotain kihlautuminen noin lyhyessä ajassa ja selvästi pienistä lapsista kysymys. Nykyään on kovin selvää, että me ihmiset olemme vapaita ja voimme tehdä mitä vaan, ilman seurauksia. Ei pitäisi mennä näin, mutta menee.

Riiteleminen on ikävää ja rumaa, mutta joskus on jonkun laitettava asiat kuntoon, oikeasti, niiden lasten tähden.
Kipitäppä lastenvalvojalle ja varaa teille aika. Isä kutsutaan paikalle. Sitten sovitte huollosta, tapaamisista, elatusmaksuista. Kyllä, ne kannattaa hoitaa, et tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Kun alat elää omaa elämääsi, sinua alkaa vituttamaan se, että säännöllisyyttä ei ole ja asioita ei voi sopia/pitää kiinni. Lapset voi alkaa oireilemaan tai sitten ei, ei voi ennustaa sitäkään.

Joskus elämäntilanteissa täytyy joustaa, pitää sopeutua myös peruuntumisiin ja epätasapuolisuuteen, tottakai. Mutta jos joku haluaa olla vanhempi, se ei voi olla vanhempi vain silloin kun muulta elämältä ehtii. Ja mitä järkeä on yhteishuollossa, jos toinen näkee satunnaisesti, ei ole tavotettavissa tai ei olla väleissä? Tapaamisoikeudethan säilyy yksinhuoltajuudesta huolimatta, yksinhuoltajuus vain voi helpottaa elämää ja selkeyttää vastuukuvioita monessakin mielessä, eikä siihen vaadita sitä, että toinen olisi täysi paskapää tai hulttio. Yhteishuollossahan et voi avata edes lapselle tiliä ilman exäsi nimmaria. Ja sehän on todella helppoa saada, jos ei ole hyvä kommunikointi.

Tapaamaat et voi pakottaa mutta voit viestittää lastenvalvojan kautta, että lapset todella ovat olemassa ja tarvitseevat myös tavata toista vanhempaansa.

Ja onnea ja menestystä sille isälle, joka luultavasti tulee juoksemaan kauan kukasta toiseen ja ehkä jo parin vuoden päästä nykyinen kihlattu kirjoittaa tänne samanlaisen tekstin.

 

[...]

Nuorempi on vasta 3kk ja täysimetyksellä. No jos tekee lapsi tän uuden kanssa, niin sitten kyllä vanhtat lapset unohtuu aika varmasti tai ainakin siltä vähän vaikuttaa.

Oon itte raskana ja yh:n elämä ei oo vieras, mutta jos haluut kerro miten olette päätyneet eroamaan het kun uusi lapsi on tullu/raskausaikana? Sellasta sattuu ja oon pahoillani, mutta mitä ihmettä täällä maailmassa oikeasti tapahtuu? Ja kuinka sen kestää?

 

[a.p.]

Me ollaan lastenvalvojalla käyty ja exä kyllä sen mitä sille on laskettu maksettavaksi. Yhteishuoltajuus meillä on, kun en halunnut alkaa tappelemaan asiasta, kun mies varmaan uskoo olevansa ihan hyvä isä ja onhan se sitä silloin, kun vaan viitsii.

Sitä vaan lasten kannalta ja etenkin tällä hetkellä tuon isomman, että olisihan se lapselle kiva, jos isä edes kerta tai kaksi kuussa viettäisi muutaman tunnin lapsen kanssa kaksistaan ja tällä tahdilla tää nuorempi ei kyllä pahemmin isäänsä tule tuntemaan.

Se onni on, että lapsilla on muitakin miesmalleja elämässään kuin isänsä.

 

["shihtzu"]

Oon itte raskana ja yh:n elämä ei oo vieras, mutta jos haluut kerro miten olette päätyneet eroamaan het kun uusi lapsi on tullu/raskausaikana? Sellasta sattuu ja oon pahoillani, mutta mitä ihmettä täällä maailmassa oikeasti tapahtuu? Ja kuinka sen kestää?

Miehen päätös se oli, sanoi että hän on sitä jo vuoden miettinyt, mutta ei kyllä mitään sellaista sanonut silloin, kun oli puhetta siitä, että toinen saa tulla jos on tullakseen. Ja toisekseen vielä reilu kuukausi ennen meidän eroa oli puhunut mun äidille, että olisi valmis menemään mun kanssa naimisiin, mutta kun minä halusin kirkkohäät ja hän ei. Että en tiedä mikä meni loppujen lopuksi vikaan, mies ei ilmeisesti kestänyt sitä, että tää toinen sai alkunsa samantien kun siitä ekan kerran puhuttiin. Oli suunnitellut kesästä toisenlaisen, että mennään ja pidetään hauskaa, mutta sitten tulikin raskaus ja se tarkoitti sitä, että minä en voi juoda alkoholia ja bilettää.
Minä vaan en enää ole yhtään katkera, vaikka alkukesä olikin aika helvettiä, nykyään meidän elämä on varsin tasaista ja rauhallista ja minä en enää edes kaipaa miestä takaisin tai paremminkin minä en enää haluaisi sitä takaisin