Mä en ymmärrä miksi naiset tekee lapsia....

Horuksen silmä

Aktiivinen jäsen
21.11.2008
10 741
-1
36
Tampere
vaikka niitä ei edes huvita huolehtia jälikasvustaan kun osa-aikaisesti.
Myönnän etten ymmärrä tätä nykyaikaa jolloin ura tulee ennen lapsia. Lapset on PAKKO saada, vaikka sitten hedelmöityshoidoilla. Mutta kotona niitä ei viitsitä hoitaa kun äitiysloman ajan.
Naisen arvo mitataan uran mukaan, mitä korkeampi koulutus, sitä paremmaksi ihmiseksi sinut luokitellaan.

Tiedän, aihe on palstalla loppuun kaluttu. Silti pistän tän vastavetona tohon toiseen ketjuun jossa pidetään jälleen kerran tärkeämpänä naisen urakehitystä kun sitä että pienillä lapsilla ois edes lapsuus aikaa olla niiden vanhempiensa kanssa. Varsinkin näinä aikoina kun iso osa lapsista elää eroperheissä tai uusioperheissä. Alle 3 vuotiaan lapsen elämä saattaa olla käytännössä pallottelua hoitopaikan, isän kodin ja äidin kodin väliä. Ja siihen päälle sitten vielä ne yökyläilyt että vanhgemmat pääsevät rentoutumaan.
 
Hyvä otsikko.

Pitää saada OKT + volvo + 2 lasta ennen kuin on 30v.

Se on vikana. Ja tuota ei saa ilman rahaa.

Eikä kyllä yhteiskunta pyöriskään jos äidit on vaan kotona. Lastenhoito on ulkoistettu päiväkoteihin ja kouluihin.
 
Molemmat yhtä tärkeitä. Siis työnteko ja lasten hoitaminen. Lapsi tarvitsee myös rahaa eläkseen ja niin myös aikuinen. Lapselle ei ole hyväksi että äiti syrjäytyy työmarkkinoilta. Näin ollen on tärkeää jos hankkii lapsia että pysyy myös työelämässä. Vaikka siten että ensin tekee lyhyempää työpäivää/jakaa vanhempainvapaat/hoitovapaat isän kanssa jne. Lapsen kasvaessa voi sitten panostaa enemmän työn tekemiseen. Lapsellekin tekee hyvää nähdä että elämä ei ole vaan lorvimista.

JOS tulee ero niin lapselle on paras ratkaisu on että saa elää sekä isän että äidin kanssa. Sillä tavalla voidaan myös pitää lyhyempiä työpäiviä jne kun vanhemmat vuorottelevat lastenhoidossa.
 
Kyllähän miehetkin tekevät lapsia. Syytetäänkö heitä lapsen hoitamatta jättämisestä, vaikka he olisivat lapsen elämässä vain teoriassa, mutta ei käytännössä?
 
Minä rakastan lapsia, niin omiani kuin monia muitakin. Nautin olemisesta heidän kanssaan ihan vauvaikäisestä aikuiseksi ja vielä aikuistuttuaankin. Touhuan mielelläni niin arkiaskareita kuin kaikkea pientä ylimääräistäkin kivaa heidän kanssaan.

Mutta SILTI en pysy aktiivisena ja onnellisena jos olen pitkään kotona kokonaan ilman impulsseja työ- ja opiskeluelämästä. Niinä jaksoina kun olen tuota yrittänyt, olen varsin pian passivoitunut ja menettänyt ilon ja halun lastenkin kanssa touhuamiseen yli sen mitä perushuoltoon menee.
Siksi olemme päätyneet siihen että mahdutan arkeeni noita kaikkea kolmea (+ muitakin ihmisenä olon aspekteja) aina siinä suhteessa, mikä missäkin elämänvaiheessa parhiten koko perheen kannalta toimii.

Ap oli liikkeellä "vastaisku"-mielessä joten en kohdista tätä vastausta niinkään hänelle kuin kaikille niille, jotka kokevat, että heillä on oikeus tai jopa Pyhä Tehtävä pakottaa kaikki muut omaan muottiinsa.
;)
 
Minä en vaan voi ymmärtää, että miten se lapsen elämä menee pilalle siitä, että elämässä on muutakin kui se oma äiti. Itselläni on erittäin lämpimät muistot lapsuudestani, vaikka olen ollut hoidossa aivan pienestä. Muistan edelleen lämmöllä ihanaa pph:ta ja hänen lastaan ja kaikkia leikkejä siellä. Kuitenkin minulla on kasapäin hyviä muistoja myös perheen kanssa vietetystä ajasta niin kotona, mökillä kuin erilaiasilla reissuilla kotimaassa ja ulkomailla. En koskaan ole kokenut, että minut olisi jotenkin sysätty muiden hoidettavaksi, ei pieni lapsi näe asiaa niin. Mieheni on hoidettu kotona ja hänellä on paljon enemmän katkeruutta vanhempiaan kohtaan. Häntä harmitti myös suunnattomasti, kun perheellä ei ollut rahaa tehdä juuri muuta, kuin olla kotona. Hyvä lapsuus koostuu monista palasista ja on muutakin kuin ne 2-3 ensimmäisä vuotta.
 
TOISAALTA: jos sulla on ura ja se hyvä rahainen ammatti on voinut jäädä säästöjä ja ois sen vuoksi helpompi jäädä kotiin, kun taas duunari äidillä joka muutenkin elää kädestä suuhun. Ihan vaan pohdittavaksi tän heitin.

Itse olen ns. keskituloinen ja jään kotiin kunnes kuopus on 2v. Todella tiukkaa tulee olemaan ja pitemmäksi aikaa en yksinkertaisesti voi jäädä, ei ole varaa. Minusta on uskomatonta että ihmisistä se on niin vaikeaa käsittää. Meillä on isompiakin lapsia ja esim. harrastukset maksaa.
 
Kyllähän miehetkin tekevät lapsia. Syytetäänkö heitä lapsen hoitamatta jättämisestä, vaikka he olisivat lapsen elämässä vain teoriassa, mutta ei käytännössä?

Mä viittaan tällä tohon toiseen alotukseen, missä oli kyse naisten syrjäytymisestä työelämässä jos he jäävät kotiin hoitamaan lapsiaan pidemmäksi aikaa.

Toki vanhemmat itse päättävät kumpi lasta hoitaa kotona äitiysloman jälkeen ( jos lapsi jää kotihoitoon) Useimmiten se kuitenkin on nainen.
Toki voisi tehdä toisen avauksen siitä miksi miehet eivät viitsi omia lapsia hoitaa, vaikka olisivat vaikka työttöminä kotona. Tiedän monta tapausta missä pieni lapsi on viety päiväkotiin vaikka mies olisi ollut kotona syystä tai toisesta.
 
Minä taas en ymmärrä, miksi naiset tekee lapsia sellaisten miesten kanssa, jotka eivät ole kiinnostuneita perheestään sen vertaa, että ottaisivat puolet lastenhoitovastuustaan. Kun äiti ja isä molemmat ovat vastuussa, on lapsia helppo pitää kotihoidossa, vaikka molemmat tekisivät töitäkin.

On ammatinvalintakysymys, voiko työnsä järjestää niin, että saa tehdä lyhennettyä työviikkoa ja valita työaikansa itse jne. Jos perheessä on kaksi tällaista aikuista, ja molemmat ottavat puolet lastenhoitovastuusta, niin en näe mitään ongelmaa siinä, että myös äidillä on ura.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;23144901:
Mä viittaan tällä tohon toiseen alotukseen, missä oli kyse naisten syrjäytymisestä työelämässä jos he jäävät kotiin hoitamaan lapsiaan pidemmäksi aikaa.

Toki vanhemmat itse päättävät kumpi lasta hoitaa kotona äitiysloman jälkeen ( jos lapsi jää kotihoitoon) Useimmiten se kuitenkin on nainen.
Toki voisi tehdä toisen avauksen siitä miksi miehet eivät viitsi omia lapsia hoitaa, vaikka olisivat vaikka työttöminä kotona. Tiedän monta tapausta missä pieni lapsi on viety päiväkotiin vaikka mies olisi ollut kotona syystä tai toisesta.

Arvaa mitä. Mun tyttö on nyt päiväkodissa, vaikka en ole tänään töissä.
 
miksi se on niin kamalaa jos sitä lähtee töihin ja se toinen vanhempi jää kotiin??
Miksi uraa ei sais tehdä ennen lapsia? Helpompaahan se niin on kuin lasten lomassa.

Miksi vanhempien pitäisi unohtaa täysin omat tarpeensa kun lapsia tulee? eikös se ole lapsenki etuus että vanhemmat voi hyvin?
Eikös se lapsi siitä miljoona kertaa enemmän kärsi kun äiti tai isä hampaat irvessä viettää kotona sen 3v vaan siksi et saa sanoa olleensa kotona, ja näinollen saa julkisen hyväksynnän.

Miksi pitää olla ehdoton? Jos haluaa uran niin lapsista pitää luopua? Miksi ei voi saada molempia?

Naisen arvoa ei mitata uran mukaan vaan sen mukaan KAUANKO ÄITI ON OLLUT KOTONA lapsen kanssa. Mitä kauemmin sitä parempi äiti. Nehän kun on sama asia.:D
 
Minusta on hyväksi lapselle, että pääsee päivähoitoon. Minusta lapselle on hyväksi myös, että perheellä on tarpeeksi rahaa tehdä kaikkea yhdessä.

Jos on hyvä asia laittaa lapset päivähoitoon pienenä, niin miksi ne sitten huutavat ja itkevät siellä äitiä? Vai onko tarkoituskin että syliä tarvitseva lapsi vierotetaan mahdollisimman pienenä vanhemmistaan, jotta siitä voisi sitten kasvaa vahva aikuinen?
Nämä lapset jotka ovat vanhempien mielestä kypsiä hoitoon kuitenkin kulkevat vaipoissa, eivät usein osaa itse syödä, eivät ehkä vielä edes kävele saati puhu. Onhan se aika karua että niin pieni lapsi sysätään päiväksi eroon vanhemmistaan.
 
Minusta on hyväksi lapselle, että pääsee päivähoitoon. Minusta lapselle on hyväksi myös, että perheellä on tarpeeksi rahaa tehdä kaikkea yhdessä.

Miksi päiväkoti on lapselle hyväksi? Silloinkin jos kotihoito on aktiivista, monipuolista ja sosiaalista? Mitäs jos perheellä on ihan riittävästi rahaa vaikka äiti hoitaisikin lapset kotona?

Ja olen kyllä samaa mieltä ap:n kanssa.
 
Mä oon kyllä pitänyt molemmat 3 vuotiaaksi asti kotona. Tyttöä en olisi halunnut laittaa tarhaan lainkaan, mutta sanoivat, etä puheen kehityksen kannalta se olis hyvä, kun hän oli hidas puhumisessa. Onneksi se tykkää tarhassa käydä. Nyt se onkin jo eskarissa.
 
Valtaosa tämänkin palstan äideistä on kyllä sen verran typeriä ja suoraan sanottuna vähän hulluja, että heidän lapsillaan varmasti olisi parempi jossain ulkopuolisessa hoidossa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;23144984:
Sun lapsi tuskin kulkee vaipoissa. Ja käsittäkseni sulla on vapaapäivä, etkä ole työtön.

No joo, se on eskarissa. Oon mä ollut nyt talven aika toimettomana, kun meidän traktoriin mahtuu vaan yksi. Yritän tässä parhaillaan kääntää päivärytmiä normaaliksi. Olin mä muistaakseni vähän aikaa työtön, kun tyttö meni tarhaan, enkä olis halunnut laittaa sitä sinne, mut piti kuulemma puheen takia laittaa. Kiva, että sattui tosi kiva tarha sille. Kaikki tarhat ei ole kivoja, eikä kaikki hoitajat ole kivoja. Se on onneksi viihtynyt.
 
[QUOTE="vieras";23144786]On se yhteiskunta pyörinyt aiemminkin vaikka äidit ovat olleet kotona.[/QUOTE]

Anteeksi nyt mutta KOSKA äidit on olleet kotona leikkimässä lastenhoitajaa? Ei koskaan. Naiset on aina raataneet ja tehneet töitä, pelloilla, tehtaissa, keskiajalla ties missä. Lapsista on huolehtineet yleensä vanhukset, jotka eivät enää kykene työhön.

Tämä on ihan nykyajan keksintö että äitien pitäis olla kotona ihan vaan lasta hoitamassa. Ihan kuin koskaan ois pystytty sellaseen ylellisyyteen. :D
 
No joo, se on eskarissa. Oon mä ollut nyt talven aika toimettomana, kun meidän traktoriin mahtuu vaan yksi. Yritän tässä parhaillaan kääntää päivärytmiä normaaliksi. Olin mä muistaakseni vähän aikaa työtön, kun tyttö meni tarhaan, enkä olis halunnut laittaa sitä sinne, mut piti kuulemma puheen takia laittaa. Kiva, että sattui tosi kiva tarha sille. Kaikki tarhat ei ole kivoja, eikä kaikki hoitajat ole kivoja. Se on onneksi viihtynyt.

1- vuotiaan ja 3- vuotiaan kehityksessä on kuitenkin tapahtunut jo suuri harppaus. 3- vuotias osaa jo leikkiä ryhmässä ja nauttii siitä. 1- vuotias ei todellakaan tarvitse leikkikavereita ympärilleen vaan enemmänkin sitä turvallisuuden tunnetta mitä vanhemmilta saa. Siksi 3-vuotiaan hoitoonvieminen on jo mielekästä myös lapsen kannalta. Toki on poikkeuksia jotka eivät ole vielä silloinkaan kypsiä hoitoon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;23144954:
Jos on hyvä asia laittaa lapset päivähoitoon pienenä, niin miksi ne sitten huutavat ja itkevät siellä äitiä? Vai onko tarkoituskin että syliä tarvitseva lapsi vierotetaan mahdollisimman pienenä vanhemmistaan, jotta siitä voisi sitten kasvaa vahva aikuinen?
Nämä lapset jotka ovat vanhempien mielestä kypsiä hoitoon kuitenkin kulkevat vaipoissa, eivät usein osaa itse syödä, eivät ehkä vielä edes kävele saati puhu. Onhan se aika karua että niin pieni lapsi sysätään päiväksi eroon vanhemmistaan.

Mitä ihmettä??? Eivätkö kotihoidossa olevat lapset itke,huuda tai kiukuttele koskaan??? Tämä oli ihan uutta. Tai jos itkevät ja kiukuttelevat, niin miksi ihmeessä, kun heillähän pitäisi kaikki olla hyvin, kun saavat olla kotona?
 
Anteeksi nyt mutta KOSKA äidit on olleet kotona leikkimässä lastenhoitajaa? Ei koskaan. Naiset on aina raataneet ja tehneet töitä, pelloilla, tehtaissa, keskiajalla ties missä. Lapsista on huolehtineet yleensä vanhukset, jotka eivät enää kykene työhön.

Tämä on ihan nykyajan keksintö että äitien pitäis olla kotona ihan vaan lasta hoitamassa. Ihan kuin koskaan ois pystytty sellaseen ylellisyyteen. :D

Niin mutta ennen muinoin lapset hoidettiin kotona, vaikka hoitaja olisi sitten ollut mummo. Ja se mummo oli silloin osa perhettä, eikä mikään vieras ihminen.
Eikö se vaan ole positiivinen edistys jos nykyisin osa äideistä pystyy "leikkiä kotona lastenhoitajaa" eikä ole pakotettu sinne pellolle raatamaan? Vai onko se jotenkin negatiivista kun äiti leikkiin lastenhoitajaa? Halveksitko yhtälailla niitä lastenhoitajia joille samasta hommasta maksetaan palkkaa?
 

Yhteistyössä