Mä en voi sille mitään mutta mua surettaa nuorten, pienten lasten äitien puolesta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "eimullamuuta"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="jjj";23170930]Suora lainaus aloitustekstistä "Usein, nämä nuoret äidit jotka alkaa n. 20-vuotiaina tai nuorempina"[/QUOTE]

N. 20 vuotiaina tai nuorempina eli ei yli 20vuotiaina. Tarkoittanee teiniäitejä, ap saa korjata jos olen väärässä??
 
[QUOTE="haha";23170938]Tää on tällanen perus mummomammojen itsetunnonpönkitysketju :D Taitaa ottaa vähän koville. ;)[/QUOTE]

Pahoittelen, ei ota. Mä olen enemmän kun tyytyväinen ratkaisuumme. Olin 24v kun saimme esikoisen (en siis edes teiniäiti) Olen 46v kun nuorin täyttää 18v. Mulla on ihana mies, lapset, koti ja jopa työkin. Mä en vaan käsitä miksi joku suree noin jonkun toisen ratkaisuja ja voi vielä kuvitella, että jos olisi tehny niin kuin hänen mielestään olisi oikein, olisi onnellisempi.. Naurettava väite edes.
 
[QUOTE="Vieras";23171033]Pahoittelen, ei ota. Mä olen enemmän kun tyytyväinen ratkaisuumme. Olin 24v kun saimme esikoisen (en siis edes teiniäiti) Olen 46v kun nuorin täyttää 18v. Mulla on ihana mies, lapset, koti ja jopa työkin. Mä en vaan käsitä miksi joku suree noin jonkun toisen ratkaisuja ja voi vielä kuvitella, että jos olisi tehny niin kuin hänen mielestään olisi oikein, olisi onnellisempi.. Naurettava väite edes.[/QUOTE]

Öööh ja olet?? :D ap?? Häh?
 
[QUOTE="eimullamuuta";23170328]Usein, nämä nuoret äidit jotka alkaa n. 20-vuotiaina tai nuorempina, tekemään lapsia, monia mahdollisimman pienillä ikäerolla, on rikkinäisistä perheistä. Heillä ei, ymmärrettävistä syistä, ole vielä koulutusta, ei työkokemusta, ei muuta omaa perhettä tai tukiverkostoa kun ne omat lapset. Ja sen takia niitä tehdään. Niiden kautta saadaan sitä sisältöä elämään, rakkautta jota ei muualta saa, saa tuntea onnistumisen kokemuksia. Mikään näistä ei tietenkään itsessään ole huono asia, mutta musta on surullista että noita ei voi kokea millään muulla tavoin kun tekemällä lisää lapsia. Se asettaa jo melkoisen taakan pienen ihmisen harteilla, olla jonkun elämän tarkoitus. Usein nämä äidit sitten havahtuvat 40v siihen että mitäs nyt tehdään kun niitä pikkusia lapsia ei enää ole. Ei ole myöskään työpaikkaa, ei koulutusta, ei harrastusta. Se pieni valonpilkku niiden elämässä on toki se että yleensä heillä on tuossa vaiheessa jo lapsenlapsia joilta voi sitten ammentaa sitä elämäniloa. Mun mielestä, jos elämästä puuttuu halu kehittää itseään, halu oppia uusia asioita, mahdollisuus nähdä itsensä onnistujana monella eri alalla, niin elämä jää surullisen kapea-alaiseksi.[/QUOTE]

Ensin ajattelin, että onpa hassu suremisenaihe.
Toisaalta jos ap:n lähipiirissä oikeasti on tuollaisia nuoria äitejä niin ehkä moista saa surrakin.
Itse en ole vastaaviin törmännyt (vaikka paljon nuoria äitejä tunnenkin ja itsekin olin neljän lapsen äiti 24-vuotiaana) , joten en tuommoista asiaa ole koskaan tullut surreeksi.
:D
 
huomautan, että aloitusviestissä kuvailtua tilannetta pahempi on ainoastaan se, kun näin toimiva henkilö ei edes ole lapsirakas, eikä nauti lasten kanssa olosta. Saa sitten lapsista oivan syntipukin sille, miksi elämässä ei ole päässyt eteenpäin, purkaa heihin kaiken oman angstinsa. Nimimerkki kokemusta on, äitini hankki lapsia, kun ei muuta keksinyt. Nyt kuulemma katuu koko lasten hankkimista (meitä on kuusi <3 )
 
Enpä tiedä, onko tuossa säälimisen aihetta. Itse sain lapset 34- ja 35-vuotiaana ja suren sitä, ehdinkö nähdä heidän lapsiaan enää. Miun mielestä olis kaikkien kannalta parasta, kun lapset olis 30-vuotiaana tehty.
 
Skypessä voidaan neuvotella ja jutella, jos ikävä tulee :D (Samat suunnitelmat kuin Emilynillä, tosin minulla väkisin menee vähän yli neljänkympin kun lapset on aikuisia). Saatetaan jopa muuttaa toiseen maahan, omg!

Ap on hyvä, ja tekee sitten näiden nuorten ja tukiverkottomien naisten ja miesten eteen jotain ihan konkreettista. Ettei mene ihan jeesusteluksi ja kauhisteluksi koko elämä.

Ööh, siis puhuuko Phoebsi nyt omista lapsistaan näinä nuorina tukiverkottomina, kun itse riekkuu varhaisessa viidenkympin villityksessä maailmalla ja jättää lapset selviämään omasta nuoresta aikuisuudesta omillaan? Kun epäilemättähän he seuraavat äitinsä hyvää mallia ja lisääntyvät heti alkajaisiksi.

Kyllä tässä jeesustelua ja kauhistelua tulee nuorisopuolueesta nyt. Että eikö he muka olis saaneet. Onko pakko aina ottaa kaikki henkilökohtaisena kritiikkinä? Kun ei tuo palaute tosiaan tunnu jäävän siihen, että tässä kuvassa voi olla jotain perää mutta on myös valoisampi tarina kerrottavissa aiheesta
 

Yhteistyössä