T
tyrkyttäjäakat
Vieras
Kun tavataan esitätte ihanaa ja suvaitsevaista onnellista naista, mutta auta armias kun yhteen muuttaa/menee naimisiin alkaa kamala tarve muokata miestä "paremmaksi"? Miksette voi hyväksyä meitä sellaisina kuin olemme? Emme mekään jatkuvasti yritä muuttaa teitä! Täällä saa aina lukea kun tulette itkemään kun miehenne on sanonut että voisit esimierkiksi hiustyyliäsi vaihtaa tai pari kiloa pudottaa ja mies on silloin automaattisesti sika tai ajattelematon kusipää? Mutta miehelle saa vastaavia kommentteja syytää mielinmäärin ja jos mies ei muutu on hän silloinkin sika. Emme me miehet ole koulutettavia eläimiä! Jos emme kelpaa, niin älkää sitten ottako puolisoksi! Jos alkaa seurustelemaan ei taka-alalla kuulu olla ajatusta 'No eihän tämä täydellinen ole, mutta korjaan miehen heti kun saan tämän loukkuun esim. naimisiin menemällä'. Miltä teistä tuntuisi jos miehenne heti naimisiin päästyään alkaisi ehdottelemaan, että no nyt voisit sitten nuo kilot pudotaa ja silikoonit käydä ottamassa, enkä pidä tavasta miten puhut, mene puhekurssille? Tulee todella pettynyt olo kun luulee löytäneensä naisen joka rakastaa ja hyväksyy ja sitten naimisiin mentyä alkaa tulla kommenttia kuinka sitä ja tätä tulisi muuttaa...