Ilmeisesti 70-80 luvulla lastensuojelua ei ole käytännössä ollut? Ainakin siskoni kokemuksista päätellen.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kl
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kl

Vieras
Meidän vanhemmat on pelannut viinalla enemmän tai vähemmän niin kauan kuin muistan. Mulla ja siskolla 10v ikäeroa ja en ole ollut perillä oikein mitä kaikkea onkaan tapahtunut kun olen ollut niin pieni etten muista.Ensinnäkin sisko oli joutunut ite pesemään vaatteensa, ne kaksi paitaa jotka omisti. Välillä oli ollut kissankusisia vaatteita ja kukaan ei olut pessyt niin meni sitten kouluun niissä. Ja sitten oli joutunut nukkumaan vaatekasassa iät ajat kun ei ollut varaa muka sänkyyn, ei voinut käydä lukiota loppuun kun ei ollut vanhemmilla varaa muka kirjoihin. Sitten isäukko ajoi harva se viikonloppu äidin, mut ja siskon ulos känniraivareissaan ja sisko pakkasikin jo ajoissa repun valmiiksi pakoreissuja varten. Lisäksi oli fyysistä väkivaltaa siskoa kohtaan aika ajoin ja joutui katteleen kun isä hakkas äitiä. Ja sossu ei puuttunut mitenkään, vaikka poliisitkin kävi. Voi elämä sanon mä.Mulla oli asiat paremmin jo, vaikka ei nekään aina hyvin olleet.Nämä jutut tapahtui siis 70-80 luvun taitteessa.Onko muilla tällaisia kokemuksia kyseiseltä ajalta?
 
Mulla on ihan 90-luvultakin. Ei toiminu sossu meidän kohdalla.
Äiti ja isäpuoli ryyppäsivät päivittäin,jos oli rahaa. Turpaa tuli niin meille lapsille kuin mutsillekin. Vaatteet oli pieniä,saatiin koulun terkkarin lapsen vanhoja vaatteita jne..
 
Yhdessä naapurissa lapset sai jatkuvaan selkäsaunoja ja yhtä isä pahoinpiteli vähän rajumminkin. Ukko uhkaili puolta kylää, mut tuskinpa sossu oli asiasta kiinnostunut. Tää siis 70-luvulla. Kyllä meidän kylällä silloin 70-luvulla tehtiin kaks huostaanottoa, lapset pääsi sos-lapsikylään. Toisessa tapauksessa psyykkisesti sairaalta leskeltä otettiin alaluokilla oleva lapsi huostaan ja toisessa alkkaripariskunnalta kaikki lapset. Mut ei ne siihen aikaan oo kovin nuukia olleet sossussa. Hyvä ettei lapset oo joutunu itte ilmottautumaan sossun ovelle ja kerjäämään huostaanottoa.
 
Jotenkin pahalta tuntuu lukea tollasesta vaikka varmasti on arkea ollut monen lapsen perheessä. Joskus pistää miettimään et todellisuudentaju on joskus ihmisiltä hukassa kun sit ollaan tekemässä ls-ilmotusta jos 5vuotias on 3 vuotiaan kanssa 15 min kahestaan kun joillakin on ihan todellisia ongelmia.
 
Itse olen syntynyt 84 ja meilläkin oli "kotona" alkoholi ongelma, väkivaltaa yms ja eipä sossua paljon kiinnostanut..ja nyt tänä päivänä tuntuu,että huostaanottoja tapahtuu vähän väliä vaikka ei olisi mitään oikeasti kunnon syytä..ihmettelen.

Yritetäänkö nyt jotenkin paikata 1970-1990 luvun mokia????!!!!!
 
Joo mä olen ite syntynyt 83 ja sisko siis 73. Sisko pääsi sitten onneksi 16v iässä sellaiseen nuorten turvakotiin mihin itse meni siis kun oli yrittänyt itsemurhaa ennen tätä kotiolojen takia..Pääsi näin ollen pois kotoa.Sisko oli itsarin jälkeen ollut teholla ja äiti ole kerran käynyt kattomassa, isä ei vaivautunut menemään. Vaikka johtui heistä siis tämä itsariyritys. Mulla oli helpompaa, ei saanut ukko sellaisia raivareita enään ja sain enemmän vaatteita ja muuta, mutta aika alkeellisesti kumminkin elettiin.Velipuoli on 60-luvun lopulla syntynyt ja hän oli hetken lastenkodissakin, mutta ei otettu pysyvästi huostaan.Mutta taatusti on naapuritkin kuulleet tappelun, mutta kukaan ei ole ilmoittanut mihinkään tai puuttunut.:(
 
Ei kyllä välittänyt lastensuojelu pätkääkään. Asuin kaksin isäni kanssa, äiti häippäsi kun olin vuoden vanha, häntä kiinnosti enemmän ryyppääminen ja biletys, ei minusta ole koskaan välittänyt eikä ole halunnut käyttää tapaamisoikeuttaan.

Isä ryyppäsi päivittäin kun olin 1-8-vuotias, ja haki minut kännissä päiväkodista. Joskus unohtui kengätkin pakkasella. Kuskasi minua pyörällä umpikännissä kolmen kilometrin matkat eikä kukaan puuttunut.

Lisäksi isä hakkasi ja riepotteli minua kännissä, yksi hänen tuttunsa käytti minua seksuaalisesti hyväkseen monta kertaa, ja nelivuotiaasta lähtien isänikin.

Hän yritti viimeksi hakata minua kun olin 15, mutta koska aloin laittaa hanttiin sen verran kovin, hän lopetti sen jälkeen.

Olin aina lapsena mustelmilla ja liikuin kännisen isäni kanssa, ja hän otti kaljakuppiloihinkin minut usein mukaan.

Kukaan ei välittänyt, eikä koskaan lastensuojelu ottanut yhteyttä isääni.

Tällaista oli 80-luvun alkupuolella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja joo meillä;23204784:
Ei kyllä välittänyt lastensuojelu pätkääkään. Asuin kaksin isäni kanssa, äiti häippäsi kun olin vuoden vanha, häntä kiinnosti enemmän ryyppääminen ja biletys, ei minusta ole koskaan välittänyt eikä ole halunnut käyttää tapaamisoikeuttaan.

Isä ryyppäsi päivittäin kun olin 1-8-vuotias, ja haki minut kännissä päiväkodista. Joskus unohtui kengätkin pakkasella. Kuskasi minua pyörällä umpikännissä kolmen kilometrin matkat eikä kukaan puuttunut.

Lisäksi isä hakkasi ja riepotteli minua kännissä, yksi hänen tuttunsa käytti minua seksuaalisesti hyväkseen monta kertaa, ja nelivuotiaasta lähtien isänikin.

Hän yritti viimeksi hakata minua kun olin 15, mutta koska aloin laittaa hanttiin sen verran kovin, hän lopetti sen jälkeen.

Olin aina lapsena mustelmilla ja liikuin kännisen isäni kanssa, ja hän otti kaljakuppiloihinkin minut usein mukaan.

Kukaan ei välittänyt, eikä koskaan lastensuojelu ottanut yhteyttä isääni.

Tällaista oli 80-luvun alkupuolella.

kauheeta!! (mutta mustelmiahan lapsilla on lähes aina muutenkin,kun koheltavat). nykypäivänä otetaan välillä huostaan lapsia ihan olemattomilla syillä. huokaus.
 
Itse olen syntynyt 84 ja meilläkin oli "kotona" alkoholi ongelma, väkivaltaa yms ja eipä sossua paljon kiinnostanut..ja nyt tänä päivänä tuntuu,että huostaanottoja tapahtuu vähän väliä vaikka ei olisi mitään oikeasti kunnon syytä..ihmettelen.

Yritetäänkö nyt jotenkin paikata 1970-1990 luvun mokia????!!!!!

no mä tiedän sossun mokanneen tässä kunnassa 90luvulla, ottivat 4lasta huostaan, vaikka syitä ei oikeastaan ollut. sossun mielestä oli, mutta kaikki ne huostaanoton syyt todistettiin perättömiksi.
syyt:
-lapsi ei kehity->vakavasti vaarannettu lapsen kehitystä. ->niin lapsella todettiin vaikea autismi(ei muuten puhu vieläkään nyt täysi-ikäisenä)

-lapsilla mustelmia->isä muka hakkaa. ja lastenkodissa lapsilla olikin pahemmat mustelmat+muut jäljet)(siellä kun hoitajat katto vielä vähempi perään)-> näistä kuvat

oikeudessa purkautui huostaanotto.

tästä syystä en luota yhteenkään sossuntätiin.
 
Toi oli sitä lähiöelämää, vaikka sitä kyllä elettiin ihan kylissä ja kaupungeissa. Mutta varsinkin duunariperheissä tuo oli sitä arkea. Kyllähän niitä tarinoita on tullut kuultua. Ja harvemmin ne sossut puuttuivat epäkohtiin. Osa lapsista oli suoraan sanottuna heitteillä kun vanhemmat pistäytyivät iltasin baarissa kännäämässä. Ja jos vanhemmilla oli alkoholiongelmia niin lapset joutui sitten lapsena siihen aikuisen rooliin joka huolehti kaikesta.
Itse muistan kuinka mulle oli ihan normaalia että lähes kaikilla oli toinen vanhemmista alkoholisti. En mä kyseenalaistanut aikuiseten kännäämistä, sillä sithän se oli lähes kaikissa tuntemissani perheissä.
 
Oli silloinkin lastensuojelu, mutta se ei toiminut niin heppoisin periaattein kuin nykyään. Kuten tossa yllä jo joku sanoikin, liiankin helposti nykyään toimitaan, muka lapsen parhaaksi. En pidä ylireagointia kovinkaan paljon parempana kuin tota 70-90-luvun tapaa.

Silloin tunnuttiin toimivan vain silloin, kun lapset oirehtivat voimakkaasti. Kun alkoivat olla häiriöksi, otettiin huostaan. Rankalta ja kamalaltahan tuo kuulostaa nykyvinkkelistä. Ei taida vain olla yhtä ainoaa syytä, miksi niin on ollut. Ensinnäkin lainsäädäntö ja lastenoikeudet ovat muuttuneet. Hirveän kauan ei ole siitäkään, kun lapsen fyysinen kurittaminen tuli rikoslakiin. 70-luvulla ja 80-luvun alussakin vielä maassa oli oikeasti köyhiä. Sosiaaliapu oli se mikä puuttui. Elintaso oli yleisesti matalampi. Kun kotona ei ollut sisävessaa eikä juoksevaa vettä, oli ihan tavallista, että lapset kulkivat samoissa vaatteissa viikon verran. Siksi huonostivoivan perheen lapset eivät niin helposti erottuneet joukosta. 80-luvulla uutta oli, että myös ns. rikkaiden perheiden lapset saattavat voida hyvin. Sit vielä se, että toisten vaikeisiin asioihin ei mielellään puututtu.
 
Madame, kai tiedostat, että sulla on henkilökohtainen ongelma? Tilanne on ollut kamala, ja jos puhut omasta perheestä niin totta kai traumatisoiva. Kuitenkin yleistät nyt vain yhden tapauksen perusteella kaikki sossutädit samaan nippuun.
 
Oli silloinkin lastensuojelu, mutta ihan niin kuin nykyään myös silloin osa tarvitsevista jäi ilman apua ja toisaalta lastensuojelua kuormitettiin myös niillä, joilla tarvetta ei siihen olisi ollut.

Aiheettomat ilmiannot ja totaalihuuhaahysteria tosin tainnut lisääntyä...(puhdas mututuntuma, jonka toivon olevan väärä.) mikä osaltaan saattaa johtaa siihen, että useampi tarvitseva jää tänä päivänäkin sitten vastaavasti myös ilman apua.
 
Viimeksi muokattu:
...välillä vähän hymyilyttääkin kun lukee näitä juttuja-jos äidin ääni nousee yhden oktaavin niin kohta on joku ilmoitusta tekemässä...

Meillä oli molemmat vanhemmat alkoholisteja, piilossa joivat eli kukaan ei tiennyt mitä meillä tapahtui. Päivällä kaikki oli ihankuin muillakin, illalla vedettiin päätä täyteen....

Remmiä tuli pienestäkin syystä, se nyt ei koskenut niin paljon kuin henkinen väkivalta. Vyönjäljet himmenivät aikanaan, mutta henkisiä arpia ei paranna edes aika, ei koskaan.

Kotona tehtiin raskasta ruumiillista työtä, ei siinä paljon ikää kyselty...

Ja pennut vahtivat pentuja. Iltapäiväkerhot? Ei niitä silloin meilläpäin ollut.

Vaatteet olivat aina sukulaisten vanhoja, koska rahat meni viinaan. Jos et suostunut pukemaan niitä päällesi--niin remmiä tuli. Kokemusta on siis siitä, miten koulukiusataan vaatteiden takia 9 vuoden ajan.

Mutta kukaan, ei kukaan tiennyt....miten meillä juotiin....ennenkuin nyt vasta 2000-luvulla. Eli 20 vuoden päästä siitä kun se alkoi.

Ekan kännini vedin 11-12 vuotiaana, tyhjensin pullonpohjat kaapeista. Ja halusin kuolla.

Koskaan en omille lapsilleni noin voisi tehdä.
 
Itse oloen syntynyt 79 ja veljeni 83.
Äiti oli yksinhuoltaja ja meillä äidin alkoholi ongelmat alko minun ollessa 12 vuotias,sitä menoa kesti kolme vuotta.
Käytännössä kasvatin veljeni sen kolmen vuoden ajan.
Mummolta saatiin rahaa ja kun äitini sai rahaa nostin hänen tililtään tarvitsemamme summan ja loput äiti sai juoda.
Sukulaiset oli aika perillä tästä ongelmasta mutta kukaan ei asiaan puuttunut,eräänä kauniina päivänä sitten parhaan ystäväni äiti oli ilmoittanut koska tämä kaveri oli raahannut mulle ja veljelleni jo jonkin aikaa ruokaa kotoaan.
Oli iso helpotus päästä siitä vastuusta eroon.
Äitimme saatto olla päiväkausia putkassakin ja oli ihan normi arkea meille tulla koulusta veljen kanssa kun äiti oli sammunut parvekkeelle.Siihen aikaan myös enoni pyöri samoissa porukoissa ja teki rikollisiakin asioita ja oli sitten vähän väliä poliisitkin oven takana.
Muistan elävästi enon piilotelleen meille aseita vaatekaappeihin ym,ym.
Meillä onnena se että olin jo tuonkin ikäinen että osasin pitää huolta itsestäni ja veljestäni.
Lasten kodissa oltiin reilu vuosi ja äiti pääsikin kuiville mutta meidän täysikäistyessä äiti aloitti juomisen uudestaan ja juo tänä päivänäkin,harmillista on se että veljeni ryyppää nykyään äitini kanssa.
Itse olen elämäni suht kuosiin saanut ja elän normaalia perhe elämää,odottaen viestiä että kumpi kerkee juoda itsensä hengiltä ensin,veljeni vai äitini.
 
Miehellä on ihan samat kokemukset. Alkoholistiperheestä hänkin ja äitinsä päästi aina kaikki ryyppyremmin kotiinsa riehumaan. Asuivat "huonolla alueella" ja ilmeisesti yhtä huono tilanne (alkoholista tai muusta johtuen) oli melkein joka perheessä siellä päin. Ei puhettakaan lastensuojelusta, mutta onneksi tilanne on vähän parantunut.
 

Yhteistyössä