Mitä tekisitte tässä tilanteessa? (FB)

[Ongelma tämäkin]

Nyt meni pasmat hetkeksi sekaisin, nimittäin isäni, jonka kanssa ei olla oltu yhteyksissä ehkä kahdeksaan vuoteen, oli laittanut kaveripyynnön facebookissa!

Syitä, miksi en ole halunnut pitää yhteyttä:
- alkkis
- vaimon ja lasten hakkaaja
- aina halveksui kaikkia naisia, eikä uskonut että minusta koskaan tulisi mitään
- joka toinen viikonloppu, kun olimme lapsena siellä, joi AINA. Joskus jätti meidät keskenään kun lähti baariin, joskus jouduimme katselemaan hänen ja juoppokaverinsa örvellyksiä konttailuineen
- aina muka lupasi auttaa rahallisesti kun opiskelin, mutta silloin harvoin kun viimeisessä hädässä nöyrryin häneltä pyytämään, ei ikinä oikeasti mitään antanut, eikä kyllä siis yhtään mitään muutakaan apua
- kaikki hänen puhelunsa meni siihen kännissä jankkaamiseen, miksi minä tai siskoni ei olla soiteltu
- ensimäinen ja viimeinen kerta kun kävi toisella paikkakunnalla minun omassa kodissani, piti silloinkin olla kännissä ja haukkui minut huoraksi, kun silloinen poikaystäväni ei ollut silloin kotona (!?!?)

Ei siis ole koskaan nähnyt lapsiani (ainoat lapsenlapsensa), mutta nyt on sitten nähnyt kun erehdyin laittaa profiilikuvaksi sellaisen jossa muksut ovat. On kyllä tiennyt heidän olemassaolosta veljeni kautta, joka on harvakseltaan isään yhteydessä.

En haluaisi hyväksyä kaveripyyntöä, mutta en haluaisi olla tylykään. Jotenkin tuntuu surulliselta ajatus, etteivät omat lapset pitäisi mitään yhteyttä. Vaikka itse kyllä on omalla käytöksellään sen aiheuttanut, tosin omasta mielestään ei ole koskaan tehnyt mitään väärää.

On varmaan kännissä laittanut tuon kaveripyynnön, kun on viime yön aikana tullut...

Toisaalta tekis mieli estää koko ihminen fb:ssa, toisaalta taas ylikilttinä ihmisenä en haluaisi pahoittaa toisen mieltä. Ja tiedän, ihan sairasta edes ajatella näin kaiken sen jälkeen mitä on meille tehnyt.

Kuvottaa koko mies, toisaalta surettaa, ahdistaa, toisaalta mietin pitääkö minun tässä nyt olla fiksu aikuinen ja alkaa selvittämään välejä isän kanssa.

Miten tekisitte tässä tilanteessa? Ois kiva saada ulkopuolista näkökulmaa tähän tilanteeseen.

 

[hmmmm]

laita sille yv ja kerro asia tätä kautta.

 

[minulla näin]

Minun isä on myös alkkis ja väkivaltainen. Narsisistin piirteet vahvoja. Luulin kuitenkin hänen jotenkin muuttuneen niistä lapsuusajoista, ja olen pitänyt yhteyttä käymällä perheeni kanssa.
Mutta jokin aika sitten sain häneltä puhelinsoiton, oli kännissä, ja tiesin, että ei ole muuttunut. On sama narsisti. Haukkui minut, lapseni ja mieheni (on hyvä mies, hyvä isä, käy töissä maksaa laskut, mutta emme ole rikkaita). Jos laitan kokonaan välit poikki, hän saattaa alkaa pahemmin terrorisoida elämääni. Joten olen yhteydessä sen, mitä on pakko. Vastaan puheluihin ja käyn, jos kutsutaan.

En tiedä, mitä sinuna tekisin.

 

[Pauliina75]

Yksinkertainen vastaus... ei kaveriksi Facebookkiin.

 

["A P"]

laita sille yv ja kerro asia tätä kautta.

Periaatteessa ihan hyvä idea, mutta en oikeastaan tiedä mitä sille sanoisin? Että hei, olet käytökselläsi ja juomisellasi pilannut lapsuuteni ja itsetuntoni, puhumattakaan kaikkea sitä paskaa, mitä on äidilleni tehnyt. Tuskin kukaan tuollaista viestiä haluaa saada? Ja toisaalta, jos se vaivautuisi vastaamaan, en edes tiedä haluanko sitä sössötystä kuulla ja pahoittaa mieltäni entisestään.

 

["A P"]

Minun isä on myös alkkis ja väkivaltainen. Narsisistin piirteet vahvoja. Luulin kuitenkin hänen jotenkin muuttuneen niistä lapsuusajoista, ja olen pitänyt yhteyttä käymällä perheeni kanssa.
Mutta jokin aika sitten sain häneltä puhelinsoiton, oli kännissä, ja tiesin, että ei ole muuttunut. On sama narsisti. Haukkui minut, lapseni ja mieheni (on hyvä mies, hyvä isä, käy töissä maksaa laskut, mutta emme ole rikkaita). Jos laitan kokonaan välit poikki, hän saattaa alkaa pahemmin terrorisoida elämääni. Joten olen yhteydessä sen, mitä on pakko. Vastaan puheluihin ja käyn, jos kutsutaan.

En tiedä, mitä sinuna tekisin.

Onneksi me asutaan eri puolilla Suomea, että tuskin tulis näin kauas terrorisoimaan, mutta eihän sitä tietty koskaan tiedä. Vois varmaan varuilta pistää yhteystiedot salaisiksi..

Voimia sinulle, ei varmasti ole helppoa tuo sinunkaan tilanteesi.

 

[nedra]

Kieltäytyisin kaverikutsusta ja antaisin olla.

 

[minulla näin]

[QUOTE="A P";23235861]Onneksi me asutaan eri puolilla Suomea, että tuskin tulis näin kauas terrorisoimaan, mutta eihän sitä tietty koskaan tiedä. Vois varmaan varuilta pistää yhteystiedot salaisiksi..

Voimia sinulle, ei varmasti ole helppoa tuo sinunkaan tilanteesi.[/QUOTE]

Asumme myös kauempana, joten käytännössä soittelee joskus ja vastaan (haluaa aina päästä kertomaan itsestään, olen tosin huomannut että ihan samanlaisia piirteitä on miehenkin vanhemmissa, ovat kiinnostunteita pääasiassa itsestään) ja käymme ehkä kerran vuodessa. jos sitäkään.

Hän otti uuden avovaimon ja lapsiakin on hänen kanssa, joten

 

[minulla näin]

joten sikäli ei ehdi kiinnostua meistä kovain paljon, mikä on hyvä juttu. (ei puhelinterrorismia, kun hänellä muutakin elämässä, kun on se avovaimo ja ne aikuiset lapset tämän kanssa lähellä)

 

[anve]

Jos hyväksyt kaveriksi ni rajaat isäsi päivitysyesi ja kuvieski "ulkopuolelle"

 

[mdmd]

En reagoisi mitenkään. En hyväksyisi pyyntöä, en vastaisi viestiin jos sellaisen lähettäisi, estäisin koko ihmisen fb:ssa. En ottaisi riskiä, että on sama paska kuin ennenkin. Ihan jo omia lapsianikin suojellakseni.

 

["A P"]

Jos hyväksyt kaveriksi ni rajaat isäsi päivitysyesi ja kuvieski "ulkopuolelle"

Sit se roikkuu siellä kaverilistoilla ja muistuttaa olemassaolostaan :/ huoh.
Tiedän, että tää asia jää vaivaamaan, enkä oikein osaa antaa asian olla...

Sen päätöksen kanssa meni tosi kauan ja tunsin siitä huonoa omatuntoa, kun päätin etten enää vastaa puheluihinsa. Jotenkin sen ihmisen kuvan näkeminen on niin paljon konkreettisempaa kuin ignorata puhelu. Ei kyllä onneksi oo muutamaan vuoteen edes yrittänyt soittaa.

 

["minä"]

mä en hyväksyis kaveriksi, ja antaisin välien olla samanlaiset ku viimeset vuodetkin.