Uusioperheen perustus ongelmia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

..

Vieras
Ollaan miehen kanssa seurusteltu vajaa vuosi. Mulla kaksi lasta, hänellä yksi. Nyt ollaan muutettu yhteen ihan vasta, kaikkia tavaroita ei ole kuitenkaan siirretty miehen asunnosta minun luokse vielä.. Mies on ennen ollut lapsensa kanssa joka toinen viikko, nyt vain joka toinen vkl, koska hoitoon kuljetus ei onnistu täältä. Ymmärrän miehen ikävän lastaan kohtaan, mutta tämä on vain väliaikainen tilanne. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus muuttaa isompaan asuntoon ja lähemmäs miehen pojan hoitopaikkaa jolloin poika voisi olla enemmän meidän luona. Nyt mies kokee ahdistusta, kun on enemmän minun lasteni kanssa, vaikka haluaisi olla oman lapsensa kanssa. Ei pysty heittäytymään mukaan lasten juttuhin ilman huonoa omaatuntoa omaa poikaansa kohtaan. Ihan normaalia varmaan, mutta kamalaa :( Mies myös totesi, että entäs jos haluaisikin muuttaa takaisin omaan asuntoonsa. Loukkaannuin kyllä. Tässä yhteenmuutossa ei ole ollut semmosta iloa ja onnea, niinku mun mielestä kuuluis olla vaan kaikki on niin hirveän hankalaa ja huolta joka asiasta miehen puolelta. Ärsyttää.
 
Mielipiteitä, muuttuuko miehen olo helpommaksi minun lasten kansssa? Pitäisikö miehen vain asua omassa asunnossaan, että saisi olla lapsensa kanssa? Sitten meidän suhde ei kyllä etenisi mihinkään suuntaan, jos ei yhdessä voida asua :(
 
ukkos on ihan tossukka, tao järkeä sille päähän tai pistä toisaan takas omaan kämppäänsä. Tuollee tuosta tein yhteiselosta ei tule mitää jos yks vinkuu koko ajan muualle ja ei voi elää elämäänsä. Pitäisihän sen pystyä kuitenkin joka toinen viikko pystyä siihen jos se sulle riittää niin ok. Ja kannattaa toisaan miettiä mikä sille pojalle on parasta, tuo heittely ei aikaan
 
siis sinä olet nyt päättäjän roolissa tässä. Ihan ku ukkos ei haluaisi muuttaa sun kans yhteen ollenkaan ku viakuttaa tekosyyltä. Nyyh, nyyh, ikävä poikaa, arg, jotenkin sieppaa tuollaiset nynnyt miehet
 
[QUOTE="hei haloo";23251323]ukkos on ihan tossukka, tao järkeä sille päähän tai pistä toisaan takas omaan kämppäänsä. Tuollee tuosta tein yhteiselosta ei tule mitää jos yks vinkuu koko ajan muualle ja ei voi elää elämäänsä. Pitäisihän sen pystyä kuitenkin joka toinen viikko pystyä siihen jos se sulle riittää niin ok. Ja kannattaa toisaan miettiä mikä sille pojalle on parasta, tuo heittely ei aikaan[/QUOTE]

Nimenomaan. Tämäkin kummastuttaa, kun jo ennen tänne muuttoa teki päätöksen että poika saa olla enemmän äitinsä luona, että elämä on tasaisempaa ja lapsikin on ollut rauhallisempi. Mutta nyt mies syyttää ihan tätä tänne muuttoa, että sen takia ei saa olla lapsensa kanssa. Ja täällä on ollut siis nyt noin viikon :O Hyvin meillä on mennyt, mutta tuntuu että tuo on vain joku tekosyy.
 
Kyllä miehen lapsi on tärkeysjärjestyksessä nro 1, kuten kirjoituksestasi saa kuvan. Näin ollen kannattaisi miehen todella asua omassansa, jotta voisi tavata lastaan kuten tähänkin asti.
Sanoit, että nykyinen asumisjärjestelynne on vain väliaikainen, joten muuttakaa yhteen vasta kun löydätte asunnon, jossa molemmat asiat toimivat... Sekä teidän suhteenne, että lapsen tapaaminen.
 
Ei ole mies vielä valmis ottamaan noin suurta askelta. Olisiko pojan mahdollista muuttaa teille asumaan? Tai hakea hänelle hoitopaikkaa lähempää teidän kotia?

Tai mitenkään pojan kuljettaminen puolin ja toisin jotta voisi olla enemmän teillä?
 
Alkaa myös mua syyttämään, nyt kun minä alan jauhamaan tuosta takaisin muutto kommentista. Ihan niinkuin pitäisi vain olkaa kohauttaa ja antaa asian olla. Sanoin kyllä, että jos takaisin muuttaa niin yhteen ei tulla sitten ikinä muuttamaan.
 
Mitä jos olisitte muuttaneet yhteen vasta kun yhteinen koti lähempää miehen lasta olisi löytynyt?
Jos vastaava tilanne olisi itsellä niin varmasti ikävöisin lastani julmetusti! Minusta on hienoa että mies kaipaa lastaan!!
 
Tää on taas niin tätä. Kuinka monta kertaa palstalla onkaan valitettu kun mies ei välitä lapsistaan. Ja kun ap:lle sattui mies joka välittää omastaan niin eiköhän mustasukkaisuus herää. "Minä en olekaan miehelle se numero yksi, nyyh". Miehesi kuulostaa ihan kunnolliselta, halusi ehkä vain kokeilla yhteenmuuttoa sinua miellyttäekseen, mutta oma lapsi on rakas. Ja ymmärtäähän sen! Sinuna ehdottaisin jopa itse miehelle että muuttaisi takaisin ja alkaisitte vaikka yhdessä etsimään sitä isompaa asuntoa. Ei sinun lapsista voi tulla miehen oman lapsen korvaajaa.
 
Sitä se ero teettää. On oikein että mies kärsii. Mitenhän lapsi otti aikoinaan vanhempiensa eron?

Jos mies haluaa jatkaa elämää sinun kanssasi ei hänen auta kun sopeutua tilanteeseen. Missään nimessä sinun lapset eivät ole siihen syyllisiä eikä heille pidä sitä antaa ymmärtää että te ette nyt vaan ole niitä lapsia joiden kanssa haluaisin olla.. sori vaan.
 
Me ollaan remppaamassa miehen asuntoa ja sitten myydään se, ostetaan oma. En uskalla muuttaa suoraan omaan taloon, ilman että edes kokeillaan tätä yhdessä asumista. Tämmöiselle porukalle ei isoa vuokra-asuntoa löydy ihan halvalla, siksi ollaan ostamassa.. Ja tosiaan mahdollisimman pian. Mies vain vitkuttelee kaikkea jostain syystä. Jos viikon jälkeen miehestä tuntuu jo pahalta, niin saa mun puolesta olla koko homman. Tottakai se lapsi on ykkönen, sen mies on tehnyt hyvin selväksi (enkä ole katkera). Mutta ollaan puhuttu siitä, että lapselle ois parhaaksi olla säännöllisesti äitinsä luona ja sitten välillä myös isän luona. Lastahan sitä pitää ajatella, ei itseä.
 
[QUOTE="xyz";23251392]Tää on taas niin tätä. Kuinka monta kertaa palstalla onkaan valitettu kun mies ei välitä lapsistaan. Ja kun ap:lle sattui mies joka välittää omastaan niin eiköhän mustasukkaisuus herää. "Minä en olekaan miehelle se numero yksi, nyyh". Miehesi kuulostaa ihan kunnolliselta, halusi ehkä vain kokeilla yhteenmuuttoa sinua miellyttäekseen, mutta oma lapsi on rakas. Ja ymmärtäähän sen! Sinuna ehdottaisin jopa itse miehelle että muuttaisi takaisin ja alkaisitte vaikka yhdessä etsimään sitä isompaa asuntoa. Ei sinun lapsista voi tulla miehen oman lapsen korvaajaa.[/QUOTE]

Mulla on ihana mies, välittää tosissaan lapsestaan. Eikä mua haittaa, että en ole ykkönen. Olen kolmonen, miehen harrastuksen jälkeen ;) Se on ok. Enkä halua lapsilleni uutta isää, niillä on hyvä isä. Haluan vain, että lapseni ei joudu kokemaan mitään tiuskimista mieheltä joka haluaisi olla jossain muualla.

Miehen lapsi ei voi muuttaa kokonaan meille. En usko, että äitinsä suostuisi siihen.
 
Ymmärrän kyllä tuon oman lapsen kaipuun. Se on biologista. Lapsille väliaikainenkin tilanne on isompi asia, aika menee eri tavalla kuin aikuisen aika. Miehellä on tunteet ja välittää lapsestaan koska on tämän huoltaja ja isä. Kyllä lapsen kuuluukin mennä edellä. Ajattelisin että jos tämä on rakkautta niin kyllä ehtii myöhemminkin perustaa kodin tälläisessä tilanteessa. En suuttuisi. Vaikea tilanne jos uusi suhde kilpailee oman lapsen kustannuksella.
 
Noo, jos kuvittelisin itseni miehen tilaan ja näkisin omia lapsiani vaan joka toinen vkloppu, en suostuisi ja olisin varmasti todella ahdistunut. Suosittelen uutta Yhteistä kotia joka palvelee teidän KOKO perhettä. Anna muuttaa takaisin ja etsikää se koti.
 
Minä olen myös sitä mieltä, että hankkikaa se yhteinen asunto lähempää päiväkoti-ikäisen arkea. Oman kokemuksen perusteella uusperheen arki on muutenkin "tasa-arvoisempaa" kun hynttyyt pannaan yhteen yhteiseen asuntoon, eikä siten, että toinen muuttaa pesueineen toisen valmiiseen kotiin. En sitten muiden kokemuksista tiedä, mutta meillä alkoi vasta yhteiseen asuntoon muuton jälkeen sellainen normaali perhe-elämä ja siihen saakka tuntui, että mies on meillä vähän niinkuin kylässä ;)

Mies on varmasti vastuullinen vanhempi ja hatun nosto hänelle, pienen lapsen elämässä isän ja tämän uuden puolison, sekä perheen kanssa vietetyt hetket ovat korvaamattomia ja ikimuistoisia, kestää pienen hetken kunnes poika on jo isompi ja itsenäisempi. Teillä sensijaan on loppuelämä aikaa, koita jaksaa odottaa :) Keskustelkaa miehen kanssa jos vaikka katselisitte yhteistä suurempaa asuntoa, jossa teillä kaikilla olisi hyvä olla ja muutto olisi positiivinen, iloinen asia :) Älä painosta miestäsi, sillä jos hän suhteen menettämisen pelossa muuttaa nyt yhteen, niin myöhemmin asia tulee esille varmasti isompana möykkynä ja se, jos mikä on suhteellenne tuhoisampaa kuin yhteisen elämän rakentaminen pikkuhiljaa, rauhassa. Onnea ja jaksamista :)
 
Olisiko mahdollista että ensi alkuun mies olisi lapsiviikon vanhassa asunnossa ja muuten sitten sun asunnolla,kun on tottunut viettämään lapsen kanssa puolet ajasta niin 2 vkl kuukaudessa on aika vähän.
 
[QUOTE="niin";23251402]Sitä se ero teettää. On oikein että mies kärsii. Mitenhän lapsi otti aikoinaan vanhempiensa eron?

Jos mies haluaa jatkaa elämää sinun kanssasi ei hänen auta kun sopeutua tilanteeseen. Missään nimessä sinun lapset eivät ole siihen syyllisiä eikä heille pidä sitä antaa ymmärtää että te ette nyt vaan ole niitä lapsia joiden kanssa haluaisin olla.. sori vaan.[/QUOTE]

No en nyt tiiä onko oikein. Ei mies eroa ottanut. Ei tosin pistänyt vastaankaan, kun suhde oli huono. Tottakai erossa kärsii kuitenkin kaikki. Ei lapsi varmaan vielä kunnolla ymmärrä kaikkea kun on pieni, hänen äitinsä otti suoraan uuden miehen, muutti melkein heti yhteen, lapsi sai uusia sisaruksia sinnekkin kotiin. Aika sekavaa lapsen elämä on ollut :(
 
Täälläkin suht tuore uusperhe, ja vaik meillä ei juuri tuollaisia ongelmia olekaan (miehen lapsi on jokatoisen viikon täällä), on niitä ongelmia sit muunlaisia.. Lasten kasvatuksesta tullut erimielisyyttä (luonnollista kun kaksi eri tapaa pitäis yhtäkkiä muokata yhdeksi), riitatilanteissa aina havaittavissa "sinun lapsi-minun lapsi" -asetelma, omaansa puolustaa jos muksuilla riita, joka epäselvä, kynsin hampain. Itsekin syyllistyn tähän, mies vielä enemmän. Kyllä uusperhe on hankala perhe.. Kaikille todellakin totuttelemisasia, en olis ikuna uskonut et minullekin niin iso asia.. Siihen vielä Exät vinkumaan ja mussuttamaan mustasuukkaisuksissaan.. Huh!
Mut periksi ei anneta! :) Aikuiset rakastaa toisiaan eikä halua erossa olla. Aikaa tarvii et perhe on perhe, lapset ei koskaan tietenkää tule olemaan yhtä rakkaita, oma on aina tietysti rakkaampi, mut se et se ei näkyis ristiriitatilanteissa niin helposti, se olis jo saavutus.
Olis kiva kuulla jo pitkäikäisemmiltä uusperheiltä missä vaihees heillä "helpotti", millaista uusperhe-elämä on tällähetkellä kun asiat on lutviutuneet kohilleen jne.
 
Tuli mieleen ettei miehesi ehkä sittenkään ollut vielä valmis muuttamaan yhteen. Mutta se ei tarkoita etteikö hän rakastaisi sinua. Joskus ihmettelen sitä että vain yhteen muuttamista pidetään ainoana tapana mennä eteenpäin suhteessa. Eikö se ole vähän kaavoihin kangistunut ajattelutapa? Tiedän aviopareja, jotka asuvat eri asunnoissa, koska suhde toimii sillä tavoin paremmin. Ihmiset ovat erilaisia ja jotkut kaipaavat enemmän omaa tilaa ja aikaa kuin toiset. Ei se kuitenkaan automaattisesti tarkoita että he välittäisivät vähemmän.

Miehen ikävä lastansa kohtaan on aivan luonnollista ja todella hyvä merkki. Hänelle lapsi on siis tärkeä ja etusijalla, toisin kuin niin monella eronneella miehellä. Sinuna yrittäisin tukea suhdetta lapseen.
 
Mies totutelkoon tilanteeseen minun mielestäni! Eikä ainakaan sinun lapsesi ole tilanteeseen syyllisiä.

Eikö hän ajatellut tuota erotessaan perheestään? Tai viimeistään silloin kun aloitte miettiä yhteenmuuttoa.

Minulla oli lähes vastaavanlainen tilanne liki kymmenen vuotta sitten. Se vaan vei aikaa ja tänä päivänä meillä on ihana neljän teini-ikäisen lapsen uusperhe jossa haasteita riittää mutta päivääkään en vaihtaisi pois.
 
Tuntuu, että ette lue kunnolla ja ymmärrä. Me etsitään omaa taloa kokoajan, miehen asunto on remontoitava. Se ei onnistu jos siellä asuu. Senkin takia mies muutti tänne. Tämä tosiaan ei tunnu kunnolla yhdessä asumiselta, kun tämä on ollut vain mun ja lasteni koti. Nyt täällä on jokunen miehen tavara... Miehen mielestä on ollut parempi, että lapsi on enemmän äidillään. Ei mies ole niin kauhean hyvin jaksanut lapsen kanssa niitä yksinäisiä viikkoja. Ollaan siis tämä koko aika oltu "joka toinen viikko" suhteessa. Lapsi viikoilla ei ehditä juuri nähdä. Että aina miehellä on ollut ikävä, joko lastaan tai mua. Minusta se takaisin muutto pysäyttäisi kaiken. En uskalla ostaa sitä omaa, jos ei mies ei pysty vähän aikaa sopeutumaan tähän tilanteeseen, että saadaan asiat siihen kuntoon että päästään kunnon asuntoon.
 
Minusta miehesi käytös on täysin ymmärrettävää. Teidän ei olisi pitänyt vielä muuttaa yhteen, vaan miksi oli niin tarpeellista hoitaa homma noin ripeästi? Teidänhän täytyy joka tapauksessa hommaa uusi kämppä, joten nyt mies joutuu muuttamaan kahteen otteeseen. Teidän olisi pitänyt odottaa vaikka muutama kuukausi ja katsoa rauhassa mieluisaa asuntoa, jonka jälkeen muutatte kaikki saman katon alle. Jos halusitte nyt ensin kokeilla yhdessäasumista, niin olisittehan voineet tehdä niin, että miehellä olisi yhä ollut oma kämppä, ja hän olisi tullut "vapaaviikoillaan" yksin teille asumaan.
 
On ymmärrettävää että mies haluaa elää lapsensa kanssa. Olisi tosi rankkaa lapselle ja isälle että saisivat vain olla yhdessä 2 vkl/kk. Mikä kiire teillä on muuttaa yhteen? Mieshän voi olla sielä omassa kodissa lapsiviikoilla ja sitten enemmän luonasi lapsettomilla viikoilla. Sitten aikanaan kun on mahdollista hankkia yhteinen koti lähellä miehen lapsen hoitopaikkaa voitte muuttaa yhteen.
 

Yhteistyössä