En kestä tätä epävarmuutta suhteessa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "minä vain"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="joo";23484726]Oletko ap käynyt tän miehen luona? Tiedät varmaksi ettei siellä asu muita?[/QUOTE]

Täh? Mies asuu (loisii) minun luona. Kämppä on puolityhjänä ja paskaisena siellä vain. Olen kyllä käynyt.
 
[QUOTE="aapee";23484733]Eikai nyt lähes vuosi ihan älyttömän lyhyt aika ole? Miehen exä muutti uuden ukkonsa kanssa yhteen suunnilleen kuukauden päästä erosta.[/QUOTE]

No mutta onhan se! Asia on eri, kun ei ole lapsia eikä huolta mistään. Mutta ei tulisi mieleenikään kiirehtiä lasten kanssa tuollaisia. Itse olen seurustellut uuden miehen kanssa kohta 2 vuotta, eikä moisesta edes puhuttu ole vielä.
 
En myöskään ymmärrä mikä kiire on naimisiin ja saman katon alle. Ehkä, jos kyseessä olisi umpirakastunut pari, mutta noista ap:n jutuista ei kyllä rakkautta löydä hakemallakaan, kuulostaa, että juuri ja juuri edes siedät miestä.

Avaa suusi ja sano, että jos mies haluaa luonasi olla, niin osallistuu ruokakuluihin. Ja jos tuollaisesta asiasta et kehtaa sanoa, miksi haluat niin vieraan ihmisen kanssa naimisiin? Vai onko nämä niitä suhteita, kun parin vuoden jälkeen kitistään sitten, kun ei ole mitään puhuttavaa ja mieskin vaan möllöttää koneella? Tutustukaa nyt toisiinne ensin, hyvänen aika.
 
täällä vähän samanlaista, mies asuu erillään lapsensa kanssa, ja käy meillä kuitenkin usein. Molemmat käyvät vapaasti jääkaapilla, eikä mies tuo koskaan mitään tullessaan, korkeintaan keksipaketin tai kahvipaketin, koska minä en juo kahvia.

kyllästyttää, kun oletetaan, että minä passaan ja korjaan heidänkin jätökset. Poika jättää petinsä petaamatta, pyyhkeensä lojumaan märkänä minne sattuu, roskat lastenhuoneeseen, ym.
 
täällä vähän samanlaista, mies asuu erillään lapsensa kanssa, ja käy meillä kuitenkin usein. Molemmat käyvät vapaasti jääkaapilla, eikä mies tuo koskaan mitään tullessaan, korkeintaan keksipaketin tai kahvipaketin, koska minä en juo kahvia.

kyllästyttää, kun oletetaan, että minä passaan ja korjaan heidänkin jätökset. Poika jättää petinsä petaamatta, pyyhkeensä lojumaan märkänä minne sattuu, roskat lastenhuoneeseen, ym.

Ja asioista et voi miehelle sanoa, koska..miksi?
 
[QUOTE="vieras";23484835]En myöskään ymmärrä mikä kiire on naimisiin ja saman katon alle. Ehkä, jos kyseessä olisi umpirakastunut pari, mutta noista ap:n jutuista ei kyllä rakkautta löydä hakemallakaan, kuulostaa, että juuri ja juuri edes siedät miestä.

Avaa suusi ja sano, että jos mies haluaa luonasi olla, niin osallistuu ruokakuluihin. Ja jos tuollaisesta asiasta et kehtaa sanoa, miksi haluat niin vieraan ihmisen kanssa naimisiin? Vai onko nämä niitä suhteita, kun parin vuoden jälkeen kitistään sitten, kun ei ole mitään puhuttavaa ja mieskin vaan möllöttää koneella? Tutustukaa nyt toisiinne ensin, hyvänen aika.[/QUOTE]

Ei ole niitä suhteita. Me puhutaan ja paljon, kaikesta. Kaikki mitä mulla on sanottavaa, kyllä sanon myös miehelle. Siksikin riitoja on ollut niin paljon, osataan avata suumme ja kertoa mitä toivotaan!
 
[QUOTE="aapee";23484895]Ei ole niitä suhteita. Me puhutaan ja paljon, kaikesta. Kaikki mitä mulla on sanottavaa, kyllä sanon myös miehelle. Siksikin riitoja on ollut niin paljon, osataan avata suumme ja kertoa mitä toivotaan![/QUOTE]

No jos olet pyytänyt miestä osallistumaan kuluihin, hän ei osallistu, niin mitä teet sellaisella pummilla? Itse sinä sen loisimisen mahdollistat. Miksi haluat sitoa itsesi tuollaiseen elättiin vielä tiukemmin?
 
[QUOTE="vieras";23484934]No jos olet pyytänyt miestä osallistumaan kuluihin, hän ei osallistu, niin mitä teet sellaisella pummilla? Itse sinä sen loisimisen mahdollistat. Miksi haluat sitoa itsesi tuollaiseen elättiin vielä tiukemmin?[/QUOTE]

Osallistuu silloin, kun on rahaa. Mutta nopeasti ne hupenee ja sitten sitä rahaa ei ole. Olen kyllä sanonut, että ei tule mitään ja aikonut on muuttaa tilannetta. Mutta miten? Tiukka kuukausi on kuulemma taas tulossa.
 
[QUOTE="aapee";23484956]Osallistuu silloin, kun on rahaa. Mutta nopeasti ne hupenee ja sitten sitä rahaa ei ole. Olen kyllä sanonut, että ei tule mitään ja aikonut on muuttaa tilannetta. Mutta miten? Tiukka kuukausi on kuulemma taas tulossa.[/QUOTE]

Mitä se kotona syö? Kynsiään?

Edelleen, miksi haluat saman katon alle miehen kanssa, joka ei edes itseään pysty elättämään?
 
Vuosi yhdessä ja noin massiiviset ongelmat? Millaisiin suhteisiin te oikeastaan olette tottuneet?
Minusta tuo on sellainen tilanne että en jatkaisi jos on noin vaikeeta. Ei pitäisi olla, hyvässä suhteessa.

Sokea on jos ei näe että tilanne on tosi huono.
 
[QUOTE="vieras";23484987]Mitä se kotona syö? Kynsiään?

Edelleen, miksi haluat saman katon alle miehen kanssa, joka ei edes itseään pysty elättämään?[/QUOTE]

Enkai minä enää tiedäkään. Koska rakastan sitä? Koska en halua olla yksin vastuussa kaikesta? Haluaisin kunnon perheen ja elämän.
 
[QUOTE="aapee";23485022]Enkai minä enää tiedäkään. Koska rakastan sitä? Koska en halua olla yksin vastuussa kaikesta? Haluaisin kunnon perheen ja elämän.[/QUOTE]

KUNNON MIES JA PERHE, mutta välttämättä toi ukko ei ole paras mahdollinen vaihtoehto, miehiä on maailma täynnä, ja ehkä jokunen kunnollinenkin vielä jäljellä...
 
[QUOTE="aapee";23485022]Enkai minä enää tiedäkään. Koska rakastan sitä? Koska en halua olla yksin vastuussa kaikesta? Haluaisin kunnon perheen ja elämän.[/QUOTE]

Itse olin samassa tilanteessa. Halusin niin kovasti rakentaa rakastamani miehen kanssa perheen. Tämä ei kuitenkaan toteutunut, ja hyvä niin. Meillä ei asiat ollut mitenkään ylihyvin, mutta silti toivoin ja odotin että kyllä tämä tästä..Tämä mies kuitenkin jätti minut, mikä oli minun onneni. Sen jälkeen löysin sen miehen, jonka kanssa voin puhua ihan avoimesti kaikesta. Niin, jopa siitä että koska olen yh, ei minulla ole rahaa ruokkia myös häntä koko ajan.. Nyt olemme naimisissa ja vaikka elämä heittää eteen vaikeita tilanteita, olemme yhdessä onnellisia :)

Viisautta ja voimia tilanteen ratkaisemiseen :)
 
[QUOTE="aapee";23485022]Enkai minä enää tiedäkään. Koska rakastan sitä? Koska en halua olla yksin vastuussa kaikesta? Haluaisin kunnon perheen ja elämän.[/QUOTE]

Jos se ei nytkään osaa olla vastuussa edes omista ruokarahoistaan, miten kuvittelet tilanteen muuttuvan, kun se asuu siellä sun luona? Ei se rahaksi muutu sittenkään, ja saat vain yhden elätettävän ja huolehdittavan lisää.
 
Itse olin samassa tilanteessa. Halusin niin kovasti rakentaa rakastamani miehen kanssa perheen. Tämä ei kuitenkaan toteutunut, ja hyvä niin. Meillä ei asiat ollut mitenkään ylihyvin, mutta silti toivoin ja odotin että kyllä tämä tästä..Tämä mies kuitenkin jätti minut, mikä oli minun onneni. Sen jälkeen löysin sen miehen, jonka kanssa voin puhua ihan avoimesti kaikesta. Niin, jopa siitä että koska olen yh, ei minulla ole rahaa ruokkia myös häntä koko ajan.. Nyt olemme naimisissa ja vaikka elämä heittää eteen vaikeita tilanteita, olemme yhdessä onnellisia :)

Viisautta ja voimia tilanteen ratkaisemiseen :)

Juuri näin täälläkin, kokoajan odottelen että kyllä tää tästä muuttuu paremmaksi. Mehän sovitaan yhteen tosi hyvin ja mies on ollut ihana... No, mies on myös ollut useita vkl:ja jossain menossa, on kova juomaankin kaiken lisäksi. No, aina rahat ei siihen ole mennyt, mutta usein kuitenkin. Nyt on ollut juomatta jonkun aikaa, kun laitoin selkeän rajan, jos vielä jatkuu niin loppuu tämä suhde. Joo, kuulosta päättömältä ja minä ihan idiootilta :(
 
Joskus pitää vaan osata päästää irti :/ Onnellinen parisuhde on paljon parempaa kuin se että kaikkea pitää itse kontrolloida ja vahtia, eikä sittenkään voi olla varma..
 
Vaikuttaa että mies ei oikeasti halua sitoutua sinuun. Itse tein juuri miesystävälleni selväksi että huvilelua hän ei musta saa ja valittava olis että joko seurustellaan tai sitten ei. No vastaus tuli selkeästi että ei, joten se siitä.
Parempi sanoa suoraan mitä ajattelee (vähintäänkin itsensä kannalta) ei sitten jää kaduttamaan myöhemmin että eli suhteessa jolla ei oikeasti ole tulevaisuutta jne...
 
Lapsiraukat. Siinä kaksi epäkypsää aikuista raastaa lapsia ees taas. Koittakaa nyt aikuiset ihmiset vähän rauhoittua. Miksi ei voi tutustua ihan aikuisten kesken ensi kunnolla ja sitten vasta alkaa edes miettiä yhteenmuuttoa ja lasten kanssa elämistä. Ei niin mitään järkeä koko kuviossa.
 
En tosiaan ole onnellinen. Alussa oli niin ihanaa ja on ihanaa vieläkin, on vain näitä ongelmiakin. Ei minustakaan näin lyhyessä suhteessa (jos se olisi hyvä ja onnistunut) pitäisi olla näin paljon murhetta vaan kaiken vielä aivan mahtavaa ja vaaleanpunaista. Voi.. Voihan sitä vielä seurustella, vaikka eri paikoissa asutaan, en vain tiedä sitten..
 
[QUOTE="Huh huh";23485242]Lapsiraukat. Siinä kaksi epäkypsää aikuista raastaa lapsia ees taas. Koittakaa nyt aikuiset ihmiset vähän rauhoittua. Miksi ei voi tutustua ihan aikuisten kesken ensi kunnolla ja sitten vasta alkaa edes miettiä yhteenmuuttoa ja lasten kanssa elämistä. Ei niin mitään järkeä koko kuviossa.[/QUOTE]

Mitenhän minä raastaan lapsiani eestaas, jos saan kysyä?
 
[QUOTE="aapee";23485329]Ai, et osaa selittää. Ymmärrän.[/QUOTE]
Mä taidan ymmärtää, mitä tuo toinen kirjoittaja tarkoitti. Lapsesi ovat tavanneet tätä miestä, miehen lapset sinua. Olette ottaneet lapset mukaan seurusteluvioonne jo ennenkuin teidän suhteenne on edes sillä tasolla, että olisi järkevää kuvitella sen kestävän. Ja kuten jo tässä on tullut ilmi, ei tuo suhde oikein toimivalta näytä. Lapsia saattaa ihan oikeasti hämmentää, kun vähän aikaa on uusi setä tai uusi täti heidän elämässään ja heidän kodissaan ja sitten nämä aikuiset katoavatkin lasten elämästä.
 

Yhteistyössä