H
"huoh"
Vieras
Osaan vain sanoa että tähän katastrofiin ei pidä tehdä enää yhtään ainutta lasta lisää. Ei tämän miehen kanssa, ei näiden lasten sisarukseksi.
H
"huoh"
Vieras
Joten siis, jos meinaa saada lapsen on syytä lähteä kävelemään tästä kuviosta. Mutta jos haluaa pysyä tässä suhteessa, niin varmaan jotenkin rajoittaisin lasten ja minun yhteistä aikaa. Esim. vaikka niin että hankkisin oman vuokrakämpän johon sitten pakenisin aina kun ne miehen lapset tulee. Mikäli siis miehen kanssa keskustelu ei johda mihinkään. Eli paluu uusperheestä seukkailuun.
V
"vaimo"
Vieras
[QUOTE="omena";30794382]en ole lasten äiti, enkä aijo heidä siltä viedä poiskaan, mutta kai mä nyt sentään saan omassa kodissani omia tavaroitani edes sen verta varjella ettei ne riko kaikkea, telkkaria, läppäriä, ipadia jotka on MUN, ei mieheni, eikä meidän vaan alunperinkin mun. Se että jos nyt olisi kyse tarhaikäsestä joka vähän sottaa syödessään niin se ei haittaa, mutta mäkö en saa sanoa vastaan jos poika heittelee kaverinsa kanssa lihapullia pitkin seiniä tai tytöt piirtelee tusseilla vessan seinään kun se on niin cool?
Minullakon ei saa olla tunteita? jos ne osaisi käyttäytyä eikä rikkoisi ihan kaikkea jonka tietää olevan ns mun omaisuutta, niin ei siinä mitään, mutta ei kenenkään muun lapset noin käyttäydy Tottakai mua ahdistaa kun ei voi ostaa itselleen yhtään mitään kun se kummiski rikotaan. Ja lapset kyllä muistaa aina kertoa että en saa suuttua jos ne rikkoo mun läppärin (viimeksi haki sen meidän makuuhuoneesta ja heitti ikkunasta pihalle). munko pitäisi vaan silitellä niiden päätä että voi voi?
Jos kyse olisi normaalista, eli että tarhaikäinen syö "sottaavasti" tai ei ymmärrä ettei kurasilla kengillä juosta sisälle niin asia olisi ihan ok. Nää varhaisteinit kyllä osaa kertoa että mä en ole heidän äiti ja mulla ei ole mitään sanottavaa heille, mä en saa suuttua heille ja mä en päätä mitä he syö (eli jos he pyytää välipalaa ja mä kysyn että jugurttia vai leipää niin vastaus saattaa olla että sä viet meidät mäkkäriin) ja se ei mun mielestä ole ihan niinkun se on. Jos mä ostan ruokaa, ja teen ruokaa joka on terveellistä ja hyvää tavallista kotiruokaa niin ei mun mielestä niillä ole oikeutta vaatia pizzaa, hampurilaisia, sipsiä, karkkia ja limua ruuaksi.
En tiedä missä pusikossa olet kasvanut, mutta kyllä meilläpäin, kaikilla ystävilläni kellä on lapsia niin ne syö ihan normaalia ruokaa kotona vaikka olisikin uusioperhe. ja jos olen kylässä ystäväni luona ja lapset vaikka tappelee kun äiti ei näe niin kyllä mä sanon niille että älkää viitsikö tapella, ihan ystävällisesti toki.
Ennenvanhaan mulla oli ystäveni lapsia useamminkin kylässä ja kyllä mulla oli sillonkin ihan täysi oikeus kieltää niitä katolle kiipeemästä yms mitä tarkaikäiset saattoi keksiä. Jos oli jotakin erikoista niin sitten niitten äidille siitä sanoin, mutta ei kukaan niistä ruvennut kitisemään ikinä että en ole heidän äiti kyllä he saa kiivetä kerrostalon katolle tikkaita pitkin (sillon asuttiin kerrostalossa), joten miksi en vastaavaa saisi kieltää miehen lapsilta?[/QUOTE]
Miten mies suhtautu seinille piirtelyyn ja lihapullien heittelyyn?
Minä ainakin repisin tuossa vaiheessa jo pelihousuni. Jos mies ei tuollaisia juttuja kiellä teineiltä, niin vetäisin vittuuntuneena varmasti kaikki kodin seinät graffiteja täyteen ja heittäisin soosit päälle. Eläköön sitten kaikki vain paskaläjässä, jos kerran sitä tahtovat.
Minullakon ei saa olla tunteita? jos ne osaisi käyttäytyä eikä rikkoisi ihan kaikkea jonka tietää olevan ns mun omaisuutta, niin ei siinä mitään, mutta ei kenenkään muun lapset noin käyttäydy Tottakai mua ahdistaa kun ei voi ostaa itselleen yhtään mitään kun se kummiski rikotaan. Ja lapset kyllä muistaa aina kertoa että en saa suuttua jos ne rikkoo mun läppärin (viimeksi haki sen meidän makuuhuoneesta ja heitti ikkunasta pihalle). munko pitäisi vaan silitellä niiden päätä että voi voi?
Jos kyse olisi normaalista, eli että tarhaikäinen syö "sottaavasti" tai ei ymmärrä ettei kurasilla kengillä juosta sisälle niin asia olisi ihan ok. Nää varhaisteinit kyllä osaa kertoa että mä en ole heidän äiti ja mulla ei ole mitään sanottavaa heille, mä en saa suuttua heille ja mä en päätä mitä he syö (eli jos he pyytää välipalaa ja mä kysyn että jugurttia vai leipää niin vastaus saattaa olla että sä viet meidät mäkkäriin) ja se ei mun mielestä ole ihan niinkun se on. Jos mä ostan ruokaa, ja teen ruokaa joka on terveellistä ja hyvää tavallista kotiruokaa niin ei mun mielestä niillä ole oikeutta vaatia pizzaa, hampurilaisia, sipsiä, karkkia ja limua ruuaksi.
En tiedä missä pusikossa olet kasvanut, mutta kyllä meilläpäin, kaikilla ystävilläni kellä on lapsia niin ne syö ihan normaalia ruokaa kotona vaikka olisikin uusioperhe. ja jos olen kylässä ystäväni luona ja lapset vaikka tappelee kun äiti ei näe niin kyllä mä sanon niille että älkää viitsikö tapella, ihan ystävällisesti toki.
Ennenvanhaan mulla oli ystäveni lapsia useamminkin kylässä ja kyllä mulla oli sillonkin ihan täysi oikeus kieltää niitä katolle kiipeemästä yms mitä tarkaikäiset saattoi keksiä. Jos oli jotakin erikoista niin sitten niitten äidille siitä sanoin, mutta ei kukaan niistä ruvennut kitisemään ikinä että en ole heidän äiti kyllä he saa kiivetä kerrostalon katolle tikkaita pitkin (sillon asuttiin kerrostalossa), joten miksi en vastaavaa saisi kieltää miehen lapsilta?[/QUOTE]
Miten mies suhtautu seinille piirtelyyn ja lihapullien heittelyyn?
Minä ainakin repisin tuossa vaiheessa jo pelihousuni. Jos mies ei tuollaisia juttuja kiellä teineiltä, niin vetäisin vittuuntuneena varmasti kaikki kodin seinät graffiteja täyteen ja heittäisin soosit päälle. Eläköön sitten kaikki vain paskaläjässä, jos kerran sitä tahtovat.
V
vieras*
Vieras
Etsi lapseton mies, joka täyttää toiveesi. Miehellä on vastuunsa lapsista, tunnut miettivän asioista omasta navasta päin.
O
"Omena"
Vieras
V
vieras*
Vieras
[QUOTE="Omena";30795245]Mistä löytää kolmekymppisen miehen jolla ei ole lapsia ?[/QUOTE]
Kuvitteletko sen olevan harvinaista? Omassa kaveriporukassani tyypillinen ikä lasten saantiin oli 30-40 v.
Kuvitteletko sen olevan harvinaista? Omassa kaveriporukassani tyypillinen ikä lasten saantiin oli 30-40 v.
V
voikauheeta
Vieras
[QUOTE="omena";30794422]
Miehen kanssa pystyn kyllä keskustelemaan, mutta en oikeen tiedä mitä lähteä kaivamaan, mitä ehdottamaan kun tilanne on mikä on.
Lasten kanssa ei ole keskustelu yhteyttä, ne kun pitää mua lähinä palvelijana jolla ei ole sanavaltaa. Jos en vie heitä mäkkäriin syömään ne suuttuu ja hajottaa kaiken, jos vien niin ei siitäkään mitään positiivistä sanaa tule
[/QUOTE]
Voi herranjestas sentään, millaisiksi lapasiksi naiset suostuvat että saavat mu*aa. Eihän tuo mies ymmärrä mitään ja tuollaiset kakarat pitäisi laittaa kuriin! Tajuaakohan lasten isä, että tuollainen toiminta ei ole mitään turvallisuutta, vaan oikeastaan väkivaltaa lapsia kohtaan. Ihmisen pennuille on opetettava missä kaappi seisoo, koska muuten he eivät selviä elämästä. Niin kuin ei nuokaan kauhukakarat tule selviämään, jos ukkosi ei herää.
Eiköhän kannata nostaa kytkintä, ennen kuin on liian myöhäistä. Ei tuosta kuviosta hyvä seuraa, ei edes lapsille, jos pelokkaana uikutat nurkissa ja annat niiden sekoilla.
Miehen kanssa pystyn kyllä keskustelemaan, mutta en oikeen tiedä mitä lähteä kaivamaan, mitä ehdottamaan kun tilanne on mikä on.
Lasten kanssa ei ole keskustelu yhteyttä, ne kun pitää mua lähinä palvelijana jolla ei ole sanavaltaa. Jos en vie heitä mäkkäriin syömään ne suuttuu ja hajottaa kaiken, jos vien niin ei siitäkään mitään positiivistä sanaa tule
[/QUOTE]Voi herranjestas sentään, millaisiksi lapasiksi naiset suostuvat että saavat mu*aa. Eihän tuo mies ymmärrä mitään ja tuollaiset kakarat pitäisi laittaa kuriin! Tajuaakohan lasten isä, että tuollainen toiminta ei ole mitään turvallisuutta, vaan oikeastaan väkivaltaa lapsia kohtaan. Ihmisen pennuille on opetettava missä kaappi seisoo, koska muuten he eivät selviä elämästä. Niin kuin ei nuokaan kauhukakarat tule selviämään, jos ukkosi ei herää.
Eiköhän kannata nostaa kytkintä, ennen kuin on liian myöhäistä. Ei tuosta kuviosta hyvä seuraa, ei edes lapsille, jos pelokkaana uikutat nurkissa ja annat niiden sekoilla.
L
"lolo"
Vieras
Hankkiudu raskaaksi mieheltä salaa.
Jos mies haluaakin sen lapsen niin sitten mietitte, että haluatteko sitä yhdessä ja jatkatte yhdessä.
Voit myös kasvattaa lapsen yksin tai sitten löydät jonkun toisen paremman kumppanin. Ei yhden lapsen kanssa ole hankalaa olla yksin, hyvin se menee.
Jos mies haluaakin sen lapsen niin sitten mietitte, että haluatteko sitä yhdessä ja jatkatte yhdessä.
Voit myös kasvattaa lapsen yksin tai sitten löydät jonkun toisen paremman kumppanin. Ei yhden lapsen kanssa ole hankalaa olla yksin, hyvin se menee.
V
Vieraas
Vieras
Suurin ongelmahan teillä on tuo, ettei miehesi laita jälkikasvuaan kuriin. Oma mieheni teki lapsilleen jo heti alussa selväksi, millaista käytöstä ei tule hyväksymään. Sehän on selvää, että lapset testaavat. En varmaan itse pystyisi katsomaan miestä, jonka mielestä lapset saavat hyppiä silmille ja määräillä ja rikkoa tavaroita. Meidän tapauksessamme lapset ovat jo täysi-ikäisiä, mutta välit rajat asettaneeseen isään ovat sata kertaa paremmat kuin vähät välittäneeseen äitiin.
Ei missään nimessä lasta salaa mieheltä, eikä varsinkaan tuohon tilanteeseen! Kuinka tyhmiä naiset oikein voivat olla, kun tuollaisia ehdottavat? Uusperheen äiti minäkin, kokemusta asiasta useamman vuoden ajalta. Meillä on lapsia edellisistä suhteista, yhteisiä ei ole, eikä tule. Olen ollut sillä asenteella, että en yritä leikkiä mieheni lasten äitiä, heillä on sellainen, eikä sitä paikkaa voi kukaan viedä. Enkä haluaisikaan. Olen kuitenkin se perheen toinen aikuinen, jota on kuunneltava. (Tuohon vetoaisin, jos kokisivat tarpeelliseksi muistuttaa, etten ole heidän äitinsä) Kertaakaan lasten ei ole ollut tarvetta muistuttaa minua siitä, etten heidän äitinsä ole. Meiltä nyt muutenkin tuntuu puuttuvan nämä uusperheen "kliseiset" ongelmat.. Ollaan alusta asti tultu hyvin juttuun, tiedä sitten mistä voisi johtua.. En alkaisi sietämään kenenkään lapsilta pomottamista tyyliin "eikun viet meidät mäkkiin" tms. Tai sitä, että sotketaan, ja leikitään ruualla. Jos ei tekemäsi ruuat kelpaa, osaavat kyllä itsekin tehdä jotakin, isot lapset.. Ei Suomessa kukaan nälkään kuole. Luultavasti se kotiruokakin alkaa kelpaamaan, kun ei kuskaa mäkkiin, vaan toteaa että ruoka on valmiiksi tehty, joko syötte tätä, olette syömättä, tai sitten teette itse. Ei aikuisen kuulu hypätä lasten mielen mukaan, lapsilla pitää olla turvallinen aikuinen (se oma vanhempi) lähellään.
A
"apua"
Vieras
Huhheijaa, kun näitä lukee. Ihminen voi elää myös yksin. Lapsen voi hankkia myös yksin. Minä en katsoisi omalta enkä puolison lapselta tuollaista käytöstä kahta minuuttia. Lapsille ja nuorille on rajat ja niistä pidetään kiinni. En todellakaan olisi jäänyt tuollaiseen suhteeseen.
K
k+ohje
Vieras
K
Karvat nousi pystyyn!
Vieras
[QUOTE="Puuhippa";30794435]Ei ihmekään jos lasten äiti ei jaksa tuollaisia kauhukakaroita. Kasvatus on mennyt vituilee.[/QUOTE]
Niinpä. Ei olla jaksettu kasvattaa ja lapset käyttäytyvät kuin siat pellossa. Hyvähän ne on lykätä (syyllisyydentuntoisen) isän hartioille miten sattuu...
Niinpä. Ei olla jaksettu kasvattaa ja lapset käyttäytyvät kuin siat pellossa. Hyvähän ne on lykätä (syyllisyydentuntoisen) isän hartioille miten sattuu...
V
vierass
Vieras
Aikuisilla on aina mahdollisuus valita asumismuotonsa. Lapsilla tuo on vähän hankalampaa.
Hienoa että vanhemmat pystyvät sopimaan itse lasten kanssa olemista, ilman hankalia sopimuksia Ja kunnioittavat toisiaan.
Miehesi ja lasten tulisi kunnioittaa myös sinua. Jos miehesi ei tee asiaa selväksi, niin on tuosta kyllä hankala jatkaa.
Ja tuskin se mies enää vanhoilla päivillään lisää lapsia haluaa, ei kehtaa vaan ihan suoraan sanoa.
Hienoa että vanhemmat pystyvät sopimaan itse lasten kanssa olemista, ilman hankalia sopimuksia Ja kunnioittavat toisiaan.
Miehesi ja lasten tulisi kunnioittaa myös sinua. Jos miehesi ei tee asiaa selväksi, niin on tuosta kyllä hankala jatkaa.
Ja tuskin se mies enää vanhoilla päivillään lisää lapsia haluaa, ei kehtaa vaan ihan suoraan sanoa.
V
"Vieraana"
Vieras
[QUOTE="omena";30794289]olen tässä jo pari vuotta odottanut että mentäisiin kihloihin ja naimisiin
Vaikka sekin tuo omat ongelmat tähän arkeen mukanaan sitten kun ei miehen sukunimeä aijo ottaa. (hän ei sitä vielä tiedä)[/QUOTE]
Voiko nykyaikana vielä joku pitää itsestäänselvänä että pitäs ottaa miehen nimi? Miksi pitäs? Tämä nyt toki pienin ongelmistanne.
Miehen pitäs asettaa lapsilleen rajat, ei toisten tavaroita saa tahallaan rikkoa! Perheneuvolaan?
Voiko nykyaikana vielä joku pitää itsestäänselvänä että pitäs ottaa miehen nimi? Miksi pitäs? Tämä nyt toki pienin ongelmistanne.
Miehen pitäs asettaa lapsilleen rajat, ei toisten tavaroita saa tahallaan rikkoa! Perheneuvolaan?
V
"Vieraana"
Vieras
Ap:han ajattelee myös lasten parasta kun haluaa asettaa näille rajat, mitä kukaan muu ei tee.
[QUOTE="Vieraana";30796911]Ap:han ajattelee myös lasten parasta kun haluaa asettaa näille rajat, mitä kukaan muu ei tee.[/QUOTE]
Näin minustakin hieman näyttää. Kaikki lihapulla- ja muut jutut eivät tapahtuisia, jos lasten isä ja äiti olisivat vastuullisia ja kertoisivat lapsille, mitkä ovat kotien säännöt.
Jotenkin näyttää aika pahalta tuo tilanne, vaikka lähtökohtaisesti olenkin optimisti. Minusta perheen tilanne on aika kaoottinen, lapset ovat hyvin turvattomia ja rajattomia. Lasten isän pitäisi olla valmis hakemaan heille apua, koska joku voimattomuus vanhemmilla on nyt lastensa suhteen.
Kun tähän lisätään se, että mies ei halua sinun kaipaamaasi lasta, niin yhtälö on tosi vaikea. Rakkaus tietysti riittää pitkälle, mutta sanoisin, että tässä pelissä sinulla on tosi huonot kortit. Mieti vakavasti, mitä elämältäsi haluat, puhu siitä miehen kanssa ja tee sitten joku ratkaisu. Nähdäkseni nykyinen tilanne ei ainakaan voi jatkua.
Harmi, koska varmaan olet yrittänyt parhaasi, mutta tuota solmua ei kukaan yksin aukaise.
Näin minustakin hieman näyttää. Kaikki lihapulla- ja muut jutut eivät tapahtuisia, jos lasten isä ja äiti olisivat vastuullisia ja kertoisivat lapsille, mitkä ovat kotien säännöt.
Jotenkin näyttää aika pahalta tuo tilanne, vaikka lähtökohtaisesti olenkin optimisti. Minusta perheen tilanne on aika kaoottinen, lapset ovat hyvin turvattomia ja rajattomia. Lasten isän pitäisi olla valmis hakemaan heille apua, koska joku voimattomuus vanhemmilla on nyt lastensa suhteen.
Kun tähän lisätään se, että mies ei halua sinun kaipaamaasi lasta, niin yhtälö on tosi vaikea. Rakkaus tietysti riittää pitkälle, mutta sanoisin, että tässä pelissä sinulla on tosi huonot kortit. Mieti vakavasti, mitä elämältäsi haluat, puhu siitä miehen kanssa ja tee sitten joku ratkaisu. Nähdäkseni nykyinen tilanne ei ainakaan voi jatkua.
Harmi, koska varmaan olet yrittänyt parhaasi, mutta tuota solmua ei kukaan yksin aukaise.
V
vieras*
Vieras
Sinulle lienee yllätys, että samaisten lasten kasvatus on ja on ollut myös lasten isän vastuulla. Ihan yhtä paljon kuin äidinkin.
M
"-m-"
Vieras
Ensinnäkin, tsemppiä AP:lle!
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta totean vaan, että kurja tilanne. En osaa asettua kenkiisi, koska en itse ole elänyt uusperheessä. Se tuo mukanaan varmasti paljon haasteita, jotka vaativat kaikilta osapuolilta erilaista joustoa ja ymmärrystä kuin ydinperheessä.
Kirjoitit, että teille menee miehen kanssa hyvin. Se on hyvä asia, ja yritä vaalia suhdetta miehen kanssa.
Olitpa lasten äidistä mitä mieltä hyvänsä, älä koskaan puhu hänestä rumasti miehelle, saati lapsille. Ystäville voit valittaa! He ovat sitä varten.
Lapsilla ei varmasti ole oikeasti mitään sua vastaan. Hankala ikä ja ikävä tilanne heilläkin. Toisaalta, tilanne ei ole sun vika. Ole reilu, mutta jämäkkä. Yritä olla ottamatta henkilökohtaisesti.
Mutta se tärkein: sun ja miehen pitää olla yksi rintama. Tuli mieleeni, että voisitteko käydä vaikka perheneuvolassa tai jonkun ulkopuolisen puheilla, joka auttaisi teitä - etenkin miestä - ymmärtämään, että te olette yhdessä perheen aikuiset, jotka päättävät asioista. Lasten tulee oppia, että sä kuulut nyt isän elämään ja että sua täytyy kunnioittaa. Kun olet kärsivällinen ja johdonmukainen, voitat kyllä heidät puolellesi.
PALJON TSEMPPIÄ! Puhu ystävillesi ja yritä saada miehesi sun kanssa johonkin puhumaan. Te olette tiimi!
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta totean vaan, että kurja tilanne. En osaa asettua kenkiisi, koska en itse ole elänyt uusperheessä. Se tuo mukanaan varmasti paljon haasteita, jotka vaativat kaikilta osapuolilta erilaista joustoa ja ymmärrystä kuin ydinperheessä.
Kirjoitit, että teille menee miehen kanssa hyvin. Se on hyvä asia, ja yritä vaalia suhdetta miehen kanssa.
Olitpa lasten äidistä mitä mieltä hyvänsä, älä koskaan puhu hänestä rumasti miehelle, saati lapsille. Ystäville voit valittaa! He ovat sitä varten.
Lapsilla ei varmasti ole oikeasti mitään sua vastaan. Hankala ikä ja ikävä tilanne heilläkin. Toisaalta, tilanne ei ole sun vika. Ole reilu, mutta jämäkkä. Yritä olla ottamatta henkilökohtaisesti.
Mutta se tärkein: sun ja miehen pitää olla yksi rintama. Tuli mieleeni, että voisitteko käydä vaikka perheneuvolassa tai jonkun ulkopuolisen puheilla, joka auttaisi teitä - etenkin miestä - ymmärtämään, että te olette yhdessä perheen aikuiset, jotka päättävät asioista. Lasten tulee oppia, että sä kuulut nyt isän elämään ja että sua täytyy kunnioittaa. Kun olet kärsivällinen ja johdonmukainen, voitat kyllä heidät puolellesi.
PALJON TSEMPPIÄ! Puhu ystävillesi ja yritä saada miehesi sun kanssa johonkin puhumaan. Te olette tiimi!