Miksi äitejä jotka haluavat palata töihin syylistetään??

[totuus vai ei]

[QUOTE="totuus on";23370651]Omasta mielestäni syyllistäminen johtuu paljolti siitä, että nämä samat äidit hyvin usein valittavat sitten hetken päästä, kuinka elämä on muuttunut kovin rankaksi töihin paluun jälkeen ja sitten vielä vuosien jälkeenkin jaksavat katua suureen ääneen päätöstään palata liian aikaisin työelämään. Ymmärrys lapsen kotihoidon arvokkuudesta ja lasten parhaan, ymmärtää todellakin vasta sitten kun se on liian myöhäistä...
Lapset todellakin kasvavat liian nopeasti ja se kolme vuotta, jonka saat viettää kotona on todella pieni pala elämää...toista tilaisuutta ei tule enää ja sitten kadutaan kun lapset ovat koulussa ja omilla teillään, kun ei tullut vietettyä aikaa lapsen kanssa....[/QUOTE]

En kyllä allekirjoita tätä koska olen törmännyt näihinkin äiteihin jotka ovat tippuneet kelkasta vuosien kotona olon jälkeen. Ja ovat siitä katkeria. Kummipoikani äiti jakaa aina tästä valittaa - kun ei saa oikein mitään työtä 7 vuoden kotona olon jälkeen (ja yllättäin aamuuheräämiset ei jaksa kiinnostaa puhumattakaan rytmistä minkä työssä käynti vaatii).

 

["totuus on"]

[QUOTE="vieras";23370702]Kun lapset ovat eri ikäisiä, tilaisuuksia voi hyvinkin tulla myös ensimmäisen 3 vuoden jälkeen. Olin esim. nuoremman lapsen kanssa kotona ja samalla meni 5-7-vuotiaskin. Toki oli eskarissa ja koulussa, mutta päivät siellä lyhyitä ja tarve vanhemman ajalle tuossa vaiheessa on monilla suuri. Huippuaikaa sekä äidille että lapsille.

Lapset tarttevat vanhempaa paljon noiden 3 vuoden jälkeenkin ja jos jokin on Suomessa pielessä niin juuri tämä. Alle 3-vuotiaiden kanssa pitäisi olla 24h, mutta heti kun lapsi hieman kasvaa, tulee vastuuta ja itsenäisyyttä vähän liiankin kiihtyvässä tahdissa. Tämä on tuntematonta monissa muissa Euroopan kolkissa.[/QUOTE]

Totta tuokin ja herää kysymys...Kun lasten hoitoa kodissa ei arvosteta alle 3-veenä niin miksi sitä pitäisi arvostaa myöhemminkään? Eli kun jo nyt on asenne sellainen monilla vanhemmilla, että ulkopuolinen hoito on laadukkaampaa lapselle kuin oman vanhemman antama hoito, niin miten lasten hoitoa kotona voi kukaan muukaan arvostaa, missään lapsen ikävaiheessa.
Lapsi todellakin tarvitsee ensisijaisesti läsnäolevan vanhemman jokaisessa ikävaiheessa, eikä pelkästään alle 3-veenä. Ennen oli tavallista, että oli ns. kotirouvia, jotka jaksoivat huolehtia lapsista hyvin pitkään kotona ja lasten kasvettua menivät jos pääsivät ulkopuolelle töihin. Tiukkaa oli mutta lapset voivat kaikinpuolin paremmin tuolloin. Ei ollut kulutusjuhlia, joista piti päästä osalliseksi vaikka lainarahalla, jos ei muuten....Nykyperheiden itseisarvo on raha ja sen mukana tuomat kulutusvaatimukset vaikka maapallo ei kestäkään tälläistä kulutusörvellystä....

 

["totuus on"]

En kyllä allekirjoita tätä koska olen törmännyt näihinkin äiteihin jotka ovat tippuneet kelkasta vuosien kotona olon jälkeen. Ja ovat siitä katkeria. Kummipoikani äiti jakaa aina tästä valittaa - kun ei saa oikein mitään työtä 7 vuoden kotona olon jälkeen (ja yllättäin aamuuheräämiset ei jaksa kiinnostaa puhumattakaan rytmistä minkä työssä käynti vaatii).

Jokainen varmaan ymmärtää, että oltuaan pitkään kotona, töihinpaluun lähetessä joutuukin uudelleen koulunpenkille päivittämään oman ammattinsa ja osaamisensa. Yksinkertaista, eikö totta?

 

["minä"]

Täälläpäin ei makseta minkäänlaista lisää kotihoidon tuen päälle. Umh... ja kotihoidon tuestahan lähtee se 20 % veroa, mikä on ainakin minulla isompi prosentti kuin jos kävisin töissä.

Ensinäkin tuo on ennakkopidätys eikä vero, joka nyt maksat. Todellinen veroprosenttisi varmasti alempi, jos ei sinulla muuta tuloa kuin kotihoidontuki koko vuonna. Jos maksaisitkin tuon 20 %, olisi verosi kuussa noin 60 euroa.

Ja eiköhän suurin osa kokopäivätyötä tekevistä maksa veroa enemmän kuin tuo 20 %. Minä ainakin laitan veroihin joka kuukausi toista tonnia, vaikka en edes mikään huipputuloinen ole.

Omia valintoja tietenkin kaikki. Minusta on vaan välillä kohtuutonta, että työssäkäyviä syyllistetään jopa kalliiden hoitopaikkojen käytöstä. Työssäkäyvä sentään auttaa osaltaan ylläpitämään tätä hyvinvointiyhteiskuntaa ja samalla työllistää muita.

 

["vieras"]

En kyllä keksi aikakautta, jolloin olisi ollut tavallista elellä kotirovana Aina on ollut yksittäisiä perheitä, jotka ovat hoitaneet lapsensa kotona, mutta valtaosa on paiskinut töitä oli sitten kyseessä sotien jälkeiset vuodet taikka 1980-luku. Ennen lapset saattoivat olla kotona, mutta on kokonaan eri asia miten heitä siellä hoidettiin. Tavallisempaa oli että lapset hoitelivat toisiaan esim. maaseudulla, jossa aikuisten panosta tarvittiin pelloilla.

 

[luulot]

[QUOTE="totuus on";23370801]Totta tuokin ja herää kysymys...Kun lasten hoitoa kodissa ei arvosteta alle 3-veenä niin miksi sitä pitäisi arvostaa myöhemminkään? Eli kun jo nyt on asenne sellainen monilla vanhemmilla, että ulkopuolinen hoito on laadukkaampaa lapselle kuin oman vanhemman antama hoito, niin miten lasten hoitoa kotona voi kukaan muukaan arvostaa, missään lapsen ikävaiheessa.
Lapsi todellakin tarvitsee ensisijaisesti läsnäolevan vanhemman jokaisessa ikävaiheessa, eikä pelkästään alle 3-veenä. Ennen oli tavallista, että oli ns. kotirouvia, jotka jaksoivat huolehtia lapsista hyvin pitkään kotona ja lasten kasvettua menivät jos pääsivät ulkopuolelle töihin. Tiukkaa oli mutta lapset voivat kaikinpuolin paremmin tuolloin. Ei ollut kulutusjuhlia, joista piti päästä osalliseksi vaikka lainarahalla, jos ei muuten....Nykyperheiden itseisarvo on raha ja sen mukana tuomat kulutusvaatimukset vaikka maapallo ei kestäkään tälläistä kulutusörvellystä....[/QUOTE]

Tiedätö mitä nuo kotirouvat silloin teki??? Onko mitää käsitystä? Kun ei ollut pyykkikoneita, astinapesukoneita - ei valmiita ruokia, ei paikkoja joissa niitä edes säilyttää.

Voit kokeilla kuinka läsnä oleva vanhempi olet kun ensin kannat pyyskipesuvedet pataa kaivosta tai avannosta. Sitten alat vettä keitellä ja huljuutella pyykkiä siinä...Tahi että lähdet aamuisin lypsylle kello 5 ja illalla saman uudestaa. Ruuan laittojen välissä peset astiat, käsin (kun ensi olet kantanut vedet sisälle ja kiehutellut ne) ja kun saat astiat puhtaiksi alkaa uusi ruuanlaitto kierros.

Kokeile viikko ja katso kuinka paljon laatuaikaa latan kanssa voit viettää. Veikkaampa että vähemmän kuin keskiverto äiti joka käy töissä. Ennenhän ne lapset kasvoi keskenään tahi mummon kanssa.

Että ihmiset on yksoikoisia...

 

["mä"]

[QUOTE="totuus on";23370823]Jokainen varmaan ymmärtää, että oltuaan pitkään kotona, töihinpaluun lähetessä joutuukin uudelleen koulunpenkille päivittämään oman ammattinsa ja osaamisensa. Yksinkertaista, eikö totta?[/QUOTE]
Ja mistäs rahat tähän? Kun kerta niin yksinkertaista on...Niin no se mieshän tietenkin on sitä varten että ensin elättää kotonaan muijan ja lapset. Ja sitten kun rouva suotuu miettimään tienestejä on miehen vielä kustannettava hälle koulutuskin. Loisto diili.

 

[fifiia]

[QUOTE="vieras";23370908]En kyllä keksi aikakautta, jolloin olisi ollut tavallista elellä kotirovana Aina on ollut yksittäisiä perheitä, jotka ovat hoitaneet lapsensa kotona, mutta valtaosa on paiskinut töitä oli sitten kyseessä sotien jälkeiset vuodet taikka 1980-luku. Ennen lapset saattoivat olla kotona, mutta on kokonaan eri asia miten heitä siellä hoidettiin. Tavallisempaa oli että lapset hoitelivat toisiaan esim. maaseudulla, jossa aikuisten panosta tarvittiin pelloilla.[/QUOTE]

Emännät hoiti kyllä usein taloutta, keittivät, siivosivat, pyykkäsivät, eivät päivittäin osallistuneet peltotöihin. Lapset voivat olla töissä hidaste, mutta eivät estä kokonaan niiden tekemistä ja virikkeitä voi olla runsaast. Tietysti joskus lastenhoito kuului esim. piijoille jotka samalla hoitivat myös taloustöitä.